Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen sairaanhoitajaksi ja en halua tätä
15.01.2022 |
Minusta ei ole mihinkään. En ole mitään ja en tule koskaan olemaan. En tule saamaan koskaan mitä haluan. En edes halua mitään enää. Elämäni on aina ollut vain tuskaa ja kärsimystä. Jotenkin aina vain odotin, että jotain tapahtuu. Asiat paranevat, mutta ei niin käynyt. Päinvastoin. Isäni kuoli. Äitini kanssa en ole väleissä. Säälittävää eikö? Aikuinen ihminen itkee isin ja äidin perään. Olen aina ollut kiusattu, syrjitty ja se luuseri. Kaikki vain vihaavat minua automaattisesti. Olen kai oikeasti todella kamala ihminen. Ja tämä koulutus... Kohtaamani ihmiset ovat todella ylimielisiä, ilkeitä ja mollaavat minua. Haluaisin vain liukua pois tästä kaikesta. Olen nuori. Joku saisi todella hyvät elimet minulta, jos kuolisin. Miksi jatkaisin omaa mitätöntä elämääni?
Kommentit (79)
61/79
|
15.01.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on juurikin usein liiallista realistisuutta, kun tietty "positiivisuusharha" ihmisen ajattelusta poistuu. Siksi masentuneet ovat äärimmäisen realistisia. Suosittelen perehtymään esimerkiksi Markus J. Rantalan Masennuksen biologia kirjaan. Siitä voi olla apua, vaikkei olisi masentunut. Masennusta ehkäisevät tai sitä parantavat toimet kun auttavat monelle vaikkei olisi masentunut. Mitään et siinä menetä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?
Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Vaikket voisikaan noita asioita enää saada, niin voit kuitenkin vielä oppia hyväksymään sen ja elämään sen kanssa. Soita maanantaina terveydenhuoltoon, se on 1. vaihe. Ja nyt suu suppuun siitä, ettei siellä kaivata ongelmiasi. Ne on jumaliste ammattilaisia juuri sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen elämä on vaikeaa joskus. Kukaan ei saa kaikkea, mitä haluaa, vaikka se ulospäin voi joistakin sille näyttää. Olet nuori ja nuoruuteen kuuluu etsiminen ja siihen liittyvä ahdistus. Opit joka päivä jotain ja kehityt vähitellen työsi ammattilaiseksi. Sitten työnteko alkaa luistaa, kaikkea ei voi osata heti. Jokainen ihminen on tärkeä ja arjesta kannattaa etsiä niitä ihan pieniä hyviä murusia, jotka auttavat jaksamaan.
Minä en saanutkaan mitään.
Ap
En minäkään saanut elämältä mitään mitä halusin. En yhtään ainoaa asiaa. Täys luuseri olen. Mutta tässä sitä silti sätkitään ja olen jo 44v. Nuoruus oli vaikeinta, nyt tähän elämän tyhjyyteen on jo tottunut. Osaan jopa olla kiitollinenkin elämälle joistakin asioista. Ei nyt kannata itteensä täältä deletoida. Aika kuluu yllättävän nopeasti, yhtäkkiä olet sinäkin vanha ja ihmettelet mihin se nuoruus katosi. Minustakin tuntuu että juuri eilen olin nuori. Eli ei ihmisen elämä onneksi ole kovinkaan pitkä. Kyllä me kaikki täältä pois pääsemme ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
En usko että vihaavat, mutta säälivät varmastikin, jos olet livenäkin samanlainen murjottaja. Tulkitset sen varmaan vihaamiseksi. Hakeudu sinne hoitoon, ihan oikeasti.
Ap, se on nyt kasvun paikka sulle: sun täytyy löytää uusi olemisen tila, uusi ajattelutapa. Vanha ei selvästikään toimi enää, vaan se sabotoi sun elämääsi. On aika uudistua, perusteellisella tavalla.
Älä usko kaikkia tunteitasi ja ajatuksiasi, ne valehtelee. Sun mielesi on jumittanut negatiiviseen tapaan nähdä itsesi ja elämäsi, mutta se ei ole ainoa eikä oikea tapa nähdä asioita. Hyvä uutinen on se, että mielenlaatuaan todella voi muovata.
“Life is 10% what happens to you and 90% how you react to it.” – Charles R. Swindoll.
Tietoisella harjoittelulla ja toisaalta ihan itsestäänkin, ajan kuluessa, ajattelutapasi voi kehittyä suotuisampaan suuntaan. Eli älä tee mitään liian dramaattisia tai lopullisia ratkaisuja häilyvän mielentilasi pohjalta.
Ihmiset selviää oikeasti mitä järkyttävimmistä tapahtumista: meistä löytyy tarvittaessa aivan käsittämättömiä voimavaroja. Ja kyllä, elämässä on joskus sellaisia tilanteita, ettei saa lohtua mistään muusta kuin siitä, että jos selviää tästä, niin selviää ihan mistä vaan.
https://www.brunswickgroup.com/the-psychology-of-resilience-i5303/
"Resilience can be defined in an astonishingly simple way. It’s starting on a new development after a shock"
https://www.google.com/amp/s/amp.theguardian.com/lifeandstyle/2009/apr/…
"...suffering, however appalling, can be the making of somebody rather than their destruction."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä tee elinluovutuskorttia, jos on pienikin mahdollisuus, että tuo ruikutus tarttuu elinsiirrossa viattomaan ihmiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
minä vihaan sinua jo aloituksesi perusteella. muut viestit syventävät vihaani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tekisi juuri nyt yhden omaa vointia edistävän asian, esimerkiksi juo lasin vettä, käy ulkona tai kuuntelee jonkun hyvän kappaleen. Ja sitten tekee toisen asian, jos jaksaa. Sitten antaa näiden pienten hyvää tekevien toimien kasvaa ja elämä muuttuu pikku hiljaa. Juuri nyt voisi sen aloittaa.
Minulla ei ole mitään jaksamisongelmia, en ole masentunut!
Ap
Suosittelen sitten toimintaan, konkreettinen tekeminen monesti auttaa kun tiettyjä asioita ei voi päässään ajattelemalla parantaa. Jos teet joka päivä omaa hyvinvointia edistäviä asioita niin silloin hyvinvointi lisääntyy. Jos jaksaminen ei ole ongelma, sinulla on loistavat lähtökohdat tähän. Voimia :)
Tää on kyllä totta. Ei niille menneille enää mitään voi, eikä monille nykyisillekään ikäville jutuille ole välttämättä mitään tehtävissä, mutta aina voi kehittää vastapainoksi niitä positiivisia, hyvää tuovia aspekteja elämässään.
Kannattaa ottaa yksi kerrallaan niitä hyvälaatuisia muutoksia työn alle, niin ajan myötä ne kumuloituu ja yhteisvaikutus kohentaa sitten jo merkittävästi yleisvointia. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
minä vihaan sinua jo aloituksesi perusteella. muut viestit syventävät vihaani
Arvaapa mitä? Ei kiinnosta paskan vertaan. Miksi sinun pitää edes ilmoittaa tuollainen asia? Älä vastaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
älä tee elinluovutuskorttia, jos on pienikin mahdollisuus, että tuo ruikutus tarttuu elinsiirrossa viattomaan ihmiseen
Ei ole mahdollista, joten ole huoleti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
En usko että vihaavat, mutta säälivät varmastikin, jos olet livenäkin samanlainen murjottaja. Tulkitset sen varmaan vihaamiseksi. Hakeudu sinne hoitoon, ihan oikeasti.
En ole samanlainen. Esitän muuta. Ette vieläkään ymmärrä, että ei ole hoitoa. Kuolleita ei saa takaisin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos tekisi juuri nyt yhden omaa vointia edistävän asian, esimerkiksi juo lasin vettä, käy ulkona tai kuuntelee jonkun hyvän kappaleen. Ja sitten tekee toisen asian, jos jaksaa. Sitten antaa näiden pienten hyvää tekevien toimien kasvaa ja elämä muuttuu pikku hiljaa. Juuri nyt voisi sen aloittaa.
Minulla ei ole mitään jaksamisongelmia, en ole masentunut!
Ap
Suosittelen sitten toimintaan, konkreettinen tekeminen monesti auttaa kun tiettyjä asioita ei voi päässään ajattelemalla parantaa. Jos teet joka päivä omaa hyvinvointia edistäviä asioita niin silloin hyvinvointi lisääntyy. Jos jaksaminen ei ole ongelma, sinulla on loistavat lähtökohdat tähän. Voimia :)[/quote
Ja minähän sanoin, että kuolleita ei saa takaisin, vaikka joisi joka päivä sitruunavettä ja laittaisi itselleen kurkkukasvonaamion.
ApOtan osaa menetykseesi. Rakkaiden menettäminen on yksi elämän rankimmista puolista.
Kuitenkin, kuolema on luonnollinen osa elämää. Jokainen meistä menettää läheisiään ja jokainen meistä tulee lopulta itsekin poistumaan täältä. Se on täysin luonnollista ja normaalia, niin sen kuuluukin mennä. Toiset lähtevät aikaisemmin, toiset myöhemmin. Monet rauhallisesti, jotkut traagisesti. Mutta se on kaikki vain elämää.
Sun täytyy tavalla tai toisella oppia hyväksymään tämä, eli elämä sellaisena kuin se on. Sun on päästettävä irti kaikista epärealistisista kuvitelmistasi elämän suhteen. Se tekee hiton kipeetä, mutta sen jälkeen alkaa helpottaa.
Ystävysty elämän kanssa, äläkä enää taistele sitä vastaan. Elämä ei tee sulle kiusaa, elämä ei millään tavalla rankaise sua. Se vain on sitä mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
En usko että vihaavat, mutta säälivät varmastikin, jos olet livenäkin samanlainen murjottaja. Tulkitset sen varmaan vihaamiseksi. Hakeudu sinne hoitoon, ihan oikeasti.
En ole samanlainen. Esitän muuta. Ette vieläkään ymmärrä, että ei ole hoitoa. Kuolleita ei saa takaisin.
Ap
Hei ap, kuulostaa siltä että kaipaisit apua menetystesi käsittelemiseen. Mitä jos hakisit itsellesi keskusteluapua esim. seurakunnalta, kriisikeskuksesta tai terapiasta?
Yksi kerrallaan sun elämän solmukohdat aukeaa kyllä ja sitten alkaa helpottaa.
♥️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä unelmoit, AP?
Mitä ne asiat on, joita sinä olisit halunnut?Olisin halunnut, että äitini ja isäni olisivat valinneet meidät lapset viinan sijasta. Olisin halunnut, että he olisivat parantuneet ja olisin ehtinyt auttaa heitä.
Olisin halunnut perheen. Jonkun, jota rakastaa ja joka rakastaa minua takaisin. Olisin halunnut perhejouluja ja ulkomaanmatkoja. Olisin halunnut, että vuokraisimme asuntovaunun ja lähtisimme vuoristoon retkeilemään.
Ja sitten kaikkea muuta typerää. Olisin halunnut ison omakotitalon lasiovineen ja valkoisine aitoineen, missä olisi tilaa vieraille. Ja oman mökin saaresta.
Olisin halunnut taideateljeen ja oman vaatehuoneen. Olisin halunnut ison ruokailutilan, missä kestitä vieraita ja syödä perheen kesken yhteisesti työ- ja koulupäivien jälkeen, mitä meillä kotona ei tehty.
Olisin halunnut opetella sukeltamaan syvissä merissä. Olisin halunnut matkustella ja nähdä maailmaa. Olisin halunnut vuorikiipeillä. Olisin halunnut opetella lentämään. Olisin halunnut kirjoittaa kirjan. Olisin halunnut kokeilla vaikka mitä.
Olisin halunnut jotain minkä vuoksi elää ja jonkun kenen vuoksi elää, vaikka en enää itseni vuoksi jaksaisi. Olisin halunnut jonkun, jonka viereen käpertyä illalla kamalan päivän jälkeen ja luottaa siihen, että tämä on pysyvää.
Oikeasti olisin halunnut psykologiksi. Auttaa ihmisiä, sillä kaikella rakkaudella, välittämisellä ja ymmärryksellä, mitä minulla on. Sillä saan kyllä muut tuntemaan itsensä hyväksi enkä sorra valmiiksi heikoilla olevaa, kuten esimerkiksi moni tässäkin keskustelussa.
Olisin halunnut tuoda tähän maailmaan oikeutta ja ripauksen hyvyyttä, mutta en ole enää se sama ihminen, mitä joskus olin.
Ap
Miksi et voisi näitä asioita saavuttaa nyt? Estääkö joku muu kuin sinä itse sinua?
Kukaan ei rakastaisi minua. Aloituksessa jo sanoinkin, että kaikki vihaavat minua automaattisesti.
Ap
minä vihaan sinua jo aloituksesi perusteella. muut viestit syventävät vihaani
Arvaapa mitä? Ei kiinnosta paskan vertaan. Miksi sinun pitää edes ilmoittaa tuollainen asia? Älä vastaa.
Ap
Aina löytyy hyväsydämisiä ihmisiä, jotka on valmiita auttamaan sua ja jotka hyväksyy sut juuri sellaisena kuin olet. Hakeudu sellaisten ihmisten pariin ja suodata tollaset ankeuttajien jutut pois.