Muita, jotka painii saamattomuuden ja kielteisen sisäisen äänen parissa?

Jätän mielelläni asioita huomiseen. Vitkuttelen ja maleksin. Pystyn pitämään vain yhtä tai kahta vaativaa tehtävää kerralla käsissäni. Sitten jos hoidettavia tehtäviä tulee yksi-kaksi lisää, tapahtuu romahdus. Kaikki heiveröiset kortit, joita siihen asti onnistuin pitämään käsissäni, tipahtavat lattialle levälleen. Ajatus ei kulje, muistista puhumattakaan. Koko ajan mieleeni iskee jokin asia, jonka olen unohtanut suorittaa. Samalla takaraivo takoo, ettet riitä koska et jaksa/osaa/kykene. Läheiset sanoo, että tee töitä, se pitää sinut kasassa. Mutta jos ei millään jaksaisi enää metriäkään? Terapiaan ei pääse, koska jonot ovat iänikuisia. Muita samassa tilanteessa? Miten jatkaa eteenpäin?