Aupairina ulkomailla ja haluaisin vaan kotiin :(
Moi, tää on varmaan vähän väärä paikka avautua tästä mutta mitä voisin oikein tehdä? Oon aupairina elokuuhun asti mutta en vaan enää kestä täällä olemista yhtään. Mulla on tosi ulkopuolinen olo, tunnen olevani piika ja kuulin sattumalta kun vanhemmat naureskeli mulle mun selän takana. En syö täällä ikinä lämmintä ruokaa koska perhe syö keskenään iltaisin, ja en oikein uskalla syödä täällä kun perheellä on jääkaapissa ruuat mitä ei saa syödä, mulle on ok syödä leipää. Olin viimeviikolla sairaana ja sain huudot siitä että esitän ja valehtelen olevani sairas. Tuli tosi paha mieli. :( Tuntuu muutenkin että oon koko ajan vaan tiellä ja edellä ja riesana vaikka vietän kaiken ajan omassa huoneessani jos oon kotona.
En kehtaa valittaa, mutta haluaisin kotiin. Perheen isä sanoi vähän aikaa sitten että oon täällä elokuuhun asti ja sanoin vaan että juujuu. Ei mulla kyllä ole Suomessa kesätöitäkään tiedossa mutta mulla on vaan niin kurja olo täällä vaikka 9kk oon ollutkin. Voinko lähteä lyhyellä varotusajalla kotiin? Vaikka viikon päästä?
Kommentit (45)
Juttele perheen vanhempien kanssa illalla, kun lapset on nukkumassa. Voit sanoa, että sulla on koti-ikävä. Älä missään nimessä vaan ilmoita lähteväsi, koska siitä jää paha mieli molemmille osapuolille. Voitte sitten yhdessä miettiä, mitä teette asialle. Joko perhe yrittää ottaa sut paremmin huomioon tai etsii uuden aupairin.
Tuohon syömisasiaan en osaa sanoa mitään. Oon ollut kaksi kertaa aupparina ja ekassa perheessä söin kaikki ateriat perheen kanssa, toisessa perheessä lounas yhdessä, ja mulla oli omassa huoneessa jääkaappi aamu- ja iltapaloja varten. Sain myös syödä ne muun perheen kanssa, jos halusin ja perhe osti mulle kauppareissulla, mitä pyysin.
Missä oot au pairina?
Miten ne naureskeli sulle? Millaisia sun päivät on? Harmittaa sun puolesta!
Mikset sä syö niiden kanssa? Reippaasti vaan, se on sun oikeus!
Häivy sieltä. Irtisanomisajat my ass. Otat kapsäkkisi ja käyt. Ihan on isäntäperheen ongelma, miten kersanhoitonsa järjestävät. Idea: hoitavat itse!
Mitä siitä tapahtuisi jos vaan lähdet? Et tietysti saa työtodistusta, mutta mitä muuta? Hittoako sä niitä mietit miten ne pärjää kun nekään ei mieti miltä susta tuntuu.
Kuinka usein aupair-tytöt ihastuu perheenisiin ja naiskentelee näiden kanssa?
Mun tytär on ollut suurinpiirtein yhtä kauan, ja hän lähti ensimmäisestä perheestä ja etsi uuden, ensin otti pienen pätkän yhdestä perheestä ja sitten löysi nykyisen paikan. Hän on pitänyt yhteyttä muihin lähistön au-paireihin ja tapaa heitä vapaa-aikana, esim. viikonloppuisin. Nykyään kun on helppo löytää suomalaisia netin kautta missä vaan. Aika omituiset ruokajärjestelyt, miksi et ole aikaisemmin sanonut siitä, jo silloin alussa, että olisi ollut selvää mitä he olettavat sinun syövän. Pidä rohkeasti puolesi!
Yritä mennä mukaan vaan, älä piiloudu huoneeseesi! Yritä päästä mukaan ihan avoimin mielin! Suomalainen sulkeutuu niin helposti...
Et voi lähteä. Suomessa on hallitus vaihtunut ja rajat on suljettu ulkopuolisilta. Olet valintasi tehnyt ja olet omillasi
Minä kitkuttelin myös ikävässä perheessä vuoden. Isä ja lapset olivat mukavia mutta äiti hirveä. Onneksi oli muutama kaveri niin oli tekemistä. Minäkään en koskaan syönyt perheen kanssa iltaruokaa, joko lasten kanssa tai sitten mussutin suklaata huoneessani. Matkustelin isompiin kaupunkeihin viikonloppuisin ja vietin aikaa kavereiden kanssa.
voisitko hankkia jonkun harrastuksen?
Paljon tsemppiä sinne! Jos et yhtään viihdy niin lähde.
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 22:01"]
Yritä mennä mukaan vaan, älä piiloudu huoneeseesi! Yritä päästä mukaan ihan avoimin mielin! Suomalainen sulkeutuu niin helposti...
[/quote] Siis perheestä välittyy se, että olen riesana ja tiellä ja vanhemmat ovat sanonetkiin, että odottavat minulta työpanokseni ja sen jälkeen omaa aikaa perheen kanssa ja etten häiritse perhe-elämää. Tästä on siis puhuttu. Ja oon briteissä. ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:08"]
Sopimuksessa ei lue mitään irtisanomisajasta. :/ tuntuisi kyllä kurjalta jättää ne pulaan, mutta oon purrut hammasta jo monta kuukautta ja oon tosi yksinäinen täällä pikkukaupungissa. vika niitti oli toi kun kuulin vahingossa miten ne naureskeli mulle. ehkä oon liian herkkä mutta ei vaan tee enää mieli olla täällä ollenkaan vaikka lapset onkin ihania.ap
[/quote]
Sinullahan ei oikeastaan ole mitään hävittävää siellä, ja juuri siitä syystä yrittäisin sinuna ratkaista tilannetta jollakin muulla tavalla kuin puremalla hammasta ja sen jälkeen vain häippäisemällä. Vaikka ratkaisuyrityksesi menisi mönkäänkin, ei siitä seuraa mitään sen kummempaa katastrofia. Mutta jos yrityksestä seuraa todellinen ongelman ratkeaminen niin, että voit olla au-pair -aikasi loppuun asti perheessä ja sinulla on siellä jopa mukavaa, olet saanut ensinnäkin mukavan kokemuksen ja toiseksi olet oppinut selvittämään hankalia tilanteita elämässäsi ja saat lisää itseluottamusta.
Tuo passiivis-aggressiivinen pakeneminen tilanteista ei oikeasti ole kovinkaan kypsää ja kehittynyttä ongelmanratkaisua, vaikka valtaosa suomalaisista sitä harrastaakin. Sinulla olisi nyt tilaisuus opetella hoitamaan asioita vastuullisemmin!
Sanopa vaikka perheen vanhemmille (rauhallisena hetkenä), että kuulit heidän puhuvan sinusta ja että sinulle tuli siitä ikävä olo. Kerro lisäksi että syömisesi on ollut ongelmallista etkä oikein jaksa noin huonolla syömisellä osallistua perheen kuvioihin sillä tavalla kuin vanhemmat ehkä toivoisivat (jos se pahan puhuminen liittyi johonkin tällaiseen). Ehdota, että sinulle alettaisiin hommata kunnon ruuat tästä eteenpäin, tai että voisit ruokailla yhdessä perheen kanssa samalla kuin hekin. Kerro, että haluaisit tutustua ja luoda heihin hyvät suhteet, että kummallekin osapuolelle jäisi sielläoloajastasi myönteiset muistot.
Yritä puhua asiasta neutraalisti ja syyttelemättä, mutta kuitenkin kertoen kielteisistäkin tunteistasi rehellisesti. Jos he eivät siitä ota onkeensa, voit kertoa että harkitset kotiinlähtemistä ennenaikaisesti. Jos ei sekään tehoa, niin sitten olet tehnyht parhaasi parantaaksesi tilannetta ja sinulla on hyvä syy lähteä kesken pois.
Kyllä se siitä!
Onko perhe suomalainen vai ulkomaalainen?
Mitä kautta menit au pairiksi? Eli järjestikö tuon paikan sinulle joku kolmas osapuoli vai ihanko itsenäisesti hait ja sait tuon paikan? Koska mikäli apuna oli joku ylempi taho niin heidän pitäisi kyllä kyetä sinua auttamaan tilanteessasi vaihtamaan isäntäperhettä tai sitten palaamaan Suomeen. Käsittääkseni tuollainen isäntäperheiden vaihtaminen ei ole mitenkään harvinaista, oli kyse sitten vaihtareista tai au paireista joten rohkeasti vain kysymään asiasta. Isäntäperheen tunteita en sinuna vaivautuisi liikoja miettimään, koska he selkeästi rikkovat sitä yleistä periaatetta vastaan, että au pair ei ole mikään piika...
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 22:01"]
Yritä mennä mukaan vaan, älä piiloudu huoneeseesi! Yritä päästä mukaan ihan avoimin mielin! Suomalainen sulkeutuu niin helposti...
[/quote] Siis perheestä välittyy se, että olen riesana ja tiellä ja vanhemmat ovat sanonetkiin, että odottavat minulta työpanokseni ja sen jälkeen omaa aikaa perheen kanssa ja etten häiritse perhe-elämää. Tästä on siis puhuttu. Ja oon briteissä. ap
[/quote]
Ahaa, no jos he eivät halua hengailla kanssasi tai tutustua sinuun, niin sitten asia on niin. He ovat siitä huolimatta velvollisia hoitamaan asiat siten, että saat syödäksesi kunnollista ruokaa! Ja selän takana naureskelusta ja pahan puhumisesta tulee esittää pahoittelut, koska kuulit sen ja loukkaannuit siitä. Tiukasti vain asetut vaatimaan oikeuksiasi. Pahinta, mitä voi tapahtua on että jompi kumpi kilahtaa ja reagoi epärakentavasti (tai molemmat), mutta et sinä siihen kuole. Todennäköisesti siitäkin opit suhtautumaan moisiin tapauksiin tilanteen vaatimalla keveydellä, etkä jaksa enää ottaa niin itseesi moisista.
t. 21
Mitäpä jos katselisit muita au-pair-paikkoja? Voisit käydä katsomassakin uutta perhettä ja työpaikkaa. Sitten nostaisit kissan pöydälle nykyisen perheen kanssa, kertoisit ihan suoraan miltä tuntuu, syyttelemättä vaikka varmasti tuntuu siltä että tekisi mieli sanoa suorat sanat. Jos et saa mitään vastakaikua ja ymmärrystä, miksi sietäisit jotain sellaista? Kolmekin kuukautta on todella pitkä aika. Kuulostaa minulle siltä, etteivät he oikein arvosta sinua. Voisit vaihtaa perhettä ja viettää ehkä paremmat kolme kuukautta uudessa perheessä.
Tiedän aika hyvin noi fiilikset, olen itsekin ollut joskus au pairina eikä homma ole todellakaan niin helppoa mitä joku ulkopuolinen saattaa kuvitella.
Voit ihan vapaasti lähteä, kun haluat.
Etsi äkkiä maasta muita au paireja, voivat auttaa ja voitte jakaa kokemuksia etkä ole ihan yksin!
Au pair auttaa aina toistaau pairia :)
Perheeni vaihto varmasti onnistuu mutta älä lannistu moisten pönttöpäiden takia.