Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lähisuhdeväkivalta
15.01.2022 |
Hei,
Haluaisin kokemuksia siitä jos pidemmässä parisuhteessa on ajoittain ( tällä tarkoitan kerran, kaksi) ollut jonkinlainen väkivaltainen yhteenotto, onko se jäänyt siihen? Kokemuksia niin miehiltä kun naisilta.
Tilanteeni on se että avomieheni löi minua avokämmenellä. Olen lapsuudessani kokenut väkivaltaa ( minkä hän tietää) ja järkytyin senkin vuoksi erityisen paljon. Hän ei ole mikään naistenhakkaaja ( tiedostan että kaikki selittelevät näin mutta tarkoitan ettei hän pidä toimintaansa hyväksyttävänä) mutta en usko että tulen pääsemään asian yli.
Miten monet naiset vaan leikkivät ettei asiaa tapahtunut ja jatkavat eteenpäin? Oma äitini oli mm tälläinen.
Meillä on yksi lapsi jolle hän on erinomainen isä ja aina ollut hyvä puoliso. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella ja siksi toivoisin muiden kokemuksia.
Kommentit (49)
Naiset hakee taas vahvistusta sille että kannattaa jäädä hakkaavan miehen syliin, hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No järkyttyikö mieskin, vai lipsahtiko häneltä vaan?
Älä tee ainakaan toista lasta heti perään :D
Minä kerron rakas ihminen sinulle omista kokemuksistani.
Totean myös, että ole kiltti ja kuuntele itseäsi, mitä parisuhteelta haluat. Älä ole siinä vääristä syistä.
Olen ollut kaksi kertaa väkivaltaisessa suhteessa. Toinen kerta oli jo todella raskasta kannettavaksi. Se kuitenkin sai minut lopettamaan itselleni valehtelemisen.
Tahdon muutosta ja olen jättänyt useita huonoja suhteita (ystävä-yms.) taakseni ja parantelen haavojani itseäni rauhassa itsekseni.
Kukaan ei tule minulle enää kertomaan miten minun tulisi olla tai millainen minun pitäisi olla.
Täytyy ottaa vastuu itsestään, pohtia mitä haluaa ja tiedostaa jokainen askel minkä elämässä otat. Yksikin väärä valinta voi viedä ojaan, askel samaan suuntaan allikkoon.
Ole tietoinen
Inhimillisesti toki virheitä tulee mutta täytyy yrittää päästä niiden yli, antaa anteeksi, rakastaa itseään tai ainakin yrittää ja mennä eteenpäin, tietoisesti, mitä itse elämältä haluaa.
Minä olen alkoholistiperheestä, jossa oli väkivaltaa sekä seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vasta pitkäaikaisen kärsimyksen ja tuskan jälkeen minun on ollut pakko muuttaa elämäni suuntaa.
Suosittelen lämpimästi kirjaa, jo pelkästään lapsuuden kokemuksiesi myötä(siellä hienosti kuvattu koko prosessia lapsuuden perheestä aikuisuuden suhteisiin).
Pahoinpitelystä hyvinpitelyyn - lähisuhdeväkivalta ja siitä selviytyminen. Katja Kytölä, julkaistu v. 2021.
Löytyy ainaki storytelistä. Kannattaa lukea.
Tsemppiä, usko itseesi.
En mä pitkää suhdetta pistäisi kerrasta poikki, mutta asioita pitää pystyä käsittelemään, puhukaa yhdessä, myös parisuhdeterapia voi olla hyvä, esim seurakunta tarjoaa näitä keskusteluja ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Minä katselin sivusta vanhempieni suhdetta, jossa äiti sai turpaan. Tai ei turpaan, yleensä johonkin mistä sitä ei nähnyt. Välillä sitä oli usein, välillä harvemmin. Muutaman vuoden melko tiheään, sitten taas harvemmin. Ei sitä kuulemma suhteensa alkuaikoina ollut. En tiedä mitä on tapahtunut sen jälkeen kun olen lähtenyt omilleni, en ole halunnut tietää. Minä sain elinikäiset traumat siitä, että jouduin pelkäämään äidin hengen puolesta. Mutta hänhän ei lähde liitosta, kun on kerran papin edessä luvannut siinä olla, ja on vielä sitä mieltä että isähän oli minulle hyvä. Ei ollut.
Jos teillä ei pystytä asiasta edes puhumaan vaan ratkaisu olisi esittää, että mitään ei tapahtunut, hommalla ei ole kovin ruusuista tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä pitkää suhdetta pistäisi kerrasta poikki, mutta asioita pitää pystyä käsittelemään, puhukaa yhdessä, myös parisuhdeterapia voi olla hyvä, esim seurakunta tarjoaa näitä keskusteluja ilmaiseksi.
Siihenhän tuo perustuu, alussa ei ole väkivaltaa, se tulee mukaan vasta myöhemmin kun uskotaan/toivotaan että nainen ei halua erota sitten enää.
Hyvä puoliso ei läpsi avokämmenellä. Irrotat nyt läpsimisen erilliseksi tapahtumaksi muusta suhteesta. Sitä se ei ole. Menitkö läpsimisen jälkeen "kuoreesi tai alistuitko"? Eli hän hallitsee sinua väkivallalla. Mitä tapahtuisi jos nousisit puolustamaan itseäsi? Löisikö kovemmin? Eli olisi kuitenkin se naistenpakkaaja, mikäli et alistuisi läpsimisen vuoksi.
Läpsitkö lastasi? Onko lapsen läpsiminen ok? Läpsitkö kavereitasi kun tapaatte? Entä työkavereitasi? Kuuluuko läpsiminen aikuisten väliseen kommunikaatioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten väkivaltaisesti käyttäytynyt puoliso itse suhtautuu asiaan? Tämä on ihan kriittisen tärkeä tieto. Jos hän ei kanna vastuuta vaan syyttää muita, ei mikään tule muuttumaan.
Ymmärrä myös, että on normaalia tuntea syyllisyyttä ja häpeää väkivaltaisessa suhteessa.
Joten jos tunnet noita tunteita, älä jää sen takia. Väkivalta ei ole sinun vikasi ja dynamiikkaan kuuluu se, että yleensä uhri joutuu kokemaan tekijän häpeää. Se estää lähtemässä ja selittelee asioita parhain päin itselleen. Sulkee totuuden mielen perukoille.
Se ei häviä vaan jatkuessaan ihminen voi traumatisoitua niin pahasti, että se on verrattavissa aivovammaan. Tässä yksi syy miksi myös henkinen väkivalta on lailla kiellettyä ja siitä tulisi puhua enemmän fyysisen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Miten niin joutuu kestämään? Itsehän sanoit, että olet eronnut aina väkivaltaisuuksien alkaessa.
Jos olisitte lapsettomia, olisi vain sinun asia haluatko olla nyrkkeilysäkkinä. Mutta mukana on lapsia! Lapset kärsivät, pelkäävät äitinsä hengen puolesta. Oppivat että on ok tulla naisena hakatuksia ja ok miehenä hakata naisia.
Minä laittaisin kerrasta poikki, eka kerta olisi yllätys, toista kertaa ei enää tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Nimenomaan et hyväksy, koska eroat. Ja niin pitääkin erota.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Suosittelen myös mainittua kirjaa. Siellä puhutaan myös väkivallasta miehiä kohtaan.
On surullista, että sitä katsotaan jotenkin läpi sormien. Että miehen olisivat vahvempia, ei näin ole. Miehet kokevat väkivallan samanlailla kun naiset, valitettavasti siitä ei puhuta joka ei ole uhrin vika vaan lähinnä yhteiskunnan normien, joita vasta on alettu kyseenalaistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä myös, että on normaalia tuntea syyllisyyttä ja häpeää väkivaltaisessa suhteessa.
Joten jos tunnet noita tunteita, älä jää sen takia. Väkivalta ei ole sinun vikasi ja dynamiikkaan kuuluu se, että yleensä uhri joutuu kokemaan tekijän häpeää. Se estää lähtemässä ja selittelee asioita parhain päin itselleen. Sulkee totuuden mielen perukoille.
Se ei häviä vaan jatkuessaan ihminen voi traumatisoitua niin pahasti, että se on verrattavissa aivovammaan. Tässä yksi syy miksi myös henkinen väkivalta on lailla kiellettyä ja siitä tulisi puhua enemmän fyysisen lisäksi.
Se on uskomatonta miten nopeasti naiset alkavat syyttämään itseään siitä että mies hakkaa. Uskovat sen että itse ovat syyllisiä ja ansaitsevat tulla hakatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisitte lapsettomia, olisi vain sinun asia haluatko olla nyrkkeilysäkkinä. Mutta mukana on lapsia! Lapset kärsivät, pelkäävät äitinsä hengen puolesta. Oppivat että on ok tulla naisena hakatuksia ja ok miehenä hakata naisia.
Minä laittaisin kerrasta poikki, eka kerta olisi yllätys, toista kertaa ei enää tulisi.
Tämä on äärimmäisen tärkeä näkökulma. Väkivalta vanhempaa kohtaan vahingoittaa aina myös lasta. Em. lisäksi voi käydä myös niin, että lapsi ei aikuisena pysty koskaan luottamaan ihastuksen kohteeseensa, koska ajattelee siellä taustalla olevan aina väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Miten niin joutuu kestämään? Itsehän sanoit, että olet eronnut aina väkivaltaisuuksien alkaessa.
Vaihtoehdot on väkivalta tai yksinäisyys niin useamman vuoden yksin viettäneenä väkivalta alkaa olemaan parempi vaihtoehto kun se on mukana tästäkin suhteessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisitte lapsettomia, olisi vain sinun asia haluatko olla nyrkkeilysäkkinä. Mutta mukana on lapsia! Lapset kärsivät, pelkäävät äitinsä hengen puolesta. Oppivat että on ok tulla naisena hakatuksia ja ok miehenä hakata naisia.
Minä laittaisin kerrasta poikki, eka kerta olisi yllätys, toista kertaa ei enää tulisi.
Tämä on äärimmäisen tärkeä näkökulma. Väkivalta vanhempaa kohtaan vahingoittaa aina myös lasta. Em. lisäksi voi käydä myös niin, että lapsi ei aikuisena pysty koskaan luottamaan ihastuksen kohteeseensa, koska ajattelee siellä taustalla olevan aina väkivaltaa.
Tai hakeutuu aina itsekin väkivaltaiseen suhteeseen, koska se on tuttua. Tiedän tällaisia nuoria naisia.
Alue: Aihe vapaa
Minun mielestäni sen lyövän puolison oma reaktio kertoo vastauksen.
Jos puoliso menee esim terapiaan käsittelemään asiaa niin silloin mahdollisesti voisin jatkaa suhdetta.
On kuitenkin eri asia lyödä kerran kun se että käyttää väkivaltaa käyttäytymismallina.