Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mieheni itsekäs - vai olenko itse kohtuuton?
13.05.2015 |
On pää sen verran sekaisin nyt, etten osaa itse arvioida vedänkö turhasta herneet nenään. Joten näkemystänne pyytäisin.
Olen viimeisilläni raskaana, ja lapsella on riski syntyä ennenaikaisesti ja yritän siksi ottaa rauhallisesti varhennetulla äitiyslomalla. Mieheni rakastaa esikoista ja on periaatteessa hyvä isä, joka hassuttelee ja hellii lasta. Tosin aikaa hän viettää mielestäni aika vähän lapsen kanssa. Lähtee aamulla töihin ennen esikoisen aamutoimia ja hoitoon viemistä. Haen ja vien lapsen, koska se on ainoa, mitä voin tehdä, kun kerran joudun lapsen hoitoon viemään rasitusta välttääkseni ainakin seuraavat pari kriittistä viikkoa, jolloin lapsi ei saisi vielä syntyä. Mies tulee kotiin noin klo 18. Sen jälkeen vie koiran ulos. Koira on hänen ja ex-kumppaninsa yhteinen. Käytännössä heidän lisäkseen vain yksi ihminen on tarpeeksi vahva ja kykeneväinen käsittelemään koiraa. Ei siinä mitään, mutta koira käy pitkillä lenkeillä 3 kertaa päivässä, yhteensä 2-3 tuntia. Se tarkoittaa, että illalla miestä ei näy kotona kuin lenkkien välisen ajan, eli pari tuntia lapsen hereilläoloajasta, jolloin hän toki haluaa rentoutua ja syödä rauhassa, lukea lehden jne.
Koira on virallisesti puolet ajasta meillä ja puolet miehen exällä. Tätä curlingia on harrastettu nyt koko suhteemme ajan, eli lähes 8 vuotta. Kun koira on meillä, olemme sidottuina kotona olemiseen, sillä vaikeasti hallittavalle koiralle on vaikea saada hoitajia. Aika usein miehen ex on se, joka ehtii ensin varata lomaoptionsa esim. juhlapyhinä. Mies ei pistä vastaan vaan taipuu. Nyt koira on ollut meillä puoli vuotta, kun ex on matkaillut maailmalla. Vannotin miehelle, että koiran pitää lähteä hyvissä ajoin, ennen kuin lapsi syntyy, sillä silloin 3 tunnin oma aika lenkeillä joka päivä on vaikeaa järjestää, varsinkin kun mies mieluiten vie koiran yksin ulos, koska lapsen kanssa se on hänestä stressaavampaa. Lisäksi synnyttämään saatetaan joutua lähtemään kiireessä (edellinen synnytys alkoi puun takaa ja kesti vain muutamia tunteja), jolloin lapsi pitää ensisijaisesti viedä hoitoon. Koiran kuskaaminen esim. tunnin matkan päähän on tähän päälle ihan liikaa. Mies lupasi jo talvella sopia asiat niin, että ex palaa takaisin hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nyt kuulin, että hän palaakin mahdollisesi useita viikkoja synnytyksen jälkeen.
Synnytys on siis todennäköisesti muutaman viikon sisällä. Tänään mies alkoi sitten puhua, että näinä viikkoina, jolloin emme tosiaan tiedä milloin synnytys alkaa, hänen "pitäisi" viedä asiakkaitansa ulos syömään ja juomaan. Viimeisen kuukauden aikana miehen myös "piti" osallistua kahteen kertaan työpaikan iltamenoihin, joissa otettiinkin sitten reippaasti alkoa, eikä palattu alkuillasta, kuten mies lupaili. Lapsi kyseli kotona koko illan, että milloin isi tulee. Luulin, että sovitun mukaisesti klo 18, mutta lopulta mies tuli maistissa tunteja lapsen mentyä nukkumaan. Kommentoin asiakkaiden kestitysiltojen tulevan huonoon saumaan synnytyksen suhteen. Kerroin huoleni siitä, että synnytys alkaa kun mies on kestitsemässä vieraita ja mahdollisesti ajokunnoton, jolloin koko logistiikka (minun kuskaamiseni laitokselle, lapsen vieminen hoitoon, koiran vieminen) on todella haastavaa. Sanoin, että toivon, että mies laittaa asiat näinä viimeisinä viikkoina tärkeysjärjestykseen. Tästä mies kimpaantui täysin, ja sanoi, että minä olen kyvytön keskustelemaan asioista.
Päivisin lapsi on noin 5-6 tuntia hoidossa, jonka aikana hoidan pyykit, siivoan keittiön sotkut, yritän valmistella vauvaa varten, asioin postissa tai apteekissa jne. En siis laiskottele, mutta vointi on sellainen, että jaksan tehdä asioita vain hetken, sitten pakko levätä. Meillä on periaate, ettö molemmat tekevät kotitöitä. Mutta käytännössä mies harvoin esim. laittaa astiansa koneeseen, siivoaa jälkensä keittiössä. Lapsen vaipat hän heittää surutta lattioille, vessapaperin hylsyt eivät löydä tietään roskiin vaan vessan lattialle jne. Eli näitä sotkuja kävelen perässä siivoillen. Mies lupaa auliisti aina hoitaa tiettyjä kotihommia, mutta ne vaan jäävät: vessassa ei ollut valoa viikkoihin, huonekalut odottivat hakemista ja kokoamista useamman kuukauden kunnes äitini mies tuppaantui tänne hoitamaan kyseisiä asioita. Useita asioita pitäisi kotona järjestellä ennen kuopuksen tuloa, jotta emme joutui alkoittamaan elämää nelihenkisenä perheenä ihan kaaoksen keskellä. Kun mainitsen asioista ja vaadin miestä korjaamaan jälkensä, saan kuulla, että kaikki aikanaan. Vaan lapsiperheessä päivittäiset sotkut on ihan pakko siivota samana päivänä, jotta tuloksena ei ole täysi kaaos. Olen kuulemma hullu, ja minun pitäisi "vetää lääkkeeni", niin olisin vähemmän hullu. Äitiyslomani olen aina maksanut itse, eli palkastani ja säästöistäni siten, että maksan kotona ollessanikin tasan puolet yhteisistä kuluista. Mies ei siis elätä minua, jolloin ehkä voisikin olla perusteltua, että minä hoitaisin kodin ja hän pelkän työnsä. Lasten vaatteet ostan minä. Mies on ehkä kerran tai pari viimeisen neljän vuoden aikana ostanut yksittäisen vaatteen.
Äitienpäiväksi mies kertoi jo hyvissä ajoin suunnitelleensa tekevänsä ruokaa. Muistuttelin hyvissä ajoin viikolla, että äitirenpäivä on sunnuntaina, jotta mies voisi kenties loppuviikosta oman äitinsä luona vieraillessaan muistaa äitiään. Ei muistanut, joten äitienpäivänä mies päätti lähteä ex tempore ajamaan äitinsä luokse parin tunnin matkan päähän. Olimme sopineet vierailevamme äitini luona, mutta niin vain kävi, että lähes koko päivä meni siihen, että mies kävi äitinsä luona. Me menimme lapsen kanssa äidillemme julkisilla, ja ruoat jäivät tietysti tekemättä.
Ottaa päivittäin päähän, eikä vähiten se, että mies jatkuvasti tiuskii minulle. Tosin sitä teen itsekin, koska suoraan sanottuna vituttaa miehen käytös. Mutta mahtaako tunteeni olla pinnassa vain raskauden ja hormonien vuoksi. Loukkaannunko liian herkästä, vai onko miehen käytös itsekästä. Mietin jatkuvasti, että toinen lapsi miehen kanssa oli virhe, ja jos toista ei olisi tuloillaan, miettisin vakavasti, että kannattaako suhteessa jatkaa. Mies tietää tunteeni, mutta ei kommentoi kun kerron nämä asiat. On täysin turhaa puhua hänelle. Sanat kaikuvat tyhjille seinille.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:04"]
Sarjassamme 'joiden ei olisi ikinä pitänyt lisääntyä...'
[/quote]
Jaa, mikähän minusta tekee tässä erityisen huonon äidin? Jos lapsia ei olisi, niin olisin lähtenyt. Mutta tällä hetkellä tilanne kuluttaa ainoastaan minua. Lapselle on parempi saada alle kouluikäisenä olla molempien vanhempiensa kanssa. Siksi kestän. Ja samaan aikaan julkisuudessa lapsipsykologit korostavat, että jos kumppani ei ole alkkis tai väkivaltainen, suhde vaan epätyydyttävä, olisi kuitenkin parempi yrittää lapsen vuoksi yhdessä kunnes on edes hieman isompi.
Oletko sinä parempi äiti siten, että olet tehnyt lapsia useamman miehen kanssa ja nyt yksinhuoltajana sumplit eri isien kanssa tapaamisaikoja? Vai minkälaiset ihmiset saavat mielestäsi luvan lisääntyä?
[/quote] Olen ERImieltä. Mielestäni lapselle on parempi että vanhemmnat eroavat jos kerran tilanne on noin kärjistynyt. Kyllä nyt on selvästi niin, että sun miehesi on vihdoinkin muututtava AIKUISEKSI, nakattava koira kokonaan sille exälleen ja alettava hoitaa niitä kototöitä. Et kai sinä mikään ilmainen kotiorja ole? Itse erosin kun nuorimmainen oli n vuoden ikäinen ja se oli erittäin järkevä päätös. Lapset ois vaan kärsineet exäni ja minun riidoista.( Miehesi kuulostaa samanlaiselta narsistilta kuin mun ex, hänkin aina sanoi että vika oli minussa vaikka totuus oli täysin muuta.) Pärjäsin hyvin lasten kanssa kolmestaan, rahasta oli vähän tiukkaa mutta eipä tarvinnut olla miehen "lapsenpiikana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:25"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:17"]Hmmm. Nyt hiukan jäin ihmettelemään noita sumplimisianne. Jos äitisi asuu samassa kaupungissa, miksei hän hyppää taksiin ja tule hoitamaan esikoistanne kun sinulle tulee lähtö synnärille? Sanoit, että menitte julkisilla äidillesi, joten siitä on aika loogista päätellä, että asutten likellä, koska tuskin sinä - saikulle ja lepoon määrätty, viimeisilläsi oleva nainen - minnekään kauas lähdet bussilla köryyttelemään.... Sinä myös otat taksin ja lähdet synnärille, mies tulkoot perässä kun ehtii. Hurtta on miehesi ongelma. Sinuna en piittaisi siitä. Miehesi kieltämättä kuulostaa itsekkäältä ja ajattelemattomalta, mutta anteeksi nyt: sinä taas kuulostat ihmeen järjestelyneurootikolta. Asioiden on pakko sujua tietyssä järjestyksessä tiettyyn aikaan, mutten sulta on päivä pilalla. Jos miehen ruuanlaitto ei onnistunut äitienpäivänä, mitä sitten - tehköön seuraavana! Kait myös itsekin tajuat, että nalkuttaminen ja tiuskiminen vain lisää nalkuttamista ja tiuskimisya. Jos toivot mieheltäsi huomaavaisuutta, se ei negatiivisessa ilmapiirissä tule toteutumaan. Hellitä ihmeessä ja opettele jättämään asioita tekemättä. Tulet muuten hulluksi ennen pitkää, kun vauva syntyy ja mahdollisesti valvottaa sinua. Ja tosiaan: jos mies on parempituloinen, eikä osallistu kotihommiin, hän saa luvan palkata teille siivoojan vaikkapa pari kertaa kuussa. Tai ainakin kunnon robotti-imurin! Ehdotapa. Olisi vähän syytä kaivaa kuvetta, jos ei kotitöitä tee lainkaan (käytännössä). [/quote] Pakko äitinä sanoa, että kyllä, tietyt asian ON VAIN PAKKO TEHDÄ! Auvat ja taaperot syötetään paskaisista astioista, konttaa vaippojen ja roskien seassa ja puetaan kustuihin vaatteisiin? Ei kuule onnistu. Pyykit, tiskit, roskat ihan auttamaton minimi tehdä ja tehdä heti. Siinäkin on todella paljon kahden pienen äidille. -10
[/quote]
Totta kai perusjutut pitää, mutta tuossa ap:nkin kuvauksessa oli paljon sellaista, minkä voisi nyt todellakin jättää tekemättä. Uusia mööpeleitö ei ole pakko ostaa juuri nyt. Miehen tiputtelemia vessapaperihylsyjä ei ison mahan kanssa noukita. Semmoista.
Luuletko, että olet ketjun ainoa äiti....?
[/quote]
Uusi mööpeli oli tarpeen, jotta saimme vauvalle vaatteiden ja tavaroiden säilytyspaikan. Asumme Helsingissä kalliisti pienissä neliöissä, joten pakko miettiä arjen järjestämistä jo näin ennen lapsen tuloa. Ja minusta kahden pikkulapsen perheessä paikkoja ei voi jättää sellaiseen kuntoon, että eteisessä seisoo pari viikkoa roskasäkki tai niitä hylsyjä on kaikkialla. Kun esikoisenkin pitää mahtua leikkimään. Emme edes voi kutsua isovanhempia tai lasten kavereita kylään, jos annan vaan tiskien kasvaa, kaikki likapyykit jäävät siihen lattialle missä ne riisutaan, parketilla muhii pissaisia vaippoja. Kyllä, olen varmaan kontrollifriikki, mutta mielestäni tuollainen sotku on osoitus elämänhallinnan puutteesta ja on haitallista myös lapsille.
[/quote]
Mööpelit ehtii ostaa lapsen synnyttyäkin. Mies poimii omat roskansa, jos et ala niitä hänen perässään noukkia. Pissavaipat nyt toki joo, mutta pahvihylsyt voivat olla kunnes mies itsekin ne näkee - ja näkee kyllä, kun et passaa. Tämä taisto on jokaisen joskus läpi käytävä, miehet hyödyntävät tuollaista passaamista kyllä, jos annetaan.
Priorisointia sinun pitäisi kyllä opetella. Oikeasti.
ps. Mikään oikea terapeutti ei kyllä suositteke asiakkaalle avioeroa muutaman tapaamisen perusteella ja näkemättä toista osapuolta. Miehesi oli siis - kerrankin.... - oikeassa. Sairasta tuollainen neuvo ammattilaiselta. Eri juttu, jos olisi teitä pidempäänkin tavannut, mutta ei noin.
[/quote] Totuus on että monet miehet (ja jotkut naisetkin) eläis vaikka kaatiksella lopun elämäänsä yhtään huomaamatta että siellä on likaista...eli jotkut EI ikinä korjaa jälkiään vaikka mikä olisi.
Toiseksi, minullekin on suositeltu eroa ja suunnilleen samanlaisesta miehestä kuin AP:n, eli narsistista joka luulee että kaikki vika on muissa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:24"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:08"]
En muuta tiedä, enkä jaksa lukea järkyttävän pitkää sepostusta, mutta miksi ihmeessä tollanen koira!
[/quote]
No koira tuli siten, että tavatessamme miehellä oli koira ja minulla oli kaksi kissaa. Mies sanoi pitävänsä kissoista ja muutimme yhteen. Sitten mies olikin sitä mieltä, että kissani eivät "väliaikaisesti" muuton aikana saa kulkea kodissa vapaana. Käytännössä saivat asua vain yhdessä huoneessa. Mies alkoi saada migreenikohtauksia, ja ne johtuivat kuulemma kissoista. Lopulta minun ei auttanut muu kuin luopua kissoista, koska en jaksanut kuunnella miehen jatkuvaa raivoamista kissoille sekä puheita siitä, että miehen migreeni johtuu kissoista. (Ei muuten johtunut, migreenit jatkuvat. Tuppaavat iskemään yleensä sunnuntaisin, sattumoisin sen jälkeen kun pe- ja la-iltoina on tullut otettua vähän mallasta). Koirasta ei tietenkään samalla luovuttu. Veikkaan, että mies luopuu ennemmin minusta kuin koirasta. Mikä ei ehkä pian ole huonompi asia. Tulee ainakin se ero, sillä mieshän on ilmoittanut, että hän ei kyllä sitten lähde minnekään. Saan lähteä yksin. Ja ilman lasta.
[/quote]
Ööh ilman lasta? Miks jättäisit lapsen miehelle? Ero pikaisesti synnytyksen jälkeen.
[/quote]
Koska mies voi olla parempi vanhempi ja luimme vain äidin version asioista?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:59"]
Tottakai mies saa viedä asiakkaitaan ulos eikä tarvitse sopia kotiintuloajoista sun kanssa.
[/quote]
Mutta kyse onkin kunnioituksesta. Jos mies kertoo, että menee "viiteen, kuuteen" ja lapsen kysellessä koko illan vastaan, että isä tulee kohta, niin onhan tuo myös pettymys myös lapselle? Ja lapsi ottaa sen niin, että minä lupaan jotain, mutta en pidä sanaani. Eli että äiti on puhunut palturia, ei isä. Toki saa mennä ulos, mutta nuo tapahtumat eivät ole mitään pakollisia. Ja ne asiakkaat voi viedä ulos milloin tahansa. Yleensä on vienyt noin kerran vuodessa. Miksi vaan pitää viedä ne ulos juuri näinä kriittisinä viikkoina, jos ei juuri nyt ihan välttämätöntä? Miehen työ on joustava, ja hän pystyy itse päättämään tällaiset asiat.
Siinä olette oikeassa, ettei mies ota tilannetta tarpeeksi vakavissaan. Sama oli esikoisesta. Meinasimme lentää sairaalan perhehuoneestakin ulos, koska mies ei ollut paikalla tarpeeksi. Piti mennä kotiin pesemään vauvanvaatteita ja ostamaan tarvikkeita (lapsi tuli niin yllättäen, että kaikki oli tekemättä), mutta ei tosissaan pitänyt mitään kiirettä. Kun soittelin perään, niin hän oli syömässä ja katsomassa urheilumatsia, eikä edes tajunnut, että minullakaan ei ole mahdollisuutta ottaa omaa aikaa vastasyntyneen keskosen kanssa.
[/quote]Toinen lapsi on tämän 'kultakimpaleen' kanssa laitettu alulle syystä että...?
[/quote]
Hetken mielenhäiriössä tullut ikävä sitä kun esikoinen oli ihan pieni vauva, ja vielä ajatus että olishan se kiva kun sillä olis leikkikaveri, ja sit tehty tai vahingossa tullut tehtyä, ja aborttiahan ei saa tehdä jos on kunnon ihminen, vaikka miten heti katuisi raskautta. Se helvetti huonon miehen ja kahden vaippapyllyn kanssa on vaan käytävä läpi, mitä sitten että itsellä hajoaa pää, ja lapset kärsii, eli kukaan ei ole onnellinen, mies ihmettelee että mikä tässä nyt muka on ongelma ja pitää akkaa ihan hulluna.
Sinä vaikutat kontrollifriikiltä ja päällepäsmäriltä, mies keskenkasvuiselta ja itsekkäältä. Sinä haluat olla oikeassa, mies haluaisi että jättäisit hänet rauhaan.
Huh. Ei ehkä paras lähtökohta yhteiselle perhe-elämälle. Jos teillä on mahdollisuutta edes hetken istua alas keittiönpöydän ääreen kävisin jotakuinkin seuraavan keskustelun: mitä kumpikin teistä haluaa suhteesta/elämältä? Mitkä asiat ovat hyvin suhteessanne? Jos saisitte muuttaa YHDEN asian suhteessanne/toisessa, mikä se olisi?
Jos vastauksenne vaikuttaa siltä että ne on jotenkin yhteensopivia, teillä on vielä toivoa. Esim. meidän perheessä ei ikinä naputettaisi toisen iltamenoista tai työjutuista, koska ura ja itsenäisyys ovat meille keskeisiä arvoja (jota molemmat pyrkii tasapuolisesti myös toisilleen edistämään). Sitten taas kotitöissä meillä on hieman eroavia näkemyksiä, joten ollaan jaettu selkeät vastuualueet niin että molemmat hoitaa ne asiat jotka on itselle tärkeitä. Lemmikeistä ei meillä välitetä, joten niitä ei ole eikä tule. Exät on exiä, niitä moikataan toki kohteliaasti jos törmätään, mutta muutoin kuuluvat menneisyyteen (näin ei aina ole ollut, mutta tähän päädyttiin yhteisten keskustelujen myötä). En tiedä saako tuosta selkoa, mutta teidän pitäisi yhdessä sopia mitkä ovat ne TEILLE tärkeät asiat ja arvot ja mistä puolestaan olette valmiita joustamaan. Tekstisi perusteella vaikutat juuri hieman kontrolloivalta ap, ehkä ajattelet toimivasi vain yhteiseksi parhaaksi, mutta sinun näkemys parhaasta ei aina voi olla se ratkaiseva.
Jos ette edes pääse siihen keittiönpöydän ääreen homma on aika selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:08"]
En muuta tiedä, enkä jaksa lukea järkyttävän pitkää sepostusta, mutta miksi ihmeessä tollanen koira!
[/quote]
No koira tuli siten, että tavatessamme miehellä oli koira ja minulla oli kaksi kissaa. Mies sanoi pitävänsä kissoista ja muutimme yhteen. Sitten mies olikin sitä mieltä, että kissani eivät "väliaikaisesti" muuton aikana saa kulkea kodissa vapaana. Käytännössä saivat asua vain yhdessä huoneessa. Mies alkoi saada migreenikohtauksia, ja ne johtuivat kuulemma kissoista. Lopulta minun ei auttanut muu kuin luopua kissoista, koska en jaksanut kuunnella miehen jatkuvaa raivoamista kissoille sekä puheita siitä, että miehen migreeni johtuu kissoista. (Ei muuten johtunut, migreenit jatkuvat. Tuppaavat iskemään yleensä sunnuntaisin, sattumoisin sen jälkeen kun pe- ja la-iltoina on tullut otettua vähän mallasta). Koirasta ei tietenkään samalla luovuttu. Veikkaan, että mies luopuu ennemmin minusta kuin koirasta. Mikä ei ehkä pian ole huonompi asia. Tulee ainakin se ero, sillä mieshän on ilmoittanut, että hän ei kyllä sitten lähde minnekään. Saan lähteä yksin. Ja ilman lasta.
[/quote]
HAH! Saat lähteä ilman lasta!? Kuka helkkari sen sitten hoitaisi, mies? Joka on pari tuntia kotona hereilläoloaikana ja senkin haluaa olla rauhassa? Mihis toinen kersa? Hoitaako mies myös vastasyntyneen yksin? Jos mun mies sanois noin, mä olisin lähtenyt jo ennenku saa lauseen loppuun!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:32"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:10"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:59"]
Tottakai mies saa viedä asiakkaitaan ulos eikä tarvitse sopia kotiintuloajoista sun kanssa.
[/quote]
Mutta kyse onkin kunnioituksesta. Jos mies kertoo, että menee "viiteen, kuuteen" ja lapsen kysellessä koko illan vastaan, että isä tulee kohta, niin onhan tuo myös pettymys myös lapselle? Ja lapsi ottaa sen niin, että minä lupaan jotain, mutta en pidä sanaani. Eli että äiti on puhunut palturia, ei isä. Toki saa mennä ulos, mutta nuo tapahtumat eivät ole mitään pakollisia. Ja ne asiakkaat voi viedä ulos milloin tahansa. Yleensä on vienyt noin kerran vuodessa. Miksi vaan pitää viedä ne ulos juuri näinä kriittisinä viikkoina, jos ei juuri nyt ihan välttämätöntä? Miehen työ on joustava, ja hän pystyy itse päättämään tällaiset asiat.
Siinä olette oikeassa, ettei mies ota tilannetta tarpeeksi vakavissaan. Sama oli esikoisesta. Meinasimme lentää sairaalan perhehuoneestakin ulos, koska mies ei ollut paikalla tarpeeksi. Piti mennä kotiin pesemään vauvanvaatteita ja ostamaan tarvikkeita (lapsi tuli niin yllättäen, että kaikki oli tekemättä), mutta ei tosissaan pitänyt mitään kiirettä. Kun soittelin perään, niin hän oli syömässä ja katsomassa urheilumatsia, eikä edes tajunnut, että minullakaan ei ole mahdollisuutta ottaa omaa aikaa vastasyntyneen keskosen kanssa.
[/quote]Toinen lapsi on tämän 'kultakimpaleen' kanssa laitettu alulle syystä että...?
[/quote]
No sanos muuta. En osaa itsekään sanoa. Ehkä vaan niin kova halu saada toinen lapsi ja tietoisuus siitä, että sellainen jää saamatta, jos tässä iässä lähden vaihtamaan kumppania. Kun aletaan käydä pian jo neljääkymmentä. Mies 5 vuotta vanhempi. Ehkä olen ajatellut, että ero saattaa tulla, mutta halusin sen toisen lapsen joka tapauksessa. Ja sisaruksen esikoiselle kun kuitenkin olemme "varttuneita" vanhempia. Olen koko aikuisiän kaivannut sisarusta, jota minulla ei koskaan ole ollut.
[/quote]
Hitto, tekstin perusteella aattelin äijää keskenkasvuiseksi alle kolmekymppiseksi. Huhhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen ongelma koira tässä on? Koira kuulostaa vanhalta, jos se on jo 8 vuotta ollut teidän suhteessa ja mies on ottanut sen aikoinaan exän kanssa. Mies voi vaikka ottaa lastenvaunut mukaan lenkille ja tehdä näitä tunnin lenkkejä, jos niin mustasukkainen olet koirasta. Vastaavasti jos haluat sitä omaa aikaa, opettele viemään koira lenkille, niin saat raitista ilmaa ja pääset tunniksi pois vauvakuvioista. Meillä on myös koiria ja mies lenkittää niitä tunnin kolme kertaa päivässä. En ole edes ymmärtänyt, että se aika on minulta ja 2-vuotiaalta lapseltamme pois.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa aikalailla EXältäni tosin koiraa meillä ei sentään ollut riesana. Oletko muuten varma että nuo koiran lenkittämiset ja asiakkaiden viihdyttämiset jne on vain sitä mitä hän sanoo...meillä ei ollut vaan kävi tapailemassa toista naista kun oli muka asikaskäynti t äitinsä luona tms.
Saman "virheen" tein minäkin eli tein vielä toisen lapsen. Itselle tuli raskausmyrkytys mutta siitä huolimatta mies vaan laiskotteli ja jätti minulle kotityöt vaikka en olisi saanut niitä tehdä.
Joissain kohdin sinun mies kuulostaa kyllä vieläkin tyhmemmältä kuin omani oli, etenkin toi koirajuttu. Minkä ihmeen takia olet kestänyt tuota koiraa 8v? Ymmärtäisin jos kyseessä olisi miehen lapsi mutta koira...siis mitenkään koiria vähättelemättä niin onhan tuo täysin käsittämätöntä touhua.
Mieti nyt tarkkaan mitä teet, koska jos mies ei tuosta muutu niin ei teidän suhteessa ole yhtään mitään järkeä. Sinun tilanteessa hakisin eroa välittömästi. Lyö erohakemus nenän eteen ja kysy loppuuko se asiakkaiden kanssa ryyppäily ja lähteekö koira vai lähteekö koira sekä mies. Pysy tiukkana sillä tämä asia sinun on nyt hoidettava, muuten tulee ongelmia entistä enemmän.