Onko mieheni itsekäs - vai olenko itse kohtuuton?

Taas esimerkki siitä, kun järki häviää kun biologinen kello tikittää. Niitä lapsia vain ei ole pakko tehdä huonoon suhteeseen vaikka kuinka tahtoisi!! Jälleen yksi eroperhe lisää - ei tuo varmaan tuosta enää miksikään muutu. Tsemppiä sulle! Jokainen meistä joutuu elämään valintojensa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:51"]

Taas esimerkki siitä, kun järki häviää kun biologinen kello tikittää. Niitä lapsia vain ei ole pakko tehdä huonoon suhteeseen vaikka kuinka tahtoisi!! Jälleen yksi eroperhe lisää - ei tuo varmaan tuosta enää miksikään muutu. Tsemppiä sulle! Jokainen meistä joutuu elämään valintojensa kanssa.

[/quote]

Kyllä, elän valintojeni kanssa. Silti lapseni ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut. Luopuisinko esikoisesta, jos nyt saisin kääntää kelloa taakse ja päättää, että elän yksin ja ilman lasta? No en. Ennemmin kärsin tässä.

Tämä ketju oli taas loistava osoitus siitä, että kun olet nainen ja AV:lla, on syy aina sinun. Ap:n mies on paska, mutta ennen kaikkea syy on Ap:n, eli naisen. Hienoa daamit! Kyllä on naisten arvostus pilvissä taas.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:48"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:25"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään.... Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii. Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä.  Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana!  Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan.  Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua. Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä). [/quote] Pakko äitinä sanoa, että kyllä, tietyt asian ON VAIN PAKKO TEHDÄ! Auvat ja taaperot syötetään paskaisista astioista, konttaa vaippojen ja roskien seassa ja puetaan kustuihin vaatteisiin? Ei kuule onnistu. Pyykit, tiskit, roskat ihan auttamaton minimi tehdä ja tehdä heti. Siinäkin on todella paljon kahden pienen äidille. -10

[/quote]

Totta kai perusjutut pitää, mutta tuossa ap:nkin kuvauksessa oli paljon sellaista, minkä voisi nyt todellakin jättää tekemättä. Uusia mööpeleitö ei ole pakko ostaa juuri nyt. Miehen tiputtelemia vessapaperihylsyjä ei ison mahan kanssa noukita. Semmoista.

Luuletko, että olet ketjun ainoa äiti....?

[/quote]

Uusi mööpeli oli tarpeen, jotta saimme vauvalle vaatteiden ja tavaroiden säilytyspaikan. Asumme Helsingissä kalliisti pienissä neliöissä, joten pakko miettiä arjen järjestämistä jo näin ennen lapsen tuloa. Ja minusta kahden pikkulapsen perheessä paikkoja ei voi jättää sellaiseen kuntoon, että eteisessä seisoo pari viikkoa roskasäkki tai niitä hylsyjä on kaikkialla. Kun esikoisenkin pitää mahtua leikkimään. Emme edes voi kutsua isovanhempia tai lasten kavereita kylään, jos annan vaan tiskien kasvaa, kaikki likapyykit jäävät siihen lattialle missä ne riisutaan, parketilla muhii pissaisia vaippoja. Kyllä, olen varmaan kontrollifriikki, mutta mielestäni tuollainen sotku on osoitus elämänhallinnan puutteesta ja on haitallista myös lapsille.

[/quote]

Mööpelit ehtii ostaa lapsen synnyttyäkin. Mies poimii omat roskansa, jos et ala niitä hänen perässään noukkia. Pissavaipat nyt toki joo, mutta pahvihylsyt voivat olla kunnes mies itsekin ne näkee - ja näkee kyllä, kun et passaa. Tämä taisto on jokaisen joskus läpi käytävä, miehet hyödyntävät tuollaista passaamista kyllä, jos annetaan.

Priorisointia sinun pitäisi kyllä opetella. Oikeasti.

ps. Mikään oikea terapeutti ei kyllä suositteke asiakkaalle avioeroa muutaman tapaamisen perusteella ja näkemättä toista osapuolta. Miehesi oli siis - kerrankin.... - oikeassa. Sairasta tuollainen neuvo ammattilaiselta. Eri juttu, jos olisi teitä pidempäänkin tavannut, mutta ei noin.

Ihme luuseri toi mies. Onks se joku sontainen dyykkari vai miten se kestää asua pökäleisten vaippojen seassa?? Hyi en oo vähään aikaan kuullut mitään noin ällöä.

Miehelläsi on vikaa luonteessa ja luonne ei enää kauheasti nelikymppisellä muutu. Eli tuota samaa ja ehkä jopa pahenevassa määrin - kohtahan mies joutuu välttelemään KAHTA lasta - on tiedossa. Mies ei suostu terapiaan eli siitäkään ei ole hyötyä.

Ala pikku hiljaa kuolettaa tunteitasi ja olemaan välinpitämätön miestäsi kohtaan. Et enää yritä puhua, neuvotella, keskustella vaan luot jäätävän ilmapiirin ja tunteen eron mahdollisuudesta. Toimit jo nyt kuin olisit tehnyt eropäätöksen, kyllä mies sen vaistoaa. Ja katsot miten mies reagoi.

(naurettavuuden huippu että mies ei saa koirastaan migreeniä mutta kissoistasi sai.)

Mielestäni et ole lainkaan kohtuuton. Toi koirahomma kuulostaa vähintäänkin oudolta, varsinkin jos exä vielä lisäksi "pompottaa" miestä siinä asiassa ja näin hankaloittaa elämäänne tahallaan tai välinpitämättömyyttään. Noi muut on aika perus ärsyttäviä juttuja joita jokainen sietää oman kykynsä mukaan jos miehellä on taipumusta just esim. tohon omien jälkien jättämiseen siivoamatta ja myöhästelyyn. Meillä mies tekee samaa, mutta siivoaa kyllä sitten kun varaan ajoissa jonkun hänen vapaaillan siivousta varten ja sanon että nyt siivotaan yhdessä. Mut ärsyttää silti kun mun mielestä mulle kuuluu mun ja vauvan sotkut ja esim. tiskit ja pyykit ja imurointi yms. koska mies hoitaa isomman osan menoista mun ollessa lasten kanssa kotona, mutta voisi esim. omat pyykit laittaa koriin eikä lattialle ja tiskit keittiöön eikä sohvalle/työpöydälle jne. Ja en ole mitenkään tarkka ajoista, mutta jos mies lupaa tulla kotiin esim. klo 17-18 aikaan, niin saatan lapselle luvata että saa esim. illalla tehdä isin kanssa jotain mieluista (esim että isi lennättää kauko-ohjattavaa kopteria jolla lapsi ei itse saa leikkiä), niin tottakai pettyy jos tuleekin vasta esim. 22 aikaan kun lapsi on jo nukkumassa.. Ei tietty haittaa jos tapahtuu harvoin (kuten meillä), mutta jos ei ikinä tiedä tuleeko ajoissa niin kyllä se pidemmän päälle olisi inhottavaa lapselle sanoa, että en tiedä näätkö tänään isiä vai et kun kyselee kuitenkin perään monta kertaa päivässä.  Mut kaikista pahiten kyl särähtää korvaan toi, että ei voi olla ajokunnossa teidän tilanteessa, kun lapsi voi syntyä milloin vain. Kyllä mä ainakin edellytän mieheltä, että jos mä voin lapsen takia olla melkeen vuoden ilman alkoholia + imetysaika päälle, niin hän voi sen viimeisen n. kuukauden ajan (kun ei riskiä ennenaikaisuuteen ole) olla ajokunnossa. Ja missä ihmeen työssä asiakkaat edellyttävät tulevan isän vetävän lärvit, eikä riitä että voi nauttia esim. ruuan kanssa viiniä tai muuten pari-kolme lasillista riippuen illan kestosta? :O Se on kuitenkin myös mahassa kasvavan lapsen parhaaksi, että äidin ei tarvitse ottaa ylimääräistä stressiä siitä, miten hoitaa muut muksut hoitoon ja pääsee sairaalaan ajoissa, joten kyllä miehen täytyy siinä tilanteessa toimia äidin ja lapsen parhaaksi.

Jätä se sika.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:54"]On pää sen verran sekaisin nyt, etten osaa itse arvioida vedänkö turhasta herneet nenään. Joten näkemystänne pyytäisin.

Olen viimeisilläni raskaana, ja lapsella on riski syntyä ennenaikaisesti ja yritän siksi ottaa rauhallisesti varhennetulla äitiyslomalla. Mieheni rakastaa esikoista ja on periaatteessa hyvä isä, joka hassuttelee ja hellii lasta. Tosin aikaa hän viettää mielestäni aika vähän lapsen kanssa. Lähtee aamulla töihin ennen esikoisen aamutoimia ja hoitoon viemistä. Haen ja vien lapsen, koska se on ainoa, mitä voin tehdä, kun kerran joudun lapsen hoitoon viemään rasitusta välttääkseni ainakin seuraavat pari kriittistä viikkoa, jolloin lapsi ei saisi vielä syntyä. Mies tulee kotiin noin klo 18. Sen jälkeen vie koiran ulos. Koira on hänen ja ex-kumppaninsa yhteinen. Käytännössä heidän lisäkseen vain yksi ihminen on tarpeeksi vahva ja kykeneväinen käsittelemään koiraa. Ei siinä mitään, mutta koira käy pitkillä lenkeillä 3 kertaa päivässä, yhteensä 2-3 tuntia. Se tarkoittaa, että illalla miestä ei näy kotona kuin lenkkien välisen ajan, eli pari tuntia lapsen hereilläoloajasta,  jolloin hän toki haluaa rentoutua ja syödä rauhassa, lukea lehden jne.

Koira on virallisesti puolet ajasta meillä ja puolet miehen exällä. Tätä curlingia on harrastettu nyt koko suhteemme ajan, eli lähes 8 vuotta. Kun koira on meillä, olemme sidottuina kotona olemiseen, sillä vaikeasti hallittavalle koiralle on vaikea saada hoitajia. Aika usein miehen ex on se, joka ehtii ensin varata lomaoptionsa esim. juhlapyhinä. Mies ei pistä vastaan vaan taipuu. Nyt koira on ollut meillä puoli vuotta, kun ex on matkaillut maailmalla. Vannotin miehelle, että koiran pitää lähteä hyvissä ajoin, ennen kuin lapsi syntyy, sillä silloin 3 tunnin oma aika lenkeillä joka päivä on vaikeaa järjestää, varsinkin kun mies mieluiten vie koiran yksin ulos, koska lapsen kanssa se on hänestä stressaavampaa. Lisäksi synnyttämään saatetaan joutua lähtemään kiireessä (edellinen synnytys alkoi puun takaa ja kesti vain muutamia tunteja), jolloin lapsi pitää ensisijaisesti viedä hoitoon. Koiran kuskaaminen esim. tunnin matkan päähän on tähän päälle ihan liikaa. Mies lupasi jo talvella sopia asiat niin, että ex palaa takaisin hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nyt kuulin, että hän palaakin mahdollisesi useita viikkoja synnytyksen jälkeen.

Synnytys on siis todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Tänään mies alkoi sitten puhua, että näinä viikkoina, jolloin emme tosiaan tiedä milloin synnytys alkaa, hänen "pitäisi" viedä asiakkaitansa ulos syömään ja juomaan. Viimeisen kuukauden aikana miehen myös "piti" osallistua kahteen kertaan työpaikan iltamenoihin, joissa otettiinkin sitten reippaasti alkoa, eikä palattu alkuillasta, kuten mies lupaili. Lapsi kyseli kotona koko illan, että milloin isi tulee. Luulin, että sovitun mukaisesti klo 18, mutta lopulta mies tuli maistissa tunteja lapsen mentyä nukkumaan. Kommentoin asiakkaiden kestitysiltojen tulevan huonoon saumaan synnytyksen suhteen. Kerroin huoleni siitä, että synnytys alkaa kun mies on kestitsemässä vieraita ja mahdollisesti ajokunnoton, jolloin koko logistiikka (minun kuskaamiseni laitokselle, lapsen vieminen hoitoon, koiran vieminen) on todella haastavaa. Sanoin, että toivon, että mies laittaa asiat näinä viimeisinä viikkoina tärkeysjärjestykseen. Tästä mies kimpaantui täysin, ja sanoi, että minä olen kyvytön keskustelemaan asioista.

Päivisin lapsi on noin 5-6 tuntia hoidossa, jonka aikana hoidan pyykit, siivoan keittiön sotkut, yritän valmistella vauvaa varten, asioin postissa tai apteekissa jne. En siis laiskottele, mutta vointi on sellainen, että jaksan tehdä asioita vain hetken, sitten pakko levätä. Meillä on periaate, ettö molemmat tekevät kotitöitä. Mutta käytännössä mies harvoin esim. laittaa astiansa koneeseen, siivoaa jälkensä keittiössä. Lapsen vaipat hän heittää surutta lattioille, vessapaperin hylsyt eivät löydä tietään roskiin vaan vessan lattialle jne. Eli näitä sotkuja kävelen perässä siivoillen. Mies lupaa auliisti aina hoitaa tiettyjä kotihommia, mutta ne vaan jäävät: vessassa ei ollut valoa viikkoihin, huonekalut odottivat hakemista ja kokoamista useamman kuukauden kunnes äitini mies tuppaantui tänne hoitamaan kyseisiä asioita. Useita asioita pitäisi kotona järjestellä ennen kuopuksen tuloa, jotta emme joutui alkoittamaan elämää nelihenkisenä perheenä ihan kaaoksen keskellä. Kun mainitsen asioista ja vaadin miestä korjaamaan jälkensä, saan kuulla, että kaikki aikanaan. Vaan lapsiperheessä päivittäiset sotkut on ihan pakko siivota samana päivänä, jotta tuloksena ei ole täysi kaaos. Olen kuulemma hullu, ja minun pitäisi "vetää lääkkeeni", niin olisin vähemmän hullu. Äitiyslomani olen aina maksanut itse, eli palkastani ja säästöistäni siten, että maksan kotona ollessanikin tasan puolet yhteisistä kuluista. Mies ei siis elätä minua, jolloin ehkä voisikin olla perusteltua, että minä hoitaisin kodin ja hän pelkän työnsä. Lasten vaatteet ostan minä. Mies on ehkä kerran tai pari viimeisen neljän vuoden aikana ostanut yksittäisen vaatteen.

Äitienpäiväksi mies kertoi jo hyvissä ajoin suunnitelleensa tekevänsä ruokaa. Muistuttelin hyvissä ajoin viikolla, että äitirenpäivä on sunnuntaina, jotta mies voisi kenties loppuviikosta oman äitinsä luona vieraillessaan muistaa äitiään. Ei muistanut, joten äitienpäivänä mies päätti lähteä ex tempore ajamaan äitinsä luokse parin tunnin matkan päähän. Olimme sopineet vierailevamme äitini luona, mutta niin vain kävi, että lähes koko päivä meni siihen, että mies kävi äitinsä luona. Me menimme lapsen kanssa äidillemme julkisilla, ja ruoat jäivät tietysti tekemättä.

Ottaa päivittäin päähän, eikä vähiten se, että mies jatkuvasti tiuskii minulle. Tosin sitä teen itsekin, koska suoraan sanottuna vituttaa miehen käytös. Mutta mahtaako tunteeni olla pinnassa vain raskauden ja hormonien vuoksi. Loukkaannunko liian herkästä, vai onko miehen käytös itsekästä. Mietin jatkuvasti, että toinen lapsi miehen kanssa oli virhe, ja jos toista ei olisi tuloillaan, miettisin vakavasti, että kannattaako suhteessa jatkaa. Mies tietää tunteeni, mutta ei kommentoi kun kerron nämä asiat. On täysin turhaa puhua hänelle. Sanat kaikuvat tyhjille seinille.

 
[/quote]

En jaksanut lukea loppuun mutta kaikkeen sitä ihminen suostuu..

Mun mies on ottanut kerran viikossa pari saunakaljaa, mutta kk ennen synnytystä lopetti senkin ihan omasta tahdosta , eikä ottanut hiukkaakaan sen jälkeenkään , lapsi on nyt 6 kk. Jotkut on vaan tollasia lapsellisia, jotkut ei

Luin puoleenväliin, vittu mikä vässykkä sun mies.

Tossu ap!

Minä ilmoittaisin, että koira lähtee. Käskisin myydä tai viedä piikille. Juu ja ei mun asuntoon.

Joskus vaan on tilanteita, jolloin lastenkin on parempi elää eroperheessä kuin molempien vanhempien kanssa. Toi teidän tilanne näyttää siltä.

Olet 100% vitutuksesi "ansainnut" eli olet oikeassa. Miestä ei taida vähempää kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:04"]

Sarjassamme 'joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä...'

[/quote]

Jaa, mikähän minusta tekee tässä erityisen huonon äidin? Jos lapsia ei olisi, niin olisin lähtenyt. Mutta tällä hetkellä tilanne kuluttaa ainoastaan minua. Lapselle on parempi saada alle kouluikäisenä olla molempien vanhempiensa kanssa. Siksi kestän. Ja samaan aikaan julkisuudessa lapsipsykologit korostavat, että jos kumppani ei ole alkkis tai väkivaltainen, suhde vaan epätyydyttävä, olisi kuitenkin parempi yrittää lapsen vuoksi yhdessä kunnes on edes hieman isompi.

Oletko sinä parempi äiti siten, että olet tehnyt lapsia useamman miehen kanssa ja nyt yksinhuoltajana sumplit eri isien kanssa tapaamisaikoja? Vai minkälaiset ihmiset saavat mielestäsi luvan lisääntyä?
[/quote]
Voimia, paljon. Miehesi on rumasti sanottuna kusipää.
Sinuna tekisin seuraavasti: keskitä kaikki huomiosi lapsiin ja synnytykseen. Ala samalla henkisesti valmistautua eroon. Jos suinkin mahdollista, lakkaa maksamasta puolia kaikesta, olethan yhteisen lapsen takia äitiyslomalla ja tulosi ovah pudonneet. Älä odota mieheltä enää mitään muuta kuin yhteisten menojen maksaminen, ja hhoida lapset ja koti kuin olisit yh (paitsi älä tee miehen eteen mitään). Kun olet toipunut synnytyksestä, eroa.

Siis "käydä neljättäkymmentä" tarkoittaa jossain murteessa ikävuosia 31-39, eli oletteko siis vasta täyttämässä 30, vai 40?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:19"]Siis "käydä neljättäkymmentä" tarkoittaa jossain murteessa ikävuosia 31-39, eli oletteko siis vasta täyttämässä 30, vai 40?
[/quote]
Siis ihan suomen kielessä tuo tarkoittaa vuosia 30--39., mitä muutakaan se voisi tarkoittaa? En ole ap.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:19"]Siis "käydä neljättäkymmentä" tarkoittaa jossain murteessa ikävuosia 31-39, eli oletteko siis vasta täyttämässä 30, vai 40?
[/quote]
Siis ihan suomen kielessä tuo tarkoittaa vuosia 30--39., mitä muutakaan se voisi tarkoittaa? En ole ap.
[/quote]

No siinä tapauksessa ap:n pelko siitä, että ei olisi saanut toista lasta / uutta suhdetta ajoissa, koska on jo niin iäkäs, kuulostaa oudolle.
Epäilin vain, että ap tarkoitti lähestyvänsä 40. ikävuotta, koska kuulosti niin dramaattiselta...

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:51"]Taas esimerkki siitä, kun järki häviää kun biologinen kello tikittää. Niitä lapsia vain ei ole pakko tehdä huonoon suhteeseen vaikka kuinka tahtoisi!! Jälleen yksi eroperhe lisää - ei tuo varmaan tuosta enää miksikään muutu. Tsemppiä sulle! Jokainen meistä joutuu elämään valintojensa kanssa.
[/quote]

Jotkut menee suorinta tietä, jotkut housunpolvet risana kiertäen kaikki polut. Sama maali, toisilla eletty ja rikas matka, vaikkei aina niin helppo. Eli kyllä mä mieluumin tekisin lapset ja sitten eroaisin, kuin että jäisin lapsettomaksi ilman suhdeyritystä. Ero on paha, mutta lapsia haluavalle naiselle lapsettomaksi jääminen on suurempi ja koko elämää kattavampi suru. Eron jälkeen nyt pääsee aina jatkamaan elämää, ennemmin tai myöhemmin. Olen itse vaikean vanhempien eron kokenut erolapsi. Ero vaan pitää hoitaa hyvin ja vanhempien pysyä väleissä, niin kyllä lapsikin selviää.

Ap:lle sanoisin, että anna miehen mennä menojaan ja ala valmistella eroa. Sano miehelle, että menee illanviettoihin. Mutta kerrot, että sitten et ilmoita, jos synnytys alkaa ja alkoholia nauttineena ei pääse mukaan synnytykseen!! Sinä saat päättää kuka synnytyksessä on ja tuollaista miestä et tarvitse. Koirasta sinun ei tarvitse huolehtia. Yritä saada esikolle hoitaja, jonka voit omin apuinesi saada paikalle. Olisiko doula sinulle hyvä vaihtoehto?

Älä siivoa wc holkkeja. Tai laita pytyn hiereen pieni roskis mihin holkit voi heittää. Tai osta niitä wc rullua missä on huuhdeltava holkki, niin eiköhän mies voi heittää sen pyttyyn paskansa perässä. Lopeta nalkutus ja alkakaa viljelemään positiivisuutta. Älä siivoa miehesi jälkiä. Eiköhän se huomaa, kun kaikki vaatteet on paskasena jossain. Vaipat tietty pitää siivota, mut eiköhän taaperolle voi jo opettaa viedä ne itse roskikseen. Meidän 2,5 vuotias ainakin vie itse. Mitä koiraan tulee, niei se varmaan elä enää montaa vuotta ainakaan kymmentä. Yritä ajatella positiivisesti, mutta tee vaan ne hommat mitkä jaksat.
Mun mies on siinä suhteessa samanlainen, että sillä on harrastuksia, ja töitä paljon ja on luonteeltaan sellainen, että nainen hoitaa kodin ja lapset. Aluksi oli riitaa siitä, mut mitäs menin lilsääntymään ko. Ihmisen kanssa. Mut onneks lapset kasvaa ja joskus on sitten enemmän kahdenkeskistä aikaa ja aikaa omille jutuille. Ja ehkä mä siksi miestäni kestä, että sen ajan kuin on kotona, on täysillä ladten kanssa, siivoaa jälkensä, pesee pyykkiä, tekee ruokaa ja käyttää tiskikonetta. Iuri ja moppi on ainoat mihin hän ei tartu.