Lue keskustelun säännöt.
MP ero ja avioehto
17.01.2022 |
meille tulossa ehkä ero. Puoliso haluaisi nyt tehdä avioehdon, hänellä enemmän varallisuutta ja vanha isä, jolta myös tulossa perintöä... Mitä tehdä. Omistamme talon 50/50, mies maksanut enemmän asuntolainaa, voiko vedota tähän...
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
en ole tässä isän perinnön perään, mietin, että jos suostun avioehtoon, niin esim. miehen omaisuus, esim. varallisuus tilillä, niin ne jää hänelle (mitä siis säästänyt) ja muutoin joutuu antamaan minulle puolet?
Kyllä, puolet miehen säästöistä kuuluu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on se jännä kun kysyy asiallisesti, niin nämä "aihe vapaa-mammat" tarttuu narsisestisesti aina johonkin ei-oleelliseen.... no anti olla
ap eli alkuperäinen kirjoittaja, ettei tästä taas revitä uutta huttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et suostu avioehtosopimus kun menettäisit puolet miehen omaisuudesta. Jännästi aina puhutaan että rakkaus ei katso rahaa mutta kun se rakkaus loppuu alkaa naiset ahnehtimaan miehen omaisuutta
Tämä ei aina mene noin. Olen periaatteessa samaa mieltä, että toisen omaisuus ei kuulu toiselle eron jälkeen. Ellei ole yhteisiä lapsia. Jos lapsia on, huomioisin lähinnä naiselle koituneet ”taloudelliset tappiot” kotona olosta, kun hän on hoitanut yhteisiä lapsia. Pitää myös huomioida eläkekertymän vähyys kotona olleilta vuosilta. Lisäksi jos nainen on esim. hoitanut suurimman osan kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, tästä tasoittaisin. Muuten tietenkin molemmat voivat pitää tienaamansa rahat ja erityisesti toiselle tulevat mahdolliset perinnöt pitäisi sulkea pois.
Usein harmillisesti unohdetaan lapsia kotona hoitaneen ansionmenetys sekä eläkekertymän putoaminen.
Tämä. Meillä on miehen kanssa 50:50 omistus. Kun olen ollut kotona, mies on hoitanut lainan. Mies on myös ollut jonkun aikaa jokaisen lapsen kanssa kotona, jolloin olen hoitanut puolestani lainan. Lisäksi kotona ollessani mies (itse halusi) maksoi minulle tietyn summan rahastoihin korvaamaan eläkekertymän putoamista.
Ei voi vedota, eli puolet kuuluu sinulle. Tietysti hänen isänsä kannattaa tehdä testamentti jossa rajaa sinut ulos omaisuudesta, koska eihän se ole teidän yhdessä kerryttämää. Ellei miehesi olisi sinulle velkaa, mitä käsitin, ettei ole.
Itse koen tuollaisen etiikkakysymykseksi, eli on en olisi vailla senttiäkään toisen tienaamasta omaisuudesta. Käytännössä en ollut, kun aikoinaan erosin, itse halusin eron, mies ei olisi eronnut millään. Jätin kaiken hänelle, enkä ole katunut.
Meitä on ns moneen junaan. Joten sanoisin, että tehkää avioehto. Se voi helpottaa sinunkin tunteitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MP?
Moottoripyörä.
Itse en todellakaan antaisi omaa mp:tä erotilanteessa, mielummin vaikka vähempiarvoisen auton.
Appiukon kannattaisi tehdä heti testamentti jossa poissuljetaan lasten puolisoiden avio-oikeudes. Tämä auttaisi jos muita lapsia tai jos apn mies eroaa ja menee uusiin naimisiin. Eli perintöasia hoituisi näin kuten monet jo esittäneetkin. Jos apn vanhemmat elossa niin suosittelen sinua pyytämään omia vanhempiasi tekemään vastaavan lisäyksen testamenttiin jos jo ei ole. Muuten voi käydä että jos olette molemmat perineet vanhempanne ja eroatte niin mies pitää omat perintönsä ja sinun perintö ja muu omaisuus jaetaan tasan.
Eikö olisi helpompi nyt päättää että eroatteko vai ette? Jos jatkatte yhdessä niin mietitte millainen avioehto olisi reilu. Onko/tuleeko lapsia. Suljetaanko kaikki avio-oikeuden ulkopuolelle vai osa omaisuudesta. Jos avioehto tehdään niin sillon tulee miettiä että kaikki on reilusti maksettu ja laitettu omistukset. Jos toinen maksaa kodin lainan lyhennyksen ja laittaa talon yksin omiin nimiin ja toinen maksaa sitten ruuat ym niin ei reilua. Eli miettikää kokonaisuus reiluksi.
Jos eroatte niin ei kannata enää tehdä avioehtoa vaan sovitte reilusti miten kaikki jaetaan. Jos yhteisiä lapsia niin kaikki puoliksi voisi olla reilua. Jos taas ei lapsia niin katsoisin enemmän sitä minkä verran kumpikin on tuonut talouteen rahaa ja käyttänyt rahaa sekä muuta panostusta kotiin (jos toinen hoitanut täysin kotityöt ja auttanut vielä puolisoa tämän yrityksen kanssa niin tämä tulisi huomioida reiluutta mietittäessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse koen tuollaisen etiikkakysymykseksi, eli on en olisi vailla senttiäkään toisen tienaamasta omaisuudesta. Käytännössä en ollut, kun aikoinaan erosin, itse halusin eron, mies ei olisi eronnut millään. Jätin kaiken hänelle, enkä ole katunut.
Meitä on ns moneen junaan. Joten sanoisin, että tehkää avioehto. Se voi helpottaa sinunkin tunteitasi.
Olen samaa mieltä, JOS ei ole yhteisiä lapsia. Jos toinen osapuoli on hoitanut huomattavasti enemmän talon ja kotitalouden kunnossapidosta, huomioiden lisäksi tämän. Esim. tuntemassani perheessä kumpikaan vanhemmista ei nauti siivoamisesta (iso talo). Ratkaisivat asian niin, että suurempituloinen mies tasoittaa tässä asiassa naiselle lainakuluissa. Muuten paikkaisivat siis siivoojan.
En suostuisi tuossa tilanteessa avioehtoon. Tai riippuu tietenkin, millainen se avioehto olisi. Se, että mies nyt yht'äkkiä haluaisi avioehdon, kuulostaa pelottavasti siltä, että hän ei haluaisi antaa sinulle sitä osuutta, joka sinulle reilusti ajatellen kuuluisi. Teidän tilannetta tuntematta en voi tietenkään sanoa, mikä olisi oikeudenmukainen osuus sinulle, mutta usein nainen on maksanut enemmän juoksevia kuluja, jos mies on lyhentänyt enemmän asuntolainaa, ja nainen usein mahdollista miehelle paremman työuran tekemisen kantamalla enemmän vastuuta lapsista ja kodista. Suostumalla nyt tyypilliseen avioehtoon menettäisit mahdollisuuden vaatia mitään puolisosi nimissä olevasta omaisuudesta, vaikka olisit yhteiselämän aikana edesauttanut sen omaisuuden karttumista omalta osaltasi.
En siis itse suostuisi kesken avioliiton sellaiseen avioehtoon, että mies saisi pitää suoraan kaiken omissa nimissään olevan. Avioliiton alussa tilanne olisi eri, koska silloin suunniteltaisiin talous sen mukaisesti eikä oletettaisi omaisuuden olevan yhteistä. Sen sijaan haluaisin kyllä sopia raha-asioista reilusti ja oikeudenmukaisesti eron tullessa, esim. jos nykyisessä liitossa tulee ero en, vaadi saada puolta kaikesta, koska puolisollani oli sijoitusomaisuutta jo naimisiin mennessä. Kohtuullinen jako olisi jotain 50-50 ja 'kumpikin pitää omissa nimissään olevan' väliltä, koska olen kuitenkin ollut perhevapailla ja työskennellyt osa-aikaisesti perheen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei voi muuttaa talon omistusosuutta.
Ei liity tähän, mutta tuttuni meni aikanaan solmimaan lainaosuuden 30 (hän) ja 70 (mies). Mies oli suurempituloisempi. Sitten tuli lapsia ja niiden jälkeen naisen palkka nousi paljon. Hän maksoi suurimman osan ruoasta ja lasten kuluista, mutta kun erosivat, sai 30 % talon hinnasta. Näitä kannattaa pohtia aina ajoittain.
Vähäiset tiedot!? Oikeudenmukaisuus tulisi olla lähtökohtana, eikä se, että kuinka saisin eniten. Vaikea neuvoa, kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka olette menonne jakaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole tässä isän perinnön perään, mietin, että jos suostun avioehtoon, niin esim. miehen omaisuus, esim. varallisuus tilillä, niin ne jää hänelle (mitä siis säästänyt) ja muutoin joutuu antamaan minulle puolet?
Kyllä, puolet miehen säästöistä kuuluu sinulle.
Ei nyt varsinaisesti, vaan puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Riippuu siis siitä, miten paljon ap:llä on omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et suostu avioehtosopimus kun menettäisit puolet miehen omaisuudesta. Jännästi aina puhutaan että rakkaus ei katso rahaa mutta kun se rakkaus loppuu alkaa naiset ahnehtimaan miehen omaisuutta
Oletko ajatellut, että yhteiskunnan rakenteissa voisi olla jotain vikaa? Miksi nainen yleensä hyötyy 50:50-jaosta? Liittyykö se siihen, että naisten palkka on pienempi, vaikka koulutustaso olisi sama? Eli jos yhteiskunta olisi tasa-arvoinen, eihän 50-50 jaossa olisi mitään ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti et suostu avioehtosopimus kun menettäisit puolet miehen omaisuudesta. Jännästi aina puhutaan että rakkaus ei katso rahaa mutta kun se rakkaus loppuu alkaa naiset ahnehtimaan miehen omaisuutta
Oletko ajatellut, että yhteiskunnan rakenteissa voisi olla jotain vikaa? Miksi nainen yleensä hyötyy 50:50-jaosta? Liittyykö se siihen, että naisten palkka on pienempi, vaikka koulutustaso olisi sama? Eli jos yhteiskunta olisi tasa-arvoinen, eihän 50-50 jaossa olisi mitään ihmeellistä.
Näinpä! Yhteiskunta perustuu edelleen avioliitto ja ydinperheajatukselle. Koska miehet tienaavat enemmän, heidän ajatellaankin kustantavan isomman osan yhteisistä menoista. Eron tullessa on ajateltu miehen tasoittavan palkkaeroa ja naisen kotona olemisesta tullutta tappiota. Yhteiskunnan rakenteet, esim. vanhempain vapaiden jakautuminen, pitävät tätä edelleen yllä. Miehiä on päättäjäviroissa edelleen yli 50%, joten kai tämä katsotaan edelleen oikeudenmukaiseksi. Miksi naisten ja naisalojen palkkoja ei saada samansuuruisiksi? Ahtaaja (riittää peruskoulu) tienaa keskimäärin 2000€ kuussa siivoojaa enemmän. Ilman molempia töitä yhteiskunta kärsisi huomattavasti. Miksi yhteiskunta ei maksa vanhemmille kotona lapsen kanssa olosta täyttä palkkaa, tällöin kumpikaan ei ottaisi takkiin taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vähäiset tiedot!? Oikeudenmukaisuus tulisi olla lähtökohtana, eikä se, että kuinka saisin eniten. Vaikea neuvoa, kun ei ole hajuakaan siitä, kuinka olette menonne jakaneet.
Halutaanko ajatella oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan vai yksilön tasolla? Miksi suurimmassa osassa liittoja mies tienaa eniten? Vaikka naiset ovat nykyään keskimäärin koulutetumpia. Olen samaa mieltä, että jos toinen kumppani on kerryttänyt omaisuutta ja toinen pelannut tai muuten tuhlannut tienestinsä, ei tämän kerryttäjän tarvitse tukea toisen kontrollin puutetta. Mutta entä jos molemmat ovat pistäneet menonsa yhteiseen elämään, toisella, yleensä aina naisella vain ovat pienemmät. Periaatteessahan lainsäädäntökin tunnustaa tämän palkkaeron ja epäoikeudenmukaisuuden, muutenhan oletus olisi että ihmisen tienaavat rahat ovat hänen omiaan ellei muutoin erityissopimuksella toinen halua toiselle sitä luovuttaa. Nythän on juuri toisinpäin.
Ei avioehdolla pysty vaikuttamaan asunnon 50/50 omistajuuteen. Eron tullessa asunnon arvo jaetaan 50-50%. Avioehdolla voi rajata pois sen omaisuuden, joka on ollut ennen avioliittoa ja joka ei ole yhdessä hankittua kuten esimerkiksi yritysomaisuus. Isoisä voi rajata lasten puolisot pois omassa testamentissaan, ei sen takia tarvita avioehtoa.
Älä nyt *elvetti ap suostu enää tässä vaiheessa mihinkään avioehtoon! Puolet tulee sulle erossa!
Minä olen vastaavassa tilanteessa rajannut puolison saaman perinnön osituksesta ulos, koska koin ettei siihen ole mitään moraalista oikeutta. Perin joskus tulevaisuudssa omat vanhempani.
Mutta en suostuisi tekemään avioehtoa siinä kohdalla kun ero on jo tulossa. Teillä on talon omistus kuitenkin 50-50 ja aikanaan kun on naimisiin menty niin mies on laittanut nimensä tähän juridiseen sopimukseen jota nyt olette purkamassa.
Avioliitto on ennenkaikkea juridinen ja taloudellinen järjestely, vaikka moni kuvittelee sen prinsessahäiksi.
Äkkiä se ero vireille vaan. Ositus menee avioeron vireilletulopäivän mukaan, ja jos se vanha isä ei ole vielä kuollut niin perintö ei tule ositettavaksi. Sitä ei siten tarvitse miettiä.
Tämä ei aina mene noin. Olen periaatteessa samaa mieltä, että toisen omaisuus ei kuulu toiselle eron jälkeen. Ellei ole yhteisiä lapsia. Jos lapsia on, huomioisin lähinnä naiselle koituneet ”taloudelliset tappiot” kotona olosta, kun hän on hoitanut yhteisiä lapsia. Pitää myös huomioida eläkekertymän vähyys kotona olleilta vuosilta. Lisäksi jos nainen on esim. hoitanut suurimman osan kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, tästä tasoittaisin. Muuten tietenkin molemmat voivat pitää tienaamansa rahat ja erityisesti toiselle tulevat mahdolliset perinnöt pitäisi sulkea pois.
Usein harmillisesti unohdetaan lapsia kotona hoitaneen ansionmenetys sekä eläkekertymän putoaminen.