Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen hankkiminen yksin - miten?
16.05.2015 |
Olen 34-vuotias nainen, kolutettu, vakitöissä. Oma asunto, jokseenkin omaisuutta. Olen terve ja elämäni on kaikin puolin järjestyksessä. Biologinen kello tikittää kovin ja koen että lapsi (mielellään kaksi) olisi hankittava nyt kun se vielä on mahdollista ja en olisi ihan mummoiässä lapsen kasvaessa.
Luonnollisesti olen myös sinkku, ja koska ketään miestä ei ole ilmaantunut elämääni oikeastaan koko aikuisikäni aikana, en viitsi enää hukata aikaa odotteluun. Unelmoin kyllä aina ydinperheestä, avioliitosta ja perinteisestä omakotitalosta ja perhe-elämästä, mutta elämä kuitenkin siunasi minua erilaisilla asioilla joten elän hieman erilaista elämää, joskin olen onnellinen näinkin. En koe rakkauselämän puutetta varsinaiseksi tragediaksi elämässäni, mutta lapsettomuuden kokisin.
Koen voivani antaa lapselle hyvät lähtökohdat elämään ja olevani ihan hyvä äiti (olen ollut lasten kanssa tekemisissä ja minulla on useampi kummilapsi.) Ajatus lapsenhankkimisesta yksin on ollut mielessäni jo vuosikausia, mutta olen pitänyt sen eräänlaisena suunnitelma B:nä jos aviomiestä ei löydy. Ei löytynyt, ja nyt aion ottaa suunnitelmani käytäntöön. Mutta käytännössä miten? En halua huijata ketään isäksi ja toivoisin että lapsi tietää isästään edes henkilöllisyyden. En myöskään halua hankkia lasta täysin tuntemattoman kanssa, ja haluaisin pääasiallisen kasvatusvastuun itselleni, etenkin jos mies kuitenkin olisi tuntematon.
Mietin, että voisinko esimerkiksi Facebookin kautta kirjeen muutamalle vuosien takaiselle tuttavalle ja kysyn olisivatko he halukkaita luovuttamaan sukusoluja. juristin kanssa voitaisiin tehdä sopimus, joka vapauttaa miehen elatusvelvollisuudesta ts. isyyden tunnustamisesta. halutessaan mies saa olla tekemisissä lapsen kanssa, mutta en oleta niin tapahtuvan. Toivoisin noista miehistä biologista isää pääasiassa koska tunnen miehet ja tiedän heidän olevan älykkäitä ja muilta ominaisuuksiltaan oikein hyviä ehdokkaita.
Vai etsinkö itse spermanluovuttajan muilla keinoin, vai menenkö klinikalle? Olen siis valmis joustamaan siitä ettei lapsella ole biologista isää läsnä elämässään, mutta en siitä että huijaisin jonkun isäksi. Ja haluan tietenkin varmistua siitä, että sukusolujen luovuttaja on terve, fiksu ja muutenkin muodollisesti pätevä.
Miten asiasta tiedottaisi lähipiiriä? Mitä mieltä olette siitä että kertoisin avoimesti että hankin lapsen yksin luovuttajan avulla? Liikaa infoa kahvipöytään sukulaisten kesken? Toisaalta kyllähän he tietävät että olen yksin asuva sinkkunainen, joten laajempaa spekulaatioita aiheuttaisi jos en kertoisi asian oikeaa laitaa.
Mitä tahansa herääviä mielipiteitä tai naisia jotka ovat kasvattaneet lapset yksin?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi valitettavasti paperi, jolla luovuttaisiin isyysvelvoitteista, ei koske lastasi. Sellaista sopimusta ei valitettavasti saa tehdä.
oletko nyt miettinyt ihan loppuunasti, että onko tuo oikein sen lapsen kannalta? Siis tietoisesti tehty isätön lapsi? Sillä lapsella muuten on oikeuksia isäänsä vaikka tekisit millaisen sopimuksen, ja mikään sopimus ei poists sitä mahdollisuutta että isä saattaakin haluta tunnustaa isyytensä.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:43"]
oletko nyt miettinyt ihan loppuunasti, että onko tuo oikein sen lapsen kannalta? Siis tietoisesti tehty isätön lapsi? Sillä lapsella muuten on oikeuksia isäänsä vaikka tekisit millaisen sopimuksen, ja mikään sopimus ei poists sitä mahdollisuutta että isä saattaakin haluta tunnustaa isyytensä.
[/quote] Niin kuin sanoin, jos joku tuntemani mies suostuisi hankkimaan lapsen, olisin valmis ottamaan miehen lapsen elämään, oikeastaan tämä olisi ideaalitilanne. Mutta jos mies ei haluaisi, olisin tyytyväinen luovutettuihin sukusoluihin ja en pakottaisi miestä tunnustamaan isyyttään hänen niin halutessaan tai vaatisi mieheltä mitään.
Valitettavasti en voi tehdä lasta ydinperheeseen vaikka haluaisinkin/toivoisinkin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:46"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:43"]
oletko nyt miettinyt ihan loppuunasti, että onko tuo oikein sen lapsen kannalta? Siis tietoisesti tehty isätön lapsi? Sillä lapsella muuten on oikeuksia isäänsä vaikka tekisit millaisen sopimuksen, ja mikään sopimus ei poists sitä mahdollisuutta että isä saattaakin haluta tunnustaa isyytensä.
[/quote] Niin kuin sanoin, jos joku tuntemani mies suostuisi hankkimaan lapsen, olisin valmis ottamaan miehen lapsen elämään, oikeastaan tämä olisi ideaalitilanne. Mutta jos mies ei haluaisi, olisin tyytyväinen luovutettuihin sukusoluihin ja en pakottaisi miestä tunnustamaan isyyttään hänen niin halutessaan tai vaatisi mieheltä mitään.
Valitettavasti en voi tehdä lasta ydinperheeseen vaikka haluaisinkin/toivoisinkin. AP
[/quote]
Tarvitseeko kaikkien tehdä lasta jos kumppania ei löydy? Ja onhan sinulla vielä vuosia aikaa löytää se mies. Älä tee isätöntä lasta tietoisesti. Ajattele sen lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ennemmin kuin omaa halua lapseen.
Väestöliitto hoitaa myös yksinäisiä naisia. Minusta ainakin aika työlästä löytää hyvä yksilö, siis random pano, raskautumisen toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan kasia, olin sanomassa ihan samaa.
Lapsi kärsii isättömyydestä vaikka mitä muuta uskottelisit itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:39"]
Lisäksi valitettavasti paperi, jolla luovuttaisiin isyysvelvoitteista, ei koske lastasi. Sellaista sopimusta ei valitettavasti saa tehdä.
[/quote]
Valitettavaa se että lapsella on lain määrittelemä ehdoton oikeus elatukseen myös isän puolelta ?? Oli sitten yhteydessä tai ei....
Lähtökohtaisesti lastenhankkiminen on aina itsekkäistä motiiveista ja tarpeista lähtöisin, ja valitettavasti moni lapsi syntyy ns. epäihanteelliseen perheeseen. Sairas vanhempi, iäkäs vanhempi, yh-vanhempi, alkoholisti-vanhempi, you name it. Minun ainoa puutteeni on se että lapsella ei ole biologista isähahmoa. En koe sitä niin isona esteenä, ettenkö hankkisi ollenkaan lapsia. Voin antaa lapselle hyvät lähtökohdat ja minulla on hyvä tukiverkosto ja miehiä lähipiirissä. Toivoisin kyllä että lapsen isä olisi joku minulle tuttu, nimettävissä oleva henkilö jotta lapsen isän henkilöllisyys ei olisi aivan täysi mysteeri. Sen vuoksi harkitsenkin noiden muutamien vanhojen tuttuni lähestymistä asian tiimoilta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:59"]Lähtökohtaisesti lastenhankkiminen on aina itsekkäistä motiiveista ja tarpeista lähtöisin, ja valitettavasti moni lapsi syntyy ns. epäihanteelliseen perheeseen. Sairas vanhempi, iäkäs vanhempi, yh-vanhempi, alkoholisti-vanhempi, you name it. Minun ainoa puutteeni on se että lapsella ei ole biologista isähahmoa. En koe sitä niin isona esteenä, ettenkö hankkisi ollenkaan lapsia. Voin antaa lapselle hyvät lähtökohdat ja minulla on hyvä tukiverkosto ja miehiä lähipiirissä. Toivoisin kyllä että lapsen isä olisi joku minulle tuttu, nimettävissä oleva henkilö jotta lapsen isän henkilöllisyys ei olisi aivan täysi mysteeri. Sen vuoksi harkitsenkin noiden muutamien vanhojen tuttuni lähestymistä asian tiimoilta. Ap
[/quote]
Mutta on silti moraalitonta ihan tietoisesti tehdä isätön lapsi. Lisäksi nuo suunnittelemasi juridiset sopimukset kuulostavat siltä, että todellakin haluat vain sen lapsen, ihan sama haluaisiko se lapsi ehkä molemmat vanhemmat elämäänsä tai edes oikeuden tuntea ja esim. Periä isänsä.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:59"]
Lähtökohtaisesti lastenhankkiminen on aina itsekkäistä motiiveista ja tarpeista lähtöisin, ja valitettavasti moni lapsi syntyy ns. epäihanteelliseen perheeseen. Sairas vanhempi, iäkäs vanhempi, yh-vanhempi, alkoholisti-vanhempi, you name it. Minun ainoa puutteeni on se että lapsella ei ole biologista isähahmoa. En koe sitä niin isona esteenä, ettenkö hankkisi ollenkaan lapsia. Voin antaa lapselle hyvät lähtökohdat ja minulla on hyvä tukiverkosto ja miehiä lähipiirissä. Toivoisin kyllä että lapsen isä olisi joku minulle tuttu, nimettävissä oleva henkilö jotta lapsen isän henkilöllisyys ei olisi aivan täysi mysteeri. Sen vuoksi harkitsenkin noiden muutamien vanhojen tuttuni lähestymistä asian tiimoilta. Ap
[/quote]
Kovin on kaksijakoinen kuva perheistä; epäihanteelliset perheet ja sitten tietysti ne ihanteelliset perheet. Eiköhän tuo elämä on hiukan monimuotoisempaa molemmissa päissä.
Lapsellasi on luonnollisesti biologinen isä(-hahmo) - sinun ratkaisuistasi riippuu jääkö isä lapselle tuntemattomaksi. Se ei ole lapsen valinta tai mikään sattuman sanelema asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 17:59"]Lähtökohtaisesti lastenhankkiminen on aina itsekkäistä motiiveista ja tarpeista lähtöisin, ja valitettavasti moni lapsi syntyy ns. epäihanteelliseen perheeseen. Sairas vanhempi, iäkäs vanhempi, yh-vanhempi, alkoholisti-vanhempi, you name it. Minun ainoa puutteeni on se että lapsella ei ole biologista isähahmoa. En koe sitä niin isona esteenä, ettenkö hankkisi ollenkaan lapsia. Voin antaa lapselle hyvät lähtökohdat ja minulla on hyvä tukiverkosto ja miehiä lähipiirissä. Toivoisin kyllä että lapsen isä olisi joku minulle tuttu, nimettävissä oleva henkilö jotta lapsen isän henkilöllisyys ei olisi aivan täysi mysteeri. Sen vuoksi harkitsenkin noiden muutamien vanhojen tuttuni lähestymistä asian tiimoilta. Ap [/quote] Mutta on silti moraalitonta ihan tietoisesti tehdä isätön lapsi. Lisäksi nuo suunnittelemasi juridiset sopimukset kuulostavat siltä, että todellakin haluat vain sen lapsen, ihan sama haluaisiko se lapsi ehkä molemmat vanhemmat elämäänsä tai edes oikeuden tuntea ja esim. Periä isänsä.
[/quote] Ajattelin juridisia sopimuksia miehen kannalta, jos hän ei haluaisi varsinaisesti osaa tai arpaa lapsen elämään ts. lapseen liittyviä velvollisuuksia. Kuten sanoinkin, parasta olisi jos lapsella olisi isä ja äiti vaikkei he samassa taloudessa asuisikaan, mutta valitettavasti asia ei ole minun päätettävissäni. Ap
Joo, ihan hyvä idea. Tehdään sopimukset, sitten siemenet sisään ja vauva syntyy. Se on siinä. Mutta ei ole. Lapsi kärsii isättömyydestään!
No enpä tiedä, osaako lapsi kaivata sellaista mitä ei ole ikinä ollutkaan. Aika moni on aikuisena sanonut, ettei ole kaivannut toista vanhempaa, kun ei ole sellaista ollut.
Minun lapseni isä on hulttio ja pahemmaksi vain menee jatkuvasti, erosimme vuosi sitten lapsen ollessa 1-vuotias. Lapsi osaa valitettavasti kaivata isäänsä ja satunnaisesti itkee tämän perään. Näkevät epäsäännöllisesti, välillä vain kerran kuukaudessa. Tämä jos mikä on perseestä. Siksi ap:n asemassa menisin klinikalle, ei tulisi mitään säätöjä eikä epämääräisyyksiä jos kyseenalainen isä haluaisikin olla tekemisissä tms.
Avasin tämän keskustelun koska ajattelin täällä olevan fiksua keskustelua siitä miten aikuinen, sinkku nainen saisi hankittua lapsen. Sen sijaan täällä onkin hyysäystä siitä miten väärin sinkun on kasvattaa lapsi! Aina ei mene nallekarkit tasan ja kaikilla ei ole ydinperhettä siinä mielessä että äiti isä kaksi lasta ja kultainen noutaja. Se että lapsella ei ole isää ei tarkoita etteikö lapsi saisi onnellisen lapsuuden ja kasvaisi tasapainoiseksi aikuiseksi. Itsekin mietin yksin lapsen hankkimista ja tiedän että tuo lapsi saisi osakseen niin paljon rakkautta ja tukea ja rohkaisua että hän ei varmasti jäisi kaipaamaan ns "isää". Kyllä miesesikuvia voi lähipiirissä olla muitakin. Perheet ovat eri näköisiä, joissain on isä ja äiti, joissain kaksi äitiä tai isää, joissain vain äiti tai vain isä. Nämä seikat eivät tee perheestä vähemmän perhettä. "Ydinperhe" ei automaattisesti tarkoita että lapsella on hyvä elämä tai täydellinen kasvatus. Vähän avarakatseisuutta kiitos. Niin ja ap ehdotan anonyymiä spermanluovutusta, vähemmän häslinkiä ehkä ja selvemmät säännöt.
Ainoa ajatus joka minulle tuli on se että arki lapsen kanssa on jumalattoman raskasta.
Jo synnytyssairaalassa tarvitsee apua, kun hormonit saavat tärisemään ja itkemään ja vauvan pesu tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Puhumattakaan ensimmäisistä viikoista kun vauvan itku ja unettomat yöt tekevät hulluksi. Unettomat yöt voivat jatkua vuosia. Kaikki apu on niin tarpeen.
Iskisin melkein minkä tahansa miehen mielummin kuin lähtisin yksin tuohon hommaan. Eikö nyt mitenkään löydy siedettävää kumppania. Sellaista joka tuoksuu siedettävältä ja jonka kanssa voi harrastaa jotain. Ehkä seksiäkin.
Sinänsä yksin kasvattaminen ei ole minusta kovin outoa. Suuri osa eronneistahan joutuu sitä koko ajan tekemään.
Kiitos tsemppiviesteistä.
Uskoisin pärjääväni pikkulapsen ja vauvankin kanssa ihan hyvin, vaikka lapsi olisikin haastava. Tulen itse monilapsisesta perhesetä jossa lapset syntyneet peräkanaa ja isä on ollut reissutöissä äidin hoitaessa koko pesuetta käytännössä katsoen yksin. Ja hyvin ja kunnialla on selvinnyt ja uskon että minulla on hyvin realistinen arjesta lapsen kanssa. Ja kuten sanottua, minulla on perhettä ja ystäviä apuna ja tukena tarvittaessa.
Olen myös keskustellut omien veljieni kanssa jotka ovat minulle hyvin läheisiä ja he ovat osoittaneet tahtonsa ottaa enoina vähän isommankin roolin miehenmallina lapsen elämässä. Veljeni ovat tosi kivoja ja serkutkin olisi samoja ikiä lapsen kanssa. Ap
Alue: Aihe vapaa
Itse menisin suoraa sinne klinikalle. Se on selkeästi yksinkertaisin tapa, ei tule turhaa draamaa ja sotkua kun lapsen isä on täysin anonyymi ja tuntematon. Sukulaisille kertoisin asian niin kuin se on, avoimuudella vältät kaikenlaiset huhupuheet.