Kaikki yhteistä? (raha, omaisuus)

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 19:28"]

Mutta AP, jos avioparilla on oikeasti kaikki yhteistä, niin silloinhan asunto ostetaan molempien nimiin ja sitä lyhennetään sen tuloilla, kuka milloinkin tienaa. Käytännössä toinen saattaa siinä ostaa toiselle asuntoa, mutta jos toinen hoitaa lapsia niin sitten asia on niin. 

Eli sinun esimerkissäsihän rahat EIVÄT ole yhteisiä. 

Näin meillä. Olimme avoliitossa ja hoidin yhteisiä lapsiamme 8 vuotta kotona. Erotessa sain puolet talosta, vaikka mies sitä oli maksanut, sillä se ostettiin molempien nimiin. Oma osuuteni oli miehen lainan vakuutena, joten myydessä pankki kuitasi velat maksetuksi ja loppusumma jaettiin puoliksi. En jäänyt tyhjän päälle + elatusmaksut vielä lisäksi. Mies katuu ikuisesti vieraissa käyntiään :-D

[/quote]

Meillä kaikki on yhteistä, naimisissa olemme olleet kolmekymmentä vuotta, ei lapsia. Tällä hetkellä elämme puolison tuloilla, ei ongelmia. Kumpikin voi käyttää rahaa oma harkintansa mukaan, mutta isommista hankinnoista  keskustellaan. Joskus ärsyttää, koska puoliso kysyy minun mielipidettä pienempiinkin ostoksiinsa. Hän hoitaa kaikki raha-asiat, ja ajoittain pidämme "palaverin", ja kartoitamme tilitilanteet ym. talouteen liittyvät asiat. 

Jos kävisi niin, että ero tulisi, niin ei hätää sittekään. Kummallekin jäisi ihan mukavasti omaisuutta, eikä ihan heti olisi huolta huomisesta. 

Kuka hullu jää kotiin jos puoliso ei sitä arvosta?
En ymmärrä kenen mielestä kotona olo on lorvimista... ei ainakaan meidän perheen kodinhoito ja kasvatusstandardeilla ehdi lorvia!
Meillä kotona olo ja työssäkäynti on jaettu puoliksi. Kumpikin on raskasta mutta palkitsevaa TYÖTÄ.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:58"]

Kuka hullu jää kotiin jos puoliso ei sitä arvosta? En ymmärrä kenen mielestä kotona olo on lorvimista... ei ainakaan meidän perheen kodinhoito ja kasvatusstandardeilla ehdi lorvia! Meillä kotona olo ja työssäkäynti on jaettu puoliksi. Kumpikin on raskasta mutta palkitsevaa TYÖTÄ.

[/quote]

Kukaan ei ole keskusteluissa viitannut, että kotiäitinä oleminen olisi lorvimista. Keskustelussa on kyse nyt puhtaasti raha-asioista. Kotiäitinä oleminen on työtä siinä missä muukin.

t. AP

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:58"]

Kuka hullu jää kotiin jos puoliso ei sitä arvosta? En ymmärrä kenen mielestä kotona olo on lorvimista... ei ainakaan meidän perheen kodinhoito ja kasvatusstandardeilla ehdi lorvia! Meillä kotona olo ja työssäkäynti on jaettu puoliksi. Kumpikin on raskasta mutta palkitsevaa TYÖTÄ.

[/quote]

Kukaan ei ole keskusteluissa viitannut, että kotiäitinä oleminen olisi lorvimista. Keskustelussa on kyse nyt puhtaasti raha-asioista. Kotiäitinä oleminen on työtä siinä missä muukin.

t. AP
[/quote]
Ok, en ehtinyt lukea joka viestiä, silmäilin osan, ehkä sitten tulkitsin väärin. Miksi puhut kotiäitiydestä? Voihan kotona olla isäkin (kuten meillä). Mielestäni jos toinen on työelämässä ja toinen "uhrautuu" hoitamaan kotia, niin siltä ajalta on perusteltua pistää kaikki tulot tasan, kunhan kotiin jäämisestä on sovittu reilusti, isäkin saa valita jääkö kotiin vai painuuko töihin. (Parin ekan äidille pakollisen kk jälkeen)
8

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:21"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:58"] Kuka hullu jää kotiin jos puoliso ei sitä arvosta? En ymmärrä kenen mielestä kotona olo on lorvimista... ei ainakaan meidän perheen kodinhoito ja kasvatusstandardeilla ehdi lorvia! Meillä kotona olo ja työssäkäynti on jaettu puoliksi. Kumpikin on raskasta mutta palkitsevaa TYÖTÄ. [/quote] Kukaan ei ole keskusteluissa viitannut, että kotiäitinä oleminen olisi lorvimista. Keskustelussa on kyse nyt puhtaasti raha-asioista. Kotiäitinä oleminen on työtä siinä missä muukin. t. AP [/quote] Ok, en ehtinyt lukea joka viestiä, silmäilin osan, ehkä sitten tulkitsin väärin. Miksi puhut kotiäitiydestä? Voihan kotona olla isäkin (kuten meillä). Mielestäni jos toinen on työelämässä ja toinen "uhrautuu" hoitamaan kotia, niin siltä ajalta on perusteltua pistää kaikki tulot tasan, kunhan kotiin jäämisestä on sovittu reilusti, isäkin saa valita jääkö kotiin vai painuuko töihin. (Parin ekan äidille pakollisen kk jälkeen) 8

[/quote]

Puhun nyt äideistä, koska mielestäni kotiäiteys on vielä paljon yleisempää. 

On ok pistää siltä ajalta tulot tasan, mutta nimenomaan siltä _ajalta_. Tarkoitan viestissäni kotiäitejä, jotka ovat suunnitelleet olevansa koko elämänsä kotona ilman mitään koulutusta, työkokemusta yms. ja elävät miehensä rahoilla.

Jos ollaan vielä avoliitossa ilman minkäänlaisia testamentteja tms. niin siinä sitä sitten ollaan tyhjän päällä jos jotain sattuu, kun käykin ilmi, että 'yhteinen' koti ei olekaan niin yhteinen, kun mies on sen yksin ostanut jne.

AP

8 jatkaa, ok, luin nyt aloituksen ajatuksella, ap olit rajannut perhevaapaat pois.
En oikein ymmärrä onko tuo kotirouvana olo Suomessa kovin yleistä. Mutta ehkä oikea titteli silloin on edustusvaimo? Vaimon tehtävä on edustaa, pitää itsensä kuosissa ja perheen kulissit kasassa? Voi sekin käydä ihan työstä ja jos mies tienaa tarpeeksi ja molemmat haluavat ja on mahdollisuus moiseen, niin mikä jottei. Jos vaimo uhraa elämänsä tuohon, niin kyllä siitä pitää eläke huolehtia myös. Jos vaikka ukko vaihtaa edustavavampaan!
Kyllä minä ainakin olen vähän kateellinen :)

Eikös Suomessa laki ole vähän niin, että myös avoliitossa oleminen huomioidaan ja ei jää noin tyhjän päälle?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:30"]

Eikös Suomessa laki ole vähän niin, että myös avoliitossa oleminen huomioidaan ja ei jää noin tyhjän päälle?

[/quote]

Onko näin? Itse en ole tällaisesta kuullutkaan. Olisiko lesken eläkettä saanut jotenkin, vaikka olisi avoliitossa? Tällaista muistelen, mutten ole tästäkään varma. 

AP

Meillä on aina ollut kaikki yhteistä jo silloin kun seurustelimme. Ei ole mitään ongelmaa jakaa "omaa omaisuutta" toisen ja koko perheen hyväksi. (2lasta)

Ikinä ei ole tarvinnut rahasta tai raha-asioista tapella. Kumpikaan ei ole pihi eikä itsekäs.

Olemme naimisissa ja ei ole avioehtoa joten kaikki menee puoliksi erossa niin ei tarvitse silloinkaan tapella. Tosin emme ole eroamassa. 

Kyllä meilläkin on kummallakin omat rahat, tilit ja omaisuudet. Molemmille ihan itsestään selvää, ja samoin oli avioehdon allekirjoittaminen. Kotona isällä ja äidillä oli myös aina pelkästään omat tilit, ehkä sieltä sitten tullut tää malli. Nyt oon kotirouvana, ja meillä se ei tosiaan tarkoita sitä että eläisin miehen tuloilla vaan ihan omilla rahoillani.

Avoliitossa ei jää enää "tyhjän päälle" jos on lapsia ja on ollut tarpeeksi kauan yhdessä. Tosin pitää osata pitää puolensa jos se varakkaampi on pihi ja mulkku.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 12:30"]

Eikös Suomessa laki ole vähän niin, että myös avoliitossa oleminen huomioidaan ja ei jää noin tyhjän päälle?

[/quote]

Mikä sekin on väärin, koska toiset haluavat nimenomaan valita sen avoliiton, koska siinä ei varallisuutta jaeta liiton päättyessä.

Mulla on suku täynä itsenäisiä naisia ja elämä opettanut muutamaakin sukupolvea siinä, että kaikenlaista voi sattua (mm. puolison sairastuminen) ja muihin ei lopulta voi luottaa kuin itseensä.

Näistä lähtökohdista pidän ihan käsittämättömänä ajatusta, että kaikki olisi yhteistä. Toki puolisoa tuetaan ja jelpataan ja yhdessä sovitaan perheen taloudellisisitakin asioista, mutta viimekädessä kumpikin hallinnoi omaa osuuttaan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:40"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:29"]

Minä olen ollut 9 vuotta kotiäitinä, siis miehen tuloilla. Nykyisin olen se joka tienaa tuplasti enemmän kuin toinen. Meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Minulle taas tuo sinun ajattelusi on melkoisen vierasta.¨Minä ajattelen, että elämässä pärjää aina, tavalla tai toisella. Jos tulee ero ja kaikki menee, niin sitten rakennetaan kaikki alusta itse. En minä sitä pelkää tai ala varmistella. Tässä maassa ei jätetä ketään nälkään tai viluun kuolemaan joten mitä pelättävää siinä olisi, vaikka menisi asunto ja työ ja puoliso ja kaikki? Minulle ei mitään.

[/quote]

Sinä selvästikin olet huolehtinut koulutuksestasi, jotta olet päässyt kotiäitiyden jälkeen (hyväpalkkaiseen) töihin.

Tarkoitinkin tekstillä naisia, jotka eivät esimerkiksi kouluttaudu ollenkaan eivätkä ajattele, että tulevaisuudessa voisi olla muuta kuin perhe-elämää miehen hoitaessa raha-asiat. Koulutuksellakin tarkoitan sitä, että ei missään nimessä ole pakko hankkia tutkintoa korkeakoulusta, mutta jonkunlainen koulu olisi käytynä, jotta voisi työllistyä.

Kai ajatusmaailmani liittyy (liikaakin) itsenäisyyteen ja sen turvaamiseen. Loppujen lopuksi elämässä kyllä aina pärjää ja asiat järjestyy. Minut on vain kasvatettu niin, että loppujen lopuksi ainoa, joka asiat voi puolestasi hoitaa, olen minä itse. Yhteiskunnaltakaan ei välttämättä tukea saa, jos ei sitä itse osaa hakea.

t. AP

[/quote]

Minulla tosiaan oli aina halu hankkia akateeminen koulutus, ihan oman älyllisen kiinnostuneisuuteni takiakin. Lisäksi varmaan olisin pitkästynyt aika paljon pelkästään kotona oleillessa, jos lasten ollessa jo isompia olisin vain siellä ollut.

Toisaalta esim. äitini on ollut kotirouva koko ikänsä, ja täysin isäni elätettävä. En minä siinäkään mitään pahaa näe. Järjestely on sopinut molemmille, mies on saanut vapauden lasten- ja kodinhoidosta, mahdollisuuden luoda mm. paljon työmatkoja vaativaa uraa,  ja äiti vapauden työelämästä. Avioehtoa heillä ei luonnollisesti ole, joten tyhjän päälle ei olisi äiti jäänyt siinäkään tapauksessa jos isä olisi päättänyt lähteä. Toisaalta en usko että äidilläni olisi koskaan ollut joka tapauksessa älyllistä kapasiteettiä pärjätä missään opinnoissa tai oikein missään töissäkään, joten hienoa että hänen elämänsä on noin järjestynyt. 

[/quote]

Entä äitisi eläke? Onko isäsi maksanut puolisolleen eläketurvaa?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:19"]

Taidan sohaista tikulla muurahaispesää, mutta koska asia mietyttää niin paljon, niin annetaan mennä.

Olen saanut kuvan, että monissa perheissä ajatellaan rahan ja omaisuuden olevan yhteistä, huolimatta siitä, kuka rahan tienää tai esimerkiksi omaisuuden paperilla omistaa. Itse en oikein ymmärrä tällaista ajattelua. En esimerkiksi kehtaisi elää pelkillä miehen tuloilla jatkuvasti. Toki joskus voi olla pakko, esimerkiksi perhevapaan tai työttömyyden aikana. 

Tuleekohan esimerkiksi tietyille kotiäideille koskaan mieleen, että vaikka kuinka halutaan ajatella, että kaikki tulo ja omaisuus on yhteistä, ei se ole niin? Jos esimerkiksi avoparille ero sattuu ja mies on ostanut 'yhteisen' kodin, niin ei siinä paljoa naisen sana paina, kun ei ole nimeä paperissa? On melkeinpä lapsellista ajatella, että kaikki on yhteistä.

Saatan ajatella liian raa'asti, mutta itse haluaisin ainakin turvata oman tulevaisuuteni, jos avopuolisolleni esimerkiksi sattuisi jotain. En missään nimessä haluaisi olla riippuvainen miehestäni rahallisesti. 

[/quote]

Ymmärrän, mitä aloittaja ajaa takaa. Kerron kuvitellun esimerkin meidän elämästä.

Asun miehen omistamassa asunnossa, josta en ole maksanut penniäkään eikä mun nimeä ole missään paperissa, paitsi isännöitsijällä (ilmeisesti jossain talokirjassa, että olen kirjoilla ja asun tässä asunnossa). Otan osaa juokseviin kuluihin, ne maksetaan puoliksi (sähkö, netti, ruoka, vakuutukset jne.).

Jos nyt eroaisimme, ottaisin mukaani tietenkin oman omaisuuteni. Mutta sitten tulee tenkkapoo: mikro? pesukone joka maksoi melkein 700e? Kovalevy? Entä ne kaikki nippelit ja nappelit, joiden arvo on vähäinen, paitsi suurena määränä? (työkalut, kupit, kulhot, petivaatteet...)

Koska en ole oikeastaan vuokralainen, mut voi potkia ulos vaikka heti, koska meillä ei ole mitään sopimusta siitä.

Mitä minulle jää erossa? Omat tavarani, jotka toin tänne ja ehkä joku kippo jos toinenkin. Onneksi olen älynnyt säästää, en ole ollut vain kartuttamassa miehen omaisuutta, joskaan minulla sitä omaa omaisuutta ei varsinaisesti ole. Toki voisin sitten säästöilläni ostaa asunnon.

Entä jos mies kuolisi? Sitten vasta ongelmia tulisi! En perisi häntä millään tavalla. Oikeuteni asua tässä asunnossa riippuisi miehen vanhemmista. Mutta entä jos tuleekin tädinkumminkaimanserkunsukulainen Ruotsista, joka ehdottomasti haluaa asumaan tähän asuntoon. Hurja täti joka haluaa heittää mut ulos tästä asunnosta, koska en ole mitään sukua, mutta hän on. Kuinka omaisuus jaetaan? Kuka osti mikron? Kenelle menee stereot? Kuka saa pyyheliinat? Entä työkalut?  Kuitteja ei ole säilytetty.

Toki jossain säädöksessä kehoitetaan ottamaan huomioon suhteen pituus ja laatu (ollaanko esim. kihloissa tai häitä suunnitteilla tms.). Kuitenkaan se ei ole mikään lakipykälä. Avopuolison turva on olematon. Ja sitä ei monikaan ajattele.

Toisaalta miksi pitäisi nähdä se vaiva, että menisi lakimiehen juttusille ja tekisi jonkinnäköisen testamentin / ohjenuoran, miten toimitaan, jos toiselle osapuolelle tapahtuisi jotain? Eikö samalla vaivalla vetäisi nimet avioliittopaperiin ja nauttisi sen tuomista eduista?

No olin liitossani se osapuoli, joka tienasi enemmän ja oli silti pidempään hoitovapailla. Omaisuuteni (omistusasuntoni) turvasin nimenomaan sillä, etten solminut avioliittoa mieheni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 11:29"]

Minä olen ollut 9 vuotta kotiäitinä, siis miehen tuloilla. Nykyisin olen se joka tienaa tuplasti enemmän kuin toinen. Meillä on aina ollut kaikki yhteistä. Minulle taas tuo sinun ajattelusi on melkoisen vierasta.¨Minä ajattelen, että elämässä pärjää aina, tavalla tai toisella. Jos tulee ero ja kaikki menee, niin sitten rakennetaan kaikki alusta itse. En minä sitä pelkää tai ala varmistella. Tässä maassa ei jätetä ketään nälkään tai viluun kuolemaan joten mitä pelättävää siinä olisi, vaikka menisi asunto ja työ ja puoliso ja kaikki? Minulle ei mitään.

[/quote]Oikein ajattelet. Meillä ollut 45 avioliittovuoden aikana kaikki yhteistä. Omaisuudet  rahat ym. Kumpikaan ei ole valittanut asiasta. Nykyihmisillä on ainainen luottamuspula ja yhteen muutetaan liian löyhin perustein ja sitte valitetaan puolison jokaista virhettä näillä nettipalstoilla.

Pitää valita niin hyvin,ettei tarvitse mistään valittaa. edesmenneellä äidilläni oli tapana sanoa, että mies pitää tutkia ennekuin yhteen mennään ja tyhmyydestä sakotetaan.