Lue keskustelun säännöt.
Oletteko töissä "omia itsejänne"?
16.01.2022 |
Vai onko teillä työrooli, ja miten paljon työroolinne eroaa omasta itsestänne? Minua kuormittaa töissä eniten tämä suuri ero oikean minun ja työminän välillä, joka siis johtuu siitä että työnteko ei ylipäänsä kiinnosta pätkän vertaa enää ja kuitenkin on 8 h päivässä näyteltävä että kiinnostaa (joskus muinoin olin oma itseni ja valitin koko työpäivän mutta se ei saanut hyvää vastaanottoa, eri työ kuin nykyinen).
Kommentit (47)
Aivan toisenlainen työrooli! Olen erittäin introvertti ja viihdyn lähinnä oman perheen kanssa. Olen myös vähän konservatiivinen ja vanhanaikainen persu, enkä oikeastaan lähtökohtaisesti edes pidä ihmisistä. Työtä teen erittäin sosiaalisella alalla jossa minun on esitettävä täysin päinvastaista roolia. Ei siinä mitään, pidän silti työstäni ja olen hyvä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työminä ja kotiminä. Ja myös muita miniä kuten kauppaminä, sukulaistätiminä, ja vaikka koulun vanhempainiltaminä. Kaikki ovat yhtä lailla omaa itseäni. Eivät kovin kaukana toisistaan kuitenkaan. Ei kai kukaan käyttäydy samalla tavalla vaikka lasten kanssa kotona ja esimiehenä töissä.
Onhan sitä erilainen töissä, kotona, ystävien kanssa, vieraampien ihmisten kanssa jne. On siis monta eri ”roolia” ja käyttäytyminen aina riippuu seurasta ja kontekstista. Se on normaalia että osaa lukea tilanteita ja sopeuttaa omaa käytöstään ja olemistaan tilanteeseen sopivaksi. Oikeastaan vaikea sanoa mikä on ”oma itse” kun se vaihtelee olosuhteista riippuen niin paljon. Mun mielestä ne kaikki eri roolit on eri puolia siitä omasta itsestä.
Työrooli on nykyaikana työpaikoilla lähes pakollinen. Olemalla oma itsensä ei saa työpaikkaa eikä pääse e elämässä pitkälle, vaan sen halutunlaisen työtekijän esittäminen on suotavaa aloittaa jo työhaastattelussa, jotta annat kuvan siitä että olet juuri sellainen työntekijä jota työnantaja etsii ja haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen töissä rauhallisempi, muuten ei varmaan eroa. On luonnollista olla vähän erilainen eri seurassa ja se tulee ainakin itsellä itsestään. Esimerkiksi en koskaan osannut anoppilassa olla kova työihminen, kun tuntui ettei siellä mitään osaa tehdä oikein, mutta lllapsuudenkotonani touhuan oma-alotteisesti, apua tarvitaan jo aika paljon. Toki anoppilassa astioita tiskasin ja sellaista pientä, mutta en osannut oikein mihinkään tarttua pyytämättä. Eli olen reippaampi tutummassa kuin vieraassa seurassa. Anoppilaa ei enää ole.
Kyllä, minulla on selkeä työminä.
Rakastan työtäni ja töissä olen omimmillani. Olen itsevarma, kannustava, lämmin. Kaikkea mitä normaaliminä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin samanlainen aina. Olen yrittäjä ja työni on minulle enemmänkin harrastus, joten olen työssäni täsmälleen se mitä olen. En ole edes ajatellut, että minun pitäisi olla erilainen ja en usko, että edes pystyisin olemaan vuosia kovin erilainen ja muuttamaan rooliani useamman kerran päivän aikana.
Teini-ikäiset lapseni sekä mieheni ovat olleet minulla myös töissä jelppaamassa välillä ja heiltä olisi kuullut kyllä samantien asiasta, jos olisin lähtenyt vetämään jotain erilaista roolia.
Mitä muita rooleja te muuttujat sitten vedätte? Tottakai ymmärrän roolin muuttamisen osittain, mutta en ihan täysin. Luulisi sen olevan rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minulla on selkeä työminä.
Rakastan työtäni ja töissä olen omimmillani. Olen itsevarma, kannustava, lämmin. Kaikkea mitä normaaliminä ei ole.
Mitä tarkoittaa että olet työssä omimmillasi jos se on kaikkea sitä mitä normaalisinä et ole?? Eikö tuossa ole ristiriita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minulla on selkeä työminä.
Rakastan työtäni ja töissä olen omimmillani. Olen itsevarma, kannustava, lämmin. Kaikkea mitä normaaliminä ei ole.
Eli kotona olet täysin kuzipää?
Ihan eri ihminen töissä kuin kotona ja vapaa-ajalla. Kotona olen rento, nauran paljon, hassuttelen ja olen hyvällä tuulella, mutta töissä vaihdan toisen asenteen ja tungen hymyn pyllyyn. Työnantaja odottaa että olemme töissä ahkeria, tuottavia, asiallisia ja säntillisä. Työrooliin astuminen alkaa jo kotona kun vaihdan työvaatteet ja laitan hiukset kiinni. Kotiin tullessa vapautan sitten hiukset ja vaihdan rennompiin ja vähemmän formaalimpiin vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen töissä, jossa viihdyn, olen aika lailla oma itseni. Tietty työrooli on kuitenkin, olen töissä puheliaampi ja ekstrovertimpi kuin kotona, jossa haluan olla aika paljon itsekseni. Työni on siis sosiaalista.
Joskus olen ollut töissä kaikkea muuta kuin oma itseni, kun olen ollut sellaisessa työyhteisössä, jossa mua ei arvostettu. Silloin oli jatkuvasti paha olla ja alisuoriuduin. Onneksi työpaikkaa vaihtamalla tilanne parani heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minulla on selkeä työminä.
Rakastan työtäni ja töissä olen omimmillani. Olen itsevarma, kannustava, lämmin. Kaikkea mitä normaaliminä ei ole.Mitä tarkoittaa että olet työssä omimmillasi jos se on kaikkea sitä mitä normaalisinä et ole?? Eikö tuossa ole ristiriita?
Itse en näe ristiriitaa. Uskon että työ tuo minusta hyvät puolet esiin ja silloin olen paras versio itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen perusluonne tulee esiin, vaikka olisikin työ-ja kotiminä. Yhdessä työpaikassa oli v-mäinen pikkupomo. Hän oli sattumalta myös ystäväni mökkinaapuri. Vaikka pikkupomo oli näennäisesti rento mökkinaapuri, oli hän myös pikkutarkasti "oikeuksistaan" kiinnipitävä kyttääjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minulla on selkeä työminä.
Rakastan työtäni ja töissä olen omimmillani. Olen itsevarma, kannustava, lämmin. Kaikkea mitä normaaliminä ei ole.Eli kotona olet täysin kuzipää?
Varmaan sitten niin.
Työminä ja kotiminä on kaksi erilaista henkilöä. Töissä kannattaa olla asiallinen ja asianmukainen, kukaan ei halua olla työantajan ja asiakkaiden silmissä nolo ja typerä, se voisi pilata uran ja maineen. Hyvän maineen menetys puolestaan voisi vaikeuttaa työn saantia tulevaisuudessa, joten töissä kannattaa olla aina tietynlainen ja miellyttää odotuksia työimagon ylläpitämiseksi. Ja joskus se vaatii työtä ja itsensä hylkäämistä.
Töissä on aina hyvä olla se paras versio itsestä, pyrkiä olemaan vielä parempi ja olla töissä asetettujen odotusten mukainen. Eli otetaan niin sanottu työrooli joka on ihan eri ihminen kuin se kotiminä. Kotona voi ottaa sitten rennommin kun ei tarvitse enää esittää ja olla oma itsensä.
Hah, aloitus voisi olla omani. En tosiaan ole "oma itseni", vaan rahan vuoksi pakotan itselleni hymyn naamalle ja esitän, vaikka suoraan sanottuna inhoan asiakkaita ja työkavereitani myös.
Etätyön jälkeen ja lähitöihin hetkeksi syksyllä palatessa huomasin kuinka kuormittavaa on olla 8 tuntia päivässä muu kuin oma itsensä. Etätöissä ei tarvinnut. Lähityöaika oli kamalaa enkä meinannut tottua siihen ollenkaan, olin aivan poikki työpäivien jälkeen. Johtuu varmaan siitä että oikeasti olen matalaenerginen introvertti joka ei innostu mistään. Töissä pitää teeskennellä pirtsakampaa.
Mulla on työrooli. Vapaa-ajallani olen ...en nyt ehkä käyttäisi sanaa boheemi, mutta.... varsin huoleton, mukavuudenhaluinen ja rento. Töissä taas olen järjestelmällinen, tarkka, huolellinen ja vastuuntuntoinen. Tämä ei kuitenkaan kuormita mua, koska työ ja vapaa-aika on mulla tasapainossa. En esimerkiksi vapaa-ajallani tee töitä, en edes lue työsähköposteja, vaikka teenkin etätöitä.