Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Keski-ikä alkaa 35-40. Vanhuus alkaa 50-55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha vai? kirjoitti:
52 vuotiaana. Sitä ennen olin liikunnallinen ja nuorekas. Sitten isäni kuoli ja jouduin alkaa huolehtimaan äidistäni. Itsestä huolehtiminen on jäänyt. Nyt olen omasta mielestäni vanha käpistynyt aika.
Olen pahoillani. Ehkä olet kuitenkin liian ankara itseäsi kohtaan. Keski-ikä on myös mukavaa.
Olen 63 tuntuu hyvältä ja nuorekas olo.
29 vuotiaana, kun tajusin että täytän 30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kivaa olla keski-ikäinen nainen kesällä. Talvet on hirveitä.
Miksi näin? Miten se keski-ikäisyys vaikuttaa vuodenaikoihin?
Mietin samaa. Eikös se ole juuri päinvastoin? Kesällä joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan lyhythihaisissa allit heiluen, paksut suonikohjupohkeet ja selluliitit shortsien tai hameen alta jymäkästi terveyssandaaleissa tärähdellen ja liikavarpaat ja kuivettuneet kantapäät niistä pursuillen sekä tietysti kurttuiset tätipolvet koko kansan nähtävillä, puhumattakaan miljoonista katkeilleista hiussuonista iholla, vatsamakkarat trikoopaidassa tursuten, kun taas talvella voi vuorata keski-ikäisen vartalonsa päästä varpaisiin piiloon muiden katseilta.
Puhun itsestäni, ettette taas tätitoverit loukkaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut ajattelee että keski-ikäinen nainen=kärttyinen vanha akka? Eikös se keski-ikä ole juurikin se ikä ennen kuin tulee vanhaksi. Ei ole enää nuori, mutta ei vielä vanhakaan. Just joku n 40-55v +-muutama vuosi elämäntilanteesta ym riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kivaa olla keski-ikäinen nainen kesällä. Talvet on hirveitä.
Miksi näin? Miten se keski-ikäisyys vaikuttaa vuodenaikoihin?
Mietin samaa. Eikös se ole juuri päinvastoin? Kesällä joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan lyhythihaisissa allit heiluen, paksut suonikohjupohkeet ja selluliitit shortsien tai hameen alta jymäkästi terveyssandaaleissa tärähdellen ja liikavarpaat ja kuivettuneet kantapäät niistä pursuillen sekä tietysti kurttuiset tätipolvet koko kansan nähtävillä, puhumattakaan miljoonista katkeilleista hiussuonista iholla, vatsamakkarat trikoopaidassa tursuten, kun taas talvella voi vuorata keski-ikäisen vartalonsa päästä varpaisiin piiloon muiden katseilta.
Puhun itsestäni, ettette taas tätitoverit loukkaannu.
Miksi tästä pitäisi loukkaantua? Elämä näkyy ja saa näkyä kehossa, joka ikääntyy luonnollisesti. Niin se vaan nahka alkaa vähän repsottaa, mutta mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunsin itseni keski-ikäiseksi noin 37-39 vuotiaana. Sitten kun täytin sen 40 vuotta, niin laihdutin noin 15kg ja ulkonäköni nuoreni paljon. Tämän huomasin siitä, kun aloin saamaan niin paljon katseita (pienen vaatekoon lisäksi). Nyt 42 vuotiaana en tunne edes olevani keski-ikäinen, kun olen paremman näköinen kuin tuolloin 37-39 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä alkaa 35-40. Vanhuus alkaa 50-55
Viisikymppiset vanhukset (!!) kansoittavat työpaikkoja, opiskelevat uusiin ammatteihin, kirjoittavat kirjoja, pitävät taidenäyttelyitä.; eivät ehtineet keski-ikäisinä, kun se ikä oli vain viisi vuotta ja sekin hurahti lasten hoitoon. Toisaalta, viisikymppisen vanhuus onkin sitten todella pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kivaa olla keski-ikäinen nainen kesällä. Talvet on hirveitä.
Miksi näin? Miten se keski-ikäisyys vaikuttaa vuodenaikoihin?
Mietin samaa. Eikös se ole juuri päinvastoin? Kesällä joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan lyhythihaisissa allit heiluen, paksut suonikohjupohkeet ja selluliitit shortsien tai hameen alta jymäkästi terveyssandaaleissa tärähdellen ja liikavarpaat ja kuivettuneet kantapäät niistä pursuillen sekä tietysti kurttuiset tätipolvet koko kansan nähtävillä, puhumattakaan miljoonista katkeilleista hiussuonista iholla, vatsamakkarat trikoopaidassa tursuten, kun taas talvella voi vuorata keski-ikäisen vartalonsa päästä varpaisiin piiloon muiden katseilta.
Puhun itsestäni, ettette taas tätitoverit loukkaannu.
"Joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan" "ettette taas tätitoverit loukkaannu"
Huono yritys.
En ainakaan vielä. Oli vaikea suhtautua, kun lapseni kaverit kiusasivat häntä, että olen MILF. Ovat 17 v nyt.
Itseäni nauratti, mutta lasta toki kävi vähän sääliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kivaa olla keski-ikäinen nainen kesällä. Talvet on hirveitä.
Miksi näin? Miten se keski-ikäisyys vaikuttaa vuodenaikoihin?
Mietin samaa. Eikös se ole juuri päinvastoin? Kesällä joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan lyhythihaisissa allit heiluen, paksut suonikohjupohkeet ja selluliitit shortsien tai hameen alta jymäkästi terveyssandaaleissa tärähdellen ja liikavarpaat ja kuivettuneet kantapäät niistä pursuillen sekä tietysti kurttuiset tätipolvet koko kansan nähtävillä, puhumattakaan miljoonista katkeilleista hiussuonista iholla, vatsamakkarat trikoopaidassa tursuten, kun taas talvella voi vuorata keski-ikäisen vartalonsa päästä varpaisiin piiloon muiden katseilta.
Puhun itsestäni, ettette taas tätitoverit loukkaannu.
"Joutuu pahimmassa tapauksessa kulkemaan" "ettette taas tätitoverit loukkaannu"
Huono yritys.
En tiedä, mikä yritys. Tarkoitan pahimmalla tapauksella, että on niin kuuma, ettei voi pukea pidempiä hihoja. Itse kun tykkään sellaisista mieluummin (itselläni, sama se mitä muut käyttää). Taisi tätitoveri siellä vähän loukkantuakin ;)
Henkisesti jo 30 v eteenpäin jolloin sain lapsen. Tulin varovaiseksi ja mukavuudenhaluiseksi monen asian suhteen.
Fyysisesti nyt 40-vuotiaana. Iho kulahtanut, heltta kehitteillä. Harrastan raskasta urheilulajia, ja alan olla aika raihnainen treenin jälkeen, en enää pysty juoksemaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.
joo mun sukulaisella 74 vuotiaana sit vissiin
Olen 54- vuotias, ja keski-ikä alkoi. Tavoitteena on 98- vuoden ikä. Ihan kaikkeen vouhotukseen en lähde mukaan. Olo on kevyt ja levollinen. Ei sairauksia, ei velkaa, ei alaikäisiä huollettavia. Loma alkoi eikä suunnitelmia tarvita. Voi vain ottaa äkkilähdön ja tehdä ex tempore mitä mieleen juolahtaa. Olen ryhtynyt hemmottelemaan itseäni ja käyn kauneushoitolassa. On mukava ostaa itselle mm. vaatteita ja kenkiä, kun ei tarvitse miettiä onko soveliasta ostaa itselle vai pitäisikö sittenkin ostaa lapsille. Ja kyllä on mukava huomata, että "tunnen kuinka vauhti kiihtyy..."
Yhtäkkiä huomaa, että miehet eivät enää katso perään :) Ja omat lapset kasvoivat isoiksi. Ajatusmaailma muuttui no, ehkä vähän oman äitini kaltaiseksi. Pitää olla siistiä ja koko ajan pitää "häärätä" jotain... voi tziisus.
Muuten kropassa ei vielä ikä tunnu. Monipuolinen liikunta ja terveellinen ruoka pitää liikkuvuuden hyvänä, krempat ja kilot kurissa. Voin juosta, joogata ja jumpata. Omaa aikaa on enemmän kuin koskaan ja avioliittokin on kunnossa. Pukeutumisessa on se ongelma, että kun vanhat vaatteet mahtuvat ja hyvälaatuisina ovat kunnossa, ovat ehkä vähän turhan nuorekkaita näille kilometreille. En toki mitään makkarankuoria tai minihameita käytä. Tekoripset, -hiukset ja botoksihuulet eivät ole koskaan kiinnostaneet. Jonkinlaista hienovaraista fixaamista voisin harkita.
Ihan normaalia elämää vanheneminen on, se pitää hyväksyä, Niin kauan kuin on terveyttä, ikä on vain numeroita.
Ensin vislailevat ja lähentelevät miehet vanheni, siis se nuorempi ikäluokka enimmäkseen putosi pois. Nyttemmin (olen 60-vuotias) ei enää vislailla. Tämä on itse asiassa ollut minulle helpotus, en ole ikinä pitänyt tunkeilusta. Elämässäni on menossa toinen pitkä parisuhde, enkä ole ns. lyhytsuhteita koskaan erityisesti kaipaillut.
Koskakohan olin keski-ikäinen? Vai olenko vieläkin? Miksi 60-vuotias lasketaan?
47-vuotiaana sairastuin vakavasti. Silloin tunsin jonkin aikaa olevani kahdeksankymppinen. Kun toivuin, ainakin elinkelpoiseksi, jopa osatyökykyiseksi, sydämestäni pulpahti hetkeksi ikinuori, iki-iloinen, ikielävä 14-vuotias. Nykyisellään elelen näiden kaikkien ikien välillä. Yritän löytää itsestäni niin sitä kokemusta ja suhteellisuudentajua, mitä eletyt kilometrit ja kamalatkin kokemukset ja niistä toipuminen tuovat, kuin myös lapsekasta ilahtumista, teinityylistä hetkeen tarttumista ja intohimoa.
En siis ehkä ihan tiedä mitä oli olla keski-ikäinen, jos se nyt on kohdaltani jo ohikin. Mutta ainakin kuusikymppisenä on hemmetin kivaa.
P.s. seksistä: vakituisessa parisuhteessa vähän itseäni vanhemman kumppanin kanssa seksissä on aikoja ja aikoja. Pitää pohtia mikä kohta on milloinkin kummallakin kipeä, miten ja koska. Mutta seksiä on, ja se on laadultaan hyvää, lämmintä ja kohtaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.
joo mun sukulaisella 74 vuotiaana sit vissiin
Jos keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyiksi, niin mulla alkoi 14-vuotiaana. Siilipiikit ja keesi tosin on vaihtuneet hillitympään pörhelöön. En oo ikinä sietänyt sitä lettiä niskassa, joskin olen sen jonkin juhlien takia pari kertaa kasvattanut nutturakelpoiseksi (mun tukka on paksu ja kasvaa kamalaa vauhtia, käyn kampaajalla viiden viikon välein leikkauttamassa).
Pahin on se, kun tulee 50+ ikään, ja hups yhtäkkiä sitä huomaakin olevansa eläkkeellä.
52 vuotiaana. Sitä ennen olin liikunnallinen ja nuorekas. Sitten isäni kuoli ja jouduin alkaa huolehtimaan äidistäni. Itsestä huolehtiminen on jäänyt. Nyt olen omasta mielestäni vanha käpistynyt aika.