Tällaisia lahjoja opet ja hoitajat oikeasti toivovat

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:53"]

"Jos joku lahjoja tuo, vaikka olen moneen kertaan sanonut, etten tahdo, enkä tarvitse lahjoja, niin jätän ne opettajainhuoneeseen otettavaksi. Lappu päälle, että saa ottaa.

En siis mitenkään tiedä, mitä kukakin on tuonut, enkä välitäkään. Kun palaan töihin elokuussa, niin kipot ja kupit odottavat edelleen ottajaansa, eikä muu auta kuin roudata ne roskiin tai antaa ilmaiseksi kirpparille, huoh."

Eikö niille kipoille ja kupeille löytyisi paikkaa luokkahuoneesta tai yhteisistä tiloista, onhan ne yleensä kovin ankeita paikkoja ja ne saattaisivat tuottaa iloa muille, vaikka ei itse pitäisikään?

Meillä osastolla omaisten lahjat aina sijoitetaan muiden potilaiden ja työntekijöiden iloksi yhteisiin tiloihin ja aina on paikka löytynyt, koska henk.koht. lahjoja emme vastaanota ja sen kerromme myös lahjanantajalle, ettei henk.koht.lahjoja, koska olemme täällä töissä ja saamme siitä palkkaa,  mutta jos lahjanantaja haluaa vielä antaa lahjan, otamme sen ilomielin vastaan ja suurella kiitoksella, mutta lahja jää  työyhteisömme iloksi. Ja olen huommannut sen lämmittävän monen antajan mieltä.

[/quote]

Kuka sen kaiken pölyn siivoaa, kun niitä kertyy hyllyt täyteen? Ainakin pitää sitten olla lasivitriini seuraava lahja :)-.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 20:41"]

Taas kerran arvon kollegat... Perinteinen kevättsaarnani! Jos joku lapsi tai vanhempi haluaa antaa lahjan, siitä yllätytään positiivisesti, ilahdutaan ihan aidosti, kiitetään kohteliaasti ja tunnetaan arvostusta. Jokainen voi palkita itsensä sitten miten tahtoo. Oikean värisellä kukalla, kylpyläkäynnillä, kuohuviinillä tai vaikka uudella posliinikoiralla.

Lahja on aina hankittu ilahduttamaan saajaansa. Kiitokseksi yhteistyöstä, osoittamaan arvostusta ja ilahduttamaan saajaansa. Lahjan merkitys on siis ihan muu kuin sen rahallinen arvo, sopivuus omaan sisustukseen tai makumieltymyksiin. Itse pidän kesäloman alun traditiona pitää esillä kaikki muistamiset ja tuntea aitoa iloa saamistani muistamisista.

Kesän jatkuessa kukat kuihtuu, pullat on syöty, kynttilät poltetaan mökillä ja posliinikoirat ja mietelausetaulut päätyy joko jäämään hyllylle, odottamaan sopivaa aikaa kaappiin tai joskus lopulta hyväntekeväisyyskirpparille. Kirpparillekin päätyvät lahjat ovat olleet minulle kuitenkin arvokkaita. Kirpparille päätyy joskus sellaisiakin esineitä, joita alunperin olen kovasti halunnut ja itse hankkinut... 

Älkää ihmiset pahoittako mieliänne noista lahjalistoista ja valitusvirsistä. Pikkusieluista sanon minä.

t. Ope, jolla on kokoelma yhden kukan maljakoita hankittuna odottamaan ihanan sekalaista yksittäisten ruusujen sekamelskaa reilun viikon päästä

[/quote]

Hieno asenne. Ehkä meitä sen takia saattaa ahdistaa lahjat, koska monille on painunut syvälle sellainen ajatus, että lahjaa ei saa antaa eteenpäin. Muuten lahjan antaja voi loukkaantua. Joku uskoo taikauskoisesti, että poisantaminen tuottaa huonoa onnea. Moni meistä on kokenut sen, kun anopin antama koriste-esine tai se kymmenes sisustustaulu ei ole löytänyt sopivaa paikkaa esilläoloon. Harva meistä viihtyy täysin eri tyylisten tavaroiden täyttämässä sekamelskassa. Se vaikeuttaa siivoamistakin. Yleensä kai ihmiset haluavat sisustaa kotinsa esineillä, joista tykkäävät ja jotka kuvastavat asujan omia mieltymyksiä, eikö vain.

Toisekseen, koska lahja ilahduttaa ja tuo mieleen antajastaan mukavia muistoja, sitä ei millään raaskisi laittaa pois. Niinpä sitten kaapit voivat tosiaan pursuta niitä aivan eri tyylisiä esineitä ja tuikkukippoja. Niille ei osaa tehdä mitään, vaikka pitäisi. Pitäisi jakaa eteenpäin, mutta ei jotenkin sitäkään juuri niiden kauniiden muistojen takia viitsisi tehdä. Ongelma siis on kehkeytynyt. Jos on katsonut himohamstrauksesta tehtyä ohjelmaa, voi kuvitella sitä ongelmaa joka niin alunperin ilahduttavilla ja lämmittävistä lahjoista kuitenkin ajan myötä voi muodostua. valitettavasti. Jos lahjan haluaa antaa, itsetehty kortti on aina paras vaihtoehto. JOs muutakin ihan vältämättä haluaa antaa, on tietysti hyvä antaa sellaista joka kuluu käytössä. Mielestäni ei kuitenkaan alkoholia, eikä mitään isoa tai kallista muutenkaan.

Parasta jokaiselle oppilaalle olisi, jos vaikka piirtäisivät yhdessä kortin nimikirjoituksilla vaikka sen yhden kukkasen kera, ja antaisivat yhteistuumin opettajalle. Sellaisestahan ope saisi saisi aika hienon taulunkin tehtyä joka vuosikerrasta, jos haluaa :).

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:49"]

ihan kauhea ketju jotenkin.

Että ihmiset pahoittavat mielensä siitä, kun lapset haluavat vilpittömästi antaa heille lahjan....

oi aikoja, oi tapoja. Me elämme liiassa yltäkylläisyydessä ja millään ei ole mitään arvoa, siltä se monesti tuntuu.

BOnuksena jotkut oikein puhuvat "rikoksesta", kun 5-vee vie itselleen merkityksellisille aikuisille ruusut. LOL. 

[/quote]

Kuka kuvittelee, että 5 v . itse niitä ruusuja on viemässä? 5 v. saattaa haluat tehdä jonkin askartelun tai sitten ei. Ehkä keräisi luonnonkukkia pihlta. Mutta ei taatusti ruusuja, ellei ole huomannut kaikkien muidenkin vievän ja tunne oloaan erilaiseksi ilman niitä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 12:20"]

Sinä joka peräänkuulutit opettajia hankkimaan opetukseen tarvittavia välineitä kouluun tai leluja päiväkotiin, voin kertoa sinulle, että hankin omilla henkilökohtaisilla rahoillani päiväkotiryhmälleni kirjoja, käsinukkeja, leluja yms. kirpputoreilta ja käytän omaa aikaa ja välillä rahaakin käsityövälineiden hankintaan. Olen aina kiitollinen vanhemmille, jotka lahjoitavat jo käytöstä poistuneita, ehjiä ja pedagogisesti järkeviä leluja, kirjoja tai muita välineitä päiväkodille. Niistä on usein päiväkodeista pulaa. 

[/quote]

Päiväkotien pitäisi järjestää keräuyspäiviä ja -pisteitä, niin tulisi luontevasti vietyä.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 19:42"]

Olen tähän asti muistanut opettajaa joka vuosi, mutta nyt en enää kehtaa. Tuntuu pahalta jos he eivät tykkäää lahjasta:( 

[/quote]

Moni on helpottunut, uskon niin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:51"]

Luulisi, että kuka tahansa nykyään tajuaa, että koriste-esineitä ei juuri koskaan pidä antaa kenellekään. Syötävät ja juotavat lahjat ovat tuollaisessa tilanteessa parhaita ja niitä olen suosinut. Lapsen vaihtaessa pkotia tosin istutin orvokin jokaiselle hoitajalle ja lapsi maalasi ruukkuihin kuvia. Jos heittivät pois niin ok, tein tuon lähinnä siksi, että halusin osoittaa että mielestäni näiden opettajien/hoitajien takia kannatti nähdä vaivaa.

[/quote]

EI nuo syötävät ja juotavat lahjatkaan kivoja ole, jos löytyy ruokarajoitteita tms. 

[/quote]

No minä olen kyllä tajunnut kysyä niitä rajoitteita ajoissa...

[/quote]

Hyvä sinä, mutta kaikilla ei järki leikkaa sitä vertaa. 

[/quote]

Ihan kaikki lahjat voi panna kiertoon. Ruokarajoitteinen varmaa tuntee jonkun, jolla ei ole kaikkia maailman allergioita, tarjotkoon heille ja lopettakoon urputtamisen.

Opettaja voisi ilahtua siitä, että hänen eteensä on nähty vaivaa. Posliinikissat voi paiskata vasaralla palasiksi ja panna vaikka kukkaruukkuun, ei kukaan määrää, missä niitä pitää säilyttää vai säilyttääkö ollenkaan. Lahjan antaja on saanut lahjastaan hyvän mielen ja lahjan saaja voi iloita siitä, että hänen eteensä on nähty vaivaa. Muulla ei ole väliä.

Minun lapseni ja minä annamme aina opettajalle lahjan, sama käytäntö oli päiväkodissa vaikka silloin lahjojen hankinta (kukka useimmiten) oli minun kontollani. Koululaisena lapsella on jo omia ideoita siitä, mikä olisi mukava lahja.

Koulun juhlat ovat hyvä hetki tapakasvatukseen, silloin voi opetella pukeutumista ja kiittämistä vaikka lahjan tai kortin muodossa. Monet vanhemmat näyttävät olevan sitä mieltä, että tämäkin on yksinomaan koulun tehtävä.

Oman lapsen opettaja on tehnyt lahjanantamisen helpoksi kertomalla lapsille keräilevänsä tiettyjä juttuja ja monet näistä esineistä ovatkin esillä luokassa. En tiedä, pitääkö hän niistä oikeasti vai ei, mutta lapsista on myös mukava tietää, mistä ope tykkää ja keksiä lahja sen mukaan. 

Lahjontaa on sekä lahjan antaminen, että vastaanottaminen, jos juridiselta kantilta katsoo, eli ei ole yksinomaan lahjan vastaanottajan "rike". Mutta joo, parin euron juttuja tuskin kukaan lahjomaksi tulkitsee.

Itse olen muiden virkamiehien kuin opettajien kanssa yhteistyössä ja ehdoton juristin ohjeistama raja on, että kahvit voi tarjota, ei sen isompaa ja arvokkaampaa.

Ei kiitos krääsälle ja pikkusälälle

Kevään ja joulun lahjatulva voi vuosien mittaan aiheuttaa kasvattajille päänvaivaa. Pikkusälää kertyy. Osa opettajista ja hoitajista tunnustaa, että lahjoja päätyy kierrätykseen.

– Sain kerran minikokoisen Aalto-maljakon, joka oli ihan kamala. Vein avaamattomana Kierrätyskeskukseen. (Aineenopettaja, 38-vuotias nainen)

– Pahimpia ovat olleet erilaiset pienet mietelausetaulut. (Luokanopettaja, 44-vuotias nainen)

– Heitän yleensä kaikki omin kätösin koristellut pikkuleivät ja muffinssit pois, sillä olen aika pöpökammoinen. Ei koristeita, mukeja, astioita. (Luokanopettaja, 41-vuotias nainen)

Moni tuskailee kippojen, maljakoiden, koristetilpehöörin ja muun sisustustavaran kanssa. Oma tyyli kun ei aina ole lahjan antajan maun mukainen. Joitakin lahjoja myös kasaantuu loputtomasti. Kokenut lastenhoitaja kertoo, että kynttilöitä ja tuikkuja on kertynyt vuosien varrella runsaasti. Eräs soitonopettaja toivoo, ettei aina saisi Mozartin kuulia, sillä ei itse syö niitä.

Eli roskiin menee ne teidän leivonnaiset.

Kuohuviinia ja hemmottelulahjakortteja. Niitä hoitajat ja opettajat rakastavat

Minä toivoisin, että aikuiset ihmiset lakkaisivat tuollaisesta itkemisen.

Mun mielestä aikuiset ihmiset voisivat lopettaa sen lahjomisen.

Opettaja saa työstään palkkaa eikä tarvitse ylimääräisiä lahjoja. Näin tiivistyy nettikeskustelun anti, kun puhutaan siitä, pitääkö opettajalle viedä lahja. Moni vertaa muistamista jopa lahjontaan, jolla tavoitellaan ylimääräistä hyvää.

Vähän sama, kuin jos kansalaiset antaisivat kansanedustajalle lahjoja vaalikauden lopuksi. Nuoleskelua, sanon minä. Älkää opettako tällaista tapaa lapsillemme!! Hävettää. Ehdoton ei

Opettajien lahjonnalla opetetaan lapset aivan väärille tavoille, tavoille joita kutsutaan yleisesti korruptioksi, lahjonnaksi, mielistelyksi jne. URPO

Eiköhän olisi parempi, jos vanhemmat laittaisivat rahaa suoraan opettajan tilille pitkin vuotta? Sehän ajaisi tämän saman asian, eikö?  Verottaja vaan mukaan kuvioon siinä vaiheessa. Lahjontaa on tällainen lahjojen antaminen, ei kahta sanaa. Hunni

Lahjojen antaminen olisi kiellettävä, kun muu ei näytä tehoavan. Lahjan antaminen on suosion hakemista kyseenalaisin keinoin. Epro

Espoossa aikoinaan naapuri lahjo joululahjapullolla postijakajan ja auramiehen. Kaikkien muitten tieosuuksille kasattiin lumivallit, mutta, että hänen ei, kiitos pullon. Lahjontayhteiskuntaan ollaan vissii menossa. Ei tarpeen

Johan tässä mennään Kreikan tielle. Sairaalassa leikkauksen sai vain ruskealla kirjekuorella. Ilmeisesti pedataan ens vuodeksi paremmat numerot. Siis lahjoja? HÄH?

Ei ongelmaa, emme anna mitään. He saavat palkan tekemästään työstä kuten muutkin työntekijät.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:39"]Ei ongelmaa, emme anna mitään. He saavat palkan tekemästään työstä kuten muutkin työntekijät.
[/quote] kyllä näin on. Hyvä että ette tuhlaa.

Kun palkka vielä nousisi joskus :)

Mulle mieluummin se tuhannes posliinikissa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:39"]

Ei ongelmaa, emme anna mitään. He saavat palkan tekemästään työstä kuten muutkin työntekijät.

[/quote]

Emme mekään ole koskaan lahjoneet opettajia. Liekö tästä johtuu, että stipendejäkään ei koskaan tippunut ja käytösnumerot oli 8, vaikka kyse oli peruskilteistä lapsista, jotka kävi koulua, opiskeli, auttoi toisia ja oli kohteliaita. Tämä siis alakoulussa. Yläkoulun puolella sitten muuttuikin numerot ja tuli stipendejä, vaikka emme sielläkään lahjuksia antaneet.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:41"]

Kun palkka vielä nousisi joskus :)

[/quote]

No tuskin vanhempien tehtävä on sitä nostaa lahjojen muodossa.

Elämästä vieraantuneilla ihmisillä on pahan kerran mennyt nyt sekaisin käsitteet LAHJA ja LAHJUS...