Lue keskustelun säännöt.
Suuri välituntileikkien muisteluketju - kootaan yhteen ruuduttomat ajanvietetavat
Mitä te leikitte ja pelasitte lapsena, kun ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa? Koetetaan muistaa ja kuvailla nekin, jotka ovat jo unohtuneet ja kadonneet. Kerrotaan myös ”säännöt” mahdollisimman tarkasti - samaa leikkiä on voitu leikkiä eri säännöillä eri aluilla ja eri aikoina.
Laitoin otsikkoon välitunnin siksi, että se ehkä herättää nämä muistot monelle, mutta ei tarvitse pysyä vain niissä. Kerätään ylös mahdollisimman monta tapaa viihtyä ilman ruutuja tai kaupallisia tuotteita.
-Arvontaruusu: tehtiin paperista neliosainen origami. Arvonnan/ennustuksen kohteen piti valita numero, ja origamin asentoa vaihdettiin niin monta kertaa. Lopulta näkyviin jäi neljä eriväristä luukkua, joista piti valita yksi. Alla oli ennustus tai henkilökohtainen kysymys, johon piti vastata.
-Läpsy. Kaksi osallistujaa juoksi nopeasti kahden puun, tolpan tai kiven ympäri. Jahtaajan piti saada toinen kiinni. Katselijat pitivät kämmentään ojennettuna juoksijoita kohti, ja kun jahdattava väsyi, hän läppäisi katselijan juoksemaan tilalleen, ja silloin hänestä tuli jahtaaja.
-Naruhyppelyleikki Kiinalaiset. Hypättiin toisten pyörittäessä naua vuorotellen 1-7 hyppyä seuraavissa asennoissa.
1: yksi käsi lanteilla
2: molemmat kädet lanteilla
3: kädet selän takana
4: kädet ristissä edessä
5: käsillä kiinni housujen sivuista
6: ympäri pyörähtäen
7: kaikki edelliset peräkkäin
-Puujalka: nostettiin silmät kiinni maassa makaavan leikitettävän jalka pystysuoraan ylös ja pideltiin pari minuuttia. Jalka laskettiin hitaasti suorana alas, jolloin tuntui että se meni maan läpi.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
- twistnauhan kanssa noin 10 erilaista temppua tietyssä järjestyksessä
- kumipalloa tai tennispalloa heitetään seinään samoin ehkä 5-7 erilaisella tavalla. Naapuritkin tykkäävät, kun harjoitellaan kotipihalla!
Muistaisiko joku ne twistinauhan temput? Meillä oli just noin, että niitä oli kymmenen erilaista. Sitten kun oli päässyt kaikki kymmenen, nostettiin seuraavaan korkeuteen.
Olen etsinyt netistäkin, mutta löytyi vain sellaisia, joissa piti ainakin osassa astua sen narun päälle. Niissä, mitä meillä oli, ei nimenomaan koskaan saanut astua narun päälle, vaan se oli stiplu ja siitä joutui narun pitäjäksi.
Olen aikuinen, mutta haluaisin huvikseni ihan liikunnan takia hyppiä niitä. Se oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä oli myös tuota puujalkaa vastaava juttu, jossa toisen käsiä liikuteltiiin päällekkäin jollain tietyllä tavalla niin että stoinen nojasi seinään ja piti silmiä kiinni ja sitten tuon jälkeen kädet lähtivät "itsestään" nousemaan ylös. Taisi perustua vain itsesuggestioon, mutta muistan, että oli jännä tunne.
Tämä itse asiassa meni niin, että kaveri/kaverit puristi toisen käsiä kylkiä vasten siten, että piti "vastustaa" siitä liikettä eli yrittää nostaa käsiä ylös samaan aikaan kun niitä painetaan alas. Kun tätä on tehty jonkun aikaa ja kaverit sitten päästävät otteen, kädet tosiaan nouse "itsestään" ylös. Hitsi olin tämänkin jo unohtanut, hauska tunne oli. :)
Sinäpalloa; mm. Helsingin matkaa ja suutarin peliä.
Piilosta, vinkkiä, hippaa. Polttopalloa.
Vierailija kirjoitti:
Seinäpalloa; mm. Helsingin matkaa ja suutarin peliä.
Piilosta, vinkkiä, hippaa. Polttopalloa.
Siis korjaus seinäpalloa. Ja hypättiin myös ruutua.
Rikkinäistä puhelinta alettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hailii hailoo
Vettä kengässä(vihasin peliä, nöyryyttävää)
Väriä
Peiliä
10 tikkuu laudalla
Rofee ja pollarii
Ei juu vaarinhousut
Polttopallo
Sokko
Aasinhäntä
Lapsena olin usein se joka määräsi leikit esim Tintti ja Milou, tai olemme lintuja ja suuret kivet pesiä.
Leikeimme paljon kotileikkejä, barbi etc.
Superpallo piti olla ja sen kanssa pomputus 10 temppua. Viimeinen temppu oli pallon heitto ilmaan pyörähdys ja koppi.
Rikkinäinen puhelin oli hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meistä tuli muurareita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oijoi, meilläkin leikittiin X-hippaa ja nuo hyppislorut olen viimeksi kuullut varmaan jotain 30 vuotta sitten!
Meillä nallelorun loppu meni näin:
Niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, älä mene pis, mene pois. Jotkut irvileuat sitten sanoivat ”potkaise, pieraise”.Vetoleikin loru taas meni:
Hura hura häitä, kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin musta kuin multa
Niin valkea kuin varsa
Se ken tulee viimeisksi onpi kuole-MAKS!Miten kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla erosivat toisistaan? Molemmissa taisi saada jääneet pelastettua? Kymmenessä tikussa taisi olla niin että jos löydetty ehti juosta polkaisemaan tikut laudalta, sai mennä uudestaan piiloon.
Muistaako kukaan tarkalleen hyppynarun ranskalaiset ja kiinalaiset? Haluaisin opettaa näitä omille lapsille mutta pitää ensin lyödä lukkoon säännöt.
Peili oli ihan paras leikki. Niin yksinkertainen ja hauska ja pystyy leikkimään melkein millä vaan porukalla. Siis tuo jossa pitää olla liikkumatta kun jääjä kääntyy katsomaan. Oli tosi jännittävää olla sekä jääjä että lähestyjä!
Isolla pihalla jossa oli paljon eri ikäisiä lapsia leikittiin aina yhdessä kirkonrottaa ja haukkassia. Haukkassi on natta, jossa juostaan kahden pudin väliä. Toinen puti on vaikka talon seinä ja toinen vastapäätä nurmikon reuna. Haukka ottaa kiinni. Tätä leikittiin myös ala-asteella päiväkausia kaikki välitunnit. Viimeinen joka tuli ulos jäi nataksi. Musta mies eroaa tästä siten, että siinä kaikki juoksevat yht'aikaa kun kiinniottaja on huutanut. (Se "musta mies" tarkoittaa kuolemaa, viikatemiestä.)
Kirkonrotassa piti olla jokin rotan koti (kai kirkko :) johon läppäistiin leikissä. Esimerkiksi jokin puu tai tietty kohta talon seinästä.
Ensin arvottiin jollain puh pah - lorulla yksi seisomaan naama seinään päin. Joku toinen siveli hänen selkäänsä kädellä ja sanoi "Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski?" Silloin joku tökkäisi sormella selkään ja seinää vasten oleva kääntyi salaman nopeasti. Hän sanoi sen nimen jonka arveli olleen tökkäisijä. Tämä vastasi "Määrää matka". Matka saattoi olla esim. 4 kertaa talon ympäri. Jos tökkäisijä oli oikein arvattu, niin hän lähti heti juoksemaan matkaa ja muut piiloon. Jos arvaus oli väärä, sanoi arvattu "Ala painua!" ja arvaaja sai itse lähteä juokseemaan taloa ympäri. Muut piiloon.
Kun matka oli kierretty, etsijä meni läppäisypaikalle ja huusi kovalla äänellä "rotta kotona". Sitten hän lähti etsimään. Kun hän löysi jonkun, hän meni läppäisypaikalle, koski kädellä siihen määrättyyn puuhun tm. ja huusi "Liisa-rotta nähty". Nähty saattoi juosta hänen kanssaan kilpaa, ja jos ehti ensin ja huusi "omarotta", niin sai mennä takaisin piiloutumaan. En muista, että pitikö rotan silloin kiertää uudelleen tai laskea sataan tai juoksiko piiloutuja vain metsään.
Kiinnijääneet jäivät seisoksimaan läppäisypaikan viereen. Heidät pystyi pelastamaan, jos koski läppäisypaikkaan ja huusi "omarotta, kaikki pelastettu". Silloin he hajaantuivat takaisin piiloihin.
Omarotta-huudolla ei kyllä menty uudelleen piiloon, se oli osa leikkiä että pääsi takaisin jäämättä kiinni. Sitten "omarotta, kaikki pelastettu" -huudolla etsijän piti kiertää uudelleen ja kaikki menivät taas piiloon. Ennen peliä yleensä sovittiin, saiko jokainen pelastaa vai vasta viimeinen piilossa olija.
19 tikkua sama periaate, eli ehtimällä koskettaa lautaa ennen etsijää oli turvassa, ja kaikii pelastettiin polkaisemalla tikut uudestaan laudalta.
Kolmas samantapainen oli pallovinkki, jossa pallo potkaistiin mahdollisimman kauas, ja mentiin piiloihin sillä aikaa kun etsijä haki sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hailii hailoo
Vettä kengässä(vihasin peliä, nöyryyttävää)
Väriä
Peiliä
10 tikkuu laudalla
Rofee ja pollarii
Ei juu vaarinhousut
Polttopallo
Sokko
AasinhäntäLapsena olin usein se joka määräsi leikit esim Tintti ja Milou, tai olemme lintuja ja suuret kivet pesiä.
Leikeimme paljon kotileikkejä, barbi etc.
Hei miten pelattiin Vettä kengässä ja Ei juu vaarinhousut? Ihan tutut nimet, mutta en muista yhtään sääntöjä! On ollut tosi hauska lukea tätä ketjua ja muistella, monet välitunnit tuli vietettyä näitä leikkejä leikkien :')
Hieman ohis, koska näitä ei välitunneilla leikitty, mutta muistaako joku ysärin pikkupartiolainen niitä huutoleikkejä? :D Kailotettiin sudenpentuina kitarisat lepattaen. Yksi oli "aaluette," jossa partionjohtaja aina aloitti, ja partiolaiset vastasivat huutoon.
Aaluette!
Pike pike pusse!
Fillarisatula!
Kaasupoljin!
Ylipitkä viineri!
Ei tuu mitään!
Täytyy laulaa lujeampaa (ja sitten hiljempaa, lopuksi "täytyy laulu lopettaa.")
Usein nämä partiossa hoilatut jutut olivat ihan sekopäisiä. Ylipitkä viineri? Mitä :D Mutta olihan se hauskaakin, ei siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keinulauta, joka oli hyppylauta! Eli niin leveä, että siinä mahtui hyppimään yksi kummassakin päässä. Ylös ja alas.
Ponnautettiin välillä eli 2 hyppäsi toiselle puolelle lautaa, jolloin ponnautettava lensi korkealle.
Oli hauskaa! Tämä 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Meistä tuli muurareita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oijoi, meilläkin leikittiin X-hippaa ja nuo hyppislorut olen viimeksi kuullut varmaan jotain 30 vuotta sitten!
Meillä nallelorun loppu meni näin:
Niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, älä mene pis, mene pois. Jotkut irvileuat sitten sanoivat ”potkaise, pieraise”.Vetoleikin loru taas meni:
Hura hura häitä, kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin musta kuin multa
Niin valkea kuin varsa
Se ken tulee viimeisksi onpi kuole-MAKS!Miten kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla erosivat toisistaan? Molemmissa taisi saada jääneet pelastettua? Kymmenessä tikussa taisi olla niin että jos löydetty ehti juosta polkaisemaan tikut laudalta, sai mennä uudestaan piiloon.
Muistaako kukaan tarkalleen hyppynarun ranskalaiset ja kiinalaiset? Haluaisin opettaa näitä omille lapsille mutta pitää ensin lyödä lukkoon säännöt.
Peili oli ihan paras leikki. Niin yksinkertainen ja hauska ja pystyy leikkimään melkein millä vaan porukalla. Siis tuo jossa pitää olla liikkumatta kun jääjä kääntyy katsomaan. Oli tosi jännittävää olla sekä jääjä että lähestyjä!
Isolla pihalla jossa oli paljon eri ikäisiä lapsia leikittiin aina yhdessä kirkonrottaa ja haukkassia. Haukkassi on natta, jossa juostaan kahden pudin väliä. Toinen puti on vaikka talon seinä ja toinen vastapäätä nurmikon reuna. Haukka ottaa kiinni. Tätä leikittiin myös ala-asteella päiväkausia kaikki välitunnit. Viimeinen joka tuli ulos jäi nataksi. Musta mies eroaa tästä siten, että siinä kaikki juoksevat yht'aikaa kun kiinniottaja on huutanut. (Se "musta mies" tarkoittaa kuolemaa, viikatemiestä.)
Kirkonrotassa piti olla jokin rotan koti (kai kirkko :) johon läppäistiin leikissä. Esimerkiksi jokin puu tai tietty kohta talon seinästä.
Ensin arvottiin jollain puh pah - lorulla yksi seisomaan naama seinään päin. Joku toinen siveli hänen selkäänsä kädellä ja sanoi "Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski?" Silloin joku tökkäisi sormella selkään ja seinää vasten oleva kääntyi salaman nopeasti. Hän sanoi sen nimen jonka arveli olleen tökkäisijä. Tämä vastasi "Määrää matka". Matka saattoi olla esim. 4 kertaa talon ympäri. Jos tökkäisijä oli oikein arvattu, niin hän lähti heti juoksemaan matkaa ja muut piiloon. Jos arvaus oli väärä, sanoi arvattu "Ala painua!" ja arvaaja sai itse lähteä juokseemaan taloa ympäri. Muut piiloon.
Kun matka oli kierretty, etsijä meni läppäisypaikalle ja huusi kovalla äänellä "rotta kotona". Sitten hän lähti etsimään. Kun hän löysi jonkun, hän meni läppäisypaikalle, koski kädellä siihen määrättyyn puuhun tm. ja huusi "Liisa-rotta nähty". Nähty saattoi juosta hänen kanssaan kilpaa, ja jos ehti ensin ja huusi "omarotta", niin sai mennä takaisin piiloutumaan. En muista, että pitikö rotan silloin kiertää uudelleen tai laskea sataan tai juoksiko piiloutuja vain metsään.
Kiinnijääneet jäivät seisoksimaan läppäisypaikan viereen. Heidät pystyi pelastamaan, jos koski läppäisypaikkaan ja huusi "omarotta, kaikki pelastettu". Silloin he hajaantuivat takaisin piiloihin.
Omarotta-huudolla ei kyllä menty uudelleen piiloon, se oli osa leikkiä että pääsi takaisin jäämättä kiinni. Sitten "omarotta, kaikki pelastettu" -huudolla etsijän piti kiertää uudelleen ja kaikki menivät taas piiloon. Ennen peliä yleensä sovittiin, saiko jokainen pelastaa vai vasta viimeinen piilossa olija.
19 tikkua sama periaate, eli ehtimällä koskettaa lautaa ennen etsijää oli turvassa, ja kaikii pelastettiin polkaisemalla tikut uudestaan laudalta.
Kolmas samantapainen oli pallovinkki, jossa pallo potkaistiin mahdollisimman kauas, ja mentiin piiloihin sillä aikaa kun etsijä haki sen.
Meillä ei ollu pallovinkki vaan purkkis. "purkki paikalla" ja sitten yksi lähti etsimään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meistä tuli muurareita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oijoi, meilläkin leikittiin X-hippaa ja nuo hyppislorut olen viimeksi kuullut varmaan jotain 30 vuotta sitten!
Meillä nallelorun loppu meni näin:
Niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, älä mene pis, mene pois. Jotkut irvileuat sitten sanoivat ”potkaise, pieraise”.Vetoleikin loru taas meni:
Hura hura häitä, kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin musta kuin multa
Niin valkea kuin varsa
Se ken tulee viimeisksi onpi kuole-MAKS!Miten kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla erosivat toisistaan? Molemmissa taisi saada jääneet pelastettua? Kymmenessä tikussa taisi olla niin että jos löydetty ehti juosta polkaisemaan tikut laudalta, sai mennä uudestaan piiloon.
Muistaako kukaan tarkalleen hyppynarun ranskalaiset ja kiinalaiset? Haluaisin opettaa näitä omille lapsille mutta pitää ensin lyödä lukkoon säännöt.
Peili oli ihan paras leikki. Niin yksinkertainen ja hauska ja pystyy leikkimään melkein millä vaan porukalla. Siis tuo jossa pitää olla liikkumatta kun jääjä kääntyy katsomaan. Oli tosi jännittävää olla sekä jääjä että lähestyjä!
Isolla pihalla jossa oli paljon eri ikäisiä lapsia leikittiin aina yhdessä kirkonrottaa ja haukkassia. Haukkassi on natta, jossa juostaan kahden pudin väliä. Toinen puti on vaikka talon seinä ja toinen vastapäätä nurmikon reuna. Haukka ottaa kiinni. Tätä leikittiin myös ala-asteella päiväkausia kaikki välitunnit. Viimeinen joka tuli ulos jäi nataksi. Musta mies eroaa tästä siten, että siinä kaikki juoksevat yht'aikaa kun kiinniottaja on huutanut. (Se "musta mies" tarkoittaa kuolemaa, viikatemiestä.)
Kirkonrotassa piti olla jokin rotan koti (kai kirkko :) johon läppäistiin leikissä. Esimerkiksi jokin puu tai tietty kohta talon seinästä.
Ensin arvottiin jollain puh pah - lorulla yksi seisomaan naama seinään päin. Joku toinen siveli hänen selkäänsä kädellä ja sanoi "Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski?" Silloin joku tökkäisi sormella selkään ja seinää vasten oleva kääntyi salaman nopeasti. Hän sanoi sen nimen jonka arveli olleen tökkäisijä. Tämä vastasi "Määrää matka". Matka saattoi olla esim. 4 kertaa talon ympäri. Jos tökkäisijä oli oikein arvattu, niin hän lähti heti juoksemaan matkaa ja muut piiloon. Jos arvaus oli väärä, sanoi arvattu "Ala painua!" ja arvaaja sai itse lähteä juokseemaan taloa ympäri. Muut piiloon.
Kun matka oli kierretty, etsijä meni läppäisypaikalle ja huusi kovalla äänellä "rotta kotona". Sitten hän lähti etsimään. Kun hän löysi jonkun, hän meni läppäisypaikalle, koski kädellä siihen määrättyyn puuhun tm. ja huusi "Liisa-rotta nähty". Nähty saattoi juosta hänen kanssaan kilpaa, ja jos ehti ensin ja huusi "omarotta", niin sai mennä takaisin piiloutumaan. En muista, että pitikö rotan silloin kiertää uudelleen tai laskea sataan tai juoksiko piiloutuja vain metsään.
Kiinnijääneet jäivät seisoksimaan läppäisypaikan viereen. Heidät pystyi pelastamaan, jos koski läppäisypaikkaan ja huusi "omarotta, kaikki pelastettu". Silloin he hajaantuivat takaisin piiloihin.
Omarotta-huudolla ei kyllä menty uudelleen piiloon, se oli osa leikkiä että pääsi takaisin jäämättä kiinni. Sitten "omarotta, kaikki pelastettu" -huudolla etsijän piti kiertää uudelleen ja kaikki menivät taas piiloon. Ennen peliä yleensä sovittiin, saiko jokainen pelastaa vai vasta viimeinen piilossa olija.
19 tikkua sama periaate, eli ehtimällä koskettaa lautaa ennen etsijää oli turvassa, ja kaikii pelastettiin polkaisemalla tikut uudestaan laudalta.
Kolmas samantapainen oli pallovinkki, jossa pallo potkaistiin mahdollisimman kauas, ja mentiin piiloihin sillä aikaa kun etsijä haki sen.
Mitä ne omarotat sitten teki ellei menneet piiloon? Sittenhän ne joutui ulkopuolelle leikistä katselemaan sivusta. Kiinnijääneet odottivat pelastajaa, mutta jos huusi omarotan niin ei jäänyt kii...
Maata leikittiin: keppi potkaistiin sillä sai vallattua maata itselleen.
Lähes näitä kaikkia on tullut leikittyä, mutta ei välitunnilla vaan kotipihalla (iso talonyhtiö), aivan ihania muistoja! :) Monia näitä en ois muistanukaan, ellei muiden viestit ois avittanu mun aivoja! Esim. Maailman olin unohtanut ihan täysin. Me hypättiin paljon narua (mahollista myös pienemmällä porukalla) ja sit kirkkistä ja muita hippoja isommalla porukalla.
Välituntileikeistä mulle on parhaiten jääny mieleen Selviytyjät. :'D Se pohjautu siis siihen TV-ohjelmaan ja meillä oli kaks heimoa ja "juontaja". Ei se ollu mikään hirveen suunniteltu kokonaisuus, mut kyllä siihen liitty kilpailuja ja heimoneuvostoja (ehkä kukaan ei varsinaisesti tippunut, mut siirtyi siihen toiseen joukkueeseen tms.) Ja tunneillakin sitten juonittin. :D
Vierailija kirjoitti:
Din din doora, hyppynaru, ruutuhyppely, twisti.
Piti olla ruudutonta ajanviettoa.... Se sisälukutaito
Ihana nostalgiaketju! :D Ala-asteella 2000-luvun alussa hypittiin hyppiksellä paljon ja jo edellisellä välkällä huudettiin seuraavan välkän hyppimisen vuorojärjestys ”eka” ”toka” jne. ”eka pää” (hyppynarun pyörittäjä) ja viimeisenä ”toka pää”.
Monta lorua tässä onkin mainittu, mutta jännintä oli ennustaa tulevaisuutta. En enää muista missä järjestyksessä nämä tehtiin, mutta jotenkin näin. Ensin valittiin häihin asu: hääpuku - juhlapuku - bikinit - alasti. Sitten tuleva asuinmuoto: savimaja - puuvaja - kerrostalo - linna. Tulevan miehen etunimi saatiin aakkosjärjestyksessä aakkosia luettelemalla. Hyppynaruun kompastumista kutsuttiin meilläpäin stiplaamiseksi.
Tervapata, ruutujyppely, mukana lötä, litta, nämä joskus 1950-luvun lopulla.
Ja jos onnistuu kiertämään koko kierroksen niin että se jonka taakse kivi on pudotettu ei huomaa sitä, tämä joutuu keskelle eli tervapataan, tai pikipataan niin kuin meillä päin sanottiin.