Lue keskustelun säännöt.
miten päästä yli - rinnat pilalla
18.05.2015 |
Mua hävettää tää ja inhottaa että tää asia vaivaa mua näin paljon. Mutta rinnat raskauden ja imetyksen jälkeen. En ikinä oo ollu kauheen ulkonäkökeskeinen mutta nyt en muuta voi ajatellakkaan kuin näitä tissiraukkoja. Inhoan käydä suihkussa kun näen tissini. Miehen nähden en kehtaa olla alasti, vaikkakin mies tykkää tisseistä edelleen. Itkettää ja vituttaa!
Mulla siis 1,5 vuotias poika ja imetyksen lopettamisesta puolisen vuotta. Ennen imetystä mukava, ehkä vähän riippuva mutta aivan kelpo DD/E ja nyt tyhjiin imetyt C/D. Tosin ilman liivejä nää näyttää b-kokoisilta mutta kun kerään ne kasaan niin mahtuvat vaan c/d-liiveihin.
Niin ja lisättäköön että olisin halunnut lapsen vaikka olisin etukäteen nähnyt kuvan millaiset rintani tulevat olemaan. On se sen arvoinen, mutta tissit surettaa silti. Pääseekö näistä yli :D
Kommentit (27)
Sulla on sentään tissit' kaikilla ei oo. Joiltakin on toinen saatettu poistaa tai molemmat. Mietipä sitä. Ja tiedoksesi kun imetys on loppu luultavimmin painosi nousee ja tissini pyöristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minun mielestäni ap:n itsetunto ole rakennettu tissien varaan. Näin voisi olla, jos hänellä olisi ollut niistä pakkomielle jo aiemmin, mutta aloituksessa selvästi sanotaan, että vasta raskauden ja imettämisen jälkeen hän on ajatellut asiaa enemmän. Varmasti hänen itsetuntonsa on kehittynyt ihan muiden asioiden varaan. On inhimillistä ja sallittua harmitella tissien lupsahtamista, vaikka olisi aiemmin ollut mikä hippimamma tahansa.
Miksi muuten pitäisi hommata silarit. Eikö riippareista voi vain poistaa löysää ihoa ilman että täytyisi tunkea elimistöönsä silikonia.
Minulta vei loputkin tissit vaihdevuodet. Juuri kun olin päässyt sinuiksi rintojeni kanssa, niin tapahtui jotain ja ne todella katosi.
Minulla ei ole ollut suuret rinnat koskaan ja meni melkein viisikymmentä vuotta, että hyväksyin itseni ja pienet rintani, mutta nyt nekin vähät on historiaa. Tosi säälittävät nahkapussit roikkuvat ja mitkään liivit ei tunnu enää sopivilta.
Onneksi mieheni pitää rinnoistani viellä tai ainakin fiksuna sanoo niin ;)
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 00:03"]
En minun mielestäni ap:n itsetunto ole rakennettu tissien varaan. Näin voisi olla, jos hänellä olisi ollut niistä pakkomielle jo aiemmin, mutta aloituksessa selvästi sanotaan, että vasta raskauden ja imettämisen jälkeen hän on ajatellut asiaa enemmän. Varmasti hänen itsetuntonsa on kehittynyt ihan muiden asioiden varaan. On inhimillistä ja sallittua harmitella tissien lupsahtamista, vaikka olisi aiemmin ollut mikä hippimamma tahansa.
[/quote]
No ei varmasti kokonaan, mutta osa sitä. Koska jos näin ei olisi, asia ei vaivaisi. Ei minunkaan tissini ole yhtä terhakat kuin nuorena, mutta vaikka ne olisivat rumat, asia ei vaivaisi minua, koska en ole koskaan ajatellut, että tarvitsen tissejäni erityisemmin saati koskaan korostanut niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle rintani ovat tärkeä osa naiseuttani, vaikka ovatkin pienet, eivätkä todellakaan elämäni keskipiste. Ymmärrän hyvin ap:ta, kyllä varmasti harmittaa! Ja saa harmittaakin, omassa kehossa on tärkeää viihtyä, vaikkei sen ulkomuoto olekaan elämän ykkösprioriteetti. Itse varmaan tilanteessasi odottelisin ainakin siihen saakka, että imetys loppuu ja tunnustelisin oloani omassa kehossani sen jälkeen. Jos rinnat edelleen merkittävästi häiritsisi niin voisin kyllä harkita käyntia plastiikkakirurgin arviossa. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, tärkeintä on, että itse elää omaa elämäänsä onnellisena.
Ala lihomaan. Viikolla aina sipsiä, suklaata kaupasta mukaan ja pe-la persekännit jollain makealla siiderillä. Rasvaa kerääntyy tisseihin, joten ne suurenevat samalla ja saavat muotoaan takaisin.