Millainen nainen sivuutetaan naisporukassa?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 05:12"]

En tietenkään halua yleistää, mutta itselläni on sellainen kokemus, etten oikein isompiin naisporukoihin istu. On yksittäisiä kavereita, joita tykkään nähdä, ja joitain joita näkee kolmisin. Mutta isommissa joukoissa tulee aina ulkopuolinen olo. Minua siedetään, mutta sanomisistani ei olla kovin kiinnostuneita. Jos suostun olemaan sellaisessa hiljaisen mukanahengaajan roolissa, silloin minusta kyllä pidetään.

Osaatteko kertoa joitain syitä tällaiseen? En nyt halua listata henkilökohtaisia ominaisuuksiani, koska olisi kiinnostavaa kuulla erilaisia syitä.

[/quote]

Vahingossa alapeukutin, oma tilanteeni on samanlainen! :(

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:02"]

Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka. 

Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti,  pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin.   En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin".  Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat.

[/quote]

Tää oli tosi hyvin analysoitu sulta, tosta ryhmämoodioivalluksesta voi olla muillekin apua :)

Meidän kaveriporukasta on ulkopuolelle jäänyt yksi valittaja jolle ei koskaan kelvannut mikään muttei sillä ollut parempiakaan ideoita ehdottaa, ja yksi draamakuningatar joka saa simppeleimmätkin asiat väännettyä hirveäksi säätämiseksi ja draamailuksi ja sillä oli aina mykkäkoulu menossa jonkun kanssa.

Mikä oli teininä vielä ihan ok, alkaa aikuisiällä tympiä kun toiset imee käytöksellään kaiken ilon ja energian koko porukasta.

Muuten porukassa on kaikenlaisia naisia, hiljaista, puheliasta, sinkkua, perheenäitiä.

Minulla oli aiemmin elämässä sellainen ongelma että dissattiin kokonaan. Nyt säätelen itse huomioni määrää. Olen kyllä äänekäs omaan napaan tuijottaja, mutta jos huomaan että jollakin on jotain sydämmellään niin osaan sulkea kaiken muun ulkopuolelle ja annan 100% sille ihmiselle. Katson silmiin ja kuuntelen. Aina minut yllättää se kuinka ihmiset yllättyy ja silmät suorastaan loistaa, että kuunteletko sinä minua??? Minua aikoinaan ei kukaan kuunnellut enkä halua sitä tilannetta kellekään.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 10:06"]Minulla oli aiemmin elämässä sellainen ongelma että dissattiin kokonaan. Nyt säätelen itse huomioni määrää. Olen kyllä äänekäs omaan napaan tuijottaja, mutta jos huomaan että jollakin on jotain sydämmellään niin osaan sulkea kaiken muun ulkopuolelle ja annan 100% sille ihmiselle. Katson silmiin ja kuuntelen. Aina minut yllättää se kuinka ihmiset yllättyy ja silmät suorastaan loistaa, että kuunteletko sinä minua??? Minua aikoinaan ei kukaan kuunnellut enkä halua sitä tilannetta kellekään.
[/quote]
Tuo on kyllä totta ihmiset hämmästyvät aina kun tajuavat että joku ihan oikeasti kuuntelee, kaikilla kun on aina niin kiire kälättää omia asioitaan suuna päänä.

Lihava, ruma, tylsä ja vakava.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:02"]Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka. 

Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti,  pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin.   En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin".  Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat.
[/quote]

KIITOS!!!! Oikeesti sä ehkä pelastit mun elämän. Mä oon just tollanen "tunnelman latistaja" ollut kokoikäni. Olen yliempaattinen ja juurikin tollainen vähän juttuihin takertuja. Oikeesti kiitos en oo ikinä ajatellut asiaa tollatavalla.

Olen huomannut tätä samaa toki jo vakiintuneessa ystäväporukassa. Ehkä ryhmädynamiikka vain on sellaista, että aina tarvitaan joku reunalla roikkuja, jonka puheet ei kiinnosta ja joka ohitetaan esim. juhlien päivämääriä sovittaessa. Olen ajatellut, että on varmasti aika siirtyä eteenpäin. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:23"]

Mulla on sama juttu, en tunnu naisporukoihin pääsevän sisään. Töissä kutsuivat minua pari kertaa mukaan syömään ja yritin olla mukana, puhuivat jostain tv-sarjoista, kuin ne olis oikeita ihmisiä ja pohtivat miksköhän ne tekee niin kuin tekee. Itse en jaksa/ehdi juuri katsoa telkkua.

Menin sitten syömään miesten kanssa ja jäin sille tielle.

[/quote]Kyllä naiset puhuu muustakin kuin tv-sarjoista. Itsekään en tv katso, mutta sen takia ei ole tarvinnut naisporukoita jättää. Mitähän ne miehet sitten puhuu? Ei taida olla kovin laajat jutunaiheet sielläkään?  Jotenkin en voi olla ihmettelemättä naisia jotka viihtyy VAIN miesporukoissa.

Itsekin viihdyn isossa porukassa sivustakatsojana ja annan toisten puhua. Siellä minua varmaan pidetään hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä. Mutta jos olen jonkun kanssa kahdestaan juttu luistaa liikaakin.Isossa porukassa olen epävarma.Mutta ei se minua haittaa. Eihän sitä aina tarvii olla suunapäänä. Antaa välillä toisten hoitaa hommat ja seurustelupuoli:)

Meidän porukasta putosi pahansuopa juoruilija.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:00"]

Mulla oli n. parinkympin molemmin puolin samankaltainen ongelma, porukkaamme kuului 5 tytön heitukkaa ja yhtään leuhkimatta osasin puhua miesten kanssa jääkiekosta, autoista, kaikesta mikä mielletään "äijien jutuiksi", tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen kasvanut perheessä jossa paljon poikia ja minä ainut tyttö. Olen perillä päivän polttavista puheenaiheista ja hymyilevä persoona. En ole mikään missi-tyyppi, mutta naisellisia muotoja löytyy, en pidä itseäni rumana ja olen hymyilevä persoona. Lisäksi tuo aiemmin mainittu selän takana toisista jauhaminen ei kuulunut minun toimenkuvaan. Liekkö siis nämä syynä siihen etten sopinut porukkaan, tai voi olla että minut koettiin tavallaan uhkana. Ja riippuuhan tuo myös iästä, kyllä kaksikymppisenä nainen on yleensä aika pintaliito pissaliisa, iän mukaan sitten tulee järkeäkin päähän.

[/quote]

En usko, että sinut koetttiin uhkana. Juttusi koettiin tylsinä, koska sinulla oli eri kiinnostuksen kohteet. Jos joku ei tykkää puhua autoista, niin sellaisten juttujen kuunteleminen käy pitkäksi. Miksi itse halusit porukkaan joiden kiinnostuksen kohteet olivat niin erilaiset? Tuo ulkonäkö ja hymyileminen ei kyllä ole syy, jos jää porukan ulkopuolelle. 

Välillä lukee näitä tekstejä, joissa kehutaan oma itsensä, haukutaan se kaveri porukka ja sitten ihmetellään miksei kelvannut mukaan. En minäkään pitäisi kaverinani ihmistä, joka halveksii juttujani ja pitää minua pissiksenä. Kyllä sen huomaa vaikkei ääneen sanottaisi.

Mulla on sekä että kokemuksia. Yleensä pääsen porukoihin helposti mukaan, mutta joskus olen jäänyt ulkopuolellekin. Ulkopuolelle olen jäänyt ulos mm. "tyhjäpäisestä kanalaumasta" koska en yksinkertaisesti jaksanut sitä tyhjännauramista ja oikeasti vähän liian yksinkertaisia juttuja. Yksittäin porukan jäsenet ihan ok, mutta ryhmässä näytin itse varmaan norsunveeltä, kun jutut oli niin älyvapaita. Ei siis humoristisia vaan oikeasti tyhmiä. Olin varmasti ilonpilaaja, joten jättäydyin ihan itse pois. Joskus mulla on myös ikävä tapa puhua ehkä liian suoraan vaikeista asioista. Se voi aiheuttaa ulkopuolisuutta ymmärrettävästi.

yllensä kuitenkin taidan seuraelämän säännöt ja sulaudun porukkaan kuin porukkaan. Yksi iso tekijä kuitenkin, jonka olen huomannut usein vaikuttavan siihen, miksi joku jää ulkopuolelle: ihminen ei anna itsestään yhtään mitään. Tämä voi ilmetä monin tavoin. Ihminen ei kerro mitään henkilökohtaista, ei edes triviaalia, itsestään. Hän ei hyväksy muiden mielipiteitä eikä kuuntele, ihminen ei puhu yhtään mitään vaan on hiljaa jne. Ei siis mitään vastavuoroista koskaan. Joko hän on täysin passiivinen tai kerää muiden energiaa. Itse ainakin suhtaudun epäilevästi ihmiseen, joka auliisti kuuntelee muiden henkilökohtaisia juttuja, mutta ei avaa omaa elämäänsä mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 08:02"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:49"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 07:32"]Mulla ihan sama juttu! Kerran lukiossa huomasin sen kun huomasin selittäväni porukassa jotai juttua, tajusin yhtäkkiä että kukaan ei enää kuuntelekkaan. Kesken juttuni huomasin että kaikki keskustelivat muita juttujaan. Kukaan ei edes huomannut että lopetin juttuni. [/quote] Tuota sattuu kyllä joskus kaikille. Ihmiset ovat vaan noin yleensä lähinnä kiinnostuneita itsestään. [/quote] Aijjaa no hyvä. Ehkä en ole menetetty tapaus.

[/quote]Joo, tää on kyllä ihan normaalia. Meillä saattaa käydä jopa sukujuhlissa niin ,että kaikki selittää omia juttujaan, eikä kukaan kuuntele:) Vaikka jätät jutun kesken ei kukaan huoma.  Ei tuosta kannata välittää etkä missään nimessä ole "menetetty tapaus":D

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:00"]

Mulla oli n. parinkympin molemmin puolin samankaltainen ongelma, porukkaamme kuului 5 tytön heitukkaa ja yhtään leuhkimatta osasin puhua miesten kanssa jääkiekosta, autoista, kaikesta mikä mielletään "äijien jutuiksi", tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen kasvanut perheessä jossa paljon poikia ja minä ainut tyttö. Olen perillä päivän polttavista puheenaiheista ja hymyilevä persoona. En ole mikään missi-tyyppi, mutta naisellisia muotoja löytyy, en pidä itseäni rumana ja olen hymyilevä persoona. Lisäksi tuo aiemmin mainittu selän takana toisista jauhaminen ei kuulunut minun toimenkuvaan. Liekkö siis nämä syynä siihen etten sopinut porukkaan, tai voi olla että minut koettiin tavallaan uhkana. Ja riippuuhan tuo myös iästä, kyllä kaksikymppisenä nainen on yleensä aika pintaliito pissaliisa, iän mukaan sitten tulee järkeäkin päähän.

[/quote]Taidat vain olla täynnä itseäsi.Ei naiselliset asiat ole yhtään sen tyhjänpäiväisempiä ja hunompiakaan kuin "äijien jutut".Vai onko se jääkiekko nyt sitten kaiken tärkeyden huippu?Tai autoilu? Ei yhtään sen tärkeämpää kuin niitten tyttöjen jutut. On outoa,etta naiset/tytöt ei arvosta omaa elämänpiiriä, mutta ne "miesten jutut" on niiiin tärkeitä ja hienoja.

Riippuu tietysti millaisia ihmisiä olet kaveripiiriisi kerännyt, mutta ulkopuolelle tuntuvat jäävän ne ketkä eivät juo, seuraa salkkareita, temptation islandia, bb:tä ja joilla on selviä väestöstä eroavia aatteita tai ajatuksia (esim. kasvissyönti). Eipä hirveästi tee mieli tämmöisissä porukoissa viettää aikaa, mutta onneksi kaikki voivat itse valita minkälaisten ihmisten kanssa haluavat jakaa elämäänsä.

Mua ei haittaa jos joku tykkää salkkareista tms. mutta kunhan voisi joskus keskustella muustakin eikä järkyty jos en itse seuraa niitä.

Ennen kuin joku alkaa mussuttaa, että kasvvissyöjistä ei tykätä koska he tuputtavat ideologiaansa, niin ei kaikki kasvissyöjät ole samasta muotista tehty. Niin kuin ei ole ihmiset muutenkaan.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:02"]Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka.  Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti,  pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin.   En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin".  Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat. [/quote] KIITOS!!!! Oikeesti sä ehkä pelastit mun elämän. Mä oon just tollanen "tunnelman latistaja" ollut kokoikäni. Olen yliempaattinen ja juurikin tollainen vähän juttuihin takertuja. Oikeesti kiitos en oo ikinä ajatellut asiaa tollatavalla.

[/quote]

No hei, ole hyvä, kiva että voin auttaa toista samanlaista. Kyllä se siitä :)

21

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:02"]

Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka. 

Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti,  pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin.   En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin".  Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat.

[/quote]

Tää oli tosi hyvin analysoitu sulta, tosta ryhmämoodioivalluksesta voi olla muillekin apua :)

[/quote]

Luulin, että halusin mimmiryhmää mutta jos se tarkoittaa että täytyy leikkiä muuta kuin on niin haistakoon pee..

Ryhmiäkin on niin paljon erilaisia. Mutta jos kyse on esim. työpaikasta, jossa ihmiset ovat hyvin eri-ikäisiä, eri luonteisia ja erilaisista taustoista, niin yhteisiksi puheenaiheiksi päätyvät helposti jotkut kevyet asiat, joihin ehkä suurin osa voi ottaa osaa. Ei mitkään kovin omaan elämään liittyvät asiat ja vain parille ihmiselle yhteiset asiat, sillä sitten moni jäisi ulkopuolelle. Näitä yhdistäviä asioita ei työn lisäksi välttämättä ole paljoa.