Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Kun tajusin ettei mitään pakollisia toisten määrittelemiä tavoitteita enää ole, liittyen vaikka lapsiin tai korkeakoulutuksen hankkimiseen, enää ole. Tai pakkoa juosta muodin perässä tai tietyissä tapahtumissa pysyäkseen "coolina". Eikä tarvitse pakolla järjestää jotain teennäisiä illanviettoja tai osallistua sellaisiin että olisi oikeanlainen "elämä" josta saa tietynlaisia kuvia.

Voi ajatella että been there, done that.

P.S. Joku laittoi että puutarhanhoito on kovin keski-ikäistä. No niin onkin, mutta ei se mitään kevyttä puuhastelua ole. Kukkapenkin perustaminen jo vaatii reipasta lapiointia ja multasäkkien raahaamista. Jos on terassi, sitä pitää pestä ja huoltaa, samoin terassikalusteita. Hyvää kuntoilua meille keski-ikäisille :)

Yksi varma merkki on Marimekon koltut.

Ihanalta .

Vihdoinkin aikaa keskittyä itseensä ja mitä itse haluaa. Nuoret naiset monedti miettivät mitä muut ajattelevat ja näyttääkö hyvältä. Näytän hyvältä edelleen, mutta se ei ole tärkeää. Tärkeää on terveys, oma hyvinvointi ja kiinnostuksen kohteet ja tykkään myös matkustella. Olen yli viisikymppinen ja työelämässä.

Iho alkoi muuttua vähemmän kimmoisaksi kolmenkympin jälkeen. Nyt 35 ja tyytyväisenä kohti keski-ikää. Olen terveempi ja tyytyväisempi kuin koskaan ennen.

Olen keski-ikäinen, eli 52-vuotias. Parasta siinä on se, että osaa olla jo oma itsensä. Ulkopuolisilla paineilla (liittyen vaikka ulkonäköön, matkusteluun, mielipiteisiin jne.) ei ole juurikaan merkitystä.

Myös monen mainitsema näkymättömyys on ainakin itselleni vain positiivinen asia. En ole kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Nuorenakin se vain lähinnä ärsytti. Kehityin varhain, ja olin todella nuori (ala-asteella), kun miehet jo alkoivat lähestyä.

Nyt ovat kaikki asiat enemmän kuin hyvin. Terveys on tietysti asia, joka tässä iässä pitää ottaa erityistarkkailuun.

Mä olen 49 ja sanoisin, että muutaman vuoden olen ollut keski-ikäinen. Mun kokemuksen mukaan useimmat naiset hyväksyvät itsensä ja löytävät itselleen hyvän tavan olla elämässä.

Tässä iässä on työuraa takana hyvin, osaa työnsä eikä se yleensä aiheuta paineita. Useimmilla lapset eivät ole enää ihan pieniä, jolloin on aikaa panostaa itseensä.

Katkeruuden ja kyynisyyden tunteet ovat ohi ja elämä tuntuu hyvältä.

Mä huomaan ikääntymisen siinä, että voima- ja liikkuvuusharjoittelua pitää tehdä enemmän; ei pärjää kestävyystreenillä. Räjähtävä nopeus häviää, mutta kestävyyttä on tietenkin vaikka kuinka.

Mä huomaan, että on ihanaa panostaa itseensä, omiin harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Seksi parantuu vain vuosien myötä kun kaikki paineet ja epävarmuudet häviävät.

Vierailija kirjoitti:

Noin 40 vuotiaana. Sen huomasi siitä, että muutuin näkymättömäksi toisille ihmisille. 

Onko tuo muiden huomio ollut joskus suuressakin roolissa sun minuudessasi? Eihän kukaan vaan voi rakentaa mitään minkään ulkonäkönsä varaan? Ei kai ole niin, että osa itsetunnosta onkin ollut sitä minkä saa automaattisesti siitä toisen sukupuolen kiinnostuksesta? 

Heti 50:n jälkeen. Huomasin sen siitä että minua lähestyvät ihmiset - niin miehet kuin naisetkin, oli pääsääntöisesti keski-ikäisiä tai vanhempia. Ei he aiemmin minun kanssa juttua heittäneet. No miesystäväni tosin on 10-vuotta nuorempi, ja kyllä se ajoittain tuntuu, eli saatan ajatella että tietäisitpä vaan mitä minä tiedän. En siis raaski sanoa että "kyllähän minä tuon tiesin". No, perässä tulee. Pidän siitä että uskallan enkä enää mieti kokoajan että mitä muut ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon 37-vuotias nainen. Mulla roikkuu mun nuoruudessa otetut lukuisat tatuoinnit läpi elämän, niin ehkä en oo tyyliltäni mikään tätimäinen. Myös hiukseni ovat aina värjätty jollain ei luonnollisella tavalla. Kiloja on vyötäröllä, mutta onneksi myös takamuksessa ja rinnoissa, niin oon jotenkin sinut asian kanssa. Arkimeikkini on suht hillitty, mutta ulos meikkaan edelleen aika tummat meikit tekoripsineen ja huomaan, että tumma meikki todellakin vanhentaa ja se ei enää ole yhtään hyvä juttu, et sitä kai pitäis lähteä johonkin suuntaan kehittämään.

Henkinen ikä mulla on edelleen jossain parinkympin paikkeilla. Pelaan videopelejä, lempisarjani on Stranger Things. En todellakaan viihdy puutarhatöissä tai välitä edes kokkaamisesta enkä missään nimessä käsitöistä, eli kaikenlaiset martta-kliseet olen vielä välttänyt. Kai niiden aika vielä tulee. Vapaa-aikani vietän maastopyöräilessä.

Mulla on 2 teiniä ja 2 pikkukoululaista ja luulen, että ilman lapsia ei tuntuisi yhtään näin keski-ikäiseltä. Vielä en tosin myönnä olevani keski-ikäinen, olen päättänyt sen rajan olevan 40 vuotta.

Onko violetti sinusta nuorekas tukan väri? Vai mitä tarkoitat tuolla, että hiukset on värjätty ei-luonnollisella värillä? Punainenkaan ei yleensä ole nuorekas vaan pikemminkin tätimäinen.

Tatuointeja on nykyisillä 40- ja 50-kymppisillä on niin paljon, että ne ei kyllä tätimäisyyttä estä. Miltei jopa toisin päin ehkä.

Olenn56 ja nyt tunnen olevani keski-ikäinen.

Se tunne vaan tuli hiljakseen, tosin osin vieläkin tuntuu pään sisällä, että on nuori aikuinen.

Tavallaan tuntuu myös vapauttavalta, olen juuri se minä vain eikä tarvitse yrittää tai esittää mitään.

Olin nuorena aika suosittu miesten mielestä, kaunis ja hoikka, olen löytänyt jo mun prinssini ( yhdessä kohta  kolme vuosikymmentä )  ja ihanan vapauttavaa, kun ei enää katsota "sillä silmällä" eikä tarvitse senkään suhteen yrittää mitään. Nuorena olin epävarma ja räkkäsin itseni dieteillä laihaksi, halusin olla kaunis ja tavoiteltu. Elämää elettyäni on itsevarmuuteni löytynyt ja se ei ole ulkonäöstä kiinni. 

Itseasiassa nautin elämästäni tässä ja nyt. Kaikella on aikansa.

Noin 40 vuotiaana koin itseni keski-ikäiseksi.

Suomalaisten miesten keski-ikä on noin 37-38 -vuotiaana. Ehkä se alkaa tuntumaan vasta päälle 40v.

Siinä vaiheessa kun pakarat siirtyy vyötärölle ja mahaan :D

Siinä vaiheessa tiesin olevani keski-ikäinen kun vaatemuoti ei enää kiinnostanut, eikä ylipäätään uusien vaatteiden ostaminen. Mikään uusi ei enää innostanut kuten nuorena. Kaikki hörhöily ja hölmöily jäi pois automaattisesti. Oikeastaan on ihan mukava olla jo vähän vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50- vuotiaana aloin ajatella olevani keski-iässä. Isovanhempani ovat kuolleet yli 90-vuotiaina.

Ihmisen kuolleisuus nousee reippaasti jo 70- vuotiaasta lähtien. Monet noutaja hakee jo silloin ja nuorempanakin, pahoittelut inhorealismista. Elämä on lyhyt.

Työkaverini mies kuoli kuukausi sitten, 64 vuotias. Miehen isä eli 91 vuotiaaksi, äitinsä 86 on vielä hengissä. Työkaverini kertoikin että miehensä oli ajatellut että oli perinnyt pitkäikäisyyden vanhemmiltaan. Vaan eipä ollutkaan.

Minä muutuin keski-ikäiseksi jo suoraan vauva-ajan jälkeen. Nuori en ole ollut ikinä joten vanheneminen ei tunnu missään, hoikka en myöskään koskaan ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Yksi varma merkki on Marimekon koltut.

Tai joku perhostatska rinnassa, tai nilkassa joku mikälie.

Lasten syntymäajat ja nimet taskattuna kehoon, ettei unohdu että on jälkeläisiä.

Minä muutuin kun täytin 40. Tosin korona-aika teki varmasti myös tehtävänsä. En jaksa esimerkiksi joka ilta urheilla. Kävin ennen kuusi kertaa viikossa jossain. Nykyään saatan puuhastella kotona.

Onko 45v ladyt vielä soivia pelejä?

Nyt. 50- vuotiaana. Nautin.