Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen nainen sivuutetaan naisporukassa?
17.05.2015 |
En tietenkään halua yleistää, mutta itselläni on sellainen kokemus, etten oikein isompiin naisporukoihin istu. On yksittäisiä kavereita, joita tykkään nähdä, ja joitain joita näkee kolmisin. Mutta isommissa joukoissa tulee aina ulkopuolinen olo. Minua siedetään, mutta sanomisistani ei olla kovin kiinnostuneita. Jos suostun olemaan sellaisessa hiljaisen mukanahengaajan roolissa, silloin minusta kyllä pidetään.
Osaatteko kertoa joitain syitä tällaiseen? En nyt halua listata henkilökohtaisia ominaisuuksiani, koska olisi kiinnostavaa kuulla erilaisia syitä.
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:14"]Siis oikeasti, missä piireissä edes puhutaan meikeistä? Toki joku saattaa joskus sanoa, että pitäisi ostaa uusi ripsiväri tai meikkivoide, mutta ei siitä mitään pitkää keskustelua yritetä saada aikaan.
[/quoteFacebook erottaa myös eri tavoin ajattelevia. En ole siellä. Luulisin, että facebook on kuvittanut elämää paljon myös vanhemmissa ikäluokissa eli miten ja miltä mikäkin asia näyttää itsessä, perheessä kodissa, harrastulsissa ja matkoilla. En sano olevani yhtään parempi mutta en vain jaksa päivittää elämääni muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:49"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 16:14"]Siis oikeasti, missä piireissä edes puhutaan meikeistä? Toki joku saattaa joskus sanoa, että pitäisi ostaa uusi ripsiväri tai meikkivoide, mutta ei siitä mitään pitkää keskustelua yritetä saada aikaan.
[/quoteFacebook erottaa myös eri tavoin ajattelevia. En ole siellä. Luulisin, että facebook on kuvittanut elämää paljon myös vanhemmissa ikäluokissa eli miten ja miltä mikäkin asia näyttää itsessä, perheessä kodissa, harrastulsissa ja matkoilla. En sano olevani yhtään parempi mutta en vain jaksa päivittää elämääni muille.
[/quote]
En ole myöskään facebookissa enkä kyllä ole kokenut, että se vaikuttaisi millään tapaa ihmissuhteisiini.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 09:02"]
Ryhmässä oleminen on erilaista kuin kahdestaa oleminen, siihen ryhmään ei voi mennä oma ego edellä, vaan täytyy keskittyä siihen ryhmän hengen luomiseen, siihen yhteiseen hyvään pöhinään. Vaikka ne asiat ei yhtään kiinnostaisi, pitää saada itsensä kiinnostumaan, jos haluaa olla sen ryhmän jäsen. Vähän kuin toisi oman osansa bensasta yhteiseen moottoriin ja pitäisi sen käynissä. Ei sitä pidä ottaa niin vakavasti, varsinkaan jos ryhmä on jonkun ulkoisen asian vuoksi yhdessä, kuten työpaikan työporukka.
Minä en ole koskaan ollut oikein ryhmäihminen, olen juuri sellainen kuin joku tuossa aiemmin kuvaili, eli otan kaiken aivan liian tosissani, kyselen ja keskustelen ja yritän ymmärtää toista. Oli iso helpotus tajuta, ettei ryhmässä käyttäydytä niin, ja minun roolini tunnelman latistajana johtui siitä että sovellan ryhmään väärää käyttäytymismallia, siis sitä mikä oikeasti kuuluu vaan kahdenkeskisiin hetkiin teekupin ääressä. Ryhmässä tärkeintä on se tunnelman luominen. Kun opettelin sen, niin ei mitään hätää, ryhmätilanteet menee helposti, pääsen mukaan porukkaan, heitän läppää, osaan nauraa itsellenikin, en jumi eri tilanteisiin. En anna omien mielialojeni vaikuttaa siihen ryhmän henkeen enkä tuo omia tunteitani esille, koska ne asiat eivät kuulu ryhmätilanteisiin. Nykyään on ihan kiva asettua "ryhmämoodiin". Vapaa-ajalla pidän sitten huolen että keskityn niihin asioihin jotka minua kiinnostavat, niiden ihmisten kanssa joita kiinnostavat samat asiat.
[/quote]
Tää oli tosi hyvin analysoitu sulta, tosta ryhmämoodioivalluksesta voi olla muillekin apua :)
[/quote]
Onko hyvä ryhmämoodi sellainen, että aivot narikkaan ja "heh heh" vaan kaikille huonoille jutuille?
Alue: Aihe vapaa
Joku sanoi, että tunteiden ilmaisemattomuus on huono juttu. Itse viihdyn miesporukassa paremmin juuri siksi, että niissä pidetään välit tunnetasolla etäisempinä. Ja yleensä vielä luonnontieteellisellä alalla olevien miesten kanssa, jotka ovat "tunteettomuudestaan" legendaarisia. Jos itselleni sattuu vastoinkäyminen tai joku kohtelee minua huonosti, kiroan mielessäni mutta harvoin murehdin sitä jälkeenpäin. En rakastu "hankaliin" ihmisiin tai lähde ihmissuhteeseen sellaisten kanssa. Jos joku niin tekeekin, sillä ei mielestäni pitäisi kuormittaa kaikkia vaan yhtä tai kahta parasta ystävää. Toiset naiset kuitenkin symppaavat tuollaista elämän pientä draamaa.
Luulen, että monilla jotka viihtyvät miesten kanssa kyse ei ole lopulta kiinnostuksenkohteista vaikka sanovat niin. Harvoin missään miesvaltaisessa kulttuurissa naiset ovat tekijöinä tai luomassa uutta, joten eivät ainakaan ole niin kiinnostuneita kuin kiinnostuneimmat miehet. Jokin miehisessä ilmapiirissä vain miellyttää.