Itkettää, kun kukaan ei auta vauva kanssa - miten tätä jaksaa?
Meillä ei miehen kanssa ole sisaruksia, jotka auttaisivat eikä ystäviä, jotka voisivat auttaa. Minä olen pitkälti yksin vastuussa vauvasta ja kodista. Muutimme miehen työn perässä raskausaikana uudelle paikkakunnalle, joten en tunne täältä ketään. Isovanhemmilta on pyydetty apua, mutta eivät halua auttaa vauvan kanssa. Tänään soitin itkien omalle äidilleni ja pyysin, voisinko tulla mummolaan vauvan kanssa. Tämä ei käynyt, äiti käski pärjätä miehen kanssa kahden.
Mieheni ei ole kuukausiin jaksanut osallistua vauvan- ja kodinhoitoon niin paljon kuin pitäisi. Sain patistettua miehen lääkäriin, mutta miespuolinen lääkäri ehdotti, että mies on väsynyt ja tarvitsisi nyt yksin lomaa (anteeksi, vauvavuonna ja minä jäisin vielä enemmän yksin vauvan kanssa?!). Tuon jälkeen patistin vielä miehen psykologin juttusille, mutta psykologista ratkaisu olisi, että mies saisi nukkua enemmän ja kokonaisia öitä. Vauva nukkuu siis huonosti, ei ole koskaan ollut hyvä nukkumaan. Koen, että nuo ammatti-ihmiset eivät ymmärtäneet ollenkaan asiaa kannaltani.
Olen tosi väsynyt. Koronatilanne asuinseudullamme on huono, joten vauvan kanssa ei voi lähteä minnekään. Miten ihmeessä jaksaa tätä arkea, kun apua vauvan kanssa ei ole?
Kommentit (80)
Millaista apua tarvitsisit? Lapselle hoitajaa, mahdollisuutta itse nukkua, siivousapua? Vai ihan vaan aikuista seuraa päiviisi? Mä suosittelisin huutelemaan jossain Facebookin paikallisryhmässä. Joku puskaradio/naapuriapu/lastenhoito jne. Ihan varmasti löytyy joku, tai useampikin, joka tulee mielellään avuksi silloin tällöin ja paljon halvemmalla kuin palkattu apu. Ja rohkeasti etsi vain seuraa, koronasta huolimatta! Kaikki muskarit yms. on varmasti nyt tauolla, mutta älä sulkeudu kaikesta muusta sosiaalisesta toiminnasta, ihan oman mielenterveytesi vuoksi! Etsi netistä jotain vaunulenkkiseuraa yms.
Lopeta näitten turhien provojen kirjoittelu niin se olematon kakarakin häviää väsymys mukanaan.
Miten te jaksatte näitä samoja paskoja päivät pitkät kommentoida? Nää kaikki on samalta laitteelta ja hemmetin huonoja.
Ja taas ämmät lähti provoon mukaan.
Kyllä te olette tyhmää sakkia.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse tehty ,itse hoidettava
Ja sitten itketään kun veronmaksajat loppuu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tehty ,itse hoidettava
Kertoisitko tämän ap:n miehelle. Lapsella on kaksi "tekijää" ja vastuu on jaettu.
Harvemmin näin on. Miehet joutuvat usein "hupsista"-vauvan vanhemmaksi tahtomattaan, ja kun luhistuvat sen asian edessä, tulee synnyttäjäihminen vaatimaan vastuunkantoa.
Kantaa itse vaan, kun on hankkinutkin.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne, mutta sinä ja vauva tulette kyllä pärjäämään kaksin. Mitä jos keskittyisit vai siihen vauvaan? Teet kotijuttuja sen verran, että sinulla on ruokaa ja sinulla ja vauvalla on puhtaita vaatteita? Muuten annat olla ja mies hoitaa itsensä. Nukut vielä vauvan kanssa eri huoneessa kuin mies. Pyydä neuvolasta apua vauvan uniongelmiin. Vauvavuosi menee nopeasti ihan vain pesimällä ja ottamalla rennosti.
Sitten kuitenkin halutaan hyödyntää niitä miehestä koituvia etuja ja hyötyjä??
Kuka tuollaisen naisen haluaa pitää.
Ap, soita neuvolaan ja pyydä apua. Ja katso onko uudella paikkakunnalla FB:ssä hätäkahviryhmää tai jotain vanhempien ryhmää. Sieltä voisi löytyä ensi hätään jotain pientä apua, kunnes pääset neuvolaan. Nyt olisi tärkeää huolehtia sekä sinun että miehen jaksamisesta.
Halutko kertoa paikkakunnan, niin voisi yrittää vinkata jotain konkreettisempaa ohjetta.
Minä hoidin lapsena 6 vuotta 4 pienempää sisarusta kaikki kesät ja 7 vuotiaana laitoin ruoan tulemaan koulun jälkeen ,että äiti sai apua ruoanlaitossa. Isä juoppo, ei tehnyt mitään, ei edes avustanut talouteen.
Miten mahdollista että et jaksa? En tainnut minäkään jaksaa, mutta kun on pakko.
Kommentoin nyt vaan tuota lääkäriasiaa. Meillä raskausaikana jotenkin sama tilanne kun mulla meni huonosti eräistä perhettämme koskenutta ongelmista johtuen. Olin esittänyt miehelle pyynnön olla enemmän tukenani koska hänen työnsä takia koin oloni tosi yksinäiseksi kun emme tavanneet juuri yhtään, ja usein iltaisin itkeskelin ym. Stressaantunut että raskausaika mennyt ahdistuneena ja yksin. Emme olleet mitään ehtineet suunnitella yhdessä vauvaa varten, ei mitään nimeä tai hankintoja mietitty yhdessä. Haimme apua. Mies sai sairauslomaa mutta myös omalta lääkäriltään ohjeen ottaa enemmän omaa aikaa ja että vauvaan liittyvät asiat saavat nyt odottaa ja että täytyy kotona vaimolle kertoa että hänen täytyy keskittyä itseensä. Mulle tuli niin petetty olo 🙄 aivan kuin minun hyvinvoinnillani ei olisi väliä ja odotin sentään yhteistä lastamme.
Vapaaehtoistahan tuo on, lasten hankkiminen, mitä sitä omia valintojaan itkemään?! :D
Itkisit enemmän sen takia, että olet tuonut vasten suostumustaan ihan oikean ihmisen tänne pallolle sairastumaan, hautaamaan rakkaitaan ja kuolemaan, vaikka sinulle se onkin vain rasittava vauva.
Vierailija kirjoitti:
Itse tehty ,itse hoidettava
Aivan oikein .Kanna vastusi. Kiva on sitä lasta olut tehdä,ei ole olut pakko. Hyvin olette tienet etukäteen työn perässä muuton.Ota yhteys kaupunkisi kuntasi sosialivirasto : Kysy virikeitä äiti lapsi kerhoja. Kysy palkalista lastenhoito apua. Rahalla saat kuoren kaikesta.Manerheimin lastensuojelu virasto välitää esim. Hoito apua tuniksi kahdeksi koko päiväksikin opiskelijoita,jotka tarvitsevat rahaa. Ilmais apua et saa mistään!
Tämän takia ei ikinä lasta. Ei se nyt auta, ku jaksaa. Tsemit sinne!
Vanhemmat kantavat vastuun lapsesta.
”Hoida itse” ei tarkoita että sinun on hoidettava yksin, voit esimerkiksi hoitaa lasta palkkaamalla lastenhoitajan. Ei ole yhteiskunnan tehtävä maksaa sinulle sitä (riittää että kustannamme sinulle varhaiskasvatusta 9 kk lähtien hyvin huokeaan hintaan).
Äitiyspäiväraha ei ole pieni, mikäli olet töitä tehnyt ennen lapsen tekoa. Vai teitkö ensin lapsen ja vasta sitten mietit jaksatko hoitaa ja haluatko maksaa? Oletit että me muut huolehdimme?
Ongelma ei ole miehen jaksamisessa vaan siinä, että alkuhuuma menee ohi ja kiinnostus lakkaa. Tapahtui omallekin miehelle, joka ekat 6 viikkoa jaksoi tehdä vaikka ja mitä, mutta siitä lähtien menty alamäkeen. Toinen piti saada aluille ja nyt kun minulle on raskaana ollessa aiempaa vaikeampi raskaus jo ihan fyysisestikin ja sen lisäksi esikoinen on reilu 1v hulisija ja apua tarvitsisi entistä enemmän, niin ei saa sitä vähääkään apua. Neuvolassa otin puheeksi, pyysivät miehen tuomaan mukaan (siis äitiysneuvolakäynnille), että joku ulkopuolinen voisi vähän valaista asiaa minun näkökulmastani.
Turha sitä miestä on siis yksinään minnekään laittaa, vaan oikea osoite olisi perheneuvoja tai neuvola, niin että joku muu kuin kiukkuinen ja väsynyt äiti voisi yrittää saada ukon kalloon uppoamaan, että äitikin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Ei vain mies, oli kuinka väsynyt hyvänsä. Minulle ihan neuvolassa sanoivat, että miehillä on tapana heittäytyä tuollaisiksi sen takia, kun käyvät töissä, ettei kotona sitten tarvitse mitään tehdä. Samaan aikaan äidillä ei ole ensimmäistäkään vapaapäivää tai edes ylipäänsä vapaata vaikka muutamaa tuntia, jos ei tukiverkkojakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa hoitaja
Ulkopuolinen hoitaja on noin 10 € tunti. Äitiyspäiväraha on pieni, saatikka kotihoidontuki. Ei niillä palkata hoitoapua.
Isä toki maksaa sen palkastaan.
Rakas ap, älä välitä noista huutelijoista. Heillä on ainoa motivaatio piristää surkeaa elämäänsä kuvittelemalla, että heillä inhonsa ja katkeruutensa keskellä menee ainakin minuutin ajan paremmin kuin jollakin toisella.
Tarvitset apua ja olet sitä ansainnut. Olen pahoillani, jos et voi saada sitä ihmisiltä joihin luulit voivasi tukeutua. Oletko jo kysynyt neuvolasta, saako teillä kotiapua? Monessa kunnassa tarjotaan maksuttakin perhetyöntekijän käyntejä vauvaperheisiin, juuri sillä tarkoituksella että vauvan kanssa kotona oleva vanhempi saa 2-3 tuntia taukoa.
Jos ei, voisitko kirjoittaa alueesi fb-ryhmään ja kysyä, haluaisiko joku tulla avuksesi ihan seurapalkalla? Moni eläkeläinen on vailla järkevää tekemistä ja ihmiskontakteja, ja kyllä itsekin voisin tarjota apua naapurille jos tietäisin sillä auttavani toista jaksamaan. Yllättävän moni meistä on ollut siellä missä sinä nyt, me tiedämme mitä se on. Ei se mielettömän kauan kestä vuosissa mitattuna, mutta on älyttömän rankkaa ja julmaa sillä hetkellä.
Olen muuten ihan pirun kyllästynyt tähän nykyajan pintaliitokulttuuriin, jossa elämän jatkuminen katsotaan samanlaiseksi henkikökohtaiseksi kulutuspäätökseksi kuin joku cappuccinon ostaminen. Mitäs läksit, olisit vain maannut sohvalla niin kuin kaikki mekin, älä valita! Sittenhän sitä voitaisiinkin kokea kaikki itsemme älyttömän fiksuiksi ja menestyviksi kun kukaan ei saisi eikä hoivaisi vauvoja, jokainen vain tekisi sitä mikä on juuri tässä hetkessä helpointa. Huomaa, että joidenkin ajatus ei oikeasti kanna edes sitä 10-20 vuotta eteenpäin, saati sitten 100 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole miehen jaksamisessa vaan siinä, että alkuhuuma menee ohi ja kiinnostus lakkaa. Tapahtui omallekin miehelle, joka ekat 6 viikkoa jaksoi tehdä vaikka ja mitä, mutta siitä lähtien menty alamäkeen. Toinen piti saada aluille ja nyt kun minulle on raskaana ollessa aiempaa vaikeampi raskaus jo ihan fyysisestikin ja sen lisäksi esikoinen on reilu 1v hulisija ja apua tarvitsisi entistä enemmän, niin ei saa sitä vähääkään apua. Neuvolassa otin puheeksi, pyysivät miehen tuomaan mukaan (siis äitiysneuvolakäynnille), että joku ulkopuolinen voisi vähän valaista asiaa minun näkökulmastani.
Turha sitä miestä on siis yksinään minnekään laittaa, vaan oikea osoite olisi perheneuvoja tai neuvola, niin että joku muu kuin kiukkuinen ja väsynyt äiti voisi yrittää saada ukon kalloon uppoamaan, että äitikin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Ei vain mies, oli kuinka väsynyt hyvänsä. Minulle ihan neuvolassa sanoivat, että miehillä on tapana heittäytyä tuollaisiksi sen takia, kun käyvät töissä, ettei kotona sitten tarvitse mitään tehdä. Samaan aikaan äidillä ei ole ensimmäistäkään vapaapäivää tai edes ylipäänsä vapaata vaikka muutamaa tuntia, jos ei tukiverkkojakaan ole.
Mikä ihmeen alkuhuuma? Lapsi ei ole mikään lelu.
Aikuinen ihminen tekee oman osansa ja kantaa vastuun.
Anteeksi, mutta alkaa aina ahdistaa nämä aloitukset jossa on omatoimisesti ahdistettu itsensä nurkkaan ja sitten homma lässähtää. Miksi ihmeessä suostuit muuttamaan kauas läheisistäsi ennen vauvan tuloa? Miksi teit lapsen miehen kanssa jota vauva ei kiinnosta?
No, jälkiviisaus ei auta. Toivon että löydät avun tilanteeseesi.
Ja tätä ainaista narinaa 😭