Lue keskustelun säännöt.
Mihin nelikymppinen voisi uudelleenkouluttautua?
Ei sote-alaa eikä muutenkaan ihmisläheistä työtä. En ole matemaattinen enkä tietotekniikan taitaja.
Kommentit (654)
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on ehdotettu opettajaa, niin jos haluaa vaikka äikän opeksi, niin pitäisikö mennä siis opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta? Vai olisiko erityisope parempi?
Jos äikän opeksi haluaa, niin kyllä pitäis mennä opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Jos on jo joku tutkinto suoritettuna, niin sen oman alan opettajaksi riittää vuoden opettajaopinnot päälle. Kaikki ei vaadi niitäkään. Jos ei oo mitään koulutusta, niin silloin erityisopettaja on nopein vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metsurikurssille ja kiipeilykurssille. Haastavien tonttipuiden kaato pääkaupunkiseudulla on luokkaa 100 e tunti + alv per hlö tai jopa enemmän. Toki harva siihen pystyy.
Itse kaadan vain nosturilta tai maasta käsin. Kyllä silläkin pärjää vaikka vain osa-aikatyö.
Jää aikaa harrastaa.
Minä ryhdyin yrittäjäksi kun täytin 40 vuotta. Sanoin itseni irti vakituisesta työstä ja ei ollut liiketoimintasuunnitelma. Pari vuotta meni hapuillessa mutta sitten löytyi oma juttu. Nyt on firman liikevaihto 1,5 miljoona euroa ja tulosta tulee. Vähempikin liikevaihto riittäisi ja tätä vapauden tunnetta en enää koskaan halua vaihtaa pomon alaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä ryhdyin yrittäjäksi kun täytin 40 vuotta. Sanoin itseni irti vakituisesta työstä ja ei ollut liiketoimintasuunnitelma. Pari vuotta meni hapuillessa mutta sitten löytyi oma juttu. Nyt on firman liikevaihto 1,5 miljoona euroa ja tulosta tulee. Vähempikin liikevaihto riittäisi ja tätä vapauden tunnetta en enää koskaan halua vaihtaa pomon alaisuuteen.
Mitä teet?
Vierailija kirjoitti:
Jos on mennyt valtamedia kusetukseen ja ottanut täyden sarjan k-piikkejä, niin tuskin kannattaa suuremmin enää suunnitella tulevaisuutta.
Kyllä sen nyt on varmistunut siinä määrin tämä k-piikkien vaarallisuus, että kohtalokas tromboosi ja/tai syöpä on vain ajan kysymys.
Paska homma kaiken kaikkiaan, mistä sitä olisi arvannu että näin laajasti huijataan kaikkia. Jaksuhalit.
Kyllä se tromboosi ois tullut jo ekan kahden viikon aikana ekasta piikistä, jos ois tullakseen. Turha sellaisia enää pelätä. Toki itse korona voi aiheuttaa tukoksia kelle vain ja syöpäkin saattaa iskeä keneen tahansa. Mutta sehän on jo henkistä kuolemista, jos niin uskoo, ja jättää siksi elämättä ja tulevaisuuden suunnittelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään alaa, missä suhtauduttaisiin edes avoimesti viisikymppiseen, joka tulee alalle uutena, ilman työkokemusta? Tuo on se, mikä itseäni mietityttää. Kun palstalla on ollut näitäkin, jotka ovat puolipakolla (työttöminä, TE-toimiston käskystä) kouluttautuneet lähihoitajiksi, eivätkä pääse töihin.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään alaa, missä suhtauduttaisiin edes avoimesti viisikymppiseen, joka tulee alalle uutena, ilman työkokemusta? Tuo on se, mikä itseäni mietityttää. Kun palstalla on ollut näitäkin, jotka ovat puolipakolla (työttöminä, TE-toimiston käskystä) kouluttautuneet lähihoitajiksi, eivätkä pääse töihin.
Varmaan joku sellainen, jossa elämänkokemuksesta on hyötyä: terapeutti, psykologi, opettaja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on mennyt valtamedia kusetukseen ja ottanut täyden sarjan k-piikkejä, niin tuskin kannattaa suuremmin enää suunnitella tulevaisuutta.
Ja foliohattujen ei ainakaan kannata kuvitella töitä saavansa, hulluinahan niitä pidetään.
Opiskellahan voi mihin ammattiin tahansa, jos pääsee oppilaitokseen. Ongelmana on työllistyykö sen jälkeen. Paljon kivoja aloja, joihin mahdoton päästä, vaikka olisi tutkintokin. Niihin pääsee, mihin on vähän menijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isännöitsijä
Tämä on eka hyvä ehdotus. Alalla ei ole juurikaan ikärasismia ja alanvaihtajiin suhtaudutaan neutraalisti. Tekniikasta pitää kuitenkin vähän ymmärtää, ajokortti on suotavaa.
Nelikymppisen tavoite-eläkeikä on yli 69 vuotta. Viisikymppisellä se on lähes 68 vuotta. Jos olet töissä noin pitkään, saat eläkkeesi täysmääräisenä.
40-vuotiaalla voi olla lähes 30-vuotta työvuosia jäljellä. Sanoisin, että ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan. 40-vuotias oppii siinä, missä 20-vuotias. Ainoa ongelma on joidenkin työnantajien asenne, että nelikymppiset olisivat jo ikäloppuja. Hoitoalalla on pulaa työntekijöistä monella sektorilla. "Hae lähihoitajaksi" kommentit kertoo valitettavasti kaiken alan arvostuksesta. Oikeasti se voi olla henkisesti ja fyysisesti raskasta ja vaativaa.
Mitä kannattaa opiskella? Riippuu vähän missäpäin asuu, mikä on alueen työtarve tai onko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairaanhoitaja, sairastuin vaikeaan burnoutiin. Hoitoalalle en enää palaa, mutta ongelmana on se, että sairastumiseni jälkeen mikään muukaan ala ei enää kiinnosta. Olen kyynistynyt, en jaksa ihmisiä, mitään raskasta fyysistä työtä en pysty tekemään. Jotain pitäisi keksiä, mutta en kertakaikkiaan tiedä että mitä työtä haluaisin ja pystyisin tekemään. :(
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja, sairastuin vaikeaan burnoutiin. Hoitoalalle en enää palaa, mutta ongelmana on se, että sairastumiseni jälkeen mikään muukaan ala ei enää kiinnosta. Olen kyynistynyt, en jaksa ihmisiä, mitään raskasta fyysistä työtä en pysty tekemään. Jotain pitäisi keksiä, mutta en kertakaikkiaan tiedä että mitä työtä haluaisin ja pystyisin tekemään. :(
Tilanteesi kuulostaa kieltämättä aika haasteelliselta ja siltä, että paranemisprosessi on vielä käynnissä. Olet varmasti saanut jo työterveyden kautta apua ja erilaisia välineitä kuntoutumiseen. Oletko vielä työterveyden piirissä ja/tai saatko jostain vertaistukea? Uskoisin, että ajan myötä tilanne alkaa valottumaan vaikkei nyt juuri tunnu siltä. Et varmasti ole ainut, joka miettii samoja asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään alaa, missä suhtauduttaisiin edes avoimesti viisikymppiseen, joka tulee alalle uutena, ilman työkokemusta? Tuo on se, mikä itseäni mietityttää. Kun palstalla on ollut näitäkin, jotka ovat puolipakolla (työttöminä, TE-toimiston käskystä) kouluttautuneet lähihoitajiksi, eivätkä pääse töihin.
Varmaan joku sellainen, jossa elämänkokemuksesta on hyötyä: terapeutti, psykologi, opettaja tms.
No ehkä kaikki alat on sellaisia, jos hakija on fyysisesti hyväkuntoinen (hoikka, urheilullinen ja terve) sekä hyvännäköinen ja pystyy hakuvaiheessa jotenkin pimittämään ikänsä, niin on saumoja mihin vain.
USA:ssa iän kysely hakijalta on rikollista ja siksi siellä pyritään näyttämään ikinuorilta.
Jos ei pidä ihmisläheisestä työstä tai ole luku päätä. Voisi laitoshuoltajan työ olla mahdollisuus. Sairaaloissa siivotaan 3 vuorossa 7 päivää viikossa. Jos vuorotyö sopii saa lisiä. Se on ruumiillista työtä mutta normaali kuntoinen jaksaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoritin opettajaopinnot yli 50-vuotiaana nyt on vakituinen virka.
Opiskelu kannattaa aina. Vanhin ryhmäni opiskelijoista on 60-vuotias.
Sinulle on käynyt hyvin. Onnea! Minä olin käytännön työelämässä amk-tutkinnolla, suoritin yamk:n ja lähdin projektityöntekijäksi vakkaritoimesta v. 2015. Kun projekti loppui 2,5 vuoden päästä, en saanut mitään vakituista työtä. Olin vasta 44 v. Hain kaikkea mahdollista omaan alaan liittyvää, kunnes sain osa-aikaista työtä ammatillisena opettajana. Seuraavana vuonna sain koko vuodeksi kokoaikaisen vuosityöajan. Sattumalta pääsin opettajakorkeakouluun. Opiskelin työn ohella rankan rupeaman, noin vuoden. Valmistuin opettajaksi toukokuussa ja kesäkuussa 2021 päättyi opettajan työt. Säästöleikkuri iski ja määräaikaisuuksia meidän yksikössä ei jatkettukaan. Minulle sanottiin, että kyllä jotain keikkaa opettajana löytyy. Heinäkuussa 0 päivää, elokuussa 0 päivää, syyskuussa 30 opetustuntia. Siinä vaiheessa loppui kärsivällisyys.
Hakeuduin lyhyehköön sijaisuuteen vuoden loppuun omaa ammattialaa vastaavaan työhön. Palkka on nyt lähes kolmanneksen pienempi kuin projektityöntekijänä tai kokopäiväisen opettajana. Palkka on jopa hiukan pienempi kuin aikoinaan vakituisessa toimessani. Toisaalta työ on kevyempää. Olen jatkanut sijaisuuden tekemistä, koska mitään muutakaan ei ole tarjolla. Odottelen kevättä, jolloin todennäköisesti taas voi tulla ammatillisen opettajan työpaikkoja auki.
Tuskin enää amikseen ainakaan uskaltavat vakkareita palkata.
Puolison roolissa oon seurannut 8 vuotta sitä, kun välillä uudistetaan organisaatio, jaetaan tiimeihin ja yksiköihin ja taas 2 vuoden päästä yhdistetäänkin tiimejä. Joka vaiheessa pitää joko rekrytä lisää määräaikaisia tai sit niistä luovutaan.
Opetustunteja on koko 8 vuoden ajan supistettu ja opiskelijat tekevät etätehtäviä. Näin säästetään rahaa, jota tulee liian niukasti. Kuka rahaa antaa. No valtio tietysti. Ja sitten ihmetellään, kun opiskelijoiden keskeytysten määrä kasvaa, kasvaa ja vieläkin kasvaa.
Opettajat laativat ja korjaavat niitä ”etä”tehtäviä, joiden tekemisestä ei pitänyt aiheutua opetustyötä. Mulle on vähän epäselvää, miten niistä maksetaan edes palkkaa, kun ei ne sidottuja työtunteja ole, kuten luokkaopetus tai verkko-opetus olivat.
Amiskoulutus taitaa tarvita rahaa eikä jatkuvia uudistuksia ja nopeutuksia ja monimuoto-opetuksia. Tää nyt vaan huomiona, että epävarma työ nykypäivänä.
Yliopistolla näyttää olevan lähes kaikki opettajat vakituisia. Yllättävän nopeaa myös uusien määräaikaisten työsuhde näyttää muuttuvan vakituiseksi. Jos on siis yliopisto-opinnot pohjalla kuten aloittajalla, niin opettajan opinnot siihen päälle vois olla hyvä vaihtoehto. Eivät kai kestä kuin vuoden. Siis jos sen verran kestää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eihän niitä opiskelijoita tarvi sentään hoitaa, luennoida vain muutamia tunteja viikossa, sitten korjailla yksin esseitä ja arvostella tenttejä.
Jos ei ole päätä opiskella akateemista tutkintoa, niin miten tämä onnistuisi? Yliopistojen rehtorit joko maistereita tai tohtoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoritin opettajaopinnot yli 50-vuotiaana nyt on vakituinen virka.
Opiskelu kannattaa aina. Vanhin ryhmäni opiskelijoista on 60-vuotias.
Sinulle on käynyt hyvin. Onnea! Minä olin käytännön työelämässä amk-tutkinnolla, suoritin yamk:n ja lähdin projektityöntekijäksi vakkaritoimesta v. 2015. Kun projekti loppui 2,5 vuoden päästä, en saanut mitään vakituista työtä. Olin vasta 44 v. Hain kaikkea mahdollista omaan alaan liittyvää, kunnes sain osa-aikaista työtä ammatillisena opettajana. Seuraavana vuonna sain koko vuodeksi kokoaikaisen vuosityöajan. Sattumalta pääsin opettajakorkeakouluun. Opiskelin työn ohella rankan rupeaman, noin vuoden. Valmistuin opettajaksi toukokuussa ja kesäkuussa 2021 päättyi opettajan työt. Säästöleikkuri iski ja määräaikaisuuksia meidän yksikössä ei jatkettukaan. Minulle sanottiin, että kyllä jotain keikkaa opettajana löytyy. Heinäkuussa 0 päivää, elokuussa 0 päivää, syyskuussa 30 opetustuntia. Siinä vaiheessa loppui kärsivällisyys.
Hakeuduin lyhyehköön sijaisuuteen vuoden loppuun omaa ammattialaa vastaavaan työhön. Palkka on nyt lähes kolmanneksen pienempi kuin projektityöntekijänä tai kokopäiväisen opettajana. Palkka on jopa hiukan pienempi kuin aikoinaan vakituisessa toimessani. Toisaalta työ on kevyempää. Olen jatkanut sijaisuuden tekemistä, koska mitään muutakaan ei ole tarjolla. Odottelen kevättä, jolloin todennäköisesti taas voi tulla ammatillisen opettajan työpaikkoja auki.
Tuskin enää amikseen ainakaan uskaltavat vakkareita palkata.
Puolison roolissa oon seurannut 8 vuotta sitä, kun välillä uudistetaan organisaatio, jaetaan tiimeihin ja yksiköihin ja taas 2 vuoden päästä yhdistetäänkin tiimejä. Joka vaiheessa pitää joko rekrytä lisää määräaikaisia tai sit niistä luovutaan.
Opetustunteja on koko 8 vuoden ajan supistettu ja opiskelijat tekevät etätehtäviä. Näin säästetään rahaa, jota tulee liian niukasti. Kuka rahaa antaa. No valtio tietysti. Ja sitten ihmetellään, kun opiskelijoiden keskeytysten määrä kasvaa, kasvaa ja vieläkin kasvaa.
Opettajat laativat ja korjaavat niitä ”etä”tehtäviä, joiden tekemisestä ei pitänyt aiheutua opetustyötä. Mulle on vähän epäselvää, miten niistä maksetaan edes palkkaa, kun ei ne sidottuja työtunteja ole, kuten luokkaopetus tai verkko-opetus olivat.
Amiskoulutus taitaa tarvita rahaa eikä jatkuvia uudistuksia ja nopeutuksia ja monimuoto-opetuksia. Tää nyt vaan huomiona, että epävarma työ nykypäivänä.
Yliopistolla näyttää olevan lähes kaikki opettajat vakituisia. Yllättävän nopeaa myös uusien määräaikaisten työsuhde näyttää muuttuvan vakituiseksi. Jos on siis yliopisto-opinnot pohjalla kuten aloittajalla, niin opettajan opinnot siihen päälle vois olla hyvä vaihtoehto. Eivät kai kestä kuin vuoden. Siis jos sen verran kestää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eihän niitä opiskelijoita tarvi sentään hoitaa, luennoida vain muutamia tunteja viikossa, sitten korjailla yksin esseitä ja arvostella tenttejä.
Jos ei ole päätä opiskella akateemista tutkintoa, niin miten tämä onnistuisi? Yliopistojen rehtorit joko maistereita tai tohtoreita.
Äh lehtorit.
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja vaihdoin alaa merenkulkuun. Lapsettomana, fyysisesti aivan normikuntoisena ja terveenä ei ole mitään estettä, enkä anna ikänikään semmoinen olla.
Amk vai perämieslinja amiksessa? Ajatuksena ehkä hakea amkiin merikapteenilinjalle, toimistorottana toisen alan insinöörihommissa tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen ja vaihdoin alaa merenkulkuun. Lapsettomana, fyysisesti aivan normikuntoisena ja terveenä ei ole mitään estettä, enkä anna ikänikään semmoinen olla.
Amk vai perämieslinja amiksessa? Ajatuksena ehkä hakea amkiin merikapteenilinjalle, toimistorottana toisen alan insinöörihommissa tylsää.
Kilpaile siinä sitten filippiiniläisten kanssa, ei ole hirveästi tulevaisuutta Suomi merimiehellä...
Kalanjalostaja. Ammattitaitoiselle fileeraajalle, jolla on asenne kohdillaan on töitä hyvin ja TESSIN palkoista voi alkupalkkana pyytää heti 1,5kertaisesti ja se maksetaan ilomielin jos olet hyvä tyyppi työssäsi. Oppisopimuksellakin voi aloittaa, esim. Liviaan vain yhteys.