Lue keskustelun säännöt.
Suuri välituntileikkien muisteluketju - kootaan yhteen ruuduttomat ajanvietetavat
Mitä te leikitte ja pelasitte lapsena, kun ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa? Koetetaan muistaa ja kuvailla nekin, jotka ovat jo unohtuneet ja kadonneet. Kerrotaan myös ”säännöt” mahdollisimman tarkasti - samaa leikkiä on voitu leikkiä eri säännöillä eri aluilla ja eri aikoina.
Laitoin otsikkoon välitunnin siksi, että se ehkä herättää nämä muistot monelle, mutta ei tarvitse pysyä vain niissä. Kerätään ylös mahdollisimman monta tapaa viihtyä ilman ruutuja tai kaupallisia tuotteita.
-Arvontaruusu: tehtiin paperista neliosainen origami. Arvonnan/ennustuksen kohteen piti valita numero, ja origamin asentoa vaihdettiin niin monta kertaa. Lopulta näkyviin jäi neljä eriväristä luukkua, joista piti valita yksi. Alla oli ennustus tai henkilökohtainen kysymys, johon piti vastata.
-Läpsy. Kaksi osallistujaa juoksi nopeasti kahden puun, tolpan tai kiven ympäri. Jahtaajan piti saada toinen kiinni. Katselijat pitivät kämmentään ojennettuna juoksijoita kohti, ja kun jahdattava väsyi, hän läppäisi katselijan juoksemaan tilalleen, ja silloin hänestä tuli jahtaaja.
-Naruhyppelyleikki Kiinalaiset. Hypättiin toisten pyörittäessä naua vuorotellen 1-7 hyppyä seuraavissa asennoissa.
1: yksi käsi lanteilla
2: molemmat kädet lanteilla
3: kädet selän takana
4: kädet ristissä edessä
5: käsillä kiinni housujen sivuista
6: ympäri pyörähtäen
7: kaikki edelliset peräkkäin
-Puujalka: nostettiin silmät kiinni maassa makaavan leikitettävän jalka pystysuoraan ylös ja pideltiin pari minuuttia. Jalka laskettiin hitaasti suorana alas, jolloin tuntui että se meni maan läpi.
Kommentit (249)
Mustekalaa alettiin ala-asteella välkällä. Aloittaja otti kädestä kiinni ja vähitellen otettiin tyyppejä mukaan ja tehtiin pitkä letka, jota ensimmäinen johti haluamilleen mutkille. Jono seurasi perässä. Mentiin hassusti solmuun lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitettiin kolikkoja, et kuka saa omansa lähimmäksi seinää. Se joka sai, voitti, ja sai kaikki kolikot.
Samaa pelasi isoisä, mut sen nimi oli ”skrubu”. Ne heitti sitä kolikkoa maahan tehtyyn kuoppaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi tosi hämärästi muistan sellaisen leikin, jossa kaksi lasta muodosti toisistaan käsistä pitelemällä "portin", josta toiset kulki läpi. Siihen liittyi jokin traagisempi loru, jossa muistaakseni tarinan päähenkilö oli puukottanut toista ja joutunut linnaan. Ja jonkun tietyn sanan kohdalla nämä portin muodostavat tyypit laskivat kätensä alas ja siitä läpi silloin kulkenut jäi vangiksi (= joutui linnaan, ehkä?). Muistaisiko joku paremmin? Muistan, että tuo loru vaikutti minuun jotenkin tosi syvästi silloin noin ekaluokkalaisena.
Taidat sekoittaa laulun (meillä oli päiväkodissa) Prinsessa Ruusu linnassa ja tuon keisari palatsissaan-leikin? Siinä kun se ken tulee viimeiseksi onpi kuolee...ma tai kuoleMAKS tai mitä missäkin leikittiin. Sitten piti valita vaihtoehto eri loukkusillan tornien välillä ja mennä kyseisen tornin taa. Lopuksi vedettiin ”köyttä” eri tornien letkoissa.
Meillä oli tuollainen läpsyleikki myös välitunneilla ja muuten, mistä joku mainitsi. Eli rinkiin ja kädet päällekkäin, että toinen käsi pääsee liikkumaan ja toinen käsi kaverin käden alla.
Ja meillä siihen loru meni:
Soomakaroone tiientoose
Ma nekkoma nekkoma
Tiien tiien pus pus pus
Tieen tiien pus pus pus
Ou ai sou flix
Jos flix-kohdassa ei ehtinyt vetää kättä pois, niin tippui pelistä ja rinki pieneni.
Leikittiin liikennevaloja kunnes joku loukkaantui ja välituntivalvoja pisti sille stopin. Jatkettiin leikkimistä koulun jälkeen omalla ajalla.
En tiedä miksi kutsuimme leikkiä liikennevaloiksi, koska sillä ei ole mitään tekemistä sen oikean liikennevalo leikin kanssa.
Meidän koulussa oli muutama keinu, ja leikimme niin että jotkut menivät keinumaan ja olivat autoja, muut taas juoksivat sieltä alta samalla kun muut keinuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikittiin liikennevaloja kunnes joku loukkaantui ja välituntivalvoja pisti sille stopin. Jatkettiin leikkimistä koulun jälkeen omalla ajalla.
En tiedä miksi kutsuimme leikkiä liikennevaloiksi, koska sillä ei ole mitään tekemistä sen oikean liikennevalo leikin kanssa.
Meidän koulussa oli muutama keinu, ja leikimme niin että jotkut menivät keinumaan ja olivat autoja, muut taas juoksivat sieltä alta samalla kun muut keinuvat.
Kiva kuulla näin pitkän ajan päästä että mitä ne liikennevalot oli. Meidän koulussa ne oli ankarasti kielletty ambulanssin käynnin jälkeen (kuulemma) niin sitä ei sitten leikitty. Mutta meidän ikäluokka ei edes tiennyt mitä se tarkoitti. Opettajat vain muistuttivat ankarasti että liikennevaloista saa heti jälki-istuntoa. Luulin silloin, että siihen liittyy jotain ”aikuista” sisältöä.
Minäkin muistan, että leikittiin Mustekalaa. Meillä leikittiin kyllä myös Mustaa miestä, ja ne olivat eri leikit.
Molemmissa piirrettiin viivat kentän molempiin päihin, ja kaikki paitsi mustekala menivät viivan taakse toiseen päähän. Sitten mustekala huusi "Kuka pelkää mustekalaa" ja "turva" siirtyi silloin kentän toisen puolen viivan taakse, jonne piti juosta mahdollisimman nopeasti. Kiinni jääneet tarttuivat mustekalan käsiin. Lopulta oli mahdotonta päästä mustekalan ohi, koska se oli niin iso. Oli tosi hauska leikki.
Mustassa miehessä oli sama ajatus, mutta jääneet olivat myös irrallaan kentällä. Oli hurjaa, kun oli viimeinen juoksija ja kaikki jääneet huusivat yhtä aikaa.
Hippaleikeissä oli muutenkin usein nimetty turva, ja siitä kiisteltiin usein, saako jääjä odottaa heti turvan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narua hyppäämällä suunniteltiin häät. Yksi hyppi, kaksi pyöritti ja hoettiin esimerkiksi hääpuvun kohdalla "silkkiä, samettia, pitsiä, säkkiä" ja siinä kohdassa, missä hyppääjä sotkeentui, siitä materiaalista tuli hääpuku.
Samalla tyylillä valittiin muistaakseni myös mies, sormus ja millä kulkupelillä mennään häämatkalle. Niitä vaihtoehtoja en vaan enää muista.
Lopuksi hypättiin lasten lukumäärä. Saattoi tulla toista sataa...
Muistan tän leikin! :) Mutta en niitä kaikkia vaihtoehtoja. Osa improvisoitiinkin kai.
Aluksi oli aakkoset, joilla arvottiin tulevan puolison alkukirjain. Puolison ammatti oli perinneloru pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas, keppikerjäläinen. Koti, jossa asutaan: kivitalo, puutalo, navetta, vessa (aika agraarista). Hääpuku oli jotain silkkiä, samettia, pellavaa (?), ryysyjä.
Häämatkakohdetta arvottiin hyppimällä maanosia läpi. Kulkuneuvo oli jotain sellaista kuin juna, laiva, skootteri, rullaluistimet. Oli hauskaa, jos joku lähti Etelämantereelle rullaluistimilla. :)
Vierailija kirjoitti:
Oijoi, meilläkin leikittiin X-hippaa ja nuo hyppislorut olen viimeksi kuullut varmaan jotain 30 vuotta sitten!
Meillä nallelorun loppu meni näin:
Niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise, älä mene pis, mene pois. Jotkut irvileuat sitten sanoivat ”potkaise, pieraise”.Vetoleikin loru taas meni:
Hura hura häitä, kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin musta kuin multa
Niin valkea kuin varsa
Se ken tulee viimeisksi onpi kuole-MAKS!Miten kirkonrotta ja kymmenen tikkua laudalla erosivat toisistaan? Molemmissa taisi saada jääneet pelastettua? Kymmenessä tikussa taisi olla niin että jos löydetty ehti juosta polkaisemaan tikut laudalta, sai mennä uudestaan piiloon.
Muistaako kukaan tarkalleen hyppynarun ranskalaiset ja kiinalaiset? Haluaisin opettaa näitä omille lapsille mutta pitää ensin lyödä lukkoon säännöt.
Peili oli ihan paras leikki. Niin yksinkertainen ja hauska ja pystyy leikkimään melkein millä vaan porukalla. Siis tuo jossa pitää olla liikkumatta kun jääjä kääntyy katsomaan. Oli tosi jännittävää olla sekä jääjä että lähestyjä!
Isolla pihalla jossa oli paljon eri ikäisiä lapsia leikittiin aina yhdessä kirkonrottaa ja haukkassia. Haukkassi on natta, jossa juostaan kahden pudin väliä. Toinen puti on vaikka talon seinä ja toinen vastapäätä nurmikon reuna. Haukka ottaa kiinni. Tätä leikittiin myös ala-asteella päiväkausia kaikki välitunnit. Viimeinen joka tuli ulos jäi nataksi. Musta mies eroaa tästä siten, että siinä kaikki juoksevat yht'aikaa kun kiinniottaja on huutanut. (Se "musta mies" tarkoittaa kuolemaa, viikatemiestä.)
Kirkonrotassa piti olla jokin rotan koti (kai kirkko :) johon läppäistiin leikissä. Esimerkiksi jokin puu tai tietty kohta talon seinästä.
Ensin arvottiin jollain puh pah - lorulla yksi seisomaan naama seinään päin. Joku toinen siveli hänen selkäänsä kädellä ja sanoi "Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski?" Silloin joku tökkäisi sormella selkään ja seinää vasten oleva kääntyi salaman nopeasti. Hän sanoi sen nimen jonka arveli olleen tökkäisijä. Tämä vastasi "Määrää matka". Matka saattoi olla esim. 4 kertaa talon ympäri. Jos tökkäisijä oli oikein arvattu, niin hän lähti heti juoksemaan matkaa ja muut piiloon. Jos arvaus oli väärä, sanoi arvattu "Ala painua!" ja arvaaja sai itse lähteä juokseemaan taloa ympäri. Muut piiloon.
Kun matka oli kierretty, etsijä meni läppäisypaikalle ja huusi kovalla äänellä "rotta kotona". Sitten hän lähti etsimään. Kun hän löysi jonkun, hän meni läppäisypaikalle, koski kädellä siihen määrättyyn puuhun tm. ja huusi "Liisa-rotta nähty". Nähty saattoi juosta hänen kanssaan kilpaa, ja jos ehti ensin ja huusi "omarotta", niin sai mennä takaisin piiloutumaan. En muista, että pitikö rotan silloin kiertää uudelleen tai laskea sataan tai juoksiko piiloutuja vain metsään.
Kiinnijääneet jäivät seisoksimaan läppäisypaikan viereen. Heidät pystyi pelastamaan, jos koski läppäisypaikkaan ja huusi "omarotta, kaikki pelastettu". Silloin he hajaantuivat takaisin piiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Istuttiin lumikasassa tekemättä mitään.
Me pelattiin välitunneilla usein tiettyä pallopeliä. Kaksi joukkuetta, joista toinen on katoksen toisella puolella ja toinen toisella puolella. Palloa heitettiin katoksen yli niin, että se vieri/lensi toiselle puolelle ja vastustajajoukkueen piti napata pallo. Jos pallo putoaa maahan, vastustaja saa pisteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö lapset nykyään leikkii noita esim.välitunneilla?
Siis täh? Joku tehnyt muutakin kun TV ja kännyn tuijotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porttipari vaitsee vaihtoehdot, vaikka mustikka ja mansikka. Muut lähtevät kiertämään portin alta samalla laulaen:
Ruut ruut rullaa,
reka reka rellaa!
Keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa
niin valkea kuin kulta:
se ken tulee viimeiseks,
ompi kuolemaks.
Porttipari ottaa kiinni kuolemaks-sanan kohdalla olleen ja kysyy kumman valitset, ja sen taakse jonoon.
Lopulta vedetään vyötäröltä kiinni pitäen, kumpi voittaa, mustikka vai mansikka.
Meillä meni Vantaalla kasarille
"Hura hura häitä
Kello löi jo kakstoista
Keisari seisoo palatsissaan
Niin musta kuin multa
niin valkea kuin Varsa
Se ken tulee viimeiseksi
Onpi kuolema!"
Kauhea se kuoleman osuus, vaikkei sitä silloin niin pelännyt.
Tosiaan joku kysyikin mutta leikkiikö lapset tai koululaiset enää näitä ihania ja hyviä pihaleikkejä? en ainakaan itse ole huomannut seon sääli! Pelit tarjoaa hyvän tavan leikkiä yhdessä kaikki ja olla sosiaalisia ja kuulua ryhmään. lisäksi niissä sai oivaa perusliikuntaa kun oltiin liikkeellä koko ajan.
Tämä ketju on hyvin tervehenkinen, eli kyllä meidän sukupolvi on paljon hyvää kokenut elämässään vaikka kotiolosuhteet sitten oli joskus mitä olikaan. Avainkaulalapsi olin itsekin. Nykyään ehkä yleisesti perheillä menee vähän paremmin mikä on upea juttu mutta lasten yhteisöllisyys ainakin näin helsingissä näytttää kadonneen ja lapsetkin jo keskittyvät youtubeen ja Tiktokiin. Ennen oli paremmin.
Purkkista pelattiin muistaakseni ainakin meilläpäin jotenkin näin. Leikissä oli potkaistava pallo ja yksi osallistuja oli purkittaja. Etukäteen sovittiin alue jonka sisäpuolella oltiin. Alussa purkittaja laski vaikkapa sataan. Muut menivät sillä aikaan piiloihin. Piiloa sai vaihtaa leikin aikana niin ettei etsijä nähnyt. Laskettuaan vaikkapa sataan purkittaja lähti etsimään muita. Aina löydettyään tai nähtyään jonkun purkittajan pitiehtiä pallolle ensin ja sanoa "purkita" ja lisäksi löydetyn nimi. Itsensä pystyi pelastaan jos ehti ennen purkittajaa pallolle ja sai potkaistua sen. Muut löydetyt pystyi myös pelastamaan joku etsittävä pääsi potkaisemaan pallon purkittajalta. Yleensä sovittiin edeltä montako kertaa pystyi pelastamaan muut esim. 3 kertaa. Se joka oli purkitettu ensin oli seuraavaksi purkittaja. Jotenkin näin leikki taisi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan purkkiksen sääntöjä? Minua jäi vaivaamaan. Meilläkin pelattiin sitä mutta en varmaan itse koskaan ollut mukana.
Purkkiksessa yksi potkaisi purkkia (no meillä jalkapalloa) niin pitkälle kun sai ja muut paitsi joku joka oli jäänyt ensimmäiseksi kiinni edellisellä kierroksella juoksi hakemaan pallon ja huusi "pallo purkissa".Sillä aikaa muut juoksivat piiloon.Kun pallo oli purkissa niin se pallonhakija lähti etsimään piilossa olevat.Kun jäi kiinni niin etsijän piti juosta pallolle nopeammin kuin se löydetty ja huutaa "Masa purkissa" tai kuka olikaan jäänyt kiinni. Se löydetty saattoi pelastaa itsensä jos ehti juosta purkille ja potkaista pallon pois purkilta ennenkun löytäjä ehti sinne huutamaan. Tämä ekaksi kiinnijäänyt joutui seuraavalla kierroksella etsijäksi.Muut pystyivät pelastamaan "Masan" jos sai potkaistua pallon pois purkista ja leikki jatkui. Jotenkin noin meillä se meni.
Ei peli eikä leikki, mutta miellä ajanvietteenä oli koulurakennuksen ympäri käveleminen. Kai siinä jutusteltiin syntyjä syviä mennessämme.
Oli suuri kunnia, jos joku kysyi mukaansa ja suuri häpeä, jos kukaan ei kysynyt.
No niin, tätä sit firman virkistyspäivässä tai pikkujouluissa.