Meillä ei vietetä äitienpäivää
En kertakaikkiaan kestä äitienpäivän imelyyttä ja sitä painetta, että äideillä on suunnattomat odotukset, että nyt on muistettava ja tuotava ruusuja, kortteja, leivottava kakkua vaaleanpunaisin koristein... jotenkin niin imelää, äitelää ja jotain amerikkalaista unelmaa.... jotenkin tulee sellainen drama queen fiilis!!! Meillä äitien- ja isänpäivät jätetään kokonaan huomiotta. Mulla on niin negatiiviset fiilikset tuosta päivästä ihan jo median takia.
Kommentit (8)
On ne päivät kyllä niin aikansa eläneet. Mä aina sanon, et enhän mä äiti saisi olla ilman teitä. Kiitokset kuuluu teille.
Tuokin on yksi "drama queen" -muoto, kun haluaa alleviivata ja korostaa ettei halua itseään muistettavan ja äitienpäivä on vain tavallinen päivä. Minä näen äitien- ja isäinpäivät enemmänkin lasten juhlana tai heille iloa tuottavana. Meillä nuorimmat olivat ihan täpinöissään ja puhuivat jo pitkin viikkoa, kuinka eivät malttaisi odottaa sitä, että saavat antaa minulle paketin. Hienoja kortteja ja askarteluja sain - teinitkin tulivat aamulla kortit ojossa. Mies oli kattanut aamulla pöydän koreaksi (itse tekemänsä) juustokakun kera. Loppupäivä nautiskeltiin yhdessäolosta ja käytiin mummulassa. Mukava päivä ilman draamaa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:02"]Tuokin on yksi "drama queen" -muoto, kun haluaa alleviivata ja korostaa ettei halua itseään muistettavan ja äitienpäivä on vain tavallinen päivä. Minä näen äitien- ja isäinpäivät enemmänkin lasten juhlana tai heille iloa tuottavana. Meillä nuorimmat olivat ihan täpinöissään ja puhuivat jo pitkin viikkoa, kuinka eivät malttaisi odottaa sitä, että saavat antaa minulle paketin. Hienoja kortteja ja askarteluja sain - teinitkin tulivat aamulla kortit ojossa. Mies oli kattanut aamulla pöydän koreaksi (itse tekemänsä) juustokakun kera. Loppupäivä nautiskeltiin yhdessäolosta ja käytiin mummulassa. Mukava päivä ilman draamaa.
[/quote]
Joo, tää on vähän kuin pappani joka joka vuosi julkaisee lehdessä ilmoituksen "En juhli syntymäpäiviäni". :D
Minusta taas kaikki juhlat ovat ihania. Tärkeintä on tehdä niistä omannäköisiä. Kyllä mullakin oli äitienpäivätraumani ihan omasta äidistäni - tai syylllisyydestäni - johtuen, mutta sen jälkeen, kun äitini kuoli, olen voinut viettää äitienpäivää ihan siten kuin itse olen halunnut hyvällä omallatunnolla. Äiti ei minua syyllistänyt, vaan syyllistin ihan itse itseni.
Meillä juhlat vietetään aika rennosti, mutta haluan kuitenkin erottaa selkeästi juhlan arjesta. Juhlimme milloin mitäkin koiran syntypäivästä lähtien. En tarvitse mitään imellyksiä, perheen kokoontuminen yhteen riittää, vaikka meillä on tiivis yhteys aikuisten lasten kanssa muutenkin. Mutta aina on yhtä ihana korkata skumppapullo ja kattaa pöytä kauniisti. Syödä hyvin ja herkutella, jutella ja olla yhdessä. Oman säväyksen näihin juhliin tuo nyt pieni lapsenlapsi.
Minusta taas on kivaa, että on traditioita, joita lapset odottavat ja siirtävät taas omille lapsilleen. Lapsista on hauskaa tehdä itse lahjoja, ja mieskin muistaa minua aina jollain lahjalla, vaikkei tarvitsisi.
Lapsista on myös päivän kohokohta, kun saa pukeutua hyvin ja mennään kaupungin parhaaseen paikkaan syömään äitienpäivänä. Ei tarvitse kenenkään miettiä tarjoiluja ja kakkua, kun kaikki on valmiina.
Jokainen voi viettää tavallaan, meidän perheessä äitien- ja isänpäivä on tärkeät päivät, kuten joulukin.
Voihan sitä jättää vaikka elämän elämättä, jos haluaa. Jokainen tekee omat valintansa.