down-lapsen synnyttäminen tietoisesti?

En tekisi tieten tahtoen Downia maailmaan missään tapauksessa. Se ei olisi ketään kohtaan oikein.

Olen itse raskaana ja normiseulontojen mukaan minulla ei ollut kohonnutta riskiä Down-lapseen. Jäi kuitenkin mietityttämään se 15% virhemarginaali mikä testeihin jäi. Mielestäni Down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma eivätkä tätä geenipoikkeamaa kantavat näytä hirveästi kärsivän. Luultavasti olisin jatkanut raskautta vaikka seulonnoista olisi tullut eri tulos.

Jos on valmistautunut siihen, että joutuu itse auttamaan lastaan melkein kaikessa jokapäiväisessä elämässä koko tämän eliniän, niin siitä sitten vain. Downit eivät ole itsestään pärjääviä, eivät edes nämä perttikurikat soittelisi yhtään mitään ilman huomattavia tukitoimia.

Luulen, että on ihmisiä jolle lapsen tappaminen on vielä pahempi.
Enkä nyt tarkoita tuomita abortteja, vaan sitä, että jotkut ajattelevat noin.

Entä mitä ajattelet kun kuulet jonkun päätyneen pitämään down-lapsen? 

Onko hän silmissäsi enemmän sankari vai ehkä ihminen joka on tehnyt päätöksen minkä vakavuutta ei ole täysin ymmärtänyt?

Jos tällaisen päätöksen tekee, onko silloin oikein odottaa paljon tukea lähipiiriltä?

ap

Yksi yhteiskunnan sivistysmittari on se, millä lailla se tukee vähäosaisempia tai erityistukea tarvitsevia. Aika karu meininki Suomessakin tulisi olemaan, jos yhteiskunnan tai lähiomaisten tuki evättäisiin vammaisilta, kroonisesti sairailta, vanhuksilta jne.

Tietenkin jos vammaisen lapsen synnyttää, täytyy varautua siihen että lapsi tarvitsee huolenpitoa loppuelämänsä ajan ja vanhempi tulee sen ensisijaisesti antamaan.

Tiedän perheitä, jotka ovat tietoisesti ottaneet vastaan down-lapsen. Heille abortti ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehto. Mitä muutakaan jää kuin sopeutua siihen, että down-lapsi tulee tarvitsemaan erityistä hoitoa ja huolenpitoa. Tukea tottakai tulevat tarvitsemaan.

Mun mielestä ihmiset, jotka tarkoituksellisesti ovat downin tehneet, ovat usein ottaneet elämäntehtäväkseen maailman valistamisen siitä, mikä on Oikein. Jotkut katsoo asiakseen toteuttaa itseään liikenteessä, jotkut downeissa. Kirkasotsaisuus menee kaiken muun edelle. Liikenneopettaja aiheuttaa vaaratilanteita ja aggressioita ja downinpalvoja sekä fyysisiä että henkisiä kärsimyksiä ja ongelmia downille itselleen, terveille lapsilleen ja muille läheisilleen. Sitten ollaan ehkä vihaisia ja pettyneitä, kun tukiverkko ei jaksa ollakaan apuna ja viranomaisten kanssa saa tapella ja kohta avaudutaankin iltapäivälehdessä ja kerätään adresseja ja valitetaan ihmisoikeustuomioistuimiin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 08:44"]

Mielestäni Down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma eivätkä tätä geenipoikkeamaa kantavat näytä hirveästi kärsivän. 

[/quote]

Jaa, vietät sitten paljonkin aikaa lasten teho-osastoilla ja kehitysvammahoitoloissa? Ne perttikurikat ja salattuelämänäyttelijät kun ei todellakaan ole tyypillisiä Downeja. Suurimmalla osalla on paljon vakavammat vammat, ja erinäisiä terveysongelmia. Iso osa ei todellakaan selviydy itsenäisesti, vaan on täysin muiden avun varassa koko (sairaalloisen) elämänsä (wikipedia):

"Down-henkilöillä on muuhun väestöön verrattuna noin 40 kertaa suuremmalla todennäköisyydellä synnynnäinen sydänvika. Leukemian ja kilpirauhasen vajaatoiminnan riskit kasvavat, ja down-lapset ovat tavanomaista alttiimpia hengitystie- ja korvatulehdukselle. Näiden lisäksi heillä on tavallista suurempi riski saada muun uassa ruokatorven refluksitauti ja uniapnea, sekä mihin hyvänsä ruumiin osaan vaikuttavia vakavia poikkeamia.[4] Sappikivitauti ja keliakia ovat Down-henkilöillä tavallista yleisempiä.[5]

Useiden tutkimusten perusteella leukemian esiintyvyys on Down-henkilöillä 10–20-kertainen muuhun väestöön verrattuna.[6] 

Down-ihmisen tyypillinen älykkyysosamäärä aikuisiälläkin on alle 50. Useimmilla älyllinen kehitysvamma on lievä (ÄO 50-70) tai keskinkertainen (ÄO 35-50), mutta mosaiikkiperimän omaavilla älykkyysosamäärät ovat yleensä 10-30 pistettä korkeammat.

Oireyhtymän arvioidaan vähentävän elinajanodotetta noin 10-30 vuodella, mutta nykyaikana eliajanennuste on selvästi kohonnut. Myös vanheneminen tapahtuu normaaliväestöä nopeammin. Dementiaa saattaa ilmetä verrattain varhain keski-iässä."

Downilaisten mieltäminen "ei niin kärsiviksi" on sama kuin ajattelisi Stephen Hawkingsin perusteella että eihän se ALS nyt niin tappava ja paha sairaus ole (jotka eivät tiedä: tauti tappaa yleensä muutamissa vuosissa, S.H. on hyvin harvinainen poikkeus kun on elänyt jo vuosikymmeniä taudin kanssa). Eli tottakai julkisuudessa esiintyvät vain ne harvinaiset, hyväkuntoisimmat poikkeukset.

Itse aiheeseen: en hyväksy ehdoin tahdoin vammaisen ihmisen tekemistä. Päätös pitää down lapsi on itsekäs - jotta päästään abortin tuomasta syyllisyydestä, tehdään maailmaan kärsivä yksilö joka koko ikänsä vain kuormittaa yhteiskuntaa. Hyvin hyvin itsekästä ja epäinhimillistä, verrattavissa siihen että pitää väkisin hengissä kärsivää lemmikkiä jonka kuka tahansa inhimillinen ihminen päästäisi vaivoistaan.

Mitenkäs ku suomessa ihan tietoisesti hyysätään kouluttamattomia lapsitehtailijoita, työnvieroksujia ja maahanmuuttajia?

Vauvanahan down-lapsi ei ole mikään vaativa, ja vanhempien henkinen sopeutuminen vaatii enemmän tukea kuin lapsen hoito. Todellinen ero vaativuudessa tulee vasta kouluikäisenä, jolloin muut lapset muuttuvat omatoimisemmiksi nopeammin. Ja tietysti aikuistuminen on toisenlaista. Ja toisaalta hyvin samanlaista, kun lapsi muuttaa omaan kotiin, ja siellä on omat kaverit, ihastukset ja kuviot.

Down-lapsia tunnen useita, ja ovat varsin mukavia toimeliaita tapauksia. Tuntuisi todella väärältä ajatella, että heidän olemassaolonsa olisi jotenkin väärin. Mutta ehkä jossain Hitlerin Saksassakin ihmiset pystyivät perustelemaan itselleen ihmisvihansa jotenkin.

Tuntuu niin turhalta joku esittäminen, että Pertti Kurikan nimipäivät Euroviisuissa kertoisi jostain suvaitsevaisuudesta, kun ihmiset kirjoittavat tällaista toisten elämästä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 08:44"]Olen itse raskaana ja normiseulontojen mukaan minulla ei ollut kohonnutta riskiä Down-lapseen. Jäi kuitenkin mietityttämään se 15% virhemarginaali mikä testeihin jäi. Mielestäni Down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma eivätkä tätä geenipoikkeamaa kantavat näytä hirveästi kärsivän. Luultavasti olisin jatkanut raskautta vaikka seulonnoista olisi tullut eri tulos.
[/quote]Voi kuule kun niitä vammoja on paljon rankempiakin kuin down! Synnytyksessä voi tulla vaikka millaisia vammoja ja siihen voi vaikka kuolla. Eikä niitä voi ennakoida mitenkään vaikka kuinka tekisi laskelmia. Oma siskoni kuoli synnyttäessään lapsivesiemboliaan ja myös lapsi menehtyi. Riski sille on noin 0,000000jotakin ja äidin kuolemaan johtaa lähes 100% tapauksista. Lapsi saadaan pelastettua nykyisin lähes aina mutta useimmiten hapenpuute on tehnyt tehtävänsä....

Ap tässä.

Aihe tuli mieleen yhdestä tuttavaperheestä. Heillä on ennestään akksi alle kouluikäistä lasta ja äiti väsynyt, mies ei juuri osallistu kodin- tai lastenhoitoon ja avioeroakin on väläytelty. Sitten tuli yllätysraskaus mistä äiti ensin mietti pitäisikö lasta mutta päätyi sitten jatkamaan raskautta.

Nyt on selvinnyt että tulevalla lapsella on downin syndrooma ja mun mielestä yleinen suhtautuminen tässä on jotenkin vääristynyt. Ja ei, mulla ei ole mitään kehitysvammaisia vastaan mutta tämä tilanne tuntuu musta jotenkin epäilyttävältä.

Äidistä tuli kaikkien tuttujen silmissä sankari kun hän päätti pitää tuollaisen alpsen. Apua ollaan tarjoilemassa joka suunnasta, mutta mä vähän epäilen sen toteutumista kun tähän mennessä tuon äidin on ollut tosi vaikea saada läheisiltään mitään apua edes tosi tiukoissa paikoissa. Kun kenelläkään ei ole aikaa ja on ne omat elämät jne. 

Äiti itse tuntuu uskovan että isoin asia on jo tehty kun on hyväksytty että tuleva lapsi on vammainen. Että aborttien syynä on ainoastaan se ettei ihmiset voi hyväksyä lapsen vammaa, ei se että vamma käytännössä vaikuttaa koko perheen arkeen ja siinä lapsessa ollaan mahdollisesti tiukasti kiinni koko se aika mitä hän asuu kotona. Tai että sen vammaisen ihmisen oma elämänlaatu ei ehkä olisikaan sitä mitä lapselleen toivoisi, että abortin avulla halutaan säästää lapsi noilta kärsimyksiltä.

Nyt kun äiti on tehnyt päätöksensä hän on vahva ihminen ja sankari. Mitä parisuhteeseen tulee, hän näkee tämän vaikeutena joka tulee hitsaamaan heidät vahvemmin yhteen ja kun lapsi syntyy mieskin rupeaa erilailla osallistumaan arkeen. Mä en ole varma olenko pessimisti vai realisti, mutta mua tämä tilanne pelottaa.

Mikäs tapaus se oli muutama vuosi sitten, kun jossain pohjoisessa vanha mies tappoi itsensä ja vammaisen aikuisen tyttärensä? Siitä silloin uutisoitiin, että mies pelkäsi, miten lapsen käy, kun ei ole enää huolehtijaa.

Olisi aika kauhea taakka joutua seuraavat 50-60 vuotta huolehtimaan sairaalloisen lapsensa pärjäämisestä ja tietää, että oman poismenon jälkeen lapsi jää heitteille. En ollenkaan luota nyky-yhteiskunnan kykyyn huolehtia. Juuri oli juttu kehitysvammahoitoloiden pakkokeinoista.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 08:44"]

Mielestäni Down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma eivätkä tätä geenipoikkeamaa kantavat näytä hirveästi kärsivän. 

[/quote]

 Hyvin hyvin itsekästä ja epäinhimillistä, verrattavissa siihen että pitää väkisin hengissä kärsivää lemmikkiä jonka kuka tahansa inhimillinen ihminen päästäisi vaivoistaan.

[/quote]

eihän tässä mistään lemmikeistä ole kyse.. luin juuri kirjaa Hitlerin raivottaret, jossa samanlaisia "armomurhia" tehtiin sairaanhoitajien toimesta tuhansille vammaisille. varmaan mielestäsi tämäkin erittäin eettistä?

Minua taas järkyttää että täällä kehitysvammaisen abortointi on ihan normi ja lapsensa pitäminen on ratkaisu josta tuomitaan. Halutaan "shoppailla" täydellisiä lapsia eikä viallinen kelpaa. No itse ajattelen että siinä ottaa riskin kun lapsen tekee, aina. Ja ottaa vastaan mitä tulee.

En hyväksy muutenkaan sellaista ajattelutapaa että ihmisoikeudet on vaan täydellisillä, terveillä ja virheettömillä ihmisillä. Ihmisen oikeus elämään mitataan sillä kuinka paljon rahallista arvoa kykenee yhteiskunnalle tuottamaan. Todella vastenmielinen arvomaailma. Suurempi vamma on mielestäni tunnekylmyys ja itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle,  jopa jumalalliseen asemaan päättämään toisen ihmisen oikeudesta elämään. Sellaiset ihmiset saavat paljon pahoinvointia aikaan maailmassa, joku down on nyt harvemmin niin kykenevä tekemään pahaa muille ihmisille. Kaikkea ei voi mitata rahassa, ihmiselämä on sellainen asia. 

Downin elämä on erilaista kuin ihmisen jolla ei ole kehitysvammaa, muttei se henkilölle itselleen ole silti huonompi kuin jollain muulla. Samalla perusteella jokaisen toista köyhemmän, sairaamman,  rumemman jne elämä olisi arvoton. Eli suunnilleen jokaisen. 

ap jatkaa

Mä ymmärrän sen ettei kukaan läheisistä ole aborttia kaupittelemassa, sehän olisi asiatonta. Mutta toisaalta mun mielestä on myös kyseenalaista tässä tilanteessa lupailla sellaista apua ja tukea mitä ei oikeasti ole koskaan toteuttamassa. Tai hirveästi maalailla äidistä sankaria jos/kun hän nyt päätyy lapsen pitämään, keräillä vaan ympäriltä menestystarinoita siitä miten hienosti kehitysvammaiset voivat elämässään pärjätä ja kuinka tuo kaikki on iso rikkaus perheelle. Tukea äitiä siinäkin ajatuksessa että tämä tulee olemaan juttu joka korjaa heidän heikoilla olevan avioliittonsa.

Mulle tulee tunne että nämä lähipiirin kannustukset ovat osaltaan vaikuttaneet äidin päätökseen ja samalla luovat hänelle epärelistista kuvaa tulevaisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 08:44"]

Mielestäni Down ei ole pahin mahdollinen kehitysvamma eivätkä tätä geenipoikkeamaa kantavat näytä hirveästi kärsivän. 

[/quote]

 Hyvin hyvin itsekästä ja epäinhimillistä, verrattavissa siihen että pitää väkisin hengissä kärsivää lemmikkiä jonka kuka tahansa inhimillinen ihminen päästäisi vaivoistaan.

[/quote]

eihän tässä mistään lemmikeistä ole kyse.. luin juuri kirjaa Hitlerin raivottaret, jossa samanlaisia "armomurhia" tehtiin sairaanhoitajien toimesta tuhansille vammaisille. varmaan mielestäsi tämäkin erittäin eettistä?

[/quote]

Henkiseltä tasoltaan Down vastaa hyvinkin älykästä koiraa. Hitler-korttiin nyt en viittis edes vastata mitään, mutta minun arvomaailmassani abortti ja murha ovat kaksi eri asiaa. Oli kyse sitten terveestä tai sairaasta. "Abortti on murha" -keskustelua voinee käydä jossain muussa ketjussa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:26"]Minua taas järkyttää että täällä kehitysvammaisen abortointi on ihan normi ja lapsensa pitäminen on ratkaisu josta tuomitaan. Halutaan "shoppailla" täydellisiä lapsia eikä viallinen kelpaa. No itse ajattelen että siinä ottaa riskin kun lapsen tekee, aina. Ja ottaa vastaan mitä tulee.

En hyväksy muutenkaan sellaista ajattelutapaa että ihmisoikeudet on vaan täydellisillä, terveillä ja virheettömillä ihmisillä. Ihmisen oikeus elämään mitataan sillä kuinka paljon rahallista arvoa kykenee yhteiskunnalle tuottamaan. Todella vastenmielinen arvomaailma. Suurempi vamma on mielestäni tunnekylmyys ja itsensä ylentäminen muiden yläpuolelle,  jopa jumalalliseen asemaan päättämään toisen ihmisen oikeudesta elämään. Sellaiset ihmiset saavat paljon pahoinvointia aikaan maailmassa, joku down on nyt harvemmin niin kykenevä tekemään pahaa muille ihmisille. Kaikkea ei voi mitata rahassa, ihmiselämä on sellainen asia. 

Downin elämä on erilaista kuin ihmisen jolla ei ole kehitysvammaa, muttei se henkilölle itselleen ole silti huonompi kuin jollain muulla. Samalla perusteella jokaisen toista köyhemmän, sairaamman,  rumemman jne elämä olisi arvoton. Eli suunnilleen jokaisen. 

 
[/quote].

Onko sinulla kehitysvammaista lasta?

Tottahan sitä jokainen saa lapsensa pitää, jos niin parhaimmaksi katsoo. Myös vammaisen. Tällöin pitää olla valmis siihen, että oma elämä on vammaisen hoitamista. Pitäisi myös ymmärtää se, että kustannuksia tulee ihan eri malliin kuin normaalin lapsen kanssa. Mulla on eräällä ystävällä down-lapsi, ja oon kyllästynyt siihen, kuinka ystävä aina valittaa siitä, kuinka pitäisi sitä ja sitä palvelua tai tukea saada, ja voi kun ei saakaan ja ja... Varmasti on vaikeaa vammaisen lapsen kanssa (jolla on kaikkea oheissairautta myös) mutta mielestäni on naiivia kuvitella, että yhteiskunta vain hoitaa kaiken. Näkökulma on vähän se, että rahojen pitäisi taivaasta tippua, kun hänellä on vammainen lapsi. Jotenkin myös hänen puheenaiheensa liikkuvat vain näissä erityislapsen asioissa ja kuinka on vaikeata ja sitä ja sitä tukea pitäisi hakea ja tuota saada ja ja... No, saahan jokainen tietysti puhua mitä haluaa, mutta valitettavasti en ainakaan itse jaksa vuosia moista kuunnella. Joo, tunnustan: olen paska ystävä, enkä mikään auttava puhelin.