***SYYSkeijut torstaina***
Kommentit (29)
ja ei mitään uutta!
Pissa puhdas, paineet vähän korkeammalla kuin viimeksi, sf-mitta senkun kasvaa vaan (nyt 38cm, vaikka musta tuntuu, että vauva on alempana kuin viikko sitten), rt, pää ei ole vieläkään kiinnittynyt, painoa +100g/vko... Että tälläisilla tiedoilla mennään eteenpäin... Viikon päästä uusi neuvola-aika (uskaltaisiko toivoa, että sinne ei tarvitsisi mennä...).
Kysyin samalla tuota yliaikaisuutta ja käynnistystä. 10 päivää la:n jälkeen pääsee(?) ekan kerran äippäpolille ja viimeistään rv42 käynnistetään... eli sama juttu uudelleen ja ensisynnyttäjällä. Kun jostakin luin, että uudelleensynnyttäjä joutuisi odottelemaan kauemmin noita äippäpolikäyntejä... Onneksi siis ei! Terkkari kyllä lohdutti, että yleensä uudelleensynnyttäjillä ei mene niin paljon la:n yli kuin ensisynnyttäjillä... uskoisiko tuota?!?! Esikoinen käynnistettiin 10 päivää la:n jälkeen, kun istukka alkoi jo vetää viimeisiään ja lapsivesi oli vähissä...
Mutta joka tapauksessa meidän perhe on siis viimeistään kolmen viikon päästä neljähenkinen :D Tosi lohduttavaa...
Mutta nyt esikoisen kanssa pihalle odottelemaan, että isi tulee töistä (pahus noita sen ylitöitä...)!
Ja kauan odotettu poliaika jo huomiselle!!! Olen ajatellut, etten lähtisi sieltä kulumallakaan. Terkkari oli laittanut lähtetteeseen, että äiti on väsynyt tilanteeseen. Kaippa mä oikeasti olenkin, vaikka en tahtoisi myöntää ja kuitenkin samalla kestäisinhän minä vielä jos nyt ihan pakko olisi. Mutta pinna on oikeasti kireellä!!
Koko viikon on ollut taajaan ohjelmaa ja tämä päivä on pelottanut ennakkoon eniten, kun ollaan jo niin lähellä huomista enkä mitään järkevää ja aivoja lamaavaa ohjelmaa ole keksinyt. Lapset ovat saaneet tänään videokyllästystä ja itse olen torkkunut tai neulonut. Ihmisiä en siedä, joten kavereista ei ole seuraa. Töllön tarjoama hömppäviihde on niin kovin iltapainotteista, ettei se ole tarjonnut armahdusta. Koko ajan tekisi mieli syödä ja koko ajan on paha olo.
Mies jää tänään isyyslomalle, joten sitäkin on saanut jännätä ja odottaa. Mutta oikeastaan tämä päivä on mennyt paremmin kuin uskalsin odottaa.
Sanokaahan TAYSista kotiutuneet, onko synnärillä ollut ruuhkaista?
Omasta kärvistelystä huolimatta onnea taas teille kaikille vauvanne saaneille :)
Ai niin neuvolasta vielä: sf-mitta se vain jatkaa kasvuaan ollen nyt 37cm! Vyötärönympärystä en ole uskaltanut ennää mittaila. Mikähän jättiläinen tämä lieneekään...
Loofii 41+1
jotenkin sellainen olo, että annan koko odottamisen olla.. ei se etene yhtään sen nopeammin, parempi jos pystyy miettimään muita asioita. vaikka tokikaan ei pysty.. mutta ainakin voi yrittää.
ihmiset kyselee että joko joko. no ei. tämä on ollut itkuinen väsynyt iltapäivä.
neuvolassa annettiin aamulla vain uusi aika viikon päähän. varmaan parasta ajatella, että lokakuulle mennään, niin ei mieti jatkuvasti.
jotenkin masentunut ja kurja olo. kai tämä tästä.
hanna rv 40+2
Minä täällä taas! Ei tuu mitään. Kello on jo tuon verran! Oltiin sentäs kolme varttia lasten kanssa ulkona, jumpattiin ja nauru raikui. Särkypilleri, minkä tuohon alapääkipuun auttoi, oli siunaus. Miksi en älynnyt aiemmin?!
Jotain mukavaakin: kun oltiin pihalla, käveli kaksi naista tietä pitkin ja tyttö huusi heille MOI! Toinen naisista tuli sitten ihan pihaan asti ja kyseli muksujen iät ja kertoi omistaan. Asuvat tuossa puolen kilometrin päässä " korpeen" päin (siis meillei oo asiaa ikinä siihen suuntaan, kylälle mennään toista kautta), toivotti kovasti tervetulleeksi leikkimään, kun on itsekin kotiäitinä 3v ja 5v lapsien kanssa :) Pitääpä myös muistaa mennä, kunhan tuosta syntymän mylläkästä elo tasoittuu! Ihanaa, että jollain on pieniä lapsia täällä, koululaisia asuu lähimpänä ja lähimmälle lasten kaverille on matkaa 6km.
ANMARI: Tekstaile, jos tuut synnärille viikonlopun aikaan. Tervetuloa vaan miun puolesta :)
TOIVOTTAVASTI se lääkäri oli tosissaan eilen ja se käynnistys alkaa huomenna! Apuva! -piias- rv 41+3
BABYKEIJUN poika on syntynyt tänään klo 16.46, pojan mitat 3230g ja 49cm. Minä olin synnytyksessä mukaana ja voin sanoa että aivan mieletön kokemus olla tukihenkilönä.
Jeltsu&Oona 7kk
ei kuitenkaan vielä tänne... Onnittelut Kerionille!
Päivä on jatkunut täälläkin alakuloisissa tunnelmissa. Aamun itkuista kirjoittelinkin, mutta iltapäivällä on saanut tapella noiden muksujen kanssa ja jotenkin se rassaa niin hirveästi tämän kurjan olon päälle. En haluaisi turhasta inttää lasten kanssa, mutta kun vuoron perään heillä on joku ihan joutava aihe, mistä inttää vastaan, vaikka olisi kyse päivänselvistä asioista. Ukkoehdokaskin soitteli ja kuuli kyllä äänestä, että olen apeana. Sanoin vain, että olen väsynyt, vaikka olisi tehnyt mieli huutaa, että mä en jaksa enää. Miksiköhän sitä aina pitää esittää niin vahvaa, kun ei kertakaikkiaan tunnu siltä. Kyllähän se vahvempaakin syö, kun viikosta toiseen kolottaa joka paikkaa ja on niin jumprahuitin hankala olla kaikin puolin, mitään ei jaksa ja taka-alalla kummittelee huoli pikkuisesta ja siitä, että meneekö kaikki hyvin, ja silti voi ainoastaan odottaa.
Olisipa huomenna parempi päivä...
fullmoon 41+3
Hei syyskeijut. Meille syntyi su 17.9.2006 klo 0.37 (rv 41+1) pienen pieni Untamo-poika! 2945 g, 50,5 cm, pää 34,4 cm.
Synnytys oli aika hurja ja pelottavakin, kun Untamon sydänäänet laskivat aina supistuksen aikana välillä pelottavan alas. Lääkäri antoi vaihtoehdoiksi imukupin tai sektion. Epäiltiin, että napanuora olisi kaulan ympärillä. Vauva tuli imukupilla ulos ja napanuora olikin kaulan ympärillä 4 kertaa! Poika syntyi velttona, vain sydän toimi, hengitys ei. Se saatiin kuitenkin virkoamaan lisähapen avulla (ei siis intuboitu). Apgarit olivat vain 2-6-7. Raukka. Sitten hänet jo vietiinkin vastasyntyneiden osastolle, en siis saanut häntä rinnalleni. Itse olin vain onnellinen kivun loppumisesta, etten edes tajunnut heti pelästyä. Jälkeen päin on kuitenkin itketty. Pieni painokin johtuu varmaan lopun napiksen ahdingosta. Nuora oli muuten tosi pitkä!
Poika oli alkuvireyden jälkeen hieman unelias, hän sai sokeritippaa, nenämahaletkulla ruokaa jne. Tänään pääsimme siis kotilomalle viikonlopun yli, painoa tarkkaillaan edelleen tarkasti. Muuten hän on suloinen kuin mikä! Ja minä voin erinomaisesti, eppari parani parissa päivässä (pystyn siis jo istumaan ihan täysin). Nyt on tätä " tissit räjähtää" -fiilistä...
Kirjoitan kunnon synnytyskertomuksen kun jaksan.
ONNEA KAIKILLE MUILLEKIN SYYSKEIJUKAISILLE VAUVOISTA! Luen pinoja tässä joku päivä...
Terveisin Rizzu, isi & Untamo 4 pv
Vika nla takana. Maanantaina saan soittaa ajan äippäpolille. Siellä sitten seuraavat ens viikon. Ei mitään merkkejä synnytyksestä. Poika on ehkä ollut pari päivää vähän hiljaisempi ja oli kääntynyt toisin päin - siis pää kuitenkin edelleen alhaalla, mutta peppu on nyt mun vasemmassa " kainalossa" ja jalat oikealla puolella. Toivottavasti ennakoi synnytystä... terkka sanoi, että 95% vaaveista syntyy näin päin.
Ei meinannu muuten sydänääniäkään kuulua, kun kuuntelivat aluksi vanhan tavan mukaan eri puolelta... huh että säikähdin. Karmeeta. Toiselta puolelta sitten kuuluivat kyllä ja kaikki oli kai ok. Jäi vähän epämääräinen olo. Jouduin olemaan siinä pöydällä aika kauan, kun oli harjoittelija mukana mittailemassa ja terkka sano, että se vaikuttaa jotenkin vauvan sydänääniin. Mitähän lienee tarkoittanut... Sanoi kyllä sitten, että kaikki on ok, siihen täytyy kai uskoa. Hölmö olo vaan jäi.