Suuri välituntileikkien muisteluketju - kootaan yhteen ruuduttomat ajanvietetavat
Mitä te leikitte ja pelasitte lapsena, kun ei ollut mitään järjestettyä ohjelmaa? Koetetaan muistaa ja kuvailla nekin, jotka ovat jo unohtuneet ja kadonneet. Kerrotaan myös ”säännöt” mahdollisimman tarkasti - samaa leikkiä on voitu leikkiä eri säännöillä eri aluilla ja eri aikoina.
Laitoin otsikkoon välitunnin siksi, että se ehkä herättää nämä muistot monelle, mutta ei tarvitse pysyä vain niissä. Kerätään ylös mahdollisimman monta tapaa viihtyä ilman ruutuja tai kaupallisia tuotteita.
-Arvontaruusu: tehtiin paperista neliosainen origami. Arvonnan/ennustuksen kohteen piti valita numero, ja origamin asentoa vaihdettiin niin monta kertaa. Lopulta näkyviin jäi neljä eriväristä luukkua, joista piti valita yksi. Alla oli ennustus tai henkilökohtainen kysymys, johon piti vastata.
-Läpsy. Kaksi osallistujaa juoksi nopeasti kahden puun, tolpan tai kiven ympäri. Jahtaajan piti saada toinen kiinni. Katselijat pitivät kämmentään ojennettuna juoksijoita kohti, ja kun jahdattava väsyi, hän läppäisi katselijan juoksemaan tilalleen, ja silloin hänestä tuli jahtaaja.
-Naruhyppelyleikki Kiinalaiset. Hypättiin toisten pyörittäessä naua vuorotellen 1-7 hyppyä seuraavissa asennoissa.
1: yksi käsi lanteilla
2: molemmat kädet lanteilla
3: kädet selän takana
4: kädet ristissä edessä
5: käsillä kiinni housujen sivuista
6: ympäri pyörähtäen
7: kaikki edelliset peräkkäin
-Puujalka: nostettiin silmät kiinni maassa makaavan leikitettävän jalka pystysuoraan ylös ja pideltiin pari minuuttia. Jalka laskettiin hitaasti suorana alas, jolloin tuntui että se meni maan läpi.
Kommentit (249)
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan joku kysyikin mutta leikkiikö lapset tai koululaiset enää näitä ihania ja hyviä pihaleikkejä? en ainakaan itse ole huomannut seon sääli! Pelit tarjoaa hyvän tavan leikkiä yhdessä kaikki ja olla sosiaalisia ja kuulua ryhmään. lisäksi niissä sai oivaa perusliikuntaa kun oltiin liikkeellä koko ajan.
Tämä ketju on hyvin tervehenkinen, eli kyllä meidän sukupolvi on paljon hyvää kokenut elämässään vaikka kotiolosuhteet sitten oli joskus mitä olikaan. Avainkaulalapsi olin itsekin. Nykyään ehkä yleisesti perheillä menee vähän paremmin mikä on upea juttu mutta lasten yhteisöllisyys ainakin näin helsingissä näytttää kadonneen ja lapsetkin jo keskittyvät youtubeen ja Tiktokiin. Ennen oli paremmin.
Joo, meillä oli vielä yhteisöllinen lapsuus. Pihaleikit oli perusjuttu ja isommalla porukalla niitä leikittiin, iästä viis. Mukana oli kavereiden iso- ja pikkusisaruksiakin.
Nykylapset leikkii näitä, mutta tarvitaan joku ohjaaja tai opettaja vetämään leikkiä (ainakin aluksi), koska harva edes tietää näitä. Toki välkällä aletaan polttopalloa, peiliä, hippaa ja tervapataa, kuten ennenkin. Mutta aika moni on vaan sen yhden tai kahden kaverinsa kanssa päät yhdessä kännykällä. Jollei tunneta, ei olla tekemisissä esim. rinnakkaisluokkalaisten tai muun ikäluokan kanssa. Muistan, että tyttöjen hyppiksessä/poikien jalkapallossa oli mukana muitakin kuin omanluokkalaisia.
Moni myös harrastaa ohjatusti, joten iltaisin, viikonloppuna ja koulun jälkeen ei enää ole sellaista isoa porukkaa, jonka kanssa vapaalla tehtäisiin näitä ulkona. Sääli. Me saatiin leikkiä ihan ilmaiseksi, nyt näistä maksetaan harrastusmaksua.
PUSUHIPPA! Miten muistin tämän klassikon vasta nyt. Tässähän oli ideana, että tytöt jahtasivat poikia ja kiinni saadessa uhrille sai antaa pusun.
Tätä ei leikitty kovin paljon, mutta se oli tehokas pelote erityisesti pojille. Tytötkään eivät yleensä halunneet pussata poikia, vaan leikin jännitys tuli ennen kaikkea suuresta pelotteesta. Kiinniottoa hidasteltiin. En muista, olenko koskaan nähnyt pusuhipassa pusua. Luulen, että sitä leikittiin esimurrosiässä ja ehdottajana oli joku, joka oli ihastunut johonkin poikaan.
Vierailija kirjoitti:
Porttipari vaitsee vaihtoehdot, vaikka mustikka ja mansikka. Muut lähtevät kiertämään portin alta samalla laulaen:
Ruut ruut rullaa,
reka reka rellaa!
Keisari seisoo palatsissaan.
Niin musta kuin multa
niin valkea kuin kulta:
se ken tulee viimeiseks,
ompi kuolemaks.
Porttipari ottaa kiinni kuolemaks-sanan kohdalla olleen ja kysyy kumman valitset, ja sen taakse jonoon.
Lopulta vedetään vyötäröltä kiinni pitäen, kumpi voittaa, mustikka vai mansikka.
Lopultakin sellainen versio tästä lorusta, joka kuulostaa tutulta! Vietin lapsuuteni Pohjois-Pohjanmaan rannikolla.
Paljon tuttuja leikkejä täällä!! Me leikimme lisäksi ainakin hiippaajaa, letkaa, kuningaspalloa ja yhtä, jonka nimeä en tarkalleen muista, mutta se taisi liittyä jotenkin tulipaloon.
Hiippaajassa piti olla leikkimökki tms. pieni talo, jota kierrettiin. Suuntaa sai vaihtaa. Yksi oli hiippaaja ja muut jahdattavia, ja ideana oli yksinkertaisesti, että jahdattavat yrittivät mennä mökkiä ympäri karkuun niin, ettei hiippaaja nähnyt. Muistaakseni hiippaaja näytti kädellä vähän merkkiä aina ennen kuin astui kulman takaa. Se, jonka hiippaaja näki ensin, jäi seuraavaksi hiippaajaksi.
Letkassa yksinkertaisesti juostiin pitkässä letkassa toisia käsistä kiinni pitäen ympäri pihaa. Letkan ekana oleva sai tietysti määrätä, millaisia kiemuroita mentiin. Muistaakseni letkan viimeiseksi sai liittyä lennosta pihalta. Sitä en muista, kuinka letkan ensimmäinen määräytyi ja milloin/miten vaihtui.
Kuningaspallossa hiekkakenttään piirrettiin keskiviiva ja kumpaankin päätyyn keskiviivan suuntaiset viivat, joiden taakse päätyyn jäi kapea alue. Jaettiin kaksi joukkuetta, kumpikin meni omalle kenttäpuoliskolleen ja lisäksi yksi joukkueesta meni päätyalueelle vastustajajoukkueen taakse. Jompikumpi päätytyyppi alkoi heittää palloa niin, että se olisi osunut johonkin vastustajaan eli polttanut jonkun ja päätynyt sitten oman joukkueen käsiin. Palanut pelaaja siiirtyi aina joukkueensa päätyyn. Ideana oli siis polttaa vastustajia oman kenttäpuoliskon ja päädyn välistä, ja porukka kummassakin päädyssä kasvoi koko ajan, kun pelaajia paloi. Voittajajoukkue oli se, jonka pelaaja oli kentällä viimeisenä palamatta. (Kuningaspalloa pelattiin myös liikuntatunneilla salissa pehmopallolla, mutta ulkona käytössä oli kyllä kovempi pallo.)
Siinä tulipalo(?)leikissä hiekkakentän joka nurkkaan piirrettiin turvaneliö tai "talo", johon mahtui aina muutama kerrallaan. Jakauduttiin niin, että leikkijöitä oli suunnilleen yhtä paljon joka neliössä, ja yksi oli tuli(?), joka huusi: "Talo palaa!" (tms.), ja kaikkien oli lähdettävä juoksemaan kohti seuraavaa neliötä (kenttää myötäpäivään). Tuli otti heitä kiinni ja kiinni jääneet jäivät myös tuleksi. Voittaja oli tietysti se, joka onnistui kauimmin pakenemaan tulta.
En jaksanut selata alusta, joten toivottavasti tätä ei ole vielä mainittu. Elikkä nurkka-Jussi -niminen leikki. Tarvitaan neliskanttinen rakennus/rakennelma, jota leikkijät kiertävät myötä- tai vastapäivään ja nurkka-Jussi toiseen suuntaan. Tarkoitus on liikkua aina silloin, kun nurkka-Jussi ei näe. Kiinni jääneestä tulee aina seuraava nurkka-Jussi. Em. nimellä leikkiä kutsutaan Kouvolan seudulla/Kymenlaaksossa.
Vapaa leikki. Mielikuvitus oli mukana monessa paikassa koulun pihalla ja lähistön rakenteessa.
Millä nimellä kulki se käsien läpsyttely -leikki? Siinä parin kanssa läpsyteltiin käsiä yhteen rytmikkäästi eri kuvioissa. Tyyliin ensin lyödään omat kädet yhteen, sitten kaverin kanssa yhteen, kaksi taputusta omat kädet yhteen, yhdellä kädelle kaverin kanssa kädet yhteen jne.
Hillitöntä läpsyttelyä oli meidän välitunnit 90-luvulla.
80 luvun kukkulan kuningas.
Eli tönittiin toisia alas lumivuorelta.
Oltiin lk 1...6. Samassa koulussa oli myös apukoulun luokat 1...9.
Se se oli rumaa jälkeä kun apukoulun 7...9 lk häiriköt töni voimalla alas taviskoulus 1...6 lk pikkulapsia.
Sitä ihmeteltiin mutta sellainen aika se oli.
Vahvimman laki silloin.
Opettajat olivat passiivisia.
No onhan ne nytkin.
En muista nimeä, mutta piirrettiin maahan alue, josta jaettiin jokaiselle yhtä suuri alue. Heitetään keppi suoraan ylös ja heittäjä huutaa yhden leikkijöistä nimen. Huudettu ottaa kepin kiinni ja huutaa seis, muut ovat juosseet niin kauas kuin ehtivät. Sitten huudettu saa ottaa tietyn määrän askeleita jotakuta poisjuossutta leikkijää kohti, ja sen jälkeen heittää tätä kepillä. Jos hän osuu, hän saa ottaa leikkijän maasta niin ison alueen kuin pystyy jalat suorana kepillä piirtämään.
Vierailija kirjoitti:
Narua hyppäämällä suunniteltiin häät. Yksi hyppi, kaksi pyöritti ja hoettiin esimerkiksi hääpuvun kohdalla "silkkiä, samettia, pitsiä, säkkiä" ja siinä kohdassa, missä hyppääjä sotkeentui, siitä materiaalista tuli hääpuku.
Samalla tyylillä valittiin muistaakseni myös mies, sormus ja millä kulkupelillä mennään häämatkalle. Niitä vaihtoehtoja en vaan enää muista..
Meillä oli hääpuku: silkki, sametti, pitsi, rääsy
Kengät: lakeri, pelti, nahka, puu
Koti: kerrostalo, puutalo, rivitalo, vessa
Sitten laskettiin hypyt montako lasta ja vielä kumpia tulee tyttö,poika, tyttö,poika jne.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun katsoo minkälaisia nämä leikit on olleet, niin jos näitä muutaman välkän päivässä leikki niin siinähän tuli joka päivä varmaan tunti raskasta liikuntaa, hyppyjä, suunnanmuutoksia, juoksua maksimisykkeillä ja sosiaalisuutta. Siis kyllä on varmasti vilkkaampienkin lasten ollut helpompi rauhoittua taas pulpettiin kuuntelemaan, kun on sai 45 minuutin välein riehua kunnolla. Voi hitto, jos nykylapset "saavat" olla paikoillaan puhelimella koko välkän. Itsellenikin on vielä aikuisena istua koko päivä paikallaan ja keskittyä.
Tuollaisissa leikeissä ei ollut mitään syytä jättää ketään ulkopuolelle, leikki oli aina helpompaa jos oli enemmän osallistujia. Jos ei osannut, pystyi aina olemaan ensin sivuroolissa ja oppiessa etenemään. Naruhyppelyssä ura alkoi pyörittäjänä jossa sai katsoa miten eri pelit toimivat. Oli varmasti helpompaa aikaa sellaisille, joilla ei oikein ollut läheisiä kavereita. En tiedä miten nykyään, mutta jos leikitään keskenään pienemmissä porukoissa tai kännyköillä, siihen on vaikea ulkopuolisen mennä mukaan, ja vaikea myös ottaa ulkopuolista mukaan jos hänellä ei ole samoja laitteita ja pelejä.
Muistaako kukaan tarkemmin tervapadan sääntöjä? Eikö se alkuperäinen juoksija yleensä voittanut, koska taakse ei saanut katsoa heti vaan juoksijalla oli aina etumatkaa, jos paikaltaan lähtevän piti juosta koko padan ympäri ennen kuin sai palata omaan paikkaansa?
Saa katsoa heti kun kiertäjä on seuraavan ihmisen kohdalla. Juoksun sijaan pointti oli yrittää huijata ympyrässä seisojia, joskus kiertäjä kyykistyy eikä laita kiveä, joskus tiputtaa kiven kävellessään huomaamattomasti ja kävelee rauhallisesti koko ympyrän. Tai on tiputtavinaan ja lähtee juoksemaan, mutta tiputtaakin kiven vasta jo juostessaan, ja kaikkien huomio kiinnittyy henkilöön jonka kohdalla hän lähti juoksemaan, ja kun hän ei löydäkään kiveä, muut unohtavat tarkistaa oman paikkansa. Tarkoitus on siis keksiä strategia jossa kiven huomaaminen viivästyy niin että juoksukilpailun voittaminen on helppoa.
Isäntä lähti piiriin - joku pojista meni piirin keskelle, otti emännän, emäntä otti rengin, renki piian jne
keisarin palatsi, meillä se laulu meni:
Bruum bruum brullaa
reka reka rellaa
keisari seisoi palatsissa
niin musta kuin multa
ja valkea kuin lumi
se ken tulee viimeiseksi
ompi kuolemaks
porttiin kiinni jääneen piti valita kahdesta vaihtoehdosta kuten vaikka kissa vai koira ja sen perusteella päätyi toisen portin esittäjän taakse
Vierailija kirjoitti:
Isäntä lähti piiriin - joku pojista meni piirin keskelle, otti emännän, emäntä otti rengin, renki piian jne
keisarin palatsi, meillä se laulu meni:
Bruum bruum brullaa
reka reka rellaa
keisari seisoi palatsissa
niin musta kuin multa
ja valkea kuin lumi
se ken tulee viimeiseksi
ompi kuolemaks
porttiin kiinni jääneen piti valita kahdesta vaihtoehdosta kuten vaikka kissa vai koira ja sen perusteella päätyi toisen portin esittäjän taakse
Rump rump rellaa,
Reka reka rellaa,
Seisahdupas sekarloo,
Mi vastoin käy, mi vastoin käy
Ahneestipas kallista röörää
Esikunta arestissa
Röskytärös.
Lopuksi vedettiin "köyttä" näillä kahdella jonolla
Twistiä,oli nilkat,polvet reidet, vyötärö, olkapäät muistaakseni. Hyppynarulla hyppely, kirkonrotta,pallon heittely seinään, tervapata, viimeinen pari uunista ulos. Sitten vaihdeltiin kiiltokuvia ja postimerkkejä. Keinusta vauhdissa hyppely. Nämä ison taloyhtiön pihalla. Sitten kellarissa pelattiin räsypokkaa.
Yksi meillä suosittu oli selkäpiirros eli osallistujat menevät jonoon ja jonon viimeinen piirsi sormella jotain edellä olevan selkään. Sääntönä oli, että sormea ei saanut pysäyttää, vaan kuva piti vetää "yhdellä vedolla" valmiiksi. Sitten se, jonka selkään piirrettiin piirsi sen, mitä asian luuli olevan edeltävän selkään jne. Sitten ensimmäinen piirsi sen maahan hiekkaan. Sitten verrattiin, tuliko läheskään oikea kuva. Tämän jälkeen jonon ensimmäinen siirtyi viimeiseksi jne. Pelattiin niin kauan, että päästiin koko kierros läpi.
Vierailija kirjoitti:
Hypittiin narua niin että kaksi pyörittää ja sinne sisään sitten juostiin hyppimään ja sieltä pois, ja samalla loruiltiin
"Nallekarhu, nallekarhu, tule sisälle(tässä vaiheessa hyppijä juoksee sinne hyppimään). Nosta tassusi, pyöri ympäri, niiaa, kumarra, potkaise, kiljaise. Nallekarhu, nallekarhu painu pellolle(hyppijä poistuu)"
Se joka siellä sisälle hyppi teki nuo asiat.
Kiitos tästä😄 en enää muistanutkaan miten tämä meni...paljon hypättiin narua,koulussa ja kotona,sitten pelattiin esim. peiliä,twistiä ja heitettiin superpalloja🙃
Alaluokilla oli kaksi suosittua piirileikki, joita laulettii ja leikittiin piirissä. Toinen oli nimeltään mehiläisten piiri ja toinen isäntä se ottaa vaimon.
Välkkävalvoja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sit tää, että kuka pelkää mustaa miestä.
Meeppä leikkimään tuota tänä päivänä, oot samantien rasisti ja käräjillä.
Tuo on nykylapsilla ”Kuka pelkää mustekalaa!?”
Tai kuka pelkää lumimiestä/vesimiestä.
Tai oli vielä n. 10 vuotta sitten, nyt varmaan pitää muuttaa tuo mies -> henkilöksi...
Meilläkin leikittiin letkaa! Se ei ollut mikään jokapäiväinen leikki, mutta joskus harvoin kävi niin että jostain kulman takaa tuli esiin vanhempien lasten letka ja kaikki huusivat "letkaan!" Siinä oli aina jotain karnevaalin tuntua. Vyöryttiin koko koulun joukolla pihan poikki ja vellottiin. Olin pienenä kakkosluokkalaisena tosi otettu, jos pääsi tuolla tavalla mukaan kuutosluokkalaisten leikkeihin. Muistelen, että opettajat eivät olisi tykänneet letkaleikista kovin paljon.
Nyt kun katsoo minkälaisia nämä leikit on olleet, niin jos näitä muutaman välkän päivässä leikki niin siinähän tuli joka päivä varmaan tunti raskasta liikuntaa, hyppyjä, suunnanmuutoksia, juoksua maksimisykkeillä ja sosiaalisuutta. Siis kyllä on varmasti vilkkaampienkin lasten ollut helpompi rauhoittua taas pulpettiin kuuntelemaan, kun on sai 45 minuutin välein riehua kunnolla. Voi hitto, jos nykylapset "saavat" olla paikoillaan puhelimella koko välkän. Itsellenikin on vielä aikuisena istua koko päivä paikallaan ja keskittyä.
Tuollaisissa leikeissä ei ollut mitään syytä jättää ketään ulkopuolelle, leikki oli aina helpompaa jos oli enemmän osallistujia. Jos ei osannut, pystyi aina olemaan ensin sivuroolissa ja oppiessa etenemään. Naruhyppelyssä ura alkoi pyörittäjänä jossa sai katsoa miten eri pelit toimivat. Oli varmasti helpompaa aikaa sellaisille, joilla ei oikein ollut läheisiä kavereita. En tiedä miten nykyään, mutta jos leikitään keskenään pienemmissä porukoissa tai kännyköillä, siihen on vaikea ulkopuolisen mennä mukaan, ja vaikea myös ottaa ulkopuolista mukaan jos hänellä ei ole samoja laitteita ja pelejä.
Muistaako kukaan tarkemmin tervapadan sääntöjä? Eikö se alkuperäinen juoksija yleensä voittanut, koska taakse ei saanut katsoa heti vaan juoksijalla oli aina etumatkaa, jos paikaltaan lähtevän piti juosta koko padan ympäri ennen kuin sai palata omaan paikkaansa?