Lue keskustelun säännöt.
Pettäjät! Miksi ette eroa puolisostanne, jota petätte?
17.05.2015 |
Erotkaa suoraan. Ei teidän touhussanne ole mitään järkeä!
Kommentit (238)
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle.
[/quote]
Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin.
[/quote]
Sitten saa olla aika heikko ihminen mieleltään, mikäli ei pysty ajan kanssa ihastusaan unohtamaan tai jättämään aikaisempaa kumppania, mikäli tämä ihastus on niin ylitsepääsemätön. Ja en ole ainakaan minä tarvinnut, kun en ole pariutumismielessä valinnut lähelleni itselleni riittämättömiä ihmisiä, keitä en saa sitä mitä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:34"]
Miten ne lapset yhtäkkiä tietävät, että toinen vanhemmista pettää toista? Wtf? Jos asetun lapsen asemaan ja näen, kun isä/äiti käy vaikkapa "lenkillä" niin eihän lapsi ymmärrä siitä muuta kuin että vanhempi käy siellä lenkillä.
Miksi pettämistä ylipäätään pidetään niin kamalana asiana? Valehtelu, salailu ja vehkeily siinä ehkä pahinta on, mutta jos mietitään sitä itse tapahtumaa eli seksiä. Kumppani harrastaa seksiä toisen kanssa. Mitä sitten? Ajatuksena inhottava, mutta miksi? Emmehän me katso kieroon mitään muutakaan toimintaa, mitä kumppani jonkun muun kanssa tekee, esim. jotain harrastusta. Miksi seksin tulee olla vain pariskunnan välinen asia?
Itse en siis ole pettänyt enkä myöskään hyväksyisi pettämistä, esitin nuo kysymykset myös itselleni enkä pysty keksimään järkeviä vastauksia. Jos mies lykkii toista naista, niin mitä siitä, jos jotenkin vältettäisiin valehtelut ja salailut?
[/quote]
Kun se pettäminen selviää sille toiselle vanhemmalle (kuten yleensä selviää), siitä seuraa, yllätys yllätys, riitoja. Ja silloin kun kodissa on lapsia, seinilläkin on korvat. Itse tajusin asian jo noin 7-vuotiaana.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:34"]Miten ne lapset yhtäkkiä tietävät, että toinen vanhemmista pettää toista? Wtf? Jos asetun lapsen asemaan ja näen, kun isä/äiti käy vaikkapa "lenkillä" niin eihän lapsi ymmärrä siitä muuta kuin että vanhempi käy siellä lenkillä.
Miksi pettämistä ylipäätään pidetään niin kamalana asiana? Valehtelu, salailu ja vehkeily siinä ehkä pahinta on, mutta jos mietitään sitä itse tapahtumaa eli seksiä. Kumppani harrastaa seksiä toisen kanssa. Mitä sitten? Ajatuksena inhottava, mutta miksi? Emmehän me katso kieroon mitään muutakaan toimintaa, mitä kumppani jonkun muun kanssa tekee, esim. jotain harrastusta. Miksi seksin tulee olla vain pariskunnan välinen asia?
Itse en siis ole pettänyt enkä myöskään hyväksyisi pettämistä, esitin nuo kysymykset myös itselleni enkä pysty keksimään järkeviä vastauksia. Jos mies lykkii toista naista, niin mitä siitä, jos jotenkin vältettäisiin valehtelut ja salailut?
[/quote]
niin no kaikki eivät sitä ymmärrä, eikä tarvitsekkaan. Kyse on kuitenkin luottamuksesta ja sen pettämisestä, eikä välttämättä siitä itse seksistä. Itse en kuitenkaan tahdo, että kumpikaan (minä tai puolisoni) harrastaisi seksiä toisen kanssa. Ethän juuri verrannut seksiä muihin harrastuksiin? :D
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:36"]
En eroa siksi koska rakastan miestäni. Siinä syy.
[/quote]
Entäs jos miehesi pettäisi sinua? Miten toimisit, miltä sinusta tuntuisi?
TÄTÄ minä en tajua, että väitetään rakastavan toista osapuolta, mutta kuitenkin petetään ja valehdellaan. Minä rakastan intohimoisesti miestäni jo 17. vuotta, enkä voisi ikinä pettää häntä tai valehdella hänelle. Mietin onko niin, että pettäjä ei tiedä, mitä aito intohimoinen rakkaus on verrattuna kiintymykseen? Minulla on ollut houkutuksia matkan varrella, mutta olen sanonut niille ei, koska en mitenkään voisi kuvitellakaan seksiä kenenkään muun kanssa. Meillä on sängyssä kivaa, en tajua mihin minä muita tarvitsisin? Onko kyse jostain itsetunnon pönkityksestä vai mistä ihmeestä?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:36"]En eroa siksi koska rakastan miestäni. Siinä syy.
[/quote]
et kuitenkaan niin paljon että osaisit pitää likaisen pillusi piilossa muilta miehiltä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:34"]
Miten ne lapset yhtäkkiä tietävät, että toinen vanhemmista pettää toista? Wtf? Jos asetun lapsen asemaan ja näen, kun isä/äiti käy vaikkapa "lenkillä" niin eihän lapsi ymmärrä siitä muuta kuin että vanhempi käy siellä lenkillä.
Miksi pettämistä ylipäätään pidetään niin kamalana asiana? Valehtelu, salailu ja vehkeily siinä ehkä pahinta on, mutta jos mietitään sitä itse tapahtumaa eli seksiä. Kumppani harrastaa seksiä toisen kanssa. Mitä sitten? Ajatuksena inhottava, mutta miksi? Emmehän me katso kieroon mitään muutakaan toimintaa, mitä kumppani jonkun muun kanssa tekee, esim. jotain harrastusta. Miksi seksin tulee olla vain pariskunnan välinen asia?
Itse en siis ole pettänyt enkä myöskään hyväksyisi pettämistä, esitin nuo kysymykset myös itselleni enkä pysty keksimään järkeviä vastauksia. Jos mies lykkii toista naista, niin mitä siitä, jos jotenkin vältettäisiin valehtelut ja salailut?
[/quote]
Kun se pettäminen selviää sille toiselle vanhemmalle (kuten yleensä selviää), siitä seuraa, yllätys yllätys, riitoja. Ja silloin kun kodissa on lapsia, seinilläkin on korvat. Itse tajusin asian jo noin 7-vuotiaana.
[/quote]
Ja mihinkähän tilastoon perustat tuon väitteen "yleensä selviää"? Jos sellaisia tilastoja on, niin niistä arvatenkin puuttuu nämä fiksusti hoidetut pettämiset. Väitän kyllä, että yleensä nimenomaan ei selviä.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle. [/quote] Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin. [/quote] kyllä mulle ainakin yksi mies riittää. Kerran kännissä vanha säätöni yritti minua, ja vähän teki mielikin, mutta en kuitenkaan olisi mitään edes pystynyt tekemään! Missä omatuntonne, pettäjät? Ja itsekurinne? Minä ainakin rakastan miestäni sen verran, että olisi helvetin vaikea pettää... luulin että meidänlaisia olisi enemmän, mutta tästä keskustelusta päättelemällä taidammekin olla vähemmistö
[/quote]
Minäkin ajattelin noin ensimmäiset 10 vuotta. Sitten se alkuhuuma katosi jonnekin ja oli valittava, kummalle tielle lähtee. Vaihtaa kymmenen vuoden välein miestä vai pitää muutoin hyvä avioliitto ja perhe kasassa ja hyväksyä oma tarpeeni käydä välillä (siis todella harvoin kuitenkin) vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle. [/quote] Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin. [/quote] Sitten saa olla aika heikko ihminen mieleltään, mikäli ei pysty ajan kanssa ihastusaan unohtamaan tai jättämään aikaisempaa kumppania, mikäli tämä ihastus on niin ylitsepääsemätön. Ja en ole ainakaan minä tarvinnut, kun en ole pariutumismielessä valinnut lähelleni itselleni riittämättömiä ihmisiä, keitä en saa sitä mitä haluan.
[/quote]
No, ne ihmiset, joilla on taipumus antaa ihastuksen viedä ja pettää, toistavat itseään yleensä aina uudestaan ja uudestaan. Parin samanlaisen kierroksen jälkeen puoliso yleensä kyllästyy. Petturin käytökseen liittyy usein myös se, että samalla ollaan puolisosta järkyttävän mustasukkaisia ja rajoitetaan puolison menemisiä (ei todellakaan mitään vuoroin vieraissa menoa).
Pikkulapsiaikana sivusuhde on sitten jo moninkertainen petos. Liihotellaan hauskaa pitämässä ihastusten kanssa ja jätetään puoliso hoitamaan lapsia 24/7. Rakastajalle valitellaan sitten, että puoliso on vaan äiti/isä, eikä enää huomioiva kumppani. Niin, mistäköhän johtuu ja haluaisiko se puoliso oikeasti olla 24/7 äiti/isä ilman vapaa-aikaa? Puolison mustamaalaaminen omien tekojen oikeuttamiseksi on pettureiden pahimpia puolia ja on todella ärsyttävää, kun vieraissa liehuva näyttää kaupan päälle kotona nyrpeää naamaa ja tiuskii.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:36"]En eroa siksi koska rakastan miestäni. Siinä syy.
[/quote]
et kuitenkaan niin paljon että osaisit pitää likaisen pillusi piilossa muilta miehiltä?!
[/quote]
En edes viitsi vaivautua noin ala-arvoiseen provoyritykseen tarttua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 23:02"]
Asun eri planeetalla kuin nämä ihmiset. En ole mennyt naimisiin mennäkseni panemaan ketään toista. Herran jumala, mitä luusereita. Erotkaa, aikuiset ihmiset.
[/quote]
Painu sinä takaisin planeetallesi. Ei toisten eroamiset tai eroamatta jättämiset kuulu sinulle pätkän vertaa.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle. [/quote] Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin. [/quote] kyllä mulle ainakin yksi mies riittää. Kerran kännissä vanha säätöni yritti minua, ja vähän teki mielikin, mutta en kuitenkaan olisi mitään edes pystynyt tekemään! Missä omatuntonne, pettäjät? Ja itsekurinne? Minä ainakin rakastan miestäni sen verran, että olisi helvetin vaikea pettää... luulin että meidänlaisia olisi enemmän, mutta tästä keskustelusta päättelemällä taidammekin olla vähemmistö
[/quote]
Minäkin ajattelin noin ensimmäiset 10 vuotta. Sitten se alkuhuuma katosi jonnekin ja oli valittava, kummalle tielle lähtee. Vaihtaa kymmenen vuoden välein miestä vai pitää muutoin hyvä avioliitto ja perhe kasassa ja hyväksyä oma tarpeeni käydä välillä (siis todella harvoin kuitenkin) vieraissa.
[/quote]
Sulla on sitten vaan paska liitto tai väärä puoliso. Meillä tätä huumaa ja kiihkeyttä on edelleen 20 vuoden jälkeenkin. Eroamalla löytäisit ehkä paremman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle. [/quote] Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin. [/quote] Sitten saa olla aika heikko ihminen mieleltään, mikäli ei pysty ajan kanssa ihastusaan unohtamaan tai jättämään aikaisempaa kumppania, mikäli tämä ihastus on niin ylitsepääsemätön. Ja en ole ainakaan minä tarvinnut, kun en ole pariutumismielessä valinnut lähelleni itselleni riittämättömiä ihmisiä, keitä en saa sitä mitä haluan.
[/quote]
No, ne ihmiset, joilla on taipumus antaa ihastuksen viedä ja pettää, toistavat itseään yleensä aina uudestaan ja uudestaan. Parin samanlaisen kierroksen jälkeen puoliso yleensä kyllästyy. Petturin käytökseen liittyy usein myös se, että samalla ollaan puolisosta järkyttävän mustasukkaisia ja rajoitetaan puolison menemisiä (ei todellakaan mitään vuoroin vieraissa menoa).
Pikkulapsiaikana sivusuhde on sitten jo moninkertainen petos. Liihotellaan hauskaa pitämässä ihastusten kanssa ja jätetään puoliso hoitamaan lapsia 24/7. Rakastajalle valitellaan sitten, että puoliso on vaan äiti/isä, eikä enää huomioiva kumppani. Niin, mistäköhän johtuu ja haluaisiko se puoliso oikeasti olla 24/7 äiti/isä ilman vapaa-aikaa? Puolison mustamaalaaminen omien tekojen oikeuttamiseksi on pettureiden pahimpia puolia ja on todella ärsyttävää, kun vieraissa liehuva näyttää kaupan päälle kotona nyrpeää naamaa ja tiuskii.
[/quote]
Aika rankkaa yleistämistä. Meillä ei ainakaan kumpikaan ole pätkääkään mustasukkainen eikä tulisi mieleenkään rajoittaa tasavertaisen, aikuisen kumppanin menemisiä. Satunnaisista pettämisistä ei kuitenkaan kerrota, ettei se suotta jäisi kalvamaan puolison mieleen. Meidän elämä sujuu hyvin näin, enkä jaksa ymmärtää, miksi vieraat ihmiset päättelevät liittomme olevan jotenkin huono ja vaativat meitä eroamaan.
On myös olemassa semmoset mitättömät pikkuasiat, kuin etiikka ja moraali. Niitä ei pettäjillä ole. Varmaan hienoja ihmisiä MUILLAKIN elämänalueillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä porukkaa täällä oikein on? Tyypit puolustelee kynsin hampain pettämistä ja valehtelua.
Oikeasti, pettäminen on aina väärin ja se on suuri loukkaus suhteen toiselle osapuolelle. Ehkä siinä tapauksessa ymmärtäisin, että toinen on väkivaltainen ja sen takia haetaan läheisyyttä muualta.
Mutta muuten, mitä te sitten teette parisuhteessa? Jos syyksi sanotaan rakkaus, mun mielestä rakkauden tekoja ei ole valehteleminen ja pettäminen. Erotkaa ensin ja hoitakaa vanhan suhteen asiat kuntoon. Jää paljon vähemmän jälkiä.
Ja en nyt puhu siis avoimista suhteista, joissa on ok olla muidenkin kanssa. Ne on ihan eri asia kuin pettäminen.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 18:21"]
Pettäminen ei ole maailman kamalin asia, vaikka hyvin monet tällä palstalla tuntuvat mustavalkoisuuksissaan niin ajattelevan. Jos ei hanki sukupuolitautia, tule raskaaksi, tai pidä kokonaista toista perhettä toisen selän takana, ns. tavallinen pettäminen voidaan rinnastaa mihin tahansa muuhun valehteluun. Pettäminen on moraalisesti väärin ja petetyksi tuleminen tuntuu julmalta ja loukkaavalta, mutta se ei esimerkiksi ole rikos.
Minusta pettämistä pahempaa on mm. juoppous ja siitä aiheutuvat lieveilmiöt, fyysinen ja henkinen väkivalta sekä ahdistava ilmapiiri parisuhteessa, välinpitämättömyys, holtiton rahankäyttö, ongelmapelaaminen yms. yms.
Missään tapauksessa en suosittele pettämistä kenellekään. Se on aina väärin. Piste.
Parisuhteen kannalta en silti pidä sitä lähimainkaan hirveimpänä asiana, mitä toiselle voi tehdä.
[/quote]Niin, sitä tarvitsee vähätellä mitä on itse tehnyt, ja sellaista maalailla "paljon pahemmaksi", mitä ei ole sattunut itse vielä tekemään. Tällainen epärehellinen selittely kertoo vain, että kirjoittaja ei ota aidosti täyttä vastuuta pahoista teoistaan eikä ole sinut itsensä ja elämänsä kanssa.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 10:01"]
On myös olemassa semmoset mitättömät pikkuasiat, kuin etiikka ja moraali. Niitä ei pettäjillä ole. Varmaan hienoja ihmisiä MUILLAKIN elämänalueillaan.
[/quote]
Ootko ikinä tullut ajatelleeksi, että ahdasmielinen moraali ja etiikka ovat yhtä kuin itsekkyys? Minä ja minun ylpeyteni! Miksi luulet, että vihkiseremoniassakin pappi korostaa anteeksiantoa avioliitossa? En tajua miksi sellaiset parit edes menevät naimisiin, jotka eivät osaa antaa anteeksi ja asettavat toiselle uhkavaatimuksia. Sellaiset liitot vaan eivät tule kestämään ja lopulta siinäkin sitten kärsii nimenomaan lapset.
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:23"] [quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 09:16"]Mitenköhän tää nyt lopulta on... onko se parempaa elämää, jos aina pistää puolison vaihtoon siinä kohtaa, kun ihastuu johonkin toiseen ja mahdollisesti jopa hairahtaa? Se kun erittäin todennäköisesti tapahtuu kaikille pareille jossain vaiheessa. Olen huomannut, että ei välttämättä jää yhteen kertaan jos tuolle vaihtolinjalle lähtee. En usko, että tuokaan on lapsille kovin hyvä, jos nyt ei huonossa suhteessa eläminenkään. Kumpi sitten lie lopulta parempi, vaikea sanoa. Tee niin tai näin, aina joku moralisoi kuitenkin. Kannattaa siis tehdä just niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja jättää moraalisaarnaajat omaan arvoonsa. [/quote] Ihastumisia tulee toiseen varmasti joka suhteessa jossakin vaiheessa, mutta se ei tarkoita, että jokaisen kanssa pitäisi tehdä jotakin sekauaalista hai lähteä tämän mukaan. Välillä voi ajatella asioita rationaalisestikin. Mikäli minä olen ihastunut johonkin muuhun tai suhteessa on ollut ongelmia, olen koittanut löytää niihin ratkaisun korjaamalla suhdettani panostamalla siihen itse enemmän tai keskustelemalla. Jos muutosta asiaan ei tule, niin en jää roikkumaan suhteeseen mikä ei riitä minulle. [/quote] Välillä voi joo yrittää ajatella rationaalisesti, mutta ihastuessaan se ei ole yleensä kauhean helppoa ja harva siihen lopulta pystyy. Mä kyllä väitän, että jokaisen pitkän avioliiton salaisuus on se, että puolisot ei odotakaan yhden ihmisen täyttävän kaikkia odotuksiaan ja tarpeitaan. Ei sellaisia supersankareita ole olemassakaan. Jokainen nainen tarvitsee useamman miehen eri rooleihin. [/quote] kyllä mulle ainakin yksi mies riittää. Kerran kännissä vanha säätöni yritti minua, ja vähän teki mielikin, mutta en kuitenkaan olisi mitään edes pystynyt tekemään! Missä omatuntonne, pettäjät? Ja itsekurinne? Minä ainakin rakastan miestäni sen verran, että olisi helvetin vaikea pettää... luulin että meidänlaisia olisi enemmän, mutta tästä keskustelusta päättelemällä taidammekin olla vähemmistö
[/quote]
Minäkin ajattelin noin ensimmäiset 10 vuotta. Sitten se alkuhuuma katosi jonnekin ja oli valittava, kummalle tielle lähtee. Vaihtaa kymmenen vuoden välein miestä vai pitää muutoin hyvä avioliitto ja perhe kasassa ja hyväksyä oma tarpeeni käydä välillä (siis todella harvoin kuitenkin) vieraissa.
[/quote]
Sulla on sitten vaan paska liitto tai väärä puoliso. Meillä tätä huumaa ja kiihkeyttä on edelleen 20 vuoden jälkeenkin. Eroamalla löytäisit ehkä paremman.
[/quote]
Enpä usko. Yhdessä ollaan oltu 25 vuotta ja rakkautta on edelleen ylenpalttisesti, vaikka huumaa ja kiihkeyttä ei olekaan. Kuka sinä olet moittimaan liittoamme paskaksi, jos itse olemme eri mieltä? :-D
En eroa siksi koska rakastan miestäni. Siinä syy.