Tytärpuoli asiaa
Olen äitipuoli pian 12 vuotiaalle mieheni tytölle . Ollaan asuttu samassa taloudessa tytön 5-vuotis syntyäreistä lähtien. Tyttö käy äidillään joka toinen viikonloppu, tapaamiset sujuvat nykyään säännöllisesti. Alku vuosina tytön vanhemmilla oli paljon kiistoja, äiti jätti hakematta tyttöä sovittuna viikonloppuna/lomina. Nämä oli rankkoja aikoja lapselle.
Viime aikoina tytön äiti on alkanut puhumaan lasta itselleen. Erottuaan suhteestaan, nyt olisi ilmeisesti paremmin aikaa lapselle.
Äiti puhuu pahaa minusta lapselleen, tyttö on nämä itse kertonut. Lapsen käytöksessä se näkyy viikonloppujen jälkeen ylimielisyytenä ja niskotteluna. Lisäksi tyttö on alkanut varastelemaan minulta rahaa, koruja ja meikkejä. Varastelua on tapahtunut useamman kerran ja se on syönyt suhdetta ja luottamusta. Meillä on kuitenkin ollut hyvät välit, ollaan paljon tehty kaikenlaista yhdessä. Mm matkusteltu. Nyt huomaan itsessäni että olen totaalisen loppu tilanteeseen ja olen ottanut etäisyyttä tyttöön, mistä on syyllisyys.
Osaisiko joku neuvoa tilanteessani? Miten toimisin parhaiten? Pelkään tällähetkellä kieltää lasta ihan normaaleistakin asioista, koska äiti moittii minua ja varmaan tässä on taas käräjöintilinjoille vanhempien välillä edessä. Pitäisikö minun jaksaa touhuta lapsen kanssa entiseen malliin, vaikka oloni on hyvin loukkaantunut varastelusta ja niskoittelusta .
Kiitos jo etukäteen vastanneille
Kommentit (29)
Kyllä minä mietinkin, se tässä rankkaa juuri onkin. Kotona saa olla kokoajan varpaillaan, eikä koti tunnu tämän takia kodilta
Mieheni on kyllä ollut tukena ja näkee tilanteen todellisen laidan. Hänellä on vaan niin paljon töitä, että arki kotona on melkein minun vastuullani tällähetkellä.
T. Ap
Kerrot hänelle että täällä meillä on tällaiset säännöt ja niillä mennään. Varastelusta ym. tulee aina rangaistus ja silloin ei kellään ole mukavaa. Sen paskanpuhumisen kommentointi on vaikeampaa, mutta luota tyttöön, sentään jo 12 v. ja sanot hänellekin sen että kyllä sinä tiedät mikä on totta ja mikä ei. Missä tyttö asuu, on isän ja äidin asia.
Hän on sun lapsi .on viettänyt enemmän aikaa sun kanssa kuin äidinsä kanssa. puuttuu varastamiseen normaalisti ihan jos kyse olisi sun tytär. Voithän äidin kanssa keskustella, miehesi kanssa .tyttö on murrosiässä ja käyttäytyy sekavasti
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 13:10"]Vaikutat pikkumaiselta, ap. Taidat pihdata lapselta rahaa ja meikkejä. Lapsi ei varastaisi, jos saisi rahaa ja meikkejä vanhemmiltaan (myös sinulta!!). Eli oilisko aika katsoa peiliin?
[/quote]
Suksi vittuun, provo
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 13:10"]Vaikutat pikkumaiselta, ap. Taidat pihdata lapselta rahaa ja meikkejä. Lapsi ei varastaisi, jos saisi rahaa ja meikkejä vanhemmiltaan (myös sinulta!!). Eli oilisko aika katsoa peiliin? [/quote] Suksi vittuun, provo
[/quote]
Äiti puolen tehtävä on elättää, ei kasvattaa! Ap vaikuttaa idiootilta ja toivon, että menettää miehensä. - 6
Mitä jos istuisitte porukalla saman pöydän ääreen ja keskustelisitte tästä tilanteesta? Vaikka aluksi ihan teidän perheen kesken ja myöhemmin jos tarvetta niin erikseen vielä tytön äidin kanssa?
Mulla on kokemusta asiasta, mutta minä olin itse se lapsi. Hienoa että teillä on ollut hyvät välit ja uskon, että ongelmia alkaa tulla monissa perheissä muutenkin murrosiän kynnyksellä ja siihen on varsinkin vaikea suhtautua, jos ei ole äiti tai isä, vaikka toimitkin vanhempana tavallaan. Meillä juurikin oman äitini ja isän väliset asiat vaikutti äitipuolen suhtautumiseen. Heijastui siis voimakkaasti meidän suhteeseen aikuisten väliset asiat. Minä en tosin tehnyt mitään erityisen typeriä juttuja, mutta pienetkin jutut alkoi ärsyttämään. Minun äitipuoli silti muuten eri lukunsa, koska hän oli väkivaltainen niin fyysisesti kuin henkisestikkin.
Annan omien kokemuksien pohjalta sinulle neuvon, yritä suhtautua tyttöön kuin omaasi jolla hankaluuksia. Ole jämpti, älä provosoidu. Älä anna syytä valittaa äidille, mutta jos valittaa niin sitten vaan suhtaudutte häneen kuin esiteiniin kuuluu suhtautua, eli te olette aikuisia ja hän lapsi, eikä voi pompottaa ketään oman mielen mukaan.
Ja ensinnäkin muista että miehelläsi on vastuu tyttärestään, eli hänen kuuluu selvittää asiat. Älä ota vastuuta liikaa itsellesi. Ja toki jos tyttö haluaa muuttaa äidilleen niin se on heidän kolmen välinen asia, mutta isän täytyy puuttua enemmän.
Eli ole turvallinen ja jämpti aikuinen, älä pelkää pyytää normaaleja asioita, tehkää selväksi ajoissa miten homma menee. Ja mitä varasteluun tulee, yritä muistaa ettei ton ikäinen välttämättä tajua oikeesti miten vakava asia se on. Eli ei auta muu kuin yrittää tehdä selväksi ja minä varmaan pitäisin meikkejä/koruja jossain laatikossa ja en pitäisi paljoa käteistä kotona. Vaikka tylsää se on omassa kodissa varoa, mutta jos ei vaan mene jakeluun.
10 vielä jatkaa, että onko tytöllä muuten omia meikkejä? Jos hänelle isä ostaisi sitten jos tarvitsee jotain? Koska kyllähän meikkaaminen tuon ikäisenä nykypäivänä vaan on aika normaalia.
5:lle pitää sanoa, että ei ole AP:n lapsi nyt, eikä koskaan. Se kannattaa AP:nkin tiedostaa. Ja tämän sanon kaikella hyvällä. Tytöllä on äiti ja isä, eikä AP:lla ole mitään oikeuksia tyttöön joka tapauksessa. Eikä näin ollen loputtomia velvollisuuksiakaan. Hienoa, miten olet jaksanut tytöstä pitää huolta, ei kaikki jaksaisi. Pystyisitkö ottamaan äitiin yhteyttä ja sanoa, että tällä menolla tyttö sairastuu (äiti puhuu paskaa, se maailma poikkeaa taas isän kodin maailmasta tosi paljon jne.). Varmasti paha paikka, mutta aikuisten pitäisi pystyä hoitamaan asiat keskenään. Nyt tyttö kokee aikamoista kiirastulta kahden kodin välissä. Ei ihme, että varastelee tms. Ja isän pitää ottaa suurempaa roolia aivan ehdottomasti! Sama vaikka kuinka on töitä. Nyt sinä, joka et ole tytön vanhempi, hoidat tätä asiaa. Ei mene ihan oikein. Toivottavasti tilanne ratkeaa, ymmärrän, kokemuksestakin, ettei ole helppoa!
Kuulostaa siltä että tyttö testaa aikuisia ja sinua ja sitä miten täällä ollaan. Äitinsä ei kuulosta kamalan tasaiselta ihmiseltä, jos sinä nyt annat periksi oikuttelulle, tyttö saa sen viestin että äidin mallin mukaan kannattaa elää. Minä tekisin sinuna niin kuin tuolla ylempänä joku neuvoi: pitäisin asemani ja turvaisin selustani laittamalla tavarat talteen. Kasvata ja ole kuten ennenkin, älä jätä tyttöä yksin.
Kyllä äiti on äiti ja ap miehen vaimo.
Kyllä tytöllä on meikkejä ja puhelimet ja viikkorahaa saa + ylimääräistä jos johonkin erityiseen tarve . Tyttö on kova julkaisemaan tavaroitaan ja ehkä tämän takia sitten ottelee minulta, jos omat kadonneet. Aina en heti osta uusia tavaroita kadonneiden tilalle, koska eihän me muutkaan saada. Silti ei mielestäni saa varastolla
Kiitos jo nyt tulleista vinkeistä, täytyy yrittää parhaansa ja toimia sen mukaan eri tilanteissa
Ap
Ja olen ollut tytön äitiin yhteydessä, mutta hänen mielestään minä olen syyllinen tilanteisiin ja lapsen pitäisi välittömästi muuttaa äidille.
Ap
Ja siis tyttö on kova hukkaamaan tavarotaan (korjaus )
Ap
Älä ole yhteydessä äitiin, se on sinun miehen tehtävä. Tuntuu että sun mies on antanut iha liikaa vastuuta sinulle. Nyt olis hyvä ottaa aikalisä ja miettiä yhdessä mitä oikeasti teette. Ja olisiko se nyt niin paha jos tyttö muuttaisi äidilleen? Tilanne voi vaan mennä pahemmaksi jos tyttöä kielletään, onhan hän jo sen ikäinen.
Kannattaa pitää pää kylmänä. En tiedä mikä siinä on, mutta helposti lapsi ottaa mielummin vaikutteita siltä "jännemmältä" vanhemmalta. Joka usein onkin se kenen kanssa ei jaa arkea vaan on siellä vaan joka toinen viikko. Mä muistan omasta nuoruudesta hyvin samanlaisen tilanteen. Mun äitipuoli oli ihan mahtava, mutta se piti rajoja. Esiteininä/teininä tottakai sitä vastaan piti taistella. Isä oli usein paljon töissä, eikä oikein ollut mukana kasvatuksessa. Kävin äidillä joka kolmas viikko torstai-sunnuntai. Äitini aloitti sitten manipuloimaan minua äitipuolta vastaan. Usein lauseet oli "ei minun kanssa tuollaisesta tarvitse huolehtia" "minä en sinua siivoamaan pistäisi" "minä kyllä ostaisin sinulle..". Ja nämä toimi hyvin. 14vuotiaana "inhosin" äitini avustuksella jo äitipuoltani. Ja muutin äitini luokse. Aluksi se oli todella hienoa, mutta ei pitkän ajan kuluessa. Harmittaa vieläkin (24v) miten olin niin typerä että lähdin äidin mukaan. Muutin 18vuotiaana takasin isälle ja kovasti pyytelin äitipuolelta anteeksi. Nyt onneksi välit on kunnossa, kaikkiin paitsi äitiini. En anna manipulointia anteeksi. Ei onnistunut tavoitteessaan että oppisin inhoamaan isääni. Katkeruus ei ole kiva asia :(
Toivottavasti ei ole sama meininki kun mun äidillä. Haukku isää ja uutta vaimoaan mulle tauotta. Hommas mulle teininä tupakkaa ja viinaa, että pääsi lasu ilmoja tekemään isästä. Kun ei mukamas vahtinut muo tarpeeksi. Ja ääliönä mä tottelin ja olin onnessani kun äiti salli asioita mitä isä ei. Yritti käännyttää mut isää vastaan ja isän muo vastaan. Melkein onnistukin. Valehteli niin paljon isästä ja nosti itseään jalustalle. Onneksi rohkenin puhua isälle 16 vuotiaana näistä asioista, sain kuulla toisenkin puolen asioista. Nyt vieläkin äitini jaksaa selittää ja uhriutua. Heidän erostaan on nyt 25 vuotta..
Ihan perus. Ex akka yrittää savustaa äitipuolta pois.
Niin, että se äiti sittem käyttää tätä tilannetta hyväkseen.. kun lapsi muka "oireilee" varastamalla ja olemalla ilkeä, niin sehän on vain merkki, ettei isän hoteissa mene hyvin... vaikka itse syöttäisi tuubaa lapselleen ja sekoittaisi tytön päätä. Sillä verukkeella on hyvä sanoa, että ottaa lapsen itselleen.
Paskat sanon minä. Nyt isän on tehtävä asia selväksi kerralla, että tytön koti on ja tulee olemaan isän luona. Äidillään edelleen käy säännöllisesti. Tuollainen epävarmuus kodista ihan varmasti myös aiheuttaa ongelmia. Äidin on lopetettava mustamaalus nyt välttyäkseen isommilta ongelmilta. Isä astukoon esiin ja pitäköön tytöstä parasta huolta edelleenkin.
Mitä tahansa teetkin, niin sun syyksi laitetaan... Toivottavasti joku viisaampi osaa vastata! Näyttää siltä että tyttökin kääntymässä sinua vastaan ja varmaan se muksu menee sinun edelle joten mieti tarkkaan mitä teet jottet menetä miestäsi..