Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Odottelen mielenkiinnolla koska vartalo pötkylöityy ja pää kasvaa 3 numeroa suuremmaksi...... terveisin täti-ikäinen ;D

Ikä on vain numero ja keski-ikä on lähinnä laskennallinen määritelmä. Olen 34-vuotias, mutta ei minulla ikä ole vaikuttanut esim. harrastuksiini tai mielenkiinnon kohteisiini saati pukeutumiseen. Toki sitä tiedostaa, että aktiivinen elämäntapa esim. ylläpitää liikuntakykyä pidempään vanhana ja toisaalta muut harrastukset ylläpitävät kognitiivista suorituskykyä. Mutta mitään niistä en tee näistä syistä ja vain vanhuutta odotellen. Jokaisessa iässä on varmasti omat hienoutensa, joten koetan nauttia hetkestä ja olla murehtimatta sitä millainen minun tai elämäni kuuluisi olla tässä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Oon 46, mutta edelleen tunnen itseni 16- vuotiaaksi. Kroppa kyllä tahtoo jo renata. Selkä jumittaa ja jalat kramppaa, kun useamman tunnin seisoo rokkikeikoilla. Huomaa myös, että kiloja kertyy helpommin ja ne on huomattavasti vaikeampaa karistaa kuin nuorempana. En kuitenkaan missään tapauksessa koe itseäni keski- ikäiseksi. Viihdyn nuorison seurassa, kuuntelen laidasta laitaan rokkia ja poppia ja yritän pysyä tässä päivässä kiinni. Itselläni on neljä lasta, ikäjakauma 21- 12, joten heidän kanssaan onneksi aika lailla pysyy kiinni nuorten maailmassa.

Sehän olisi hirveää jos olisi yhtä epäkypsä henkisesti kuin 16-vuotiaana, onneksi en ole! Olen ihan eri ihminen nykyään 5-kymppisenä.

On ihan parhautta, että "täti-iässä" saa ikään kuin oletusarvoisesti ja luvan perästä hellittää ja rupsahtaa ja lopettaa turhan niuhottamisen ulkonäön sekä monen muun asian suhteen. Ei vaan yhtään enää kiinnosta mitä muut ajattelevat oikeastaan yhtään mistään. Äärimmäisen vapauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

no et tietenkään, kun olet jo ylittänyt keski-iän

Huomasin keski-ikään liitettäviä asioita ensimmäisen kerran peilistä ja kuvista n. 35-vuotiaana, kun kasvoihin oli tullut selkeitä muutoksia. Se oli aluksi lievä järkytys, mutta onneksi vain lievä. Nopeasti aloin nähdä asian normaalina ja hyvänä, pääsen kokemaan ihmisen elämänkaarta eteenpäin ja näkemään nyt tästä näkökulmasta asioita.

Olen kyllä menevä ja harrastan monia juttuja nuorempien aikuisten kanssa, enkä sisäisesti tunne itseäni keski-ikäiseksi. Silti olen keski-ikäinen, koska numerot niin kertovat! ;) Miksipä ikäänsä häpeämään, tai kehon muuttumistakaan.

Olen saman ikäinen kuin aloittaja. Huomaan toki peilikuvasta, että tietty hehku ei ole kasvoilla enää niin usein, iho veltostuu pikkuhiljaa. Minulla on myös jo teini-ikäinen lapsi ja siitä huomaa konkreettisesti ajankulun.

Muuten olen ollut aina vähän vanha sielu. Viime aikoina olen huomannut ettei moni asia enää kiinnosta samalla tavalla kuin aiemmin, esimerkiksi muiden mielipiteet. Olen tullut itsevarmemmaksi. Seksi on kivaa mutta jotenkin muuttunut yhdentekevämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Noin nelikymppisenä, ehkä sen tiedosti siinä 35v eteenpäin, että tähän suuntaan ollaan menossa. Neljänkympin jälkeen alkoi vain kerta kaikkiaan huomata, että iho ja keho ei enää ole niin hehkeä kuin ennen, ja ettei enää ole samalla lailla energiaa kuin nuorempana. Toisaalta olen nykyään aktiivisempi liikkuja ja syön vielä terveellisemmin kuin nuorena, eli ei voi syyttää mitään muuta itsessään kuin ajan kulumista. Ikänäkö on tuonut lukulasit kuvioihin, se on ehkä itselleni se suurin "keski-ikäisyyden" merkki!

Mua ei liikuta mikään muutos paitsi se että näkö on heikentynyt. Todellakin tekee elämästä vaikeampaa, varsinkin jos rillit jää kotiin. Onneksi nyt on niitä jotain silmätippoja jotka pitävät näön terävänä noin suunnilleen työpäivän ajan.

Hormoneista - jos teininä hormonit heittää ihmisen raiteiltaan niin voisi sanoa että vaihdevuodet palauttaa takaisin raiteille, siihen oikeaan minuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin sanoa itseäni keski-ikäiseksi heti, kun täytin 35. Ikävuosina 35-40 muut ihmiset vastusti sitä vielä, että "ethän sinä ole/eihän me vielä olla". Nyt kukaan ei enää väitä vastaan. N44

Ja lisäänpä vielä, että nauratti hirveesti ne vastasanväittämiset. Mitä pahaa siinä on olla keski-ikäinen nainen? N44

Mitä varten nuo nimitykset on edes keksitty? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä itselleen valehtelua nämä kommentit, että ei tunne itseään viisikymppisenä keski-ikäiseksi. Toivottavasti ette elä kuitenkaan kuten parikymmpiset? Tai no jos haluaa tehdä itsestään pellen, niin mikäpä ettei. 

Kyllähän niitä tuolla näkee. Naama on maalattu kuin petolinnun perse ja otetaan selfieitä itsestään. Siis vanhat akat. Ei kai ne omasta mielestään vanhalta näytä, kun näkökin on jo heikentynyt. Katselevat itseään myös jonkinlaisen filtterin takaa. 

Mikähän ikäisiä nuo tuolla lailla muista naisista puhuvat oikein ovat. Suuret on luulot itsestään. Kovat on ajat vielä edessään.

56v

Olen jo varttuneempi mies enkä ole onneksi vielä tuntenut itseäni keski-ikäiseksi naiseksi...

Eipä ihmeellisemmältä tuntunut. 50 v iässä

Sain lapsenlapsen. Parasta mitä elämässä on. Nuorena tämä ei olisi ollut mahdollista. Se on varmaan takaraivossa oleva kuolemanpelko, joka saa ihmiset pelkäämään vanhenemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te, joita ei miesten katseet kiinnosta, mahdollisesti parisuhteessa? Itse en ole, joten minusta aika normaalia haluta huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vaikka ikää olisi peräti yli 40.

Uskon samaa. Olen ollut tällä vuosituhannella sinkku muutaman kuukauden, eikä tosiaan kiinnosta mitkään katseet tai vilkuilut, kuulostaa ihan teiniltä. Tilanne olisi varmaan eri, jos olisin yksin.

Kohta 43 v.

Minä olen parisuhteessa, 39 vuotias. Laittaudun edelleen ja nautin katseista, erityisesti kumppanini. Onhan se kivaa kuulla edelleen olevansa maailman kaunein! Ja jos ei joskus halua niin sekään ri ahdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen keski-ikä alkaa, kun leikkaa hiukset lyhyeksi.

Ikää kohta 58 v ja hiukset ulottuvat vyötärölle.

Vierailija kirjoitti:

Kun täytin 30v.

16v pojat ei enää katsoneet perään, siitä tiesin olevani vanha ja pilalla.

N37

Sama...

Olen 44 enkä tunne itseäni keski-ikäiseksi. Harrastan paljon liikuntaa, olen hoikka ja hyvässä kunnossa, minua luullaan lähes poikkeuksetta 30-kymppiseksi. Huvittavin tapaus on viime talvelta, kun minua luultiin 24-vuotiaaksi, en viitsinyt paljastaa oikeaa ikääni, sanoin olevani "yli 30". Eli johtuu varmaan siitäkin, että kun muut ympärillä eivät pidä keski-ikäisenä, niin ei itsekään pidä. Ei ole myöskään ollut ikäkriisejä ikinä.

En ole "muuttunut" keski-ikäiseksi naiseksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Olen elänyt ja kasvanut ihmisenä itseni paremmin tuntevaksi ja hyväksyväksi ihmiseksi, joka nauttii elämästä. Jos jotain, niin olen parempi versio itsestäni kuin vaikka kaksikymppisenä tai kolmekymppisenä.

Mä olin 32-vuotiaana kunnon baby face ja näytin alle 25-vuotiaalta. Jos tuossa iässä alat tuntea itsesi vanhaksi, niin tervemenoa hoitokotiin.