Mitä teen, mies haluaa muutta korpen ja elä omavaraisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Ai ei mene montaa päivää vuoden polttopuihin vuodessa? Ensi sahaat metsässä, sitten raahaat puut pihaan (ilmeisesti ilman traktoria, kun joku sanoi että ei tarvitse). Sen jälkeen teet puut, ilman klapikonetta siihen menee iäisyys. Annat puiden kuivua ja kannat liiteriin. Jos saat tuon parissa päivässä tehtyä niin ihan kurko olet.

Ei mene. Huomaa että täällä ei ole ihmisiä jotka ovat tehneet metsätöitä. Vuodessa tuohon ei mene montaa päivää ellet ole hidas ja laiska.

Asun maalla puulämmitteisessä talossa ja puut kaadetaan metsässä, tuodaan pihaan ja tehdään klapikoneella klapeiksi. Uuniin, hellaan ja saunaan, sopiviksi. Ne kuivatetaan ja se hervoton määrä kannetaan lopulta liiteriin. Aika sankari olet jos teet koko vuoden puut parissa päivässä. Kerrotko tarkemmin miten onnistuu niin osaan ottaa mallia. Meillä menee jo metsässä pari päivää helposti, kun ei sieltä talouspuuta oteta.

Vuodessa on paljon päiviä. Jos et käy töissä niin se ei vuoden päivistä montaa vie. ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon on aikaa kun asut luonnossa etkä tee mitään muuta. Käsinkö kuivattelet puita erikseen. Kerron vinkin kun pyysit. Puut kuivavat itsekseen eikä niitä tarvi kuivatella käsityöllä.

Eli sinulla menee yksi päivä, kun kaadat puut metsästä, tuot pihaan ja teet klapeiksi? Kerrotko, että kuinka monta kuutiota teet pystypuusta päivän aikana? Aikamoinen tahti on kyllä. Paljonko sinulla kuluu puuta VUODESSA? Meillä menee melkein kokonainen päivä pelkästään sisään kantamisessa.

Tuolle kaverille, joka tekee koko vuoden polttopuut päivässä, niin mä voisin palkata sut. Meneekö 20 mottia pystypuusta päivässä? Traktori ja Klapikone löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Tämä avustusmuoto on ollut yleinen minunkin suvun alueella. Pappani puhui vielä 80-luvulla "leskenpinoista"; ne olivat irtoalustalle pinottuja, puuhellaan sopivaksi klapeja ja pinot sidottiin kevyesti. Sellaisia satseja oli mummolasta toimitettu "miehettömiin savuihin". Minun aikanani ne kärrättiin tupaan, mutta kätevä tapa ja nimi oli siis säilynyt. Tätini muisteli, että talvisaikaan veivät säännöllisesti polttopuuta moneen mökkiin. Ja mummola ei siis todellakaan mikään mahtikartano ollut.

Ainakin pohjanmaalla ja savossa ollut tapa. Varmaan muuallakin.

Enpä usko. Olen maalta Savosta ja muisti ulottuu 70-luvun alkuun. Koskaan kuullutkaan, että muille vietäisiin ilmaiseksi mitään polttopuita. Hyvä kun ennätettiin omaan tarpeeseen tarpeeksi tehdä. Kyllä jokainen on saanut ihan itse ouunsa hommata.

En epäile, etteikö jossain olisi autettukin.

Ainakin luvattu, että pystyyn kuolleita saa ottaa.

Kaikki eivät luvanneet.

Nyt niitä tarinoita:

Eräs ukko kaatoi kelon parempiosaisen metsästä, pilkkoi sen kelkkaan ja monesta harhautusmutkasta huolimatta isäntä yhytti puuvarkaan.

Isäntä käski viedä puut takaisin.

Äijä lähti haalaamaan kelkkaa suorinta tietä, jolloin isäntä käski mennä samoja mutkia kuin oli oli yrittänyt harhauttaakin.

Kun ukko viimein oli takaisin kannolla, siellä oli isäntä vastassa ja sanoi, että mitäpä minä noilla, vie kotiisi...

Toinen tarina: appeni isä huomasi metsästään luonnonojan varresta kaadetun pari tukkipuuta.

Ko. ojan varresta oli muidenkin metsistä kaadettu puu sieltä, toinen täältä.

Oli tulva-aika ja vesi korkealla, ojan alajuoksulla eräs pienen mökin asukas veisteli navettaansa hirsiä...

Asiasta ei tehty numeroa.

AP voi laittaa listalle omia toivomuksia. Esim. Tie perille, ja sen kuntoinen vieläpä, että sen ajaminen onnistuu normaalilla henkilöautolla kesät talvet. Matkaa keskustaan (minkä kokoiseen?) max. jotain. Voit määritellä joko matkana tai matkaan tarvittavana aikana. Minkä tasoinen nettiyhteys on tarpeen? Mitä muuta koet tarvitsevasi?

Sitten kun kummankin toiveet on kartoitettu, alatte katsomaan, löytyykö myytäviä paikkoja, jotka täyttävät kummankin toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia l1ämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Tämä avustusmuoto on ollut yleinen minunkin suvun alueella. Pappani puhui vielä 80-luvulla "leskenpinoista"; ne olivat irtoalustalle pinottuja, puuhellaan sopivaksi klapeja ja pinot sidottiin kevyesti. Sellaisia satseja oli mummolasta toimitettu "miehettömiin savuihin". Minun aikanani ne kärrättiin tupaan, mutta kätevä tapa ja nimi oli siis säilynyt. Tätini muisteli, että talvisaikaan veivät säännöllisesti polttopuuta moneen mökkiin. Ja mummola ei siis todellakaan mikään mahtikartano ollut.

Ainakin pohjanmaalla ja savossa ollut tapa. Varmaan muuallakin.

Enpä usko. Olen maalta Savosta ja muisti ulottuu 70-luvun alkuun. Koskaan kuullutkaan, että muille vietäisiin ilmaiseksi mitään polttopuita. Hyvä kun ennätettiin omaan tarpeeseen tarpeeksi tehdä. Kyllä jokainen on saanut ihan itse ouunsa hommata.

Olen itse maatalon emäntä savossa ja meidän kylällä on ollut tapana. Muutenkin ollut talkoita, esim kylätalon kunnostukseen, että jokainen jättää tietyn määrän puuta kylätien varteen tiettynä päivänä ja ne kerätään yhteiseen hyvään. Isommat metsänomistajat antavat enemmän ja pienemmät vähemmän, kukin omantuntonsa mukaan eli kyllä savossakin laajalti ollut käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiehoitokunnat järjestävät yksityisteiden linkouksen osakkailta keräämillään tiemaksuilla. Jos haluaa urakoitsijan poikkeavan linkoamassa lisäksi oman pistotiensä pihaan plus koko pihan niin tämä on lisämaksusta sovittavissa.

Suurimmalla osalla maaseudun mökeissä asuvilla ei todellakaan ole omaa traktoria käytössä yhtään mihinkään, kenenkään maallemuutto ei ainakaan siihen kaadu.

Vaikka yleisiä teitä on paljon muutettu yksityisteiksi niin silti iso osa taloista sijaitsee sen ikioman tien päässä , joka lähtee yleiseltä tieltä . Tällöin ei tiehoitokuntaa ole. Toki urakoitsijaa voi käyttää , mikäli paikkakuntnalta sellainen löytyy. Monin paikoin ei löydy.

Sellaista kuntaa manner-Suomessa ei ole, missä yksityisteitä ei voitaisi aurata yrittäjän puutteen takia, haloo missä Helsingin keskustassa oikein asut kun et tiedä mistään mitään. Pikku kunnissakin yksityisteitä on satoja kilometrejä ja niitä auraavat useat eri tekijät, soitto sellaiselle tai ilmoitus vaikka facen puskaradioon/paikallislehteen niin asia järjestyy. Ja ilman verottajan mukaan sotkemista pääsee vielä halvemmalla.

Pohjois-.savossa maalla Kuopion kaupungissa. En tunne ketään joka asuisi tienhoitokunnan armoilla. Urakoitsijoita ei ole, koska täällä entisessä kunnassa väkeä on ikääntynyttä ja eläkeläisiä. Ei löytynyt nkousurakoijaa kannata kymmenien kilometrien päästä ottaa

Älä jaksa valehdella ettei alueella Kuopion entinen maalaiskunta, Nilsiä, Karttula, Juankoski, Vehmersalmi, Riistavesi aurata yksityisteitä talvisin, tänne tuli linkoaja kerran naapurikunnasta asti kun tarjous oli käypänen. Joku äkkinäinen voi tuon linkousasiasi uskoa, mutta ei yksikään maalainen tai pohjois-savolainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Puita voi kuljettaa ainakin moottorikelkalla, mönkijällä tai hevosella. Riippuen vesistöistä, myös uittaminen voi olla mahdollista virran tai veneen avulla. Kasvimaatakin voi työstää traktoria kevyemmillä välineillä. Vaikka sillä hevosella tai sitten pienkoneilla. Tai vaikka käsin. Yhden, kahden tai pienperheen "omavaraistalous" ei ole kymmenien hehtaarien kasvimaa, johon traktori on ainoa järkevä väline.

Tarkoitus ei ole ainakaan itsellä heti syöksähtää täyteen omavaraisuuteen vaan pyrkiä koko ajan enemmän siihen. Koulutusta on asiaan ja jonkun verran sitten ihan käytännön kokemustakin. Maalla en ole kuitenkaan asunut kuin pariin otteeseen hetket ja yhden kesän vietin mökillä. Kesähän menee vaikka luonnossa, mutta pitkä talvi on sitten haasteensa.

Mua jäi vaivaamaan tuo hevonen. Sen ruokkiminen omavaraisesti toisi paljon lisätyötä ja peltoa pitäisi olla enemmänkin kuin se pieni kasvimaa.

Lapsuudenkodissani pidettiin hevonen sen jälkeenkin kun karjanpito ja muu maanviljelys oli varsinaisesti lopetettu. Oli siitä hyötyä töissäkin, perunapellon ja kasvimaan sen avulla isä muokkasi, ja talvella ajoi polttopuut pihaan. Tuulenkaatoja ja taimikkojen päältä kaadettuja lepikoita enimmäkseen. Niitä hupeni sitten seuraavan talven aikana melkoinen määrä, kun ensin oli kuivattu rankakasassa liiterin edustalla, sitten katkottu pölleiksi ja halottu liiteriin kuivumaan.

Mutta se hevonen siis, suurin työmäärä ajallisesti oli sille hevosellekin se, että sille piti tehdä heinät talveksi. Isä niitti hevosvetoisella niittokoneella, sitten haravoi ne kokoon myöskin hevosvetoisella haravakoneella. Heinät nosteltiin kuivamaan seipäille ja muutaman viikon päästä ajettiin ne latoon. Ison ladollisen heiniä se hevonen talven aikaan söi. Kivaa se oli lapsena sen kanssa puuhailla, oli niin kiltti hevonen, että isä voi antaa meidän siinä kymmenvuotiaina hakea metsän takaa pelloilta heinäkuormia pihaan. Se oli aika kevyttä puuhaa heainien seipäälle laittamiseen verrattuna, kuivat heinät eivät painaneet niin paljoa.

Vieläkin kesällä tulee heinäkuisen niityn tuoksusta lapsuus mieleen. Tämä fiilistely ei ollut mikään kehotus kenellekään alkaa samaan nykypäivänä. Ei se varmaan silloinkaan rahallisesti kannattanut. Isä varmaan vain piti siitä hevosesta. Niin me lapsetkin pidettiin.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Asumme maalla parin hehtaarin tontilla ja emme omista traktoria. Tontti on hiekkateiden halkoma siten että voi kerätä rangat henkilöauton peräkärrylle. Silloin kun on ollut traktoria ikävä, ollaan teetetty työt naapurilla. Näin on pärjätty toistaiseksi.

Vaikka ollaan päivätöissä molemmat eikä todellakaan eletä missään omavaraistaloudessa, niin se on yllättänyt miten paljon aikaa menee ihan normaaliin ylläpitoon, esim. puutarhahommiin, polttopuiden tekoon, rännien putsaukseen ynnä muuhun. Remontoida ei vain ehdi niin paljon kuin haluaisi. Puulämmityksen kanssa on vielä se haittapuoli että silloin kun tulisijassa on valkea, ei voi mennä mihinkään kauemmas ulos, koska pitää aika ajoin lisätä klapeja, kohentaa ja pienentää peltejä. Siksi jonkinlainen keskuslämmitysjärjestelmä on harkinnassa puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Minä, kaupungissa asusteleva naisihminen, kaadoin taannoin kaksi puuta polttopuiksi mökilläni. (Nämä puut tuli siis kaataa joka tapauksessa) Ei kuule tarvittu traktoria. Kun olin saanut puut kaadettua ja oksittu, jyryytin moottorisahalla pienemmiksi pätkiksi jotka kiskoin metsästä tukkipihdeillä tienpientareelle, ja siitä nostin maitokärryyn liiterin viereen kuljetettavaksi. Useampi kärryllinen piti purkaa ja lastata, ja kiskoa taas täytenä ylämäkeen. Siellä sitten isoimmat pöllit taas moottorisahailin pienemmäksi, joita en kirveellä saanut palasiksi.

Toista viikkoa tässä savotassa meni aamusta iltaan, ihan hullun touhua. seuraavan kerran pyydän kyllä naapurin apuun traktoreineen.

Toki pari pihapuuta kaataa ja pilkkoo.

Mutta jos talo on täysin puilla lämmitettävä, pihapuut on pian kaadettu.

Puita pitää tuoda matkan päästä ja siihen tarvitaan kuljetuskalustoa.

Se olikin tämän jutun pointti. Käytin kaiken ajan noiden kahden ison kuusen kanssa pelehtimiseen, mitäs sitten jos olisi ollut muita töitä samaan aikaan huolehdittavana? Kuten tällaisilla omavaraisilla tiloilla varmaan olisi. Eikä ollut pihamaalta nuo puut, ajattelin alkuun kuitenkin että kyllähän minä noista yksinkin selviän, lihasvoimalla. Selvisinkin, hädin tuskin. Siinä touhussa olisi karissut viimeiset Off the grid- unelmat, jos sellaisia olisi ollut.

Ison kuusen kaataminen, siis tukkipuukokoisen, on kyllä sen verran osaamista vaativaa puuhaa, että hattua nostan sellaiselle kaupunkilaisnaiselle joka siihen yksin lähtee. Täytyy tietää mihin suuntaan puun voi kaataa ja sitten saada se vielä kaatumaankin sinne. Hallita moottorisahan ja kaatoraudan käyttö, osata tehdä kaatolovi oikein. Itse maalaistalon lapsena noita hommia tuli nuoruudessa tehtyä, harvennushakkuita käsipelillä, yksittäisten tukkipuiden kaatoa ja hankalimpina kaikista konkeloiden kaatamista, myrskyn jäljiltä.

Kaadetun puun oksiminen ja pätkiminen on pienempi juttu. Omat niksinsä niissäkin toki, ettei jätä sahaa jumiin tai runko painopisteen muuttuessa kellahda päälle.

En laittaisi aloittelijaa niihin hommiin. Arvostan jos joku uskaltaa yrittääkään.

Vierailija kirjoitti:

Minä myin vaimoni kanssa asuntomme kaupungista 5 vuotta sitten. Meillä meni näin....

Asuntokaupasta meille jäi käteen 76 000e. Säästöjä oli joku 12 000e eli rahaa oli yhteensä noin 88k

Ostimme maaseudulta vanhan 1886 rakennetun hirsitalon puuverhoilulla. Pinta-alaa on noin 80m2. Maksoimme siitä 26 000e

Maata ei ole kuin iso tontti. Taloon tulee vesi ja sähkö. Talossa on puu takka, hella ja leivinuuni.

Talokaupan jälkeen meille jäi siis rahaa noin 62 000e.

Ostimme luonnollisesti vanhan kopittoman traktorin 2000e Mönkijän 4500e.

Rahaa jäi siis vielä 55 000.

Puut ostamme paikalliselta rankatavarana pihaan tuotuna ja meidän taloudessa kuluu noin 20m3 puuta vuodessa koska koko taloo lämpiää puilla. Vain muutamina päivinä talvessa laitamme patterit päälle.

Tontilla kasvatalle porkkanaa, perunaa, tomaattia yms....

Ja teemme enään satunnaisia töitä. Itse teen vuodessa noin 30-40% hoitajan töitä ja vaimo hyvin saman verran. Olemme suht omavaraisia monessa asiassa, mutta kaupassa joudumme kuitenkin käydä noin kerran viikossa.

Ja onnellisia olemme.

Näin varmasti onnistuu. Jos alueella paljon mökkiläisiä he tarvitsevat jatkossa enemmän apua (ikärakenne, monet haluavat asua myös talvisaikaan): klapeja, aurausta jne. Noita palveluja voi myydä (mökkitalkkareille tarvetta). Hoitajille varmasti löytyy töitä, monille muillekin ammattilaisille (lääkärit, opet, IT ammattilaiset jne). Täytyykö molempien jäädä pois päivätöistä? Maalla on iät ajat raavittu elanto eri tavoin, maanviljelyksestä, karjasta, metsästä, tilan ulkopuolisesta työstä. Ajatus pelkällä viljelyllä, eläinten pienkasvatuksella, kalastuksella ja metsästyksellä elämisestä ei taida onnistua, pakko olla muita tukijalkoja taloudelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ennen vanhaan on pärjätty kun oli vain vähän peltoa, metsää, lehmä, sika ja kanoja? Ei ollut traktoreita. Mökissä on elelty. Tällaisia paikkoja saa Suomesta muutamalla tonnilla. Pitää itse nähdä vaivaa asioiden tekemiseksi ja paikkojen kunnossapitämiseksi. Ei ole tarkoitus elää niin, että teenpä pari tuntia jotain ja lopun päivää istun sohvalla suklaata mussuttamassa, telkkaa katsomassa ja vauva-palstalla höpöttämässä. Siis tarkoitus on kai elää mahdollisimman omavaraisesti. Se nyt ei täysin ole mahdollista, mutta hyvin pienellä rahalla pärjää. En ymmärrä näitä kommentteja täällä, että pitää olla hirveästi rahaa, traktorit, autot, lannoitteet, hyönteismyrkyt jne. Ei tässä nyt varmaankaan tämä mies ole ihan tuollaista ajatellut.

Miten "ennen vanhaan" pärjättiin: huonosti.

Elanto ei tullut niistä muutamista lehmän kantturoista, yhdestä tai kahdesta peltohehtaarista ja perunamaasta. 

Mökkiläiset elivät käytännössä niin, että joka talvi miehet menivät metsätöihin marraskuussa ja tulivat kotimökille vasta toukoja tekemään, jos silloinkaan. Kun moottorisaha ja myöhemmin moto koneellistivat metsätalouden, tuli suurimmalle osalle entisistä metsätyöläisistä ns. noutaja, eli muutto pois.

Jos aikoo viljellä omiksi tarpeikseen, ei kukaan pärjää pelkällä käsiparilla. Pitää olla joko koneita tai hevonen ja hevostyökaluja. Koska hevonen tarvitsee heinää ja kauraa, pitää peltoa olla tässä tapauksessa vähintään hehtaari.

Paremmin pärjää, jos peltoa on vähintään 3-5 hehtaaria, oma hevonen ja 1-2 omaa lehmää, ehkä sika ja muutama lammaskin, joille saa tehtyä rehut omilta pelloilta ja siinä sivussa kylvettyä myös leipäviljaa ja perunaa edes puolisen hehtaaria. Tämä edellyttäisi jo käytännössä sitä, että viljelijällä on kaikki tarvittavat hevostyökalut: aura, äes, mielellään kylvökone, niittokone, leikkuukone ja puimakone. Lisäksi rekiä, kärryjä. Tällä tavalla saa tuotettua omaan pöytään miltei kaikki elintarvikkeet, jos on kaikki tarvittavat työvälineet ja osaamista; maito ja lihaa itseltä, leipävilja itseltä, karjan rehut itseltä, peruna ja puutarhakasvit itseltä, ehkä lampaanvillaa itseltä, ja tietenkin poltto- ja rakennuspuut itseltä. 

Sinänsähän tuo metsätöitä ansion haku on vasta viime vuosisadan juttu. Sitä ennen torpparit teki töitä maanomistajille ja kuittasivat sillä oman pikkupaikkansa vuokran. Elanto piti sitten repiä siitä omasta peltoläntistä.

Ja älkää nyt hyvät ihmiset haaveilko mistään 1900-lukua alkukantaisemmista elämäntavoista. Vielä 1800-luvulla syötiin sisäsuomessa pettua normaaleinakin vuosina, ja kun katovuosia sattui, silloin kuoltiin nälkään. Omassa lapsuuden kotikunnassani kuoli 1860-luvun suurina nälkävuosina pahimman vuoden aikaan yli 1250 ihmistä, 13% koko kunnan väkiluvusta. Yhtenä vuotena.

Fiilistely yksinkertaisten elämäntapojen kanssa on kivaa, silloin kun se ei ole pakkoa ja oma hengissä pysyminen ei ole sen varassa.

Yle Areenassa on Omavaraiset sarja. Harmi että oli vaan 3 osaa 😪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Ai ei mene montaa päivää vuoden polttopuihin vuodessa? Ensi sahaat metsässä, sitten raahaat puut pihaan (ilmeisesti ilman traktoria, kun joku sanoi että ei tarvitse). Sen jälkeen teet puut, ilman klapikonetta siihen menee iäisyys. Annat puiden kuivua ja kannat liiteriin. Jos saat tuon parissa päivässä tehtyä niin ihan kurko olet.

Ei mene. Huomaa että täällä ei ole ihmisiä jotka ovat tehneet metsätöitä. Vuodessa tuohon ei mene montaa päivää ellet ole hidas ja laiska.

Asun maalla puulämmitteisessä talossa ja puut kaadetaan metsässä, tuodaan pihaan ja tehdään klapikoneella klapeiksi. Uuniin, hellaan ja saunaan, sopiviksi. Ne kuivatetaan ja se hervoton määrä kannetaan lopulta liiteriin. Aika sankari olet jos teet koko vuoden puut parissa päivässä. Kerrotko tarkemmin miten onnistuu niin osaan ottaa mallia. Meillä menee jo metsässä pari päivää helposti, kun ei sieltä talouspuuta oteta.

Vuodessa on paljon päiviä. Jos et käy töissä niin se ei vuoden päivistä montaa vie. ihmiset eivät ymmärrä kuinka paljon on aikaa kun asut luonnossa etkä tee mitään muuta. Käsinkö kuivattelet puita erikseen. Kerron vinkin kun pyysit. Puut kuivavat itsekseen eikä niitä tarvi kuivatella käsityöllä.

Eli sinulla menee yksi päivä, kun kaadat puut metsästä, tuot pihaan ja teet klapeiksi? Kerrotko, että kuinka monta kuutiota teet pystypuusta päivän aikana? Aikamoinen tahti on kyllä. Paljonko sinulla kuluu puuta VUODESSA? Meillä menee melkein kokonainen päivä pelkästään sisään kantamisessa.

Tuolle kaverille, joka tekee koko vuoden polttopuut päivässä, niin mä voisin palkata sut. Meneekö 20 mottia pystypuusta päivässä? Traktori ja Klapikone löytyy.

Kukaan ei pysty tekemään mottia vähemmistä puista kuin minä. Pomokin saa heitettyä hattunsa pinosta läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittenhän sitä rahaa tarviikin. Hankittava traktori ensimmäisenä pihaan. Töitä 16 tuntia päivässä. Arkena tehdään töitä ruoan eteen. Viikonloppuna metsä-ja puuhommia, jotta saa lämmityspuut. Lisäksi talvisin sitä traktoria on käytettävä naapuruston lumitöihin. Ei sitä muuten elä maalla omavaraisena, kun pitää sitä talolainaa ja traktoria maksaa.

Yöaikaan voi sitten kalastella.

Ei omavaraistalouteen traktoria tarvita. Toki jos peltoa on paljon niin silloinhan se on hyvä olla traktori. Eikä vuoden polttopuihinkaan montaa päivää mene vuodesta. Toki jos on joku hakevoimala niin taas sitten tilanne on eri. Mutta maalämpökin on keksitty.

Itse olen suunnitellut muuttavani kohta maalle kunhan valmistun. Paljon mielekkäämpää on elää omin ehdoin ja jokseenkin omavaraisesti kuin kaupunkikopissa kyhnöttäen.

Sopivan naaraan löytäminen voi olla haaste, mutta ehkä on lopulta järkevämpi olla yksinään.

Itse näin maalla asuvana en kyllä keksi, että miten täällä pystyisi elämään ilman traktoria? Traktorimönkijä vähintään tarvitaan. Kannat talven puut olkapäällä metsästä? Omavaraisuuteen tarvitse isot kasvimaat, niitä on mukava luokalla kääntää. Jyrsijä tietysti halvempi sijoitus.

Jos aikoo elää kuten kaupunkilainen omakotitaloasuja niin sitten ei mitään. Pelkät lumityöt meillä vaatii traktorin.

Ennen vanhaan pärjättiin ilman konevoimia, koska niitä ei ollut. Myös ihmiset eivät pelänneet käyttää omia voimiaan. Lumityöt voi nykyäänkin tehdä omin voimin, eihän se nopeaa ole, mutta ei kotihommia kiireellä tehdäkään.

Ai ensin kolalla ja lapiolla pitää saada muutaman kilometrin matkalta tie auki, että pääsee autolla maantielle? Siinä saa olla melko iso suurperhe, että onnistuu.

Höpö höpö. Mikäli munkin 70 v selkävikainen ( leikattu kyllä) äitini pitää huvikseen pihamaaNsa ja pihatiensä 500 m auki kolalla ja lapiolla. Ja vieläpä alueella, jossa talvisin on enemmän kuin metri lunta. Aamupäivän kun puuhaa niin valmista tulee.

No nyt on kyllä läppää! Selkävaivainen 70-vuotias mummo kolaa metrisessä hangessa puolen kilometrin verran tietä puhtaaksi yhdessä aamupäivässä! Hattu päästä ja syvä kumarrus. Kun vinkkaat osoitteen, niin on televisioryhmä paikalla haastattelemassa moista super-eläjää!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa ostaa omakotitalo maalta paikasta, jossa on potentiaalia omavaraisuuteen. Sitten pikku hiljaa lisätä sitä omavaraisuusastetta, kunnes raja tulee vastaan.

Meilläkin on omavaraisuushaaveita, mutta oikeasti ollaan omavaraisia ehkä 1% ja niin ne omavaraisuushaaveet on vähentynyt. Me saataisiin halvalla naapuri tontti, mutta just nyt tuntuu ettei mitään rahkeita ottaa lisää tonttia hoidettavaksi.

Mies meilläkin aloitti nuo omavaraisuuspuheet. Halusi meille kanojakin sitä varten, mutta sitten sai kivan työpaikan ja myöhemmin myös opiskelupaikan, eikä enää voisi kanat vähempää kiinnostaa.

Tämä on silti kiva paikka elää. No problem. Jos ei jaksa lämmittää puilla niin löytyy sähköllä toimiva vaihtoehto. Jos ei jaksa kasteluvesiä kantaa kaivosta niin letkulla hanasta. Marjoja kyllä haluaisin kasvattaa enemmän jos olisi tilaa. Niiden suhteen haluaisin olla 100% omavarainen nykyisen 10 % sijaan.

Metsämarjoja poimimalla saa kyllä vuoden marjat, olis sitten sitä omaa tonttia yhtään tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Leivinuunia lämmitetään risuilla siten, että uuniin tehdään pieni tuli sytykkeeksi, sitten kainalossa puristetaan risukimppua tiiviimmäksi ja survotaan pesään. Puolet jää ulkopuolelle.

Risukimppua työnnetään syvemmälle sitä mukaa kuin se palaa.

Risukimpun pään alle uunin eteen voi asettaa tuolin kannakkeeksi.

Koivu, haapa ja paju käyvät tähän, männyn näreet ja oksat eivät, koska tuli karkaisi pian tuvan puolelle.

Leivinuunissa ei ikinä polteta risuja tai mitään muutakaan "roskaa". Koska jos siellä polttaa mitä sattuu niin sitä ei voi enää käyttää leivän paistamiseen. Sen takia leivinuunia lämmitetään hyvälaatuisella puhtaalla puulla. Uunin voi sisältä lakaista ja paistaa leivät arinalla. Risut ja havupuut kannattaa polttaa jossain muualla.

Kaikilla ei ole aina ollut käytettävissä hyvälaatuista puuta vaan on pitänyt pärjätä sillä ,mitä saa kerättyä muiden rippeitä. Eläimillekn pitää olla hyvälaatuista rehua ja silti ne joilla ei ole ollut tähän mahdollisuutta ,ovat vähät elo kokonsa syöttäneet ojanpientareilla ja oksakerpuilla.

Suo en oloissa on kyllä sitten kuollut kylmyyteen. Ei täällä ole entisaikaan ilman puulämmitystä pärjätty. Millä ne on torppansa lämmittänyt mielestäsi?

Tuossa aiemmin selostin, kuinka ne, joiden tilaan ei kuulunut metsää, lämmittivät.

Risuilla, joita saattoi kerätä ojien penkoilta sekä talollisilta kerjätyillä tai joskus varastetuila puilla.

Myös hakkuutyömailta kerättiin oksia ja latvuksia, jos niitä ei metsänomistaja huolinut.

Tämä oli useilla asutustiloilla ja itsenäistyneillä torpilla tilanne.

Puutavaran anastamisesta joskus 1960- luvullsa minulla olisikin parikin isiltä perittyä tarinaa kerrottavana.

Aivan yleinen tapa maaseudulla on ollut aikoinaan, että metsänomistajat antoivat omista puistaan aina vähäsen metsättömille. Pikkasen joka talosta niin ei tullut kenellekään kalliiksi. Näin esimerksä torpissa asuvia leskiä autettiin. Tietysti jos olivat jääneet puun varastamisesta kiinni niin kyläläisten auttamishalut saattaneet ehtyä.

Voinut hyvin olla niin, jos metsässä kasvaa roskapuutakin enemmän kuin omassa talossa jaksetaan polttaa. Että siis vähän isomman tiluksen omistaja antaa kaataa ylimääräiset lepät ja haavat nuoren metsän joukosta niin, että saa palkakseen pitää puut. Silloin molemmat voittavat. 

Hyvä ketju.

Asun itse eteläsuomen maaseudulla. Kalastan, metsästän ja viljelen osan ruoasta noin 50%.

Loput ostan kaupasta. Kulut ovat 1200

ruoka 1200 asuminen 1000 auto 2000km vuosi

Muut menot 4000 yht 7400 Tulot 0 säästöt 100000. Eläke 10v päst.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Hienoa. Tuosta nauttii todella. Teen juuri samoin vain sillä erotuksella, että minulle tulee eläkettä. Eläkkeelle lähtiessäni muutin heti maaseudulle. Kasvimaata ja puutarhaa, puulämmitys talossa, mukavaa puuhaa riittää jokaiselle päivälle. Iso leivinuuni jossa leivon leivät ym. ja ruoat haudutetaan siellä. Kangaspuut. Yrttitarha. Kyllä on mukava muoto minulle asua ja elää. Kaupungissa näivettyy eläkkeellä kun ei ole mitään kunnon tekemistä. 

Me ihmiset tosiaan ollaan erilaisia. Eläkkeelle jäätyäni päädyin juuri päinvastaiseen asumismuotoon: pellonreunalla kököttävästä omakotitalosta kerrostalokolmioon kaupunkiin. En pidä ruoanlaitosta, eikä tulisi mieleenikään säilöä mitään. En tykkää möyriä mullassa, en pidä savunhajuisista vaatteista, kuraisista saappaista, klapien raahaamisesta. Viihdyn parhaiten kirjojen ja kirjoittamisen parissa (minulla on tohtorintutkinto; tosin varsinaista tutkimustyötä en ole koskaan tehnyt). Olen enempi sisäilmaihminen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teemme sen 30% töitä vieraalla ja sillä elämme hyvin. Taloosta on kuluva ainoastaan kiinteistövero, jätekulut ja sähkö. Muut kulut muodostuvat puhelin, netti, polttoaine ja joitain pieniä kuluja päälle.

Kaupassa käydään kerran viikossa. Kalastellaan, metsästellään sekä sienestetään ja marjastetaan. Kaikki muu aika puuhaillaan puutarhassa ja nautitaan elämästä.

Minä siis se joka myi vaimon kanssa kaupunkiasunnon 5v sitten.

Rahaa meillä menee noin 8000e vuodessa pakollisiin menoihin.

On mukava herätä omassa pirtissä aamulla ja alkaa keittämään kaffia puuhellalla kaikessa rauhassa.

Hienoa. Tuosta nauttii todella. Teen juuri samoin vain sillä erotuksella, että minulle tulee eläkettä. Eläkkeelle lähtiessäni muutin heti maaseudulle. Kasvimaata ja puutarhaa, puulämmitys talossa, mukavaa puuhaa riittää jokaiselle päivälle. Iso leivinuuni jossa leivon leivät ym. ja ruoat haudutetaan siellä. Kangaspuut. Yrttitarha. Kyllä on mukava muoto minulle asua ja elää. Kaupungissa näivettyy eläkkeellä kun ei ole mitään kunnon tekemistä. 

Me ihmiset tosiaan ollaan erilaisia. Eläkkeelle jäätyäni päädyin juuri päinvastaiseen asumismuotoon: pellonreunalla kököttävästä omakotitalosta kerrostalokolmioon kaupunkiin. En pidä ruoanlaitosta, eikä tulisi mieleenikään säilöä mitään. En tykkää möyriä mullassa, en pidä savunhajuisista vaatteista, kuraisista saappaista, klapien raahaamisesta. Viihdyn parhaiten kirjojen ja kirjoittamisen parissa (minulla on tohtorintutkinto; tosin varsinaista tutkimustyötä en ole koskaan tehnyt). Olen enempi sisäilmaihminen.  

Savupirtissä en sentään asu, joten savunhajuisia vaatteita ei ole. Savu menee piipusta näet ulos. Kuraiset saappaat huuhdon ulkona vesihanan alla. Säilöminen pakastimeen on aika helppo homma. Nykyään ei tarvitse hirveitä määriä klapia raahata kun on varaavat uunit ja lisäksi muu lämmitys. Siinä mielessä ollaan erilaisia, että minulla ulko- ja sisäaktiviteetit ovat aamupäivällä, olen aamuvirkku eläkeläinen ja heräilen klo 7-8 välillä, kesällä aiemminkin. Iltapäivällä ehtii lukea ja kirjoittaa ( olin 40 v. toimittaja, journalisti) ja varsinkin illalla sängyssä lukeminen on suuri nautinto. Koko päivää en jaksaisi millään lukea ja kirjoittaa tai tutkia jotain, riitti työrupeaman aikana istuminen. Eläkeläisenä tarvitsen liikuntaa ja raitista ilmaa ja maalla hyötyliikuntakaan ei ole pahitteeksi varmaan kun kerää marjoja metsästä tai perehtyy yrttien käyttöön ja kuivattaa niitä tai valmistaa yrttiöljyä ja erilaisia mausteita ym. Ruoanlaitto ja leivän leipominen onnistuu ihan sivuhommana muiden touhujen joukossa. Mutta kukin tavallaan eläkkeelläkin. Onneksi saa valita!    

"Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on anketa, ainoa syy sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua."

Fatim Diarra