Pitkä avautuminen: Pitäisikö lapselle kertoa, että hänellä on kaksonen?

Tämä on aivan kuin elokuvasta tai kirjasta, enkä voi uskoa, miten olen itseni tällaiseen liemeen saanut.
Olen aika tavallinen nainen. Minulla on tavallinen koti, tavallinen perhe, tavallinen elämä ja käyn tavallisissa töissä. Silti olen ollut suurimman osan elämästäni onnellinen.
Olen yksinhuoltaja, ja minulla on 12-vuotias tytär. Elämämme on vakaalla pohjalla: minulla on kohtuupalkkainen vakityö, tyttären koulu sujuu hyvin ja meillä on mukava koti.
Silti olen piilotellut lapseltani jo 12 vuotta salaisuutta, josta hänellä olisi oikeus tietää.
Tytär on jo sen ikäinen, että ymmärtää, miten seurustelusuhteet kariutuvat ja mitä yksinhuoltajuus merkitsee. Hän tietää, että hänellä on elossa oleva isä, joka ei asu meidän kanssamme. Luultavasti mies on hoidossa - hänestä tuli suhteemme jälkeen alkoholisti.
Tämän tarinan tytär tietää: tapasimme hänen isänsä kanssa -90-luvulla ja olimme naimisissa. Tytär syntyi 2000-luvun alussa ja erosimme ollessani raskaana.
Oikeasti hän ei ole ainoa lapsi, vaan hänellä on identtinen kaksoissisko. Olin synnyttäessäni työtön ja jäämässä yksinhuoltajaksi, ja tiesin, etten pysty kahdesta vauvasta huolehtimaan. Annoin toisen lapsista adoptioon.
Tiedän, että olen mokannut ja pahasti. Tytön olisi kuulunut saada tietää jo vuosia sitten, ja tunnen pettäneeni lapseni pimittämällä näin isoa asiaa. Olen huono äiti ja poden omantunnontuskia.
Auttakaa! :( Miten tästä kaikesta voi kertoa lapselle? Olen sotkenut asiat.