Kerro jotain sellaista elämästäsi, jota uskot toisien eniten kadehtivan.
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:09"]
Ei varmaan kukaan kadehdi mitään koska ulkoapäin elämäni ei näytä kummoiselta. Mutta minulla on syvä sisäinen rauha enkä pelkää mitään, en kuolemaa, en työttömyyttä, en sairautta, en yhtään mitään. Mutta sitä eivät ihmiset tiedä, ja siksi he eivät näe ulkoisesti vaatimattomassa elämässäni mitään kadehdittavaa.
[/quote]Voi, nyt haksahdin. Yläpeukutin, koska pidin tekstistä ja voisin myös itse sanoa aivan samaa itsestäni. Mutta tässähän piti yläpeukuttaa jos kadehdin - en kadehdi, koska minulla tosiaan aivan sama tilanne :)
Saan keskittyä lapsiin ja kotiin ja mies maksaa kaiken ja vielä mielellään. Meillä on ihanat lapset, kiva koti ja hyvä parisuhde ja talous erittäin ok.
Mieheni tienaa vuosittain n. 8miljoonaa euroa.
Olen huippulahjakas urheilija,vielä neljän lapsen jälkeenkin päihitän 20-vuotiaat useammassa lajissa
Hyvä muisti. :) On auttanut opiskeluissa erityisesti.
Olen edelleen hengissä ja melkein järjissäni, vaikka joudun kestämään jatkuvaa kiusaamista joka puolella.
Olen juristi. Pääsin aikoinani oikikseen suoraan lukiosta ja valmistuin tavoiteajassa, eli en ole hukannut aikaa "haahuiluun".
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:12"]
ihmisillä on tapana pitää minusta :)
[/quote]
Kadehdin erittäin paljon. Minä olen muuten elämässäni hyvin menestynyt, hyvä koulutus ja ura jne, mutta ihmiset eivät yleensä pidä minusta ollenkaan, päinvastoin he vaistomaisesti inhoavat minua. Tämä alkanut jo lapsena, jouduin aina ja joka paikassa kiusatuksi. Aikuisena minut vaan kohteliaasti kierretään kaukaa.
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:12"]
ihmisillä on tapana pitää minusta :)
[/quote]
Kadehdin erittäin paljon. Minä olen muuten elämässäni hyvin menestynyt, hyvä koulutus ja ura jne, mutta ihmiset eivät yleensä pidä minusta ollenkaan, päinvastoin he vaistomaisesti inhoavat minua. Tämä alkanut jo lapsena, jouduin aina ja joka paikassa kiusatuksi. Aikuisena minut vaan kohteliaasti kierretään kaukaa.
[/quote]
Sama juttu, kaikki muu menee hyvin, mutta uudet tuttavuudet eivät jostain syystä oikein pidä minusta. :(
Minulla on hyvä parisuhde ja monta todella hyvää ystävää.
Olen töissä Espanjassa ja osaan sujuvaa espanjaa.
Ostin juuri uuden auton - siis ihan uuden
En löytänyt mitään kadehdittavaa edellisistä. Kaikki minulla joko oli, tai olivat sellaista mitä en kaipaa.
Hyvä suhde teiniin. Tosin on tässä tehty töitä sen eteen!
Pystyn vuosittain lomailemaan n.3kk yhteensä. Kesäisin usein pari kk ja talvisin sit viikko sieltä, toinen täältä. Ja matkustan lomilla aina. Usein tuo 2kk kesäisin tulee vietettyä ulkomailla :) Aasia, Latinalainen Amerikka, Etelä-Eurooppa! Kesäkuun alussa taas Päiväntasaajalle ja syksyllä takas suunnittelemaan talven reissuja. Olen nuori ja nettotulot alle 2000ekuussa.
Mieheni hakisi vaikka kuun taivaalta vuokseni, mutta tärkeintä ovat pienet, päivittäiset jutut: hän menee nukkumaan ja herää joka aamu yhtä aikaa kanssani (vaikka menisin aamuviiteen töihin), keittää kahvit ja puurot, tekee kotitöitä (pyytämättä), tekee lempiruokaani ja ostaa vaikka kukkia jos tietää että minulla on ollut rankka päivä. Joka päivä hän kehuu minua kauniiksi, kertoo rakastavansa ja kuinka onnellinen on kanssani. Hänen ansiostaan jaksan kaiken kuran mitä maailma niskaani kaataa.
Minä saan elää puolet vuodesta itselleni. Eli joka toisen viikon. Joka toisen viikon olen sitten sataprosenttisesti äiti lapsilleni.
Ja mikä parasta, niin teinit itse ovat valinneet tämän asumismuodon.
Hyvä ja taloudellisestikin hyvin pärjäävä mies; ihanat ja hyvin koulussa menestyvät lapset (poika ja tyttö); kiva työ, jossa joustavat työajat; uralla on saanut jo toteuttaa suuren osan haaveistaan; oma ja perheenjäsenten terveys; hieno, valoisa koti merinäköalalla. Varmaan näistä voisi moni olla kateellinenkin, mistä yritän aina muistuttaa itseäni, kun menee mukamas huonosti.
ihmisillä on tapana pitää minusta :)