Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mieheni itsekäs - vai olenko itse kohtuuton?
13.05.2015 |
On pää sen verran sekaisin nyt, etten osaa itse arvioida vedänkö turhasta herneet nenään. Joten näkemystänne pyytäisin.
Olen viimeisilläni raskaana, ja lapsella on riski syntyä ennenaikaisesti ja yritän siksi ottaa rauhallisesti varhennetulla äitiyslomalla. Mieheni rakastaa esikoista ja on periaatteessa hyvä isä, joka hassuttelee ja hellii lasta. Tosin aikaa hän viettää mielestäni aika vähän lapsen kanssa. Lähtee aamulla töihin ennen esikoisen aamutoimia ja hoitoon viemistä. Haen ja vien lapsen, koska se on ainoa, mitä voin tehdä, kun kerran joudun lapsen hoitoon viemään rasitusta välttääkseni ainakin seuraavat pari kriittistä viikkoa, jolloin lapsi ei saisi vielä syntyä. Mies tulee kotiin noin klo 18. Sen jälkeen vie koiran ulos. Koira on hänen ja ex-kumppaninsa yhteinen. Käytännössä heidän lisäkseen vain yksi ihminen on tarpeeksi vahva ja kykeneväinen käsittelemään koiraa. Ei siinä mitään, mutta koira käy pitkillä lenkeillä 3 kertaa päivässä, yhteensä 2-3 tuntia. Se tarkoittaa, että illalla miestä ei näy kotona kuin lenkkien välisen ajan, eli pari tuntia lapsen hereilläoloajasta, jolloin hän toki haluaa rentoutua ja syödä rauhassa, lukea lehden jne.
Koira on virallisesti puolet ajasta meillä ja puolet miehen exällä. Tätä curlingia on harrastettu nyt koko suhteemme ajan, eli lähes 8 vuotta. Kun koira on meillä, olemme sidottuina kotona olemiseen, sillä vaikeasti hallittavalle koiralle on vaikea saada hoitajia. Aika usein miehen ex on se, joka ehtii ensin varata lomaoptionsa esim. juhlapyhinä. Mies ei pistä vastaan vaan taipuu. Nyt koira on ollut meillä puoli vuotta, kun ex on matkaillut maailmalla. Vannotin miehelle, että koiran pitää lähteä hyvissä ajoin, ennen kuin lapsi syntyy, sillä silloin 3 tunnin oma aika lenkeillä joka päivä on vaikeaa järjestää, varsinkin kun mies mieluiten vie koiran yksin ulos, koska lapsen kanssa se on hänestä stressaavampaa. Lisäksi synnyttämään saatetaan joutua lähtemään kiireessä (edellinen synnytys alkoi puun takaa ja kesti vain muutamia tunteja), jolloin lapsi pitää ensisijaisesti viedä hoitoon. Koiran kuskaaminen esim. tunnin matkan päähän on tähän päälle ihan liikaa. Mies lupasi jo talvella sopia asiat niin, että ex palaa takaisin hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nyt kuulin, että hän palaakin mahdollisesi useita viikkoja synnytyksen jälkeen.
Synnytys on siis todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Tänään mies alkoi sitten puhua, että näinä viikkoina, jolloin emme tosiaan tiedä milloin synnytys alkaa, hänen "pitäisi" viedä asiakkaitansa ulos syömään ja juomaan. Viimeisen kuukauden aikana miehen myös "piti" osallistua kahteen kertaan työpaikan iltamenoihin, joissa otettiinkin sitten reippaasti alkoa, eikä palattu alkuillasta, kuten mies lupaili. Lapsi kyseli kotona koko illan, että milloin isi tulee. Luulin, että sovitun mukaisesti klo 18, mutta lopulta mies tuli maistissa tunteja lapsen mentyä nukkumaan. Kommentoin asiakkaiden kestitysiltojen tulevan huonoon saumaan synnytyksen suhteen. Kerroin huoleni siitä, että synnytys alkaa kun mies on kestitsemässä vieraita ja mahdollisesti ajokunnoton, jolloin koko logistiikka (minun kuskaamiseni laitokselle, lapsen vieminen hoitoon, koiran vieminen) on todella haastavaa. Sanoin, että toivon, että mies laittaa asiat näinä viimeisinä viikkoina tärkeysjärjestykseen. Tästä mies kimpaantui täysin, ja sanoi, että minä olen kyvytön keskustelemaan asioista.
Päivisin lapsi on noin 5-6 tuntia hoidossa, jonka aikana hoidan pyykit, siivoan keittiön sotkut, yritän valmistella vauvaa varten, asioin postissa tai apteekissa jne. En siis laiskottele, mutta vointi on sellainen, että jaksan tehdä asioita vain hetken, sitten pakko levätä. Meillä on periaate, ettö molemmat tekevät kotitöitä. Mutta käytännössä mies harvoin esim. laittaa astiansa koneeseen, siivoaa jälkensä keittiössä. Lapsen vaipat hän heittää surutta lattioille, vessapaperin hylsyt eivät löydä tietään roskiin vaan vessan lattialle jne. Eli näitä sotkuja kävelen perässä siivoillen. Mies lupaa auliisti aina hoitaa tiettyjä kotihommia, mutta ne vaan jäävät: vessassa ei ollut valoa viikkoihin, huonekalut odottivat hakemista ja kokoamista useamman kuukauden kunnes äitini mies tuppaantui tänne hoitamaan kyseisiä asioita. Useita asioita pitäisi kotona järjestellä ennen kuopuksen tuloa, jotta emme joutui alkoittamaan elämää nelihenkisenä perheenä ihan kaaoksen keskellä. Kun mainitsen asioista ja vaadin miestä korjaamaan jälkensä, saan kuulla, että kaikki aikanaan. Vaan lapsiperheessä päivittäiset sotkut on ihan pakko siivota samana päivänä, jotta tuloksena ei ole täysi kaaos. Olen kuulemma hullu, ja minun pitäisi "vetää lääkkeeni", niin olisin vähemmän hullu. Äitiyslomani olen aina maksanut itse, eli palkastani ja säästöistäni siten, että maksan kotona ollessanikin tasan puolet yhteisistä kuluista. Mies ei siis elätä minua, jolloin ehkä voisikin olla perusteltua, että minä hoitaisin kodin ja hän pelkän työnsä. Lasten vaatteet ostan minä. Mies on ehkä kerran tai pari viimeisen neljän vuoden aikana ostanut yksittäisen vaatteen.
Äitienpäiväksi mies kertoi jo hyvissä ajoin suunnitelleensa tekevänsä ruokaa. Muistuttelin hyvissä ajoin viikolla, että äitirenpäivä on sunnuntaina, jotta mies voisi kenties loppuviikosta oman äitinsä luona vieraillessaan muistaa äitiään. Ei muistanut, joten äitienpäivänä mies päätti lähteä ex tempore ajamaan äitinsä luokse parin tunnin matkan päähän. Olimme sopineet vierailevamme äitini luona, mutta niin vain kävi, että lähes koko päivä meni siihen, että mies kävi äitinsä luona. Me menimme lapsen kanssa äidillemme julkisilla, ja ruoat jäivät tietysti tekemättä.
Ottaa päivittäin päähän, eikä vähiten se, että mies jatkuvasti tiuskii minulle. Tosin sitä teen itsekin, koska suoraan sanottuna vituttaa miehen käytös. Mutta mahtaako tunteeni olla pinnassa vain raskauden ja hormonien vuoksi. Loukkaannunko liian herkästä, vai onko miehen käytös itsekästä. Mietin jatkuvasti, että toinen lapsi miehen kanssa oli virhe, ja jos toista ei olisi tuloillaan, miettisin vakavasti, että kannattaako suhteessa jatkaa. Mies tietää tunteeni, mutta ei kommentoi kun kerron nämä asiat. On täysin turhaa puhua hänelle. Sanat kaikuvat tyhjille seinille.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään....
Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii.
Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä.
Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana!
Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan.
Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua.
Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä).
[/quote]
Pakko äitinä sanoa, että kyllä, tietyt asian ON VAIN PAKKO TEHDÄ! Auvat ja taaperot syötetään paskaisista astioista, konttaa vaippojen ja roskien seassa ja puetaan kustuihin vaatteisiin? Ei kuule onnistu. Pyykit, tiskit, roskat ihan auttamaton minimi tehdä ja tehdä heti. Siinäkin on todella paljon kahden pienen äidille. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]
Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille?
[/quote]
Äitini on parantumattomasti sairas (syöpä), hänen voimansa eivät kestä kun parin tunnin hoitamisen. En voi olettaa, että hän hyppää yöllä taksiin. Hän on luvannut ottaa lapsen synnytyksen alkaessa, mutta silloin miehen on kyllä vähintäänkin vietävä.
Voin ottaa taksin sairaalaan ja mies tulla perästä kun "tärkeämmät" asiat eli koira ja asiakkaiden kestitykset on hoidettu. Mutta sehän tässä risookin, ettei oman lapsen syntymä ole ensisijalla.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]
Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään....
Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii.
Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä.
Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana!
Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan.
Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua.
Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä).
[/quote]
Aika samaa mieltä. Ap on näreissään, koska mies lupaa asioita, eikä pidä niitä. Lupaa tulla tiettyyn aikaan, eikä tule. Lupaa hommata koiran muualle, eikä hommaa. Lupaa hakea huonekaluja ja korjata lampun, eikä hae tai korjaa. Lupaa tehdä ruokaa äitienpäivän, muttei tee.
Tietyn ajan sitä jaksaa antaa periksi ja muutella suunnitelmia, mutta ajan mittaan tuo syö puolisoa pahasti. Mihinkään siipan lupaamaan ei voi luottaa.
Eli ymmärrän kyllä ap:nkin turhautumista.
Mutta tietysti olet aivan oikeassa siinä, että tuon ei enää pitäisi olla ap:lle mikään uutinen, että mies on vähän "adhd". Ei isyys miehesrä sitä poista, vanhemmuuden kasvattavaa vaikutusta yliarvioidaan.
Jos ap haluaa korjata tilannetta, hänen on opeteltava itse luopumaan ennakko-odotuksistaan jossakin määrin ja tottumaan siihen, että asiat voi hoitaa toisinkin. Suunnitelmia voi muuttaa.
Perheterapia ei välttämättä olisi teille huono idea. Terapeutti saisi ehkä miehesi ymmärtämään, että hänen ei pidä hövelisti jaella "ihan kohta mä..." -lupauksia, jos ei varmuudella niitä hoita. Sinut hän ehkä saa ymmärtämään, että et kinu mieheltäsi sellaisia lupauksia.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:59"]
Tottakai mies saa viedä asiakkaitaan ulos eikä tarvitse sopia kotiintuloajoista sun kanssa.
[/quote]
Mutta kyse onkin kunnioituksesta. Jos mies kertoo, että menee "viiteen, kuuteen" ja lapsen kysellessä koko illan vastaan, että isä tulee kohta, niin onhan tuo myös pettymys myös lapselle? Ja lapsi ottaa sen niin, että minä lupaan jotain, mutta en pidä sanaani. Eli että äiti on puhunut palturia, ei isä. Toki saa mennä ulos, mutta nuo tapahtumat eivät ole mitään pakollisia. Ja ne asiakkaat voi viedä ulos milloin tahansa. Yleensä on vienyt noin kerran vuodessa. Miksi vaan pitää viedä ne ulos juuri näinä kriittisinä viikkoina, jos ei juuri nyt ihan välttämätöntä? Miehen työ on joustava, ja hän pystyy itse päättämään tällaiset asiat.
Siinä olette oikeassa, ettei mies ota tilannetta tarpeeksi vakavissaan. Sama oli esikoisesta. Meinasimme lentää sairaalan perhehuoneestakin ulos, koska mies ei ollut paikalla tarpeeksi. Piti mennä kotiin pesemään vauvanvaatteita ja ostamaan tarvikkeita (lapsi tuli niin yllättäen, että kaikki oli tekemättä), mutta ei tosissaan pitänyt mitään kiirettä. Kun soittelin perään, niin hän oli syömässä ja katsomassa urheilumatsia, eikä edes tajunnut, että minullakaan ei ole mahdollisuutta ottaa omaa aikaa vastasyntyneen keskosen kanssa.
[/quote]Toinen lapsi on tämän 'kultakimpaleen' kanssa laitettu alulle syystä että...?
[/quote]
No sanos muuta. En osaa itsekään sanoa. Ehkä vaan niin kova halu saada toinen lapsi ja tietoisuus siitä, että sellainen jää saamatta, jos tässä iässä lähden vaihtamaan kumppania. Kun aletaan käydä pian jo neljääkymmentä. Mies 5 vuotta vanhempi. Ehkä olen ajatellut, että ero saattaa tulla, mutta halusin sen toisen lapsen joka tapauksessa. Ja sisaruksen esikoiselle kun kuitenkin olemme "varttuneita" vanhempia. Olen koko aikuisiän kaivannut sisarusta, jota minulla ei koskaan ole ollut.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:24"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:08"]
En muuta tiedä, enkä jaksa lukea järkyttävän pitkää sepostusta, mutta miksi ihmeessä tollanen koira!
[/quote]
No koira tuli siten, että tavatessamme miehellä oli koira ja minulla oli kaksi kissaa. Mies sanoi pitävänsä kissoista ja muutimme yhteen. Sitten mies olikin sitä mieltä, että kissani eivät "väliaikaisesti" muuton aikana saa kulkea kodissa vapaana. Käytännössä saivat asua vain yhdessä huoneessa. Mies alkoi saada migreenikohtauksia, ja ne johtuivat kuulemma kissoista. Lopulta minun ei auttanut muu kuin luopua kissoista, koska en jaksanut kuunnella miehen jatkuvaa raivoamista kissoille sekä puheita siitä, että miehen migreeni johtuu kissoista. (Ei muuten johtunut, migreenit jatkuvat. Tuppaavat iskemään yleensä sunnuntaisin, sattumoisin sen jälkeen kun pe- ja la-iltoina on tullut otettua vähän mallasta). Koirasta ei tietenkään samalla luovuttu. Veikkaan, että mies luopuu ennemmin minusta kuin koirasta. Mikä ei ehkä pian ole huonompi asia. Tulee ainakin se ero, sillä mieshän on ilmoittanut, että hän ei kyllä sitten lähde minnekään. Saan lähteä yksin. Ja ilman lasta.
[/quote]
Ööh ilman lasta? Miks jättäisit lapsen miehelle? Ero pikaisesti synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään.... Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii. Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä. Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana! Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan. Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua. Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä). [/quote] Pakko äitinä sanoa, että kyllä, tietyt asian ON VAIN PAKKO TEHDÄ! Auvat ja taaperot syötetään paskaisista astioista, konttaa vaippojen ja roskien seassa ja puetaan kustuihin vaatteisiin? Ei kuule onnistu. Pyykit, tiskit, roskat ihan auttamaton minimi tehdä ja tehdä heti. Siinäkin on todella paljon kahden pienen äidille. -10
[/quote]
Totta kai perusjutut pitää, mutta tuossa ap:nkin kuvauksessa oli paljon sellaista, minkä voisi nyt todellakin jättää tekemättä. Uusia mööpeleitö ei ole pakko ostaa juuri nyt. Miehen tiputtelemia vessapaperihylsyjä ei ison mahan kanssa noukita. Semmoista.
Luuletko, että olet ketjun ainoa äiti....?
Ja aikaisemmin mies tietysti viihtyi illat kotona, laittoi tiskit koneeseen, siivosi oma-aloitteisesti ja hoiti koiransa vastuullisesti? Yhdessä yössä mies vain muuttui kuin kokonaan toiseksi ihmiseksi?
Tuskinpa. Luulen, että mies on ollut koko ajan suurpiirteinen, omasta mukavuudestaan kiinni pitävä ja itsepäinen.
Voin kertoa, että miehesi ei tule muuttumaan, etkä sinäkään voi hänen luonnettaan muuttaa. Olet valinnut puolisosi, ja häntä joudut nyt sietämään. Toivottavasti saat energiaa takaisin synnytyksen jälkeen, sillä sinä tulet olemaan edelleen päävastuussa lastenhoidosta ja kodin ylläpidosta.
Elämä on valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:28"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]
Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille?
[/quote]
Äitini on parantumattomasti sairas (syöpä), hänen voimansa eivät kestä kun parin tunnin hoitamisen. En voi olettaa, että hän hyppää yöllä taksiin. Hän on luvannut ottaa lapsen synnytyksen alkaessa, mutta silloin miehen on kyllä vähintäänkin vietävä.
Voin ottaa taksin sairaalaan ja mies tulla perästä kun "tärkeämmät" asiat eli koira ja asiakkaiden kestitykset on hoidettu. Mutta sehän tässä risookin, ettei oman lapsen syntymä ole ensisijalla.
[/quote]
Nyt vedät päättelyssä mutkat suoriksi. Totta kai oma lapsi on tärkeämpi, mutta se lapsi voi syntyä - mitä - koska tahansa kahden kuukauden sisällä, jonka ajan miehen pitäisi olla passissa vierelläso, niinkö? Kyllä hän ehtii synnytykseen sinun perässäkin, jos on kännykkä mukana ja taksimatkan päässä sairaalasta.
Äitisi kohdalla ymmärrän nyt järjestelysi, tosin voisi olla hänelle helpompaa olla lastenvahtina kotonanne, jossa esikoisellasi on lelut ja oma ympäristö. Jos vaikka illalla tulee lähtö synnärille, on helpompaa, että lapsi jää sänkyynsä nukkumaan kukn että herätät kesken unien menemään mummolle, eikö? No, olet varmaan nämä miettiny jo moneen kertaan.
[/quote]
Perheterapia ei välttämättä olisi teille huono idea. Terapeutti saisi ehkä miehesi ymmärtämään, että hänen ei pidä hövelisti jaella "ihan kohta mä..." -lupauksia, jos ei varmuudella niitä hoita. Sinut hän ehkä saa ymmärtämään, että et kinu mieheltäsi sellaisia lupauksia.
[/quote]
Viimeksi pari viikkoa sitten ehdotin terapiaa. Olen nimittäin itse käynyt muutaman kerran terapeutin puheilla, kun tilanne kotona stressaa. Ilmoitin sitten erään riidan jälkeen, että miehen olisi hyvä tulla mukaan seuraavaan istuntoon. Annoin osoitteen ja kellonajan. Ei tullut. Yllättäen terapeutti oli sitä mieltä, että ero olisi minulle paras ratkaisu. Mieheni piti sitäkin "sairaana", että tässä minun tilanteessani (viimeisillään raskaana) ehdotetaan noin helposti eroa. Vähän sitä itsekin ihmettelin, että terapeutti ohjasi hakemaan tietoa erosta ja oli niin suorasukainen asiasta. Mies on joskus haukkunut minua siitä, etten näe omaa syytäni asioihin, ja vilpittömästi olen ollut ulalla sen kanssa, mikä on omaa syytäni ja mitä voin mieheltä ja tältä suhteelta vaatia. Olen miettinyt, että olenko itse itserakas tai narsisti. Ja kysellyt tätä myös terapeutilta. Kun sitten terapeutti oli noin vahvasti eron kannalla niin melkein loukkaannuin miehen puolesta. Toin esiin, että "niin, mutta kyllähän minäkin olen tässä ja tässä tehnyt väärin". Kai se on rankkaa tajuta, että ei tässä paljon toivoa ole. Kun miehellä ei ole halua muuttua. Tai edes keskustella asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään.... Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii. Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä. Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana! Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan. Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua. Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä). [/quote] Pakko äitinä sanoa, että kyllä, tietyt asian ON VAIN PAKKO TEHDÄ! Auvat ja taaperot syötetään paskaisista astioista, konttaa vaippojen ja roskien seassa ja puetaan kustuihin vaatteisiin? Ei kuule onnistu. Pyykit, tiskit, roskat ihan auttamaton minimi tehdä ja tehdä heti. Siinäkin on todella paljon kahden pienen äidille. -10
[/quote]
Totta kai perusjutut pitää, mutta tuossa ap:nkin kuvauksessa oli paljon sellaista, minkä voisi nyt todellakin jättää tekemättä. Uusia mööpeleitö ei ole pakko ostaa juuri nyt. Miehen tiputtelemia vessapaperihylsyjä ei ison mahan kanssa noukita. Semmoista.
Luuletko, että olet ketjun ainoa äiti....?
[/quote]
Uusi mööpeli oli tarpeen, jotta saimme vauvalle vaatteiden ja tavaroiden säilytyspaikan. Asumme Helsingissä kalliisti pienissä neliöissä, joten pakko miettiä arjen järjestämistä jo näin ennen lapsen tuloa. Ja minusta kahden pikkulapsen perheessä paikkoja ei voi jättää sellaiseen kuntoon, että eteisessä seisoo pari viikkoa roskasäkki tai niitä hylsyjä on kaikkialla. Kun esikoisenkin pitää mahtua leikkimään. Emme edes voi kutsua isovanhempia tai lasten kavereita kylään, jos annan vaan tiskien kasvaa, kaikki likapyykit jäävät siihen lattialle missä ne riisutaan, parketilla muhii pissaisia vaippoja. Kyllä, olen varmaan kontrollifriikki, mutta mielestäni tuollainen sotku on osoitus elämänhallinnan puutteesta ja on haitallista myös lapsille.
Ap: koska kasvat aikuiseksi ja lopetat tuollaisen typeryyden? Miksi olet nyhverö, joka on täysin miehen nyrkin ja hellan välissä? Lapsesikin olisit täysin valmis jättämään isän käsiin, eli ihan uskomatonta touhua. Mieleni tekisi kirjoittaa tosi rumasti, mutta jätän väliin. Teillä elämä jatkuu samanlaisena varmasti vielä kauan, mikään ei muutu, mies ei muutu, sinä et saa selkärankaa kasvatettua ollenkaan ja luimistelet miehen edessä, piski pysyy talossa ja lapsi jatkaa päivähoidossa varmasti vauvan synnyttyäkin jne. Onnea matkaan vaan, turhaan kyselet täältä ohjeita kun et kuitenkaan ole valmis mitään tekemään tilannetta muuttaaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:54"]
Ap: koska kasvat aikuiseksi ja lopetat tuollaisen typeryyden? Miksi olet nyhverö, joka on täysin miehen nyrkin ja hellan välissä? Lapsesikin olisit täysin valmis jättämään isän käsiin, eli ihan uskomatonta touhua. Mieleni tekisi kirjoittaa tosi rumasti, mutta jätän väliin. Teillä elämä jatkuu samanlaisena varmasti vielä kauan, mikään ei muutu, mies ei muutu, sinä et saa selkärankaa kasvatettua ollenkaan ja luimistelet miehen edessä, piski pysyy talossa ja lapsi jatkaa päivähoidossa varmasti vauvan synnyttyäkin jne. Onnea matkaan vaan, turhaan kyselet täältä ohjeita kun et kuitenkaan ole valmis mitään tekemään tilannetta muuttaaksesi.
[/quote]
Lapsia en ole jättämässä. Siksi tuntuu mahdottomalta, että lähtisin päiviä ennen mahdollista synnytystä täältä esikoisen kanssa johonkin kalliiseen hotelliin asumaan. Se ei vain ole mahdollista. En pysty tässä tilassa hanskaamaan muuttoa. Mitähän voisin sitten tässä tehdä, kun olen yrittänyt keskustella, käydä kauppaa, riidellä, huutaa, kiristää? Vetää miestä fyysisesti lättyy ja heittää niskapersotteella minua kaksinkertaisesti isompi ihminen ulos? Ja joo, lapsi jatkaa hoidossa. Se ei kuitenkaan nyt ole asian ydin, eikä lapsen ottaminen kotihoitoon ole ratkaisevaa tämän kuvion ratkaisemisessa. Kuten tiedätkin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:08"]
En muuta tiedä, enkä jaksa lukea järkyttävän pitkää sepostusta, mutta miksi ihmeessä tollanen koira!
[/quote]
Ei tarvis kysellä, jos olisit lukenut.
Ja mä en oikeesti tajuu ettei aikuiset ihmiset jaksa lukea ton pitusia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sarjassamme 'joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä...'
Enpä usko, että miehen kanssa yhdessä olemisesta olisi muutakaan kuin harmia toisen lapsen syntymisen jälkeen. Saat maksaa miehenkin kuluja, siivota hänen jälkiään, lisäksi kuunnella hänen äksyilyään ja varoa sanojasi ja tekemisiäsi. Sinuna alkaisin vähintäänkin henkisesti valmistautua eroon. Ja järjestele omat asiasi synnytyksen suhteen mahdollisimma pitkälle niin, että pärjäät, vaikka mies jättäisikin sinut pulaan, mikä kuulostaa enemmän kuin todennäköiseltä. Onhan hänellä sentään kännejä vedettävänä ja koira vietävänä!
Piski helvettiin. Kuka tauno pitää vuosikymmenen ajan yhteistä koiraa exän kanssa? Hullu.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:04"]
Sarjassamme 'joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä...'
[/quote]
Jaa, mikähän minusta tekee tässä erityisen huonon äidin? Jos lapsia ei olisi, niin olisin lähtenyt. Mutta tällä hetkellä tilanne kuluttaa ainoastaan minua. Lapselle on parempi saada alle kouluikäisenä olla molempien vanhempiensa kanssa. Siksi kestän. Ja samaan aikaan julkisuudessa lapsipsykologit korostavat, että jos kumppani ei ole alkkis tai väkivaltainen, suhde vaan epätyydyttävä, olisi kuitenkin parempi yrittää lapsen vuoksi yhdessä kunnes on edes hieman isompi.
Oletko sinä parempi äiti siten, että olet tehnyt lapsia useamman miehen kanssa ja nyt yksinhuoltajana sumplit eri isien kanssa tapaamisaikoja? Vai minkälaiset ihmiset saavat mielestäsi luvan lisääntyä?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:59"]
Tottakai mies saa viedä asiakkaitaan ulos eikä tarvitse sopia kotiintuloajoista sun kanssa.
[/quote]
Mutta kyse onkin kunnioituksesta. Jos mies kertoo, että menee "viiteen, kuuteen" ja lapsen kysellessä koko illan vastaan, että isä tulee kohta, niin onhan tuo myös pettymys myös lapselle? Ja lapsi ottaa sen niin, että minä lupaan jotain, mutta en pidä sanaani. Eli että äiti on puhunut palturia, ei isä. Toki saa mennä ulos, mutta nuo tapahtumat eivät ole mitään pakollisia. Ja ne asiakkaat voi viedä ulos milloin tahansa. Yleensä on vienyt noin kerran vuodessa. Miksi vaan pitää viedä ne ulos juuri näinä kriittisinä viikkoina, jos ei juuri nyt ihan välttämätöntä? Miehen työ on joustava, ja hän pystyy itse päättämään tällaiset asiat.
Siinä olette oikeassa, ettei mies ota tilannetta tarpeeksi vakavissaan. Sama oli esikoisesta. Meinasimme lentää sairaalan perhehuoneestakin ulos, koska mies ei ollut paikalla tarpeeksi. Piti mennä kotiin pesemään vauvanvaatteita ja ostamaan tarvikkeita (lapsi tuli niin yllättäen, että kaikki oli tekemättä), mutta ei tosissaan pitänyt mitään kiirettä. Kun soittelin perään, niin hän oli syömässä ja katsomassa urheilumatsia, eikä edes tajunnut, että minullakaan ei ole mahdollisuutta ottaa omaa aikaa vastasyntyneen keskosen kanssa.
[/quote]Toinen lapsi on tämän 'kultakimpaleen' kanssa laitettu alulle syystä että...?
[/quote]
No sanos muuta. En osaa itsekään sanoa. Ehkä vaan niin kova halu saada toinen lapsi ja tietoisuus siitä, että sellainen jää saamatta, jos tässä iässä lähden vaihtamaan kumppania. Kun aletaan käydä pian jo neljääkymmentä. Mies 5 vuotta vanhempi. Ehkä olen ajatellut, että ero saattaa tulla, mutta halusin sen toisen lapsen joka tapauksessa. Ja sisaruksen esikoiselle kun kuitenkin olemme "varttuneita" vanhempia. Olen koko aikuisiän kaivannut sisarusta, jota minulla ei koskaan ole ollut.
[/quote]
Siis olette lähemmäs 40-kymppisiä?? Ja ukko hoitaa exänsä kanssa koiraa? Eikä varaudu/halua varautua synnytykseen?? Ei elätä sua mutta ei myöskään osallistu kotitöihin? Ei juma, kyllä tuossa iässä täytys olla jo aikuinen. Ajattelin että olette korkeintaan kaksikymppisiä kun on noin lapsellinen ja vastuuton mies. Mihin sinä sitä ukkoa tarvit? Mitä se tuo/antaa osaltaan parisuhteeseen? Pärjäisit taatusti paremmin omillasi, ilman ukkoa ja sen koirapuolikasta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:04"]
Sarjassamme 'joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä...'
[/quote]
Jaa, mikähän minusta tekee tässä erityisen huonon äidin? Jos lapsia ei olisi, niin olisin lähtenyt. Mutta tällä hetkellä tilanne kuluttaa ainoastaan minua. Lapselle on parempi saada alle kouluikäisenä olla molempien vanhempiensa kanssa. Siksi kestän. Ja samaan aikaan julkisuudessa lapsipsykologit korostavat, että jos kumppani ei ole alkkis tai väkivaltainen, suhde vaan epätyydyttävä, olisi kuitenkin parempi yrittää lapsen vuoksi yhdessä kunnes on edes hieman isompi.
Oletko sinä parempi äiti siten, että olet tehnyt lapsia useamman miehen kanssa ja nyt yksinhuoltajana sumplit eri isien kanssa tapaamisaikoja? Vai minkälaiset ihmiset saavat mielestäsi luvan lisääntyä?
[/quote]
Ei se yksinhuoltajuus oikeasti ole paha juttu. Sen kyllä tavallaan ymmärrän silti, miksi hankit tuon miehen kanssa toisen lapsen. Turhilla eroilla tarkoitetaan niitä, joissa erotaan kun pikkuvauva-aikana molemmilla on pinna kireänä vaikka vuodessa parissa koko tilanne olisi mennyt ohi. Teillä tuo tilanne ei ole muuttunut eikä luultavasti tule muuttumaankaan. Sensijaan miehen itsekkyys kuormittaa sua ja siinä sivussa syntymätöntä sikiötä ja vaikuttaa myös siihen, miten jaksat olla äitinä esikoiselle. Jos lapsesi aikuisena kertoisi sulle saman mitä olet kirjoittanut tänne, käskisitkö häntä jäämään suhteeseensa koska turhaan ei saa erota? Miksi haluat antaa tuollaista mallia parisuhteesta heille?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:04"]Ei saatana. Sori ap, mutta tuo neljänneksi viimeinen lause on asian ydin. Exän koira menee oman perheen edelle? Siis täh. Miestä ei kiinnosta lainkaan että oma vaimo saattaa joutua hätäsynnytykseen hetkenä minä hyvänsä? Kai hän tietää etteo synnytys ole mitään sukkien vaihtoon verrattavaa touhua, vaan oikeasti iso ja vakava juttu? Onko toi tossu vätystellyt koko teidän suhteen ajan? Olen pahoillani. Miehesi on täydellinen kusipää. Mieti vielä suhdetta kunhan saat lapsen ja itsesi kuntoon synnytyksestä. Voimia sisko!
[/quote]
Aivan! Ulos koira tai koira ja ukko!