Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen tajunnut, että minusta ei välitetty lapsena. Kukaan ei rakastanut eikä
18.01.2022 |
kukaan ilahtunut olemassaolostani. Kukaan ei kehunut. Siis vanhempiani tarkoitan.
Isä ei koskaan ollut kotona. Muistan kolme kertaa lapsuudestani, että isä kävi kotona. Minulla ei kai ollut mitään väliä. Kyr*iintyneen oloisena ja pitkin hampain isä vei minut pari kertaa vuodessa harrastukseen. Hiljaisuuden vallitessa istuin takapenkillä. Isä ei jutellut mitään eikä ollut kiinnostunut. Ei koskaan ollut koulun juhlissa tai muissa paikalla. Muistikuvani hänestä ovat lähes olemattomat. Isältä ei voinut pyytää eikä toivoa yhtään mitään. No, erosivat äitini kanssa, kun aloitin koulun.
Äiti taas vaan makasi masentuneena kotona eikä jaksanut mitään. Hirveän vaikea ihminen, kaikki elämässä oli kielteistä. Aamupalan ja ruoan laittoi, mutta ei koskaan halannut eikä sanonut, että rakastaa minua. Tapaili jotain huumeveikkoja tai baareissa viihtyviä miehiä. Jos kaipasin kosketusta, teeskentelin nukahtaneeni äidin sänkyyn, että hän kantaisi minut omaani.
Miten minun pitäisi pystyä tuntemaan itseni tärkeäksi? Voin sanoa itselleni olevani tärkeä, mutta en syvällä tunne sitä. Minusta näkee tämän päällepäin. Olen käynyt vuosien terapiat ja silti vasta kaikkien niiden jälkeen tajuan vasta nyt, että meillä ei ihan oikeasti tainnut olla kotona mitään sellaista rakkautta tai välittämistä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaisitko kuitenkin käydä köyttä ostamassa?
Voi sinua raukkaa kun et ymmärrä kuinka tuon vihasi sylkeminen muiden niskaan ei sinua auta.
Niinpä, hänkin jotenkin yrittää ilmaista itseään, mutta on vielä kovin alussa siinä. Ymmärtäkäämme, jos pystymme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan keittiöpsykologiaa. Olisiko vain sanottava ääneen , ettei ollut toivottu lapsi, vanhemmat olivat kyvyttömiä vanhemmiksi ja lapsuus oli tosi kurja. Se on fakta ja sitä ei terapioilla eikä pillereillä voi muuttaa. Ja sinä olit kaikkeen syytön. Ja se on historiaa. Nyt on sinulla kaikki valta päättää omasta olemisestasi ja kehittymisestäsi, ihmissuhteistasi ja tehdä kaikki toisin, paremmin. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa, menneeseen ei voi.
Sehän tässä onkin, kun sitä on niin vaikea tajuta. Miten voi olla, että olen jonkun lapsi, mutta minusta ei välitetty? Nyt tajuan hetkittäin, että niin se varmasti on. Siihen sitä silti kasvoi, elämä tuntui vaikealta, en oikein koskaan kypsynyt aikuiseksi tai oppinut tuntemaan itseäni... ja sitten tajuan, että tämän täytyy olla se syy. Muut saivatkin enemmän tukea ja rakkautta. Niin vaikea ymmärtää.
Tai jos olen seurassa, kannattelen tietoisesti itseäni niin kovasti, että vaikuttaisin normaalilta pärjäävältä ihmiseltä. Miehiä olen osannut miellyttää, mutta nyt alkaa ulkonäkö olla iän myötä muuttunut niin, ettei se enää riitä.
Tiedä se, että vanhempiesi kyvyttömyys rakastaa ei johtunut sinusta. Jotkut toiset vanhemmat olisivat rakastaneet sinua yli kaiken.
Tuo on useimpien keski-ikäisten kokemus. Sodan jälkeiset sukupolvet eivät osanneet antaa rakkautta koska itse eivät sitä saaneet sotatraumoisilta vanhemmiltaan. Yksin on pitänyt minunkin selvitä eikä ketään kiinnostanut lapsena eikä aikuisena mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla :(
Oletko varma että kukaan opettaja tai hoitaja, kaverin vanhempi ei ollenkaan välittänyt? Itse ainakin välitän vieraistakin lapsista, vaikkei se sama olekaan lähellekään.No ala-asteen opettaja välitti. Halusin kirjoittaa hänelle kiitoskirjeen nyt aikuisena, mutta hän oli kuollut vuotta aiemmin, enkä saanut koskaan kerrottua, miten tärkeää minulle oli ollut, että hän oli ollut opettajani. Opettaja suhtautui minuun tavalla, josta tiesin, että hän tiesi minulla olevan vaikeaa. Kerran kannustikin minua, että pärjään kyllä elämässä, ja muistan sen tilanteen ja sanat vieläkin tarkalleen. Millaista olisi ollut, jos omalta vanhemmalta olisi saanut tuollaista päivittäin tai säännöllisesti... niin surullista, että muistan tuon yhden kerran, koska se oli niin erityistä.
Juuri tämän takia on niin tärkeää olla empaattinen kaikille. Koskaan ei tiedä vaikka se ihminen olisi aina toivonut kuulevansa ne kannustavat sanat edes joltain. Ja se ihminen kantaa niitä sanoja kuin aarretta, voimavarana lopun elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on useimpien keski-ikäisten kokemus. Sodan jälkeiset sukupolvet eivät osanneet antaa rakkautta koska itse eivät sitä saaneet sotatraumoisilta vanhemmiltaan. Yksin on pitänyt minunkin selvitä eikä ketään kiinnostanut lapsena eikä aikuisena mitä kuuluu.
Mutta miksei ne pystyneet itse parempaan? Ollaanhan mekin nyt täällä miettimässä näitä juttuja ja kyllä minä ainakin antaisin lapsilleni rakkautta, jos joskus lapsia saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt ihan keittiöpsykologiaa. Olisiko vain sanottava ääneen , ettei ollut toivottu lapsi, vanhemmat olivat kyvyttömiä vanhemmiksi ja lapsuus oli tosi kurja. Se on fakta ja sitä ei terapioilla eikä pillereillä voi muuttaa. Ja sinä olit kaikkeen syytön. Ja se on historiaa. Nyt on sinulla kaikki valta päättää omasta olemisestasi ja kehittymisestäsi, ihmissuhteistasi ja tehdä kaikki toisin, paremmin. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa, menneeseen ei voi.
On monia syitä. Itse ajattelen kauhulla vauva-aikaa, koska minulla oli aina järkyttävä päänsärky ja tasapaino-vaivoja yms. En tosiaan pystynyt hymyilemään lapselle tai pitämään pitkää pinnaa tai kestänyt mitään ääniä. Lapsi oli toivottu, mutta rakastaa en jaksanut. Olimme aina ulkona ja lapsi teki omiaan ja minä podin päänsärkyä. Olemme puhuneet tästä jälkeenpäin ja lapsi muistaa minut jatkuvasti vihaisena. Hänen on kuitenkin rakennettava oma elämänsä. Asiaa auttavaa, että diaknoosini myötä asia helpottui. Kyse oli siis sairaudesta, joka vei lapseni lapsuuden sekä häneltä että minulta. Tarkoitus oli sanoa, ettei se aina ole rakkaudettomuutta, vaan voi olla esim sairautta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on useimpien keski-ikäisten kokemus. Sodan jälkeiset sukupolvet eivät osanneet antaa rakkautta koska itse eivät sitä saaneet sotatraumoisilta vanhemmiltaan. Yksin on pitänyt minunkin selvitä eikä ketään kiinnostanut lapsena eikä aikuisena mitä kuuluu.
Mutta miksei ne pystyneet itse parempaan? Ollaanhan mekin nyt täällä miettimässä näitä juttuja ja kyllä minä ainakin antaisin lapsilleni rakkautta, jos joskus lapsia saan.
Mä olen väkivaltavanhempien pieksämä lapsi ja suututtaa aina tää ”niillä oli vaikeaa, ei ne voineet mitään, niitä pitää ymmärtää”. Tajuaako tän sanovat että se on analogia sille että ikääkänkuin mullakin olisi oikeus tehdä sama omille lapsilleni? Kun ”en voi mitään ja mua pitää ymmärtää”?
Mä olen ihan tietoisesti katkaissut väkivallan ketjun ja se on VALINTA. Ja sen ihan saman VALINNAN munkin vanhemmat olisi voineet tehdä mutta eivät vaan viitsineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on useimpien keski-ikäisten kokemus. Sodan jälkeiset sukupolvet eivät osanneet antaa rakkautta koska itse eivät sitä saaneet sotatraumoisilta vanhemmiltaan. Yksin on pitänyt minunkin selvitä eikä ketään kiinnostanut lapsena eikä aikuisena mitä kuuluu.
Mutta miksei ne pystyneet itse parempaan? Ollaanhan mekin nyt täällä miettimässä näitä juttuja ja kyllä minä ainakin antaisin lapsilleni rakkautta, jos joskus lapsia saan.
Mä olen väkivaltavanhempien pieksämä lapsi ja suututtaa aina tää ”niillä oli vaikeaa, ei ne voineet mitään, niitä pitää ymmärtää”. Tajuaako tän sanovat että se on analogia sille että ikääkänkuin mullakin olisi oikeus tehdä sama omille lapsilleni? Kun ”en voi mitään ja mua pitää ymmärtää”?
Mä olen ihan tietoisesti katkaissut väkivallan ketjun ja se on VALINTA. Ja sen ihan saman VALINNAN munkin vanhemmat olisi voineet tehdä mutta eivät vaan viitsineet.
Tuo on ihan uskonto mitä tyrkytät muille ja julistat sen oikeutta.
Ei ihminen kykene itse päättämään asioista. Kaikki on perimässä valmiina.
Kaikki mitä tapahtuu ja miten yksilö toimii on valmiina paketissa. Et sinä katkaissut mitään ketjuja. Tuo on ihan sairasta hallusinointia.
Ensinnäkin se pitää todistaa että katkaisit jotain näkymätöntä ketjua.
Kyseessä on vain geenien kautta saatu temperamentti. Et vain ole mikään helposti raivostuva ja muita kohtaan agressiivinen ominaisuus.
Kaikki on meissä valmiina. Ei ihminen itse mitään valintoja tee.
Muuten ei olisi köyhyyttä tai lihavuuttakaan.
Ihmiset päättäisivät itse olla miljonäärejä ja hoikkia.
Todellisuus näyttää nyt vähän erilaiselta kuin tuo oman tahdon uskonnon julistus.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden laiminlyöntejä voi työstää terapian ja muun avulla ja opetella rakastamaan ja löytämään itsensä. Ennen vanhaan Suomessa on ollut niin kovaa, ettei tähän ole ollut resursseja vaan vanha kansa sanoi, että lakaistaan ongelmat maton alle. vakavia ongelmia ei kuitenkaan voi sivuuttaa. Niistä kannattaa avautua ja saada niihin apua. Se auttaa, koska tiedän mistä puhun. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta jos haavat vuotavat edelleen päivittäin, niihin pitää hakea apua ja yhdessä puhaltaa haavaan ja sitoa se, että se voi alkaa hiljalleen parantua ja arpeutua.