Lähisuhdeväkivalta
Hei,
Haluaisin kokemuksia siitä jos pidemmässä parisuhteessa on ajoittain ( tällä tarkoitan kerran, kaksi) ollut jonkinlainen väkivaltainen yhteenotto, onko se jäänyt siihen? Kokemuksia niin miehiltä kun naisilta.
Tilanteeni on se että avomieheni löi minua avokämmenellä. Olen lapsuudessani kokenut väkivaltaa ( minkä hän tietää) ja järkytyin senkin vuoksi erityisen paljon. Hän ei ole mikään naistenhakkaaja ( tiedostan että kaikki selittelevät näin mutta tarkoitan ettei hän pidä toimintaansa hyväksyttävänä) mutta en usko että tulen pääsemään asian yli.
Miten monet naiset vaan leikkivät ettei asiaa tapahtunut ja jatkavat eteenpäin? Oma äitini oli mm tälläinen.
Meillä on yksi lapsi jolle hän on erinomainen isä ja aina ollut hyvä puoliso. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella ja siksi toivoisin muiden kokemuksia.
Kommentit (49)
Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin mukaan puolison tai partnerin pahoinpitelemien 20–64-vuotiaiden joukossa on ollut hoidettavana noin kaksi kertaa enemmän miehiä kuin naisia. Tämä viittaa miesten korkeampaan kynnykseen ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta.
Täh. Matalammasta kynnyksestähän tuon pitäisi kertoa. Taisi olla määrät toisinpäin ja silti vaikea uskoa. Kannattaa myös muistaa, että kokoeron vuoksi mies saa enemmän vahinkoa aikaan fyysisesti ja samalla enemmän pelkoa uhrissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies omasta mielestään löi? En tarkoita, että mitään hyväksyttävää syytä olisi, mutta miten hän itse sen hahmottaa?
Terapia on ainoa keino eron lisäksi. Tarviitte väliintulijaa. Ja minusta ei riitä, että mies yksin menee terapiaan, vaan sinun pitäisi päästä välillä mukaan. Erityisesti jos hän käy vain yksin, on vaara, että käsitelläänkin vääriä asioita ja mies saa liikaa ymmärrystä, kun ”hänellä on niin rankkaa”.
Lyönti oli reaktio, ei hänellä ole mitään syytä sille. Oli vihainen ja reagoi näin.
Näinkö haluat, että päiväkodissa opetetaan lapsille: Ei se mitään, olit vain vihainen ja löit Antilta hampaan irti. No, sehän heiluikin jo valmiiksi, että oikeastaan autoit Anttia. Kiitos Ville kun löit Anttia, ihan oikein reagoitu! Viha on juuri tuota! Osaat nyt liikkeistää tunteesi aivan oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos todella paljon hyvistä kommenteista.
Avaan enemmän.
En pelkää kotona eikä minua kontrolloida tai vahdata. En ole alistuvaa tyyppiä, päinvastoin ( enkä tällä tarkoita mitään hullua eukkoa )
Meillä on yleisesti asiat hyvin ja järjestyksessä, mies on yleisesti meistä se tunteellisempi ja kiltimpi.
Oli tapahtuman jälkeen järkyttynyt ja meni muualle yöksi jotta saan olla rauhassa, kertoi hakevansa keskusteluapua jne.Korostan että oma lapsuuteni oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa isäpuoleni osalta, minua, veljeäni ja äitiämme kohtaan. On ihme miten normaaliksi kasvoin siinä kodissa. Kotona nimeomaan mentiin pitkin seiniä peläten käytännössä koko ajan. En uskaltanut mennä yöllä vessaan tai juomaan jne.
En koskaan ikinä suostuisi sellaiseen elämään aikuisena, saatikka antaisi sellaista kotia lapsellemme.
Sanon tämän siksi että haluan korostaa että kotielämämme ei ole tälläistä.
Tilanne tuli täysin puskista ja siksi olenkin niin järkyttynyt. Lapsemme ei ollut kotona.Ap
Et vastannut siihen, teitkö itse jotain väkivaltaista?
Anteeksi, en huomannut tälläistä kysymystä.
En tehnyt mutta sanallisesti olin provosoiva.Eli sinua saa lyödä kun mielipiteesi eivät miellytä? Näin olet päättänyt?
Syyllistät jo nyt itseäsi sanomalla että olit provosoiva. Kohta alat kontrolloimaan sanomisiasi pelossa että väärä sana ja tulee nyrkistä. Mikään ei oikeuta fyysiseen väkivaltaan, ei mikään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos todella paljon hyvistä kommenteista.
Avaan enemmän.
En pelkää kotona eikä minua kontrolloida tai vahdata. En ole alistuvaa tyyppiä, päinvastoin ( enkä tällä tarkoita mitään hullua eukkoa )
Meillä on yleisesti asiat hyvin ja järjestyksessä, mies on yleisesti meistä se tunteellisempi ja kiltimpi.
Oli tapahtuman jälkeen järkyttynyt ja meni muualle yöksi jotta saan olla rauhassa, kertoi hakevansa keskusteluapua jne.Korostan että oma lapsuuteni oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa isäpuoleni osalta, minua, veljeäni ja äitiämme kohtaan. On ihme miten normaaliksi kasvoin siinä kodissa. Kotona nimeomaan mentiin pitkin seiniä peläten käytännössä koko ajan. En uskaltanut mennä yöllä vessaan tai juomaan jne.
En koskaan ikinä suostuisi sellaiseen elämään aikuisena, saatikka antaisi sellaista kotia lapsellemme.
Sanon tämän siksi että haluan korostaa että kotielämämme ei ole tälläistä.
Tilanne tuli täysin puskista ja siksi olenkin niin järkyttynyt. Lapsemme ei ollut kotona.Ap
Et vastannut siihen, teitkö itse jotain väkivaltaista?
Anteeksi, en huomannut tälläistä kysymystä.
En tehnyt mutta sanallisesti olin provosoiva.Eli sinua saa lyödä kun mielipiteesi eivät miellytä? Näin olet päättänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ollut suhteessa missä nainen ei ole lyönyt ja ollut väkivaltainen. Miehenä tuon joutuu vain hyväksymään kun ketään ei asia kiinnosta. Itse en ole koskaan joutunut turvautumaan väkivaltaan. Itse olen eronnut aina kun väkivaltaisuudet alkavat ja nyky voimaantumisen aikakautena ero tulee todella nopeasti.
Miten niin joutuu kestämään? Itsehän sanoit, että olet eronnut aina väkivaltaisuuksien alkaessa.
Ymmärsin tuon niin, että hän ei ole saanut tukea ja on joutunut hyväksymään sen tosiasian, että naisten tekemää väkivaltaan ei juurikaan puututa.
Ja se on helppo uskoa, kun heti tuollaisia kyseenalaistavia kommentteja tulee tähänkin. Eipä yksikään ole tuota miestä tässäkään ketjussa tähän mennessä tukenut.
Minä ymmärsin sen niin, että mies ei hyväksynyt väkivaltaa ja lähti. Joka oli oikein toimittu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos todella paljon hyvistä kommenteista.
Avaan enemmän.
En pelkää kotona eikä minua kontrolloida tai vahdata. En ole alistuvaa tyyppiä, päinvastoin ( enkä tällä tarkoita mitään hullua eukkoa )
Meillä on yleisesti asiat hyvin ja järjestyksessä, mies on yleisesti meistä se tunteellisempi ja kiltimpi.
Oli tapahtuman jälkeen järkyttynyt ja meni muualle yöksi jotta saan olla rauhassa, kertoi hakevansa keskusteluapua jne.Korostan että oma lapsuuteni oli täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa isäpuoleni osalta, minua, veljeäni ja äitiämme kohtaan. On ihme miten normaaliksi kasvoin siinä kodissa. Kotona nimeomaan mentiin pitkin seiniä peläten käytännössä koko ajan. En uskaltanut mennä yöllä vessaan tai juomaan jne.
En koskaan ikinä suostuisi sellaiseen elämään aikuisena, saatikka antaisi sellaista kotia lapsellemme.
Sanon tämän siksi että haluan korostaa että kotielämämme ei ole tälläistä.
Tilanne tuli täysin puskista ja siksi olenkin niin järkyttynyt. Lapsemme ei ollut kotona.Ap
Kotielämänne on juuri sellaista, että sinua lyödään silloin kun mies kiukustuu tarpeeksi.
Ei ole jäänyt siihen yhteen tai kahteen kertaan.
Sitä alkoi olla ensin parin kuukauden välein. Sitten muutaman viikon välein.
Sitten viikottain kun "pieniä läpsäisyjä" ei edes enää laskettu.
Onhan hän naisten hakkaaja toisin kuin yrität itsellesi uskotella