Lue keskustelun säännöt.
Liian nätti äitikaveriksi
17.05.2015 |
Tämä ei varmaan monen mielestä ole ongelma mutta minulle on. Olen äiti ja tykkään treenata, meikata ja pukeutua nätisti leikkipuistoon, kauppaan jne. No en saa ystäviä koska naiset eivät pidä minusta. Yritän olla kaikille mukava, hymyillä jne. Pitäisikö oikeasti lihoa, ja pukeutua tuulipukuun jotta naiset hyväksyisivät.
Kommentit (113)
No oikeasti miettikää miten julmia mammat on. Jos huudeille ilmestyy nätti nainen niin kyllä siinä saa melko mukava olla että hyväksytään mammajengiin. Ja kyl ne isit kattelee sitä nättiä.
T. Yks iskä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:48"]Hmmm..ulkonäköni on sellainen että käännän katseita missä liikunkin. Pari miehen kaveria on kännissä tunnustanut ihastuneensa muhun. Ja muutamia ihastujia on koko ajan.Miesten kanssa tulen juttuun hyvin joten uskon etten ole autisti: )
[/quote]
Tää jotenkin todistaa sen, että saat paljon tyydytystä siitä, että toisten miehet kehuu sua ja ihastuu sun "kauneuteen". Toisin sanoen oot vähän niinku munahaukka tai predator... saat tyydytystä siitä, että saat toisten parien välille kitkaa aikaiseksi. Naiset ei pidä tälläsistä ilmapiirin myrkyttäjistä... älä luulekaan, että pääsisit jonkun naisen sydänystäväksi. Jonkun aviomiehen petiin pääsisit kyllä varmasti, but trutst me... siihen ei ihmeitä tarvita. Ei tarvii olla edes kaunis, että saa toisten miehiltä huomiota (vieras pillu maistuis aina miehelle kuin miehelle).
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:05"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:03"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:47"]Kuinka täynnä itseään naisen pitää olla jos pitää itseään liian kauniina saadakseen kavereita?
[/quote]
Keksii tekosyitä "oon liian nätti", eikä haluu vaan myöntää itselleen ettei ole ihmisenä tarpeeksi kiinnostava. Jo se, että ravaa salilla ja puunaa itseään kertoo siitä, että ihminen yrittää korvata henkisiä puutteitaan. Ei sulle olla kateellisii, ehkä vähän sääliviä kylläkin. :/
[/quote]
Hmmm..olen korkeasti koulutettu ja älyllisissä töissä. Salilla en rehki vaan juoksen ja jumppaan kotona. En päivitä someen ikinä mitään treenikuvia tms. Teen sitä koska jaksan paremmin arkea ja touhuta lasteni kans.
[/quote]
Syy siihen miksi et saa ystäviä on liian suuri egosi. Oletko aidosti mukava ja ystävällinen vai tympeä ja ylimielinen? Jotenkin tuo jälkimmäinen vaikuttaa todennäköisemmältä kirjoitustesi perusteella.
[/quote]
No tee päätelmäsi jos olet tuo joka edellä väitti aivottomaksi salilla ravaajaksi :D
Ap
[/quote]
En ole sama kirjoittaja, mutta ei sinusta valitettavasti kovin ystävällistä vaikutelmaa saa. Olet täynnä itseäsi.
Ootko miettinyt, josko johtuiskin muusta kuin ulkonäöstä? Tunnen monta kaunista äitiä, enkä itsekään ole mielestäni seinästä revitty ja kaikilla kyllä on ystäviä myös muista äideistä.
Jos vaikka tarjoaisin sulle hieman kiltimmän vastauksen. Ystävien saaminen on joskus (tai usein) sattuman kauppaa. Lähipiirissäsi saattaa olla sellaisia ihmisiä, joilla ei ole enää aikaa uusille ystäville. Joku voi olla liian kiireinen ja väsynyt, joku toinen liian ujo. Ystävien saaminen on monille vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista. Ja tosiaan äitiystäviä kaipailen kuten otsikossa lukee. Kyllä mulla on kavereita/ystäviä töistä, nuoruudenystäviä mutta jostain syystä en kelpaa äitien ystäväksi. Ainoan syyn jonka siihen olen keksinyt on että en ole peruspullukkamamma joita tääläpäin pyörii. Lapsilla onneksi on kavereita, joten aivan huonosti ei asiat ole
Outoa. Tunnen muutamia kauniita ja näyttävästi pukeutuvia äitejä eikä heillä kyllä vaikuta olevan (mamma)kavereista pulaa.
Oletko varma että et vaikuta koppavalta ja kylmältä?
Suomessa ei mielestäni ole kovin helppoa saada uusia ystäviä vaikka olisi kuinka sosiaalinen. Ihmiset myös vaistoaa pienenkin epävarmuuden helposti.
Kannattaa itse rohkeasti tehdä "aloite" ja kysyä ihmisiä kahville tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:28"]Kiitos kommenteista. Ja tosiaan äitiystäviä kaipailen kuten otsikossa lukee. Kyllä mulla on kavereita/ystäviä töistä, nuoruudenystäviä mutta jostain syystä en kelpaa äitien ystäväksi. Ainoan syyn jonka siihen olen keksinyt on että en ole peruspullukkamamma joita tääläpäin pyörii. Lapsilla onneksi on kavereita, joten aivan huonosti ei asiat ole
[/quote]
No ehkä löytäisit vähän kauniimpia mammakavereita vaikka netistä?
Ala pitämään vaikka blogia, saat varmasti tyylikkäänä äitinä paljon samanhenkisiä lukijoita. ;-)
Mun tuttavapiiriin kuuluu hyvin vähän mitään "peruspullukkamammoja",johtuen ehkä siitä ettei niitä nyt niin kauheasti edes ole? Normikokoisia treenaavia naisia sitäkin enemmän..
Ylimielisyys lienee syy kuitenkin ap siihen ettei sulla niitä mammakavereita ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tyylikäs ja nätti mamma ja ole saanut siitä kehuja niin miehiltä kuin naisilta. Myöskään flrittiä ei ole elämästä puuttunut. Siitäkin huolimatta ystäviä riittää (niitäkin joilla on lapsia), joten en usko että kauneutta voi syyttää tapauksessasi. Syy on jossain muussa, todennäköisesti käytöksessäsi (voi olla alitajuntaista). Jos tuntuu, että tuulipukumammat ei nappaa, niin kokeile seuraavan kerran lähestyä tyylimammaa.
Outoa, miten tämä kaunis ja täydellinen nainen ei ole löytänyt sydänystäviä alempiarvoisten pullukka- ja tuulipukumammojen joukosta. Kuten jotkut ovat sanoneet, kannattaisi mennä vertaistensa kaunokaisten seuraan sieltä taviksien hiekkalaatikolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se voi hyvinkin olla kateutta. Tiedän pari poikkeuksellisen kaunista naista omasta kaveripiiristä ja heistä puhumaan poikkeuksellisen paljon pahaa selän takana, vaikka heillä on aivan normaalit elämät ja kivat persoonat. Ei siis mitään vikaa. on se siis mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:55"]Kyllä se voi hyvinkin olla kateutta. Tiedän pari poikkeuksellisen kaunista naista omasta kaveripiiristä ja heistä puhumaan poikkeuksellisen paljon pahaa selän takana, vaikka heillä on aivan normaalit elämät ja kivat persoonat. Ei siis mitään vikaa. on se siis mahdollista.
[/quote]
Mahdollista, mutta ei todennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sanaakaan ajatusmaailmasta, suhtautumisesta lapsiin, miten ollaan ja eletään siellä hiekkalaatikolla - katse ainoastaan omaan pikku ulkonäköön, ja sitten arvostelevasti toisten ulkonäköön. Ei ihme, jos ei ystäviä löydy.
Tai voisko olla: liian tyhmä, ilkeä, arvosteleva äitikaveriksi? Kuka sen tietää, itse olet valinnut tuon nätteytesi.
Moni "tavallinen pullukkamamma" valittelee ihan samaa. Kai aikuisena vain on vaikeampi muodostaa läheisiä, aitoja ystävyyssuhteita riippumatta siitä, minkä näköinen tai kokoinen on. Tuntuu, että suurimmalla osalla on jo sellaisia pitkäaikaisia ystäviä (jopa lapsuudesta asti), joiden kanssa ollaan läheisiä, ja uudet naamat jäävät moikkaus- ja small talk- asteelle...
Itse muutin uudelle paikkakunnalle ennen esikoisen saamista, ja uusien ystävien, tai edes kavereiden saaminen oli aluksi vaikeaa. Perhevapailla ollessa "äitipiirit" oli luonnollisesti niitä kanavia, joita kautta tapasi uusia ihmisiä, kun ei ollut työkavereita, en siis tarkoituksella etsinyt kavereiksi nimenomaan toisia äitejä. Pikkuhiljaa kavereita alkoi alkutahmeuden jälkeen löytyä, ja omassa porukassa, jonka kanssa ollaan paljon keskenään tekemisissä, on yhdessä monen näköisiä naisia. On pt:n kanssa salilla treenaavaa sekä reilusti ylipainoista naista, meikkaavia ja meikittömiä.
Villi veikkaus, miksi ap:n on vaikea saada kavereita: ilkeät ajatuksesta toisia naisia kohtaan paistavat jostakin läpi, vaikka kuinka koittaisi olla mukava.
Ehkei liity sun ulkonäköön mitenkään? Mä olen nätti, treenattu, iloinen j pukeudun kivasti ja mä saan hyvin helposti seuraa ja kavereita puistossa. Olen iloinen ja aktiivinen itse, mutten mikään tuppaavs tai hyökkäävä päällepäsmäri.
Ymmärrän keskustelun avaajaa jonkin verran. Olen itse liikunnallinen, sanotaanko rennolla tavalla. En treenaa juurikaan salilla, mutta olen hoikka. Meikkaan hyvin maltillisesti, jos ollenkaan (etenkään hiekkalaatikolle, fgs...) eikä minussa ole mitään silmiinpistävää tai keinotekoista (= rakennekynnet, irtoripset jne.) ei siis niin kuin mitään glitteriä. Menen todellakin verskoissa lasten kanssa pihalle. MUTTA olen ihan hivenen sellaisen näköinen, että jotkut naiset tulevat levottomaksi heti ensi silmäyksellä, syystä jota en täysin ymmärrä. Tämä tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään erityisemmin puskenut pintaan äitiyden myötä, se tuli esiin jo lastentarhassa. Jotkut ovat kateellisia. Surin asia hirveästi lapsena, koska koin tilanteen itselleni kohtuuttomaksi. Yritin muuttua näkymättömäksi. Sitten päätin, että se siitä. Kun tilanteelle ei voi mitään, sen kanssa on elettävä. Opin hyväksymään sen, että jotkut naiset tulevat aina vihaamaan läsnäoloani, mutta osa (se tarpeeksi kypsä ja vähemmän ulkonäkökeskeinen joukko) tulee olemaan kavereita. Ja joo, lohdullista kyllä, miesten seurassa on hiton mukavaa olla, voi jutella ja olla oma itsensä. Ja aviomies arvostaa. Eli puolensa kaikessa. Ja nyt kun joku kohta heittää lokaa niskaan väittämällä etten olisi mukava ihminen, voin rehellisesti vastata, että kyllä olen. Juu, ja olen myös aviomiehelleni 100 % uskollinen.
Kokeile seuraavan kerran mennä esim. puistoon ilman meikkiä, verkkareissa ja tukka vähän hapsottaen. Onko vaikutusta?