Lue keskustelun säännöt.
Oletteko töissä "omia itsejänne"?
16.01.2022 |
Vai onko teillä työrooli, ja miten paljon työroolinne eroaa omasta itsestänne? Minua kuormittaa töissä eniten tämä suuri ero oikean minun ja työminän välillä, joka siis johtuu siitä että työnteko ei ylipäänsä kiinnosta pätkän vertaa enää ja kuitenkin on 8 h päivässä näyteltävä että kiinnostaa (joskus muinoin olin oma itseni ja valitin koko työpäivän mutta se ei saanut hyvää vastaanottoa, eri työ kuin nykyinen).
Kommentit (47)
Joskus on sattunut asiakkaaksi ihmisiä, jotka on tuttuja sitä kautta, että ovat olleet töissään. Esimerkiksi jäi yksi tosi kiva LTO, joka oli asiakkaana vittumainen työkaverille, seurasin sivusta. Itse asiassa vähän rauhoittui kun huomasi minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä aihe! Olen erittäin sosiaalisella alalla. Työhöni kuuluu myös uusien työntekijöiden kouluttamista. Olen työssäni todella hyvä. Olen ahkera, sosiaalinen yms ja tämä tulee ihan luonnostaan… mutta ns.positiivinenkin sosiaalisuus kuluttaa minua kovasti. Olen, jos en nyt täysin introvertti, niin suuresti kuitenkin. Tarvitsen paljon yksinoloa vapaa-ajalla työn vastapainoksi.
Tämän kaiken tajuamiseen meni vuosikausia. Luulin aluksi olevani masentunut, kun olin ja olen usein tosi väsynyt töiden jälkeen. Työpaikallakin asiat ovat hyvin, vaikka usein onkin kiire. Sitten luin sattumalta introvertti/ekstrovertti-jutun jostain ja valo syttyi päässä. Mulla oli vaan työ ja vapaa-aika epätasapainossa. Ja on osittain edelleenkin.
Aito ihminen on samanlainen kaikkialla.
Olen oma itseni ja muuta en osaisikaan tai jaksaisi edes. Olen töissä asiakaspalvelussa ja siellä olen pidetty, hyväntuulinen ja tekevät työntekijä, kotona perheeni kanssa olen myös samanlainen, eli pidetty, hyväntuulinen ja aikaansaava.
Olen töissä aika hiljainen. En juurikaan vastaile työkavereiden kysymyksiin, jos ne koskevat yksityiselämääni.
Töissä kuuluu keskustella työasioista, ei mistään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua työrooli auttaa jaksamaan, ei päinvastoin. Töissä opettajana korostuvat luonteeni ekstrovertit puolet, kotona olen introvertimpi ja lataan akkuja. En silti koe esittäväni mitään.
Jokaisella normaalilla aikuisella on kyky ottaa käyttöön eri puolia itsestään tilanteen mukaan. Työminä on myös suoja. Asiattoman käytöksen ottaa vastaan työminä, jonka on helppo säilyttää ammatillisuus.
Ap:n suurin pulma ei taida olla työminä vaan se, että hän ei pidä työstään.
Vierailija kirjoitti:
Aito ihminen on samanlainen kaikkialla.
Sama täällä. Aito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni on virkanainen jakkupuvussa. Kun hän tuli kotiin, hän vaihtoi verkkarit päälle lysähti sohvalle ja pieraisi. Sanoisin, että rooli vaihtui.
Luulen olevani töissä enemmän oma itseni kuin siviilissä. Olen töissä ravintolassa, joten tapaan kymmeniä ihmisiä päivässä, mutta siviilissä minulla ei ole ainoatakaan kaveria, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä aika hiljainen. En juurikaan vastaile työkavereiden kysymyksiin, jos ne koskevat yksityiselämääni.
Töissä kuuluu keskustella työasioista, ei mistään muusta.
Olen löytänyt työpaikalta kaksi ehdottomasti parasta ystävääni ja myös useamman hyvän kaverin. En todellakaan luokittele työkavereita vain työkavereiksi, vaan he ovat samanlaisista asioista kiinnostuneita ja innostuneita upeita ihmisiä, joilla on Tottakai omat elämänsä, mutta todella usein myös täysin samanlaisia ajatuksia kuin minulla on.
Olisi masentavaa olla töissä, jossa pitäisi pitää kokoajan kylmää suojamuuria ympärillään ja kohdella työkavereita niin kuin he olisivat vihollisia. Sellainen syö varmasti ihmistä ja kuulostaa, että sillä ihmisellä ei ole muutenkaan ystäviä tai edes kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Etätyön jälkeen ja lähitöihin hetkeksi syksyllä palatessa huomasin kuinka kuormittavaa on olla 8 tuntia päivässä muu kuin oma itsensä. Etätöissä ei tarvinnut. Lähityöaika oli kamalaa enkä meinannut tottua siihen ollenkaan, olin aivan poikki työpäivien jälkeen. Johtuu varmaan siitä että oikeasti olen matalaenerginen introvertti joka ei innostu mistään. Töissä pitää teeskennellä pirtsakampaa.
Tämä ja moni muu aiempi vastaus on tosiaan se mikä juuri minuakin aloittajaa kuormittaa- oikeasti minäkin olen vähäenerginen ja viihdyn parhaiten tv sarjojen ja yleisen hengailun ja lomailun parissa. En jaksaisi sanoa edes kaupan kassalle hei koska useimmat vuorovaikutustilanteet on minusta turhaa höystettä. Vaan työkseni en juuri muuta teekään kuin sosialisoin pirteästi ja ymmärtävästi jne.
Tämän lisäksi vielä työkavereiden kanssa small talkkaaminen, koska jos ei osallistu siihen niin antaa oudon vaikutelman ja sekin kuormittaa. Eli koen näytteleväni ihan eri ihmistä aina työpaikalle astuessani ja sen lisäksi pitää tehdä tietty ne työtkin...uuvuttavaa! Ja töistä poistuessa olen usein itsekseni että onpa ärsyttävä se minun työpersoonani, kuitenkin tämä persoona on huomattavasti pidetympi siellä työpaikalla kuin se joka olen oikeasti. Ei toki ihmekään koska niitä muita tuntuu ne työt kiinnostavan, joitain enemmän joitain vähemmän mutta minua ei kyllä kiinnosta kuin palkkapäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon eri ihminen töissä. Joskus se kuormittaakin, kun tuntuu että teeskentelee työajan. Mutta toisaalta sitä se työ on, että hoitaa asiakkaat "pirtsakasti". Vapaa-ajalla kierrän nuo ihmiset kaukaa, tuppukylässä tosin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Sisareni on virkanainen jakkupuvussa. Kun hän tuli kotiin, hän vaihtoi verkkarit päälle lysähti sohvalle ja pieraisi. Sanoisin, että rooli vaihtui.
No joo, lähinnä vaatteet vaihtuivat. Eiköhän kaikki hänen työkaverinsakin vaihda vaatteita työpäivän jälkeen ja lötkähdä sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua työrooli auttaa jaksamaan, ei päinvastoin. Töissä opettajana korostuvat luonteeni ekstrovertit puolet, kotona olen introvertimpi ja lataan akkuja. En silti koe esittäväni mitään.
Jokaisella normaalilla aikuisella on kyky ottaa käyttöön eri puolia itsestään tilanteen mukaan. Työminä on myös suoja. Asiattoman käytöksen ottaa vastaan työminä, jonka on helppo säilyttää ammatillisuus.
Ap:n suurin pulma ei taida olla työminä vaan se, että hän ei pidä työstään.
En pidä ylipäänsä minkään työn teosta, olen kokeillut vaikka mitä töitä ja lopputulos on sama.
Aito ihminen on tosiaan oma itsensä joka paikassa, mutta silloin kun minä olen oma itseni siellä töissä niin olen se paljon parjattu ilmapiirin pilaava negatiivinen ruikuttaja. Jotenka pitääkseni työpaikkani ja palkkani on minun oltava töissä oikeastaan itseni vastakohta. Minulle sopisi siis kaiketi parhaiten joku kotona tehtävä työ, mutta minulla ei ole mitään myytäviä taitoja, jota voisi tehdä kotona.
Kuitenkin hyvä kuulla että on muitakin roolinvetäjiä, pidin itseäni ehkä vähän häiriintyneenä mutta suurin syyhän on oikeastaan se että monet työt suosivat vain yhdenlaisia persoonia ja muiden on sitten esitettävä olevansa sellainen, koska jostain on saatava rahaa.
Erittäin lihava työkaveri syö pilkottuja vihanneksia rasiasta. Nälissään on työpäivän, ei ihme on vaisu ja välillä piikikäs.
Vierailija kirjoitti:
Oon eri ihminen töissä. Joskus se kuormittaakin, kun tuntuu että teeskentelee työajan. Mutta toisaalta sitä se työ on, että hoitaa asiakkaat "pirtsakasti". Vapaa-ajalla kierrän nuo ihmiset kaukaa, tuppukylässä tosin vaikeaa.
"Pirtsakoista" aspoista tulee juuri tuollainen kuva, että rahantakia vaan ollaan ystävällisiä. Joskus näkee työ ulkopuolella näitä niin naamat ovat niin norsunveellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon eri ihminen töissä. Joskus se kuormittaakin, kun tuntuu että teeskentelee työajan. Mutta toisaalta sitä se työ on, että hoitaa asiakkaat "pirtsakasti". Vapaa-ajalla kierrän nuo ihmiset kaukaa, tuppukylässä tosin vaikeaa.
"Pirtsakoista" aspoista tulee juuri tuollainen kuva, että rahantakia vaan ollaan ystävällisiä. Joskus näkee työ ulkopuolella näitä niin naamat ovat niin norsunveellä.
Tai sitten ei. Ei minulla ole ainakaan mitään ongelmia olla aina mukava. Olen mukava luonnollisesti myös kotona ja kodin ulkopuolella, miksi en olisi?
Olen oma itseni kotona ja töissä. Teen töitä kotonani. Vihasin sitä jatkuvaa teatteria kodin ulkopuolella töissä käydessäni, varsinkin niissä työyhteisöissä, joissa oli ihmeen nipottavia ja pahantuulisia tyyppejä.
Olen ollut myös mukavien ihmisten työyhteisön jäsen, tosin en Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon eri ihminen töissä. Joskus se kuormittaakin, kun tuntuu että teeskentelee työajan. Mutta toisaalta sitä se työ on, että hoitaa asiakkaat "pirtsakasti". Vapaa-ajalla kierrän nuo ihmiset kaukaa, tuppukylässä tosin vaikeaa.
"Pirtsakoista" aspoista tulee juuri tuollainen kuva, että rahantakia vaan ollaan ystävällisiä. Joskus näkee työ ulkopuolella näitä niin naamat ovat niin norsunveellä.
No siis joo, jos työ pitää sisällään asiakaspalvelua, mutta itse sattuu vihaamaan asiakaspalvelua tai ko. työtä muuten vaan, niin rahan takia sitä on ystävällinen tietenkin. Ei minulla ole mitään niitä varsinaisia asiakkaita vastaan ihmisinä, mutta eihän nyt juuri kukaan tee töitä muuta kuin rahan takia. Ainakaan 8 h päivässä, 5 pv viikossa, ja vielä vähemmän kukaan on jossain prisman kassalla mistään syvästä intohimosta töissä.
En ymmärrä yhtään. Etkö ole kotona asiallinen ja miellyttävä? Ja oletko kotona siis nolo ja typerä? Täh? Kuinka vanha olet? Kuulostat hieman eksyneeltä tapaukselta, jolla ei ole olemassakaan sellaista kuin "minä".
Minkälainen sinun lapsuutesi on ollut, jos et voi olla minä myös työelämässä? Ei kukaan odota sinulta mitään robottimaista käytöstä, ei missään työssä ja jos sinä olet kotona nolo ja typerä, niin se kuulostaa enemmänkin huonoitsetuntoisen itseinholta kuin normaalilta aikuisen ihmisen käytöksestä.