Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitteko jos teitä ei kutsuttaisi
20.01.2022 |
ekan lastenlapsenne ristiäisiin? Syynä se että ex-miehenne haluaa paikalle myös mutta ehdottomasti uuden vaimonsa kanssa ja uusi vaimo ei halua entistä vaimoa paikalle.
Koronarajoitusten puitteissa siis mentävä ja vauvan vanhemmat tämän nyt kertoivat. Ilmoittivat pahoittelunsa mutta eivät kutsu minua eli vauvan mummua. Välini poikaani ja tämän puolisoon ovat ihan hyvät ja läheiset, ja tykkään pojan puolisosta kovasti mutta nyt tämmöinen ilmoitus yllätti ja vähän shokeerasikin. Mutta poika haluaa isänsä paikalle eikä se muuten ole nyt mahdollista kuin jättämällä minut pois.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Hassu lapsi, haluaa isänsä muttei äitiään paikalle. Ja miten jaksaa isovanhemmat leikkiä tällaisia lapsellisia "en tule jos se tulee"- leikkejä? Pikkaisen soisi laajempaa elämänkatsomusta jo....
Uusperhemaailmassa se on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suuttuisi, mutta pahottaisin varmasti mieleni.
En kiukuttelisi kellekään, mutta kyllä tuo sattuisi niin syvästi, että jonkinlainen särö siitä väkisin jäisi. Olisi ristiäiset tärkeä tapahtuma mummollekin. Isän uudelle puolisolle ei olisi mitään sanottavaa mistään, enkä olisi heidän kanssaan yhtään missään tekemisissä, ikinä.
Suuttuisin. Paukkaisin paikalle kutsumatta ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. Siitä vain sitten heittämään ulos... ;)
Onko ehkä ollut niin, että et hyväksy entisen miehesi uutta vaimoa ja ette voi olla samassa tilassa? Onko tullut hankalia ja kiusallisia tilanteita.
Vai onko niin, ettet voi olla samassa tilassa entisen miehesi kanssa vaikka uutta vaimox ei olisikaan.?
Jos tilanne on se, että ette voi olla entisen miehen kanssa samassa tilassa oli uutta vaimoa tai ei niin piti valita. Joko isä tai äiti.
Jos uusi vaimo on jo ollut pitkään kuvioissa ja tuntuu, ettet ikinä pysty olemaan samassa tilassa isän etkä myöskään vaimon kanssa, niin päättivät näin.
Taustatietoja asiasta ei ole, on vaikea sanoa mistä johtuu.
En suuttuisi, tuntuisi pahalta kyllä. Mutta miettisin myös omaa käytöstäni tms.
Myöhemmin juttelisin asiasta heidän kanssaan, asiallisesti ja syyttämättä ketään.
Avioerolapset kärsii aina. Tavalla tai toisella. Viimeistään sitten aikuisena, kun omaa perhettä perustetaan.
Tulipa paha mieli poikanne takia.
Uusi vaimo jäisi rannalle ruikuttamaan, vai onko isä ehdoton, että ilman uutta vaimoa hänkään ei tule? koska kiristäminen on aina tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä varmaan suuttuisi, mutta pahoittaisin varmaan mieleni.
Minä suuttuisin, enkä sitten ihmettelisi enää palstalla, miksi tämä pois jätetty mummu ei hoida lapsenlasta. Kyllä se mummu on tärkeämpi kuin se ukin uusi puoliso, joka ei ole mitään sukua tälle vauvalle. Ja ei, en ole vanha ja katkera, kolmekymppinen yhden vauvan äiti ja toinen tulossa. Ei kävisi mielessäkään jättää isovanhempia juhlista pois jonkun turhantärkeän tätin takia. Aikuisten ihmisten pitää pystyä tulemaan toimeen keskenään edes yksien juhlien verran ja jos ei siihen kykene, voi se isoisä uusine puolisoineen jättäytyä pois. Hehän ne ongelman asiasta tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu lapsi, haluaa isänsä muttei äitiään paikalle. Ja miten jaksaa isovanhemmat leikkiä tällaisia lapsellisia "en tule jos se tulee"- leikkejä? Pikkaisen soisi laajempaa elämänkatsomusta jo....
Uusperhemaailmassa se on tuollaista.
Jep ja samaan hengenvetoon selittävät, että lapset sopeutuu kyllä. yms jäätävää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pitäisi enää yhteyttä pahan perheeseen.
Taustatiedot puuttuu, en sano mitään ennenkuin aloittaja kertoo miten on mennyt ennen tätä, esimerkiksi miten tulee toimeen ex-miehensä kanssa.
Onko ollut eron jälkeen katkeruutta ja pojan on jo tätä ennen pitänyt valita puolensa.
Itse olen eronnut, ex-miehellä on ollut uusi puolisio jo pitkään. Minä tulen perhejuhliin yksin. Silti pystymme olemaan asiallisesti. Jopa muutaman sanan juttelemaan keskenämme.
Pojan ei tarvitse pelätä, etten osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai näinkin päin voi käydä. Itsellä, joka olen se uusi puoliso, kävi nimenomaan niin, että mieheni ex-vaimo kieltäytyi tulemasta mihinkään poikansa perheen juhliin, jos minä olen paikalla, joten jäin pois. Se ei exälle riittänyt. Seuraavaksi hän rupesi vaatimaan, ettei myöskään mieheni saa tulla paikalle tai hän jää pois. Lopputulos on ollut kymmenkunta vuotta se, että kaikki kutsutaan, minä mukaanlukien, ja ex tulee paikalle kiukuttelemaan näyttävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä varmaan suuttuisi, mutta pahoittaisin varmaan mieleni.
Minä suuttuisin, enkä sitten ihmettelisi enää palstalla, miksi tämä pois jätetty mummu ei hoida lapsenlasta. Kyllä se mummu on tärkeämpi kuin se ukin uusi puoliso, joka ei ole mitään sukua tälle vauvalle. Ja ei, en ole vanha ja katkera, kolmekymppinen yhden vauvan äiti ja toinen tulossa. Ei kävisi mielessäkään jättää isovanhempia juhlista pois jonkun turhantärkeän tätin takia. Aikuisten ihmisten pitää pystyä tulemaan toimeen keskenään edes yksien juhlien verran ja jos ei siihen kykene, voi se isoisä uusine puolisoineen jättäytyä pois. Hehän ne ongelman asiasta tekevät.
Jospa se on tämä juhlista kutsumatta jätetty mummo joka ei kykene tulemaan toimeen keskenään. Isä ja isän uusi vaimo eivät voi silloin mitään.
Ehkä on niin, että vaikka uusi vaimo jäisi pois, niin ex-vanhemmat eivät osaa olla ihmisiksi, esimerkiksi tämä mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuttuisin. Paukkaisin paikalle kutsumatta ja katsoisin mitä sitten tapahtuu. Siitä vain sitten heittämään ulos... ;)
Ainakaan tällaisten ihmisten ei kannata ihmetellä miksei heitä kutsuta.
Luin tätä silmät lautasina perheeseen kuulumattomana jäsenenäkin. Jokainen ymmärtää, että mummo on ensisijainen paikalle kutsuttava, ei uusi vaimo, jos kyseessä on rajatut paikat. Muut vastaajat luultavasti trollaavat. Onko mahdollista, että mies on mustamaalannut sinua ja saanut vanhemmat uskomaan, että rauha säiilyy, jos et tule paikalle. Nyt kuriin tällainen ja selvitykseen! Harmittaa muuten. Mene edes käymään, mutta ilmoita ennakkon. Ehdota, että tulette vaikka porrastettuna, eiköhän se sovi jos kauniisti kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on mies, joka ei pidä äitiinsä yhteyttä, koska äiti erosi väkivaltaisesta miehestään, siis pojan isästä. Perheen muut lapset ovat hyvissä väleissä äitinsä kanssa.
Tällä miehellä on lapsi jonka yhteydenpidon mummuun hän on estänyt. Lapselle, joka on jo 11 v, asia on valtava surun paikka, koska perheen muilla lapsilla on kaksi aktiivista mummua, jotka auttavat perhettä kaikin tavoin ja ovat lapsille läheisiä.
Estävä isä on siis itsekin eronnut lapsensa äidistä, joka on nykyään lapseni kanssa naimisissa ja heillä on kaksi yhteistä lasta.
Olen siis se toinen mummu ja vaikka kuinka yritän paikata mummun puutetta ottamalla yhdenvertaisesti bonuslapsen huomioon, sydämeni särkyy aina kun huomaan lapsen mietteliään ilmeen kun biologinen lapsenlapseni puhuttelee minua mummuksi.
Miniäni on nyt puuttunut asiaan ja on antanut mummulle luvan lähestyä lasta ja suhteen muodostuminen on hyvällä mallilla. Aikaisemmin hän ei uskaltanut kun tämä ex pelotteli vaikka miten saadakseen yhteydenpidon estetyksi. Poikani puuttui asiaan ja tämä ex hiukan säikähti, onneksi.
Tämän bonulapseni serkut vierailevat usein mumminsa luona, lapsi on tavattoman surullinen kun ei pääse mukaan.
Tuommoinen mies on paskaraukka, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
En voi näillä tiedoilla muuta sanoa kuin että sinulla on erittäin ikävä lapsi.
Lapsi on sellainen millaiseksi hänet on kasvatettu. Ihan peiliin saa äiti katsoa nyt.
En suuttuisi mutta pahoittaisin mieleni kyllä. Jos olisin poikasi, kutsuisin kummatkin vanhemmat ja se, kumpi ei halua tulla, jää tulematta sitten. Jos toinen vanhemmista ei osallistu, tarjoaisin mahdollisuutta vierailuun kun toiset ovat lähteneet tai seuraavana päivänä.
Niinhän sitä luulisi, että aikuiset ihmiset osaisivat jo hoitaa tällaiset sovussa, mutta ei se ihan niin mene monestikaan. Minäkin aikoinaan jouduin sanomaan omille, eronneille vanhemmilleni ennen omia lakkiaisiani, että haluan teidät molemmat sinne, ja uudet puolisot myös, joten opetelkaahan olemaan. Sitä edelsi keskustelu, jossa he pohtivat kumpikin erikseen minulle, että kuka jää pois jne. Hyvin ne lakkiaiset sitten sujuivat kaikkien osalta, kun kaikilla oli myös yhteinen tahto saada ne sujumaan.
Aloittajan tilanne kuulostaa ikävältä kaikin puolin. Haluaisin nostaa esille myös sen näkökulman, että poikanne ei ole valinnut joutua kiistelevien vanhempien väliin, vaan se on ihan teidän isovanhempien itse aiheuttama tilanne. Eroperheen aikuisillakaan lapsilla ei ole kovin helppoa luovia siinä vanhempien välissä, jos vanhemmat eivät tule vastaan ja opettele käyttäytymään näissä tilanteissa. Ap:n on mielestäni turha siis pahastua pojalleen tai miniälleen, kun eiväthän he voi teidän isovanhempien keskinäisille kahnauksille mitään, vaan niiden selvittely on aloittajan ja exänsä vastuulla.
Meillä oli sama tilanne aikoinaan.
Oma äitini ei halua olla missään tekemisissä isäni uuden puolison kanssa. Kutsuimme isäni ja äitini. Onneksi isäni uusi puoliso on fiksu ja ymmärsi tilanteen. Kutsuimme isäni puolisoineen vielä kakkukahveille seuraavana päivänä.
Minä olen äiti, jonka äiti ei ansaitse isoäitiyttä. Sen on saanut isäni puoliso, joka on minulle äiti enenmän kuin minun synnyttäjä. En voinut ottaa sitä riskiä, että äitini tulee lapseni ristiäisiin. En edes kertonut ajankohtaa.
Aloittajassa ei tietään ole mitään vikaa, eihän?