Itkettää, kun kukaan ei auta vauva kanssa - miten tätä jaksaa?

so you've ruined your life kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty ,itse hoidettava

Kertoisitko tämän ap:n miehelle. Lapsella on kaksi "tekijää" ja vastuu on jaettu.

Harvemmin näin on. Miehet joutuvat usein  "hupsista"-vauvan vanhemmaksi tahtomattaan, ja kun luhistuvat sen asian edessä, tulee synnyttäjäihminen vaatimaan vastuunkantoa. 

Kantaa itse vaan, kun on hankkinutkin.

Ai että oikein "hupsista"? Onko herra kondomista kuullut ikinä? Soittaako vasektomia-sana kelloja? Jollei halua isäksi, vastuu ehkäisystä on otettava itse, niin tylsää ja vaivalloista kuin se onkin. Niin minäkin, lapsia haluamaton nainen, olen tehnyt koko sen ajan, kun olen s*ksiä harrastanut.

Kukaan ei nyky-Suomessa tule vanhemmaksi vahingossa, ei nainen, eikä mies. Joka muuta väittää, on joko tyhmä tai vastuuton laiskuri, joka yrittää vierittää omat mokansa toisen niskoille. Lakkaa marisemasta, kasvata pallit ja kipaise ärrältä paketti kumeja. Jos nolottaa, et ole kypsä harrastamaan s*ksiä ollenkaan, mikä on se kaikkein varmin ehkäisykeino ja kohdallasi myös suositeltavin.

Kannattiko tehdä lapsi jos siitä ei pysty huolehtimaan itse

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistahan tuo on, lasten hankkiminen, mitä sitä omia valintojaan itkemään?! :D 

Itkisit enemmän sen takia, että olet tuonut vasten suostumustaan ihan oikean ihmisen tänne pallolle sairastumaan, hautaamaan rakkaitaan ja kuolemaan, vaikka sinulle se onkin vain rasittava vauva.

Mikä tee-se-itse- terapia-alusta tämä palsta muka on? Mikä teitä ihmisiä vaivaa kun tuutte omia lapsuustraumojanne purkamaan uunituoreeseen äitiin? Hävetkää ja menkää jonnekin kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty ,itse hoidettava

Niin ikävältä kuin tämä kommentti varmasti tuntuu, niin asia on ikävä kyllä juuri näin. Ei kannata ikinä olettaa, että apua saisi jostain, sen olen itse kolmen lapsen äitinä huomannut, että ihan itse on pärjättävä tilanteessa kuin tilanteessa ilman apuja. Tiukkoja tilanteita on näihin vuosiin mahtunut, mutta jotenkin ollaan aina pärjätty miehen kanssa.

so you've ruined your life kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty ,itse hoidettava

Kertoisitko tämän ap:n miehelle. Lapsella on kaksi "tekijää" ja vastuu on jaettu.

Harvemmin näin on. Miehet joutuvat usein  "hupsista"-vauvan vanhemmaksi tahtomattaan, ja kun luhistuvat sen asian edessä, tulee synnyttäjäihminen vaatimaan vastuunkantoa. 

Kantaa itse vaan, kun on hankkinutkin.

Abortti on vaihtoehto suomessakin, ei naisetkaan joudu hupsista vauvan äidiksi vaan tekevät itse sen päätöksen pitää sen

Vai on ukko käynyt pyynnöstäsi ihan lääkärillä ja psykologilla, kun ei jaksa lasta hoitaa? Kunnalla on aika pitkät jonot noihin ja psykologi ei yleensä työsoppareihin kuulu ilman lähetettä.

Et sitten vaan työntänyt sitä kakaraa ukon syliin ja mennyt itse nukkumaan?

0/5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne, mutta sinä ja vauva tulette kyllä pärjäämään kaksin. Mitä jos keskittyisit vai siihen vauvaan? Teet kotijuttuja sen verran, että sinulla on ruokaa ja sinulla ja vauvalla on puhtaita vaatteita? Muuten annat olla ja mies hoitaa itsensä. Nukut vielä vauvan kanssa eri huoneessa kuin mies. Pyydä neuvolasta apua vauvan uniongelmiin. Vauvavuosi menee nopeasti ihan vain pesimällä ja ottamalla rennosti.

Sitten kuitenkin halutaan hyödyntää niitä miehestä koituvia etuja ja hyötyjä??

Kuka tuollaisen naisen haluaa pitää.

Pitää? Kuka sinut on pitänyt? Ei ilmeisesti kukaan.

Kyllä kapsenhoitoon on isänkin osallistuttava. Ei voi olettaa että äiti on 24/7/365 yksin vastuussa, jos perheessä on kaksi aikuista.

Turhaan ne isovanhemmat sitten itkee, kun kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa. Vain rahalla saa seuraa sinne itselleen tilattua. Tuollaisella asenteella isovanhemmat menettävät suhteet myös omiin lapsiinsa.

Itse en saanut apua lasten kanssa ja aikanaan jos omani lapsia tekevät aion olla apuna siinä määrin kuin apua tarvitsevat. Se on loppupeleissä lyhyt aika minä lapset isovanhempien kanssa haluavat aikaa viettää. Teini-iässä ei enää niinkään kiinnosta. Vasta aikuisena taas jos suhteet isovanhempiin on hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Onpa tyly äiti 😒

No onpa säälittävä ja tyly MIES.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty ,itse hoidettava

Niin ikävältä kuin tämä kommentti varmasti tuntuu, niin asia on ikävä kyllä juuri näin. Ei kannata ikinä olettaa, että apua saisi jostain, sen olen itse kolmen lapsen äitinä huomannut, että ihan itse on pärjättävä tilanteessa kuin tilanteessa ilman apuja. Tiukkoja tilanteita on näihin vuosiin mahtunut, mutta jotenkin ollaan aina pärjätty miehen kanssa.

Niin... miehen kanssa. Ap:n mies luistelee vastuustaan.

Jos asut Turussa niin voin viedä vauvan vaunulenkeille että saat levätä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattiko tehdä lapsi jos siitä ei pysty huolehtimaan itse

Kuka sinusta on ikinä huolehtinututkaan, niin empatiaa hän ei ole sinulle opettanut.

Käsittääkseni lähes jokaisella paikkakunnalla saa jonkinlaista apua kotiin, edes pariksi tunniksi perhetyöntekijän. Sekin on parempi kuin ei mitään, ota heti huomenna yhteyttä neuvolaan.

No ette ole kyselleet Päivä hoito paikkaa tai hoitajia , että saisitta vauvan viiä joksikin tuntia sinne

ja hakea pois niin okettekko sosiaalitoimistosta ,kysynyt saatteko edes joksikin tunniksi lastenhoitajaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankala tilanne, mutta sinä ja vauva tulette kyllä pärjäämään kaksin. Mitä jos keskittyisit vai siihen vauvaan? Teet kotijuttuja sen verran, että sinulla on ruokaa ja sinulla ja vauvalla on puhtaita vaatteita? Muuten annat olla ja mies hoitaa itsensä. Nukut vielä vauvan kanssa eri huoneessa kuin mies. Pyydä neuvolasta apua vauvan uniongelmiin. Vauvavuosi menee nopeasti ihan vain pesimällä ja ottamalla rennosti.

Sitten kuitenkin halutaan hyödyntää niitä miehestä koituvia etuja ja hyötyjä??

Kuka tuollaisen naisen haluaa pitää.

Pienin vaatimus, että mies huolehtii itsestään. Mitä nämä miehestä koituvat edut ja hyödyt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tehty ,itse hoidettava

Niin ikävältä kuin tämä kommentti varmasti tuntuu, niin asia on ikävä kyllä juuri näin. Ei kannata ikinä olettaa, että apua saisi jostain, sen olen itse kolmen lapsen äitinä huomannut, että ihan itse on pärjättävä tilanteessa kuin tilanteessa ilman apuja. Tiukkoja tilanteita on näihin vuosiin mahtunut, mutta jotenkin ollaan aina pärjätty miehen kanssa.

Ei tarvii ihmetellä miksi suomessa on hirveesti mielenterveys ongelmia kun asenne on että yksin täytyy pärjätä joka asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoistahan tuo on, lasten hankkiminen, mitä sitä omia valintojaan itkemään?! :D 

Itkisit enemmän sen takia, että olet tuonut vasten suostumustaan ihan oikean ihmisen tänne pallolle sairastumaan, hautaamaan rakkaitaan ja kuolemaan, vaikka sinulle se onkin vain rasittava vauva.

Mikä tee-se-itse- terapia-alusta tämä palsta muka on? Mikä teitä ihmisiä vaivaa kun tuutte omia lapsuustraumojanne purkamaan uunituoreeseen äitiin? Hävetkää ja menkää jonnekin kasvamaan.

Täällä on vino pino veloja, jotka eivät pysty-halua-kykene edes parisuhteeseen saati perheen perustamiseen. Näkyy erittäin selvästi tällaisissa ketjuissa. Pahoittelut ap:lle, ei kannata lukea muiden mt oksennuksia.

-ohis

En ymmärrä mikä tuossa nyt on niin raskasta? Olen itse juuri vauvan kanssa pääasiassa yksin kotona, korona jyllää ja mies vaativissa reissuhommissa. Sukulaiset tuhansien kilometrien päässä. 

Olen nauttinut valtavasti tästä ajasta vauvan kanssa. Okei, nukutaan lyhyempiä pätkiä ja voisihan sitä jaksavampikin olla, mutta ei minua nyt kotityöt rassaa tai mikään. 

Loppujen lopuksi lyhyt aika kun vauva on vauva. Pidän itseäni etuoikeutettuna, että saan näinkin intensiivisesti viettää rauhassa aikaa kaksin.

En ymmärrä näitä uupuneita äitejä, kuulostaa, että henkistä sorttia koko uupuminen ja se johtuu, ettei se vauva nyt sitten olekaan se prioriteetti nr. 1. 

Vierailija kirjoitti:

Rakas ap, älä välitä noista huutelijoista. Heillä on ainoa motivaatio piristää surkeaa elämäänsä kuvittelemalla, että heillä inhonsa ja katkeruutensa keskellä menee ainakin minuutin ajan paremmin kuin jollakin toisella.

Tarvitset apua ja olet sitä ansainnut. Olen pahoillani, jos et voi saada sitä ihmisiltä joihin luulit voivasi tukeutua. Oletko jo kysynyt neuvolasta, saako teillä kotiapua? Monessa kunnassa tarjotaan maksuttakin perhetyöntekijän käyntejä vauvaperheisiin, juuri sillä tarkoituksella että vauvan kanssa kotona oleva vanhempi saa 2-3 tuntia taukoa.

Jos ei, voisitko kirjoittaa alueesi fb-ryhmään ja kysyä, haluaisiko joku tulla avuksesi ihan seurapalkalla? Moni eläkeläinen on vailla järkevää tekemistä ja ihmiskontakteja, ja kyllä itsekin voisin tarjota apua naapurille jos tietäisin sillä auttavani toista jaksamaan. Yllättävän moni meistä on ollut siellä missä sinä nyt, me tiedämme mitä se on. Ei se mielettömän kauan kestä vuosissa mitattuna, mutta on älyttömän rankkaa ja julmaa sillä hetkellä.

Olen muuten ihan pirun kyllästynyt tähän nykyajan pintaliitokulttuuriin, jossa elämän jatkuminen katsotaan samanlaiseksi henkikökohtaiseksi kulutuspäätökseksi kuin joku cappuccinon ostaminen. Mitäs läksit, olisit vain maannut sohvalla niin kuin kaikki mekin, älä valita! Sittenhän sitä voitaisiinkin kokea kaikki itsemme älyttömän fiksuiksi ja menestyviksi kun kukaan ei saisi eikä hoivaisi vauvoja, jokainen vain tekisi sitä mikä on juuri tässä hetkessä helpointa. Huomaa, että joidenkin ajatus ei oikeasti kanna edes sitä 10-20 vuotta eteenpäin, saati sitten 100 vuotta.

Tarkoitatko, että teit lapsen itsellesi vanhuuden turvaksi muutaman vuosikymmenen päähän? Onpa itsekästä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole miehen jaksamisessa vaan siinä, että alkuhuuma menee ohi ja kiinnostus lakkaa. Tapahtui omallekin miehelle, joka ekat 6 viikkoa jaksoi tehdä vaikka ja mitä, mutta siitä lähtien menty alamäkeen. Toinen piti saada aluille ja nyt kun minulle on raskaana ollessa aiempaa vaikeampi raskaus jo ihan fyysisestikin ja sen lisäksi esikoinen on reilu 1v hulisija ja apua tarvitsisi entistä enemmän, niin ei saa sitä vähääkään apua. Neuvolassa otin puheeksi, pyysivät miehen tuomaan mukaan (siis äitiysneuvolakäynnille), että joku ulkopuolinen voisi vähän valaista asiaa minun näkökulmastani.

Turha sitä miestä on siis yksinään minnekään laittaa, vaan oikea osoite olisi perheneuvoja tai neuvola, niin että joku muu kuin kiukkuinen ja väsynyt äiti voisi yrittää saada ukon kalloon uppoamaan, että äitikin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Ei vain mies, oli kuinka väsynyt hyvänsä. Minulle ihan neuvolassa sanoivat, että miehillä on tapana heittäytyä tuollaisiksi sen takia, kun käyvät töissä, ettei kotona sitten tarvitse mitään tehdä. Samaan aikaan äidillä ei ole ensimmäistäkään vapaapäivää tai edes ylipäänsä vapaata vaikka muutamaa tuntia, jos ei tukiverkkojakaan ole.

Mikä ihmeen alkuhuuma? Lapsi ei ole mikään lelu.

Aikuinen ihminen tekee oman osansa ja kantaa vastuun.

Ei olekaan, mutta tuo on kaikista kuvaavin termi siihen, että mies tottuu siihen että lapsen kanssa ei tarvitse tehdä paljon mitään, kun se vain syö ja nukkuu ja loput ajasta seurailee tyytyväisenä vanhempien touhuja. Meillä kävi noin, että mies tottui helppoon lapseen, eikä ole osannut sopeutua siihen, että liikkuvaista 1-vuotiasta pitäisi koko ajan vahtia ja aika paljon viihdyttääkin ja että lapsi hakee huomiota eikä viihdy sylissä vs. aiemmin pystyi tekemään omia juttuja lapsi sylissä. Tämän takia kaikki se vahtiminen, huomiointi, leikkiminen kaatuu minun niskoilleni.

Samoin käy valitettavasti monien lemmikkien kanssa, että niitä hoidetaan ekat kuukaudet hirveällä innolla ja sitten alkaa omat jutut kiinnostaa enemmän ja se lemmikki jää enimmäkseen sen vastuuntuntoisemman henkilön niskoille ja se vähemmän vastuuntuntoinen hoitaa vain silloin, kun se kiinnostaa. Ja ei, näin ei pitäisi olla lasten eikä lemmikkien, eikä parisuhteenkaan kanssa, mutta silti näitä ihmisiä vain löytyy ja pahinta on se, ettei voi etukäteen ennakoida, että vaikka 3kk jälkeen kääntyy yhtäkkiä kelkka ja se aiemmin osallistunut kumppani/vanhempi menettääkin kiinnostuksensa. Eikä edes koe sitä itse niin, vaan ajattelee ansaitsevansa enemmän omaa aikaa.