Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilkeä ja julma mies - uusi taktiikka selviämiseen
12.05.2015 |
Mieheni on aivan hirveä: tuossa noin kolmisen tuntia sitten taas raivosi, huusi täysillä ja heitteli tavaroita seinään sekä solvasi minua, sillä tein itselleni iltapalaa ja se kuulemma häiritsi, vaikka hän samaan aikaan katseli televisiota eikä ollut edes tehnyt vielä iltatoimiakaan. Mies haukkui minua eri sanankääntein sekä tyhmäksi, rumaksi että muutenkin totaalisen kelvottomaksi ihmiseksi. Päätin nyt, että olen aina vain ystävällinen, vaikka hän olisi kuinka ilkeä minua kohtaan. Äsken kävelin ohitse hänen sänkynsä, jolloin hän tiuski ja solvasi minua kovaan ääneen. Sanoin vain "hyvää yötä!".
Toimiikohan tämä taktiikka; saa nähdä. Toisaalta hänen omat vanhempansa ovat juuri hiirulaismaisen kilttejä, vaikka mieheni on tosi ilkeä ja tökerö heitäkin kohtaan, joten voi olla, että ei öykkäriin tepsi edes kiltteys. Aiemmin olen aina ottanut hänen sanansa vakavasti ja pahoittanut mieleni sekä yrittänyt sanoa, miten pahalta se tuntuu, mutta ei mun mieheeni auta mikään järkipuhe ainakaan. :/ Tässä on ero suunnitteilla ollut jo useamman kuukauden, mutta en ole vielä uskaltautunut ottamaan ensimmäistä askelta siihen suuntaan - kunpa saisin jostain voimia. Toivon aina, että tilanne muuttuisi parempaan, mutta jo viimeistään seuraavana päivänä saan taas kohdata joko julmia sanoja tai sitten raivareita, tavaroitteni rikkomisia ja joskus jopa väkivaltaakin (tosin nykyään harvemmin onneksi).
Kommentit (70)
Narsisti!! :D
Suututa se niin että se alkaa riehua ja soita poliisit hakemaan se. Nauhoita vielä jotain sen puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun narsisti kommentoi vielä, että tuollainen kiltteys ei vaikuta meihin yhtään mitenkään. Omatunto on niin syväjäässä, että se herää (jos herää) korkeintaan edellä kuvailemillani tavoilla. Kilteistä ajattelemme korkeintaan, että miten tyhmä ja alistettava toinen voikin olla. Miksi se ei tee mitään. Se varmaan ansaitsee kaiken.
Erossa tarvitset myös samaa taktiikkaa, muuten sinut jyrätään huoltajuustaisteluissa täysin.
Narsisti on rakkikoira, jos omasta paikastaan ei taistele, se alistaa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[/quote]
Tämä just on tän palstan naisille niin uskomattoman vaikea yhtälö ymmärtää: ON ihmisiä, jotka kävelevät niiden ihmisten yli, joiden yli pystyvät kävelemään. Kerta toisensa jälkeen. Jatkuvasti.
Nämä ihmiset ovat usein lapsina koulukiusaajia, koska jo silloin nauttivat toisten alistamisesta. Siinä ei auta itkut eikä märinät eikä keskustelut siitä, "kuinpa Liisalle tulee tosi paha mieli", koska se paha mieli just tuo sen nautinnon. Alistaminen.
Tuon toiminnan muoto ei juurikaan muutu kun tuo ihminen kasvaa aikuiseksi. Edelleen hän jatkaa muiden alistamista ihan niin paljon kuin sille annetaan mahdollisuutta.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää: KILTTEYS, EMPATIA, ITKEMINEN, MARTTYYRIUS EIVÄT IKINÄ TOIMI!! Toki alistuvan ihmisen on vaikea muuttaa toimintaansa, mutta jos sitä ei tee, on ero ainoa vaihtoehto.
Sen sijaan kun ihminen pitää puolensa ja "näyttää arvonsa" tuollainen alistamiseen taipuvainen ihminen alkaa käyttäytyä normaalisti. Hän siis on kuin pikkulapsi, joka kokeilee rajojaan, aina vaan.
Mä sain onneksi opin tuossa asiassa jo nuorena: Mun isä tykkäsi alistaa ja itkettää mua minkä pystyi. Haukkui mua aina niin pitkään mitä ihmeellisimmistä asioista, että lopulta itkin ja raivosin. Mutta sen kerran kun mä totesin joskus 15-vuotiaana, että anna palaa senkin paska, hauku minkä pystyt, minä en murru, mitä tapahtuikaan?
Se paska soitti myöhemmin ja PYYSI ANTEEKSI!!! Siis elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ja sillä kerralla, kun ei enää saanut mua murrettua. Vaikka anteeksi olisi pitänyt pyytää niiltä jokaiselta muulta kerralta.
Mutta siis ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa eläville ( tossukoille): KILTTEYS ei auta. Oman pahan mielen näyttäminen ei auta. Puhuminen ei auta. Vain olemalla tasan yhtä paska, ja vielä vähän päälle te voitte saada tilanteen kuntoon. Vähän pelkään, että te ette osaisi sitä tehdä, koska tarkoitushan ei ole olla aloitteellisesti paska, vaan lopettaa se miehen käytös tykkänään sillä, että kun hän alkaa sikailla, sikailette samalla tavalla potenssiin kaksi niin kauan, että mies tajuaa. Tosin en tiedä onnistuuko se enää, kun tilanne on jo noin pitkällä. Mutta esim. tulevassa uudessa suhteessa miehenne voi olla täysin erilainen, jos pariksi sattuu nainen, joka pistää sen vittuilun loppumaan alkuunsa, eikä ole niin tyhmä, että antaa miehen tehdä mitä tahansa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[/quote]
Tämä just on tän palstan naisille niin uskomattoman vaikea yhtälö ymmärtää: ON ihmisiä, jotka kävelevät niiden ihmisten yli, joiden yli pystyvät kävelemään. Kerta toisensa jälkeen. Jatkuvasti.
Nämä ihmiset ovat usein lapsina koulukiusaajia, koska jo silloin nauttivat toisten alistamisesta. Siinä ei auta itkut eikä märinät eikä keskustelut siitä, "kuinpa Liisalle tulee tosi paha mieli", koska se paha mieli just tuo sen nautinnon. Alistaminen.
Tuon toiminnan muoto ei juurikaan muutu kun tuo ihminen kasvaa aikuiseksi. Edelleen hän jatkaa muiden alistamista ihan niin paljon kuin sille annetaan mahdollisuutta.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää: KILTTEYS, EMPATIA, ITKEMINEN, MARTTYYRIUS EIVÄT IKINÄ TOIMI!! Toki alistuvan ihmisen on vaikea muuttaa toimintaansa, mutta jos sitä ei tee, on ero ainoa vaihtoehto.
Sen sijaan kun ihminen pitää puolensa ja "näyttää arvonsa" tuollainen alistamiseen taipuvainen ihminen alkaa käyttäytyä normaalisti. Hän siis on kuin pikkulapsi, joka kokeilee rajojaan, aina vaan.
Mä sain onneksi opin tuossa asiassa jo nuorena: Mun isä tykkäsi alistaa ja itkettää mua minkä pystyi. Haukkui mua aina niin pitkään mitä ihmeellisimmistä asioista, että lopulta itkin ja raivosin. Mutta sen kerran kun mä totesin joskus 15-vuotiaana, että anna palaa senkin paska, hauku minkä pystyt, minä en murru, mitä tapahtuikaan?
Se paska soitti myöhemmin ja PYYSI ANTEEKSI!!! Siis elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ja sillä kerralla, kun ei enää saanut mua murrettua. Vaikka anteeksi olisi pitänyt pyytää niiltä jokaiselta muulta kerralta.
Mutta siis ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa eläville ( tossukoille): KILTTEYS ei auta. Oman pahan mielen näyttäminen ei auta. Puhuminen ei auta. Vain olemalla tasan yhtä paska, ja vielä vähän päälle te voitte saada tilanteen kuntoon. Vähän pelkään, että te ette osaisi sitä tehdä, koska tarkoitushan ei ole olla aloitteellisesti paska, vaan lopettaa se miehen käytös tykkänään sillä, että kun hän alkaa sikailla, sikailette samalla tavalla potenssiin kaksi niin kauan, että mies tajuaa. Tosin en tiedä onnistuuko se enää, kun tilanne on jo noin pitkällä. Mutta esim. tulevassa uudessa suhteessa miehenne voi olla täysin erilainen, jos pariksi sattuu nainen, joka pistää sen vittuilun loppumaan alkuunsa, eikä ole niin tyhmä, että antaa miehen tehdä mitä tahansa.
[/quote]
Mun piti tähän vielä lisätä, että aina täällä jaksaa hämmästyttää koulukiusaamisketjuissa ne, jotka jeesustelee, että kiusaajaa ei saisi vetästä kunnolla turpaan. Ja ollaan ihan kauhuissaan, jos jonkun lapsi on pitkän kiusaamisen päätteeksi niin tehnyt.
Kun valitettavasti kuten yllä ilmaisin, joihinkin vaan tehoaa vain ja ainoastaan se oma lääke, kunnolla. Tiedän sen. Olen itse ollut se kiusaajalapsi, jota onneksi latastiin päin näköä. Ihan hirveää jos olisin ehtinyt pilata omani ja kenties monen muun elämän kiusaamisellani.
Samoin parisuhteessa olen käyttäytynyt kuten tuo yllä oleva narsisti. Onneksi löysin myös miehen, joka ei sitä katsellut, oli pakko muuttua. ENää en sellainen olisi kiltillekään ihmiselle.
Itsellä on tuo taktiikka toiminut mököttävän ja murjottavan miehen kanssa joka jatkuvasti oli jostain turhasta vihainen jne. Kuitenkin paras ratkaisu oli lähteä suhteesta ja ihan itsekin yllätyin miten helposti se lopuksi kävi. Itkin ehkä yhden illan, sen jälkeen ei ole tullut vaikka yrittäisi. Toivottavasti löydät jostain voimia lähtä suhteesta mahdollisimman pian, tulet varmasti huomaamaan että se oli oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jeesus. oikeasti. ei kukaan voi olla noin kynnysmatto kuin ap. Sähän sallit miehelle ihan mitä käytöstä tahansa! Ja perkele vielä lapsen nähden!
miksi ap ei kommentoi mitään? mitä mieltä olet tuon narsistin puheenvuorosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivankun kirjoittaisit minun miehestäni ap! Itse olen yrittänyt kerätä voimia eroon ja tuntuu että saan niitä päivä päivältä enemmän. Erosta tulee todella raskas.Mies haluaisi pitää lapsen itsellään (vaikka ei edes ole ikinä osallistunut vauvan hoitoon), tekee asiat tahallaan vaikeiksi. Sen onneksi tiedän että lapsi ei tule miehelle päätymään edes oikeuden määräämänä, koska miehellä on väkivaltainen tausta, katkaisi myös minulta 2 sormea jotka katkesivat kämmenen kohdalta ja on poliiseja jouduttu soittamaan hänen peräänsä. Harmittaa kun itse antaa kaikkensa ja takasin saa vaa saavillisen paskaa niskaan.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[/quote]
Tämä just on tän palstan naisille niin uskomattoman vaikea yhtälö ymmärtää: ON ihmisiä, jotka kävelevät niiden ihmisten yli, joiden yli pystyvät kävelemään. Kerta toisensa jälkeen. Jatkuvasti.
Nämä ihmiset ovat usein lapsina koulukiusaajia, koska jo silloin nauttivat toisten alistamisesta. Siinä ei auta itkut eikä märinät eikä keskustelut siitä, "kuinpa Liisalle tulee tosi paha mieli", koska se paha mieli just tuo sen nautinnon. Alistaminen.
Tuon toiminnan muoto ei juurikaan muutu kun tuo ihminen kasvaa aikuiseksi. Edelleen hän jatkaa muiden alistamista ihan niin paljon kuin sille annetaan mahdollisuutta.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää: KILTTEYS, EMPATIA, ITKEMINEN, MARTTYYRIUS EIVÄT IKINÄ TOIMI!! Toki alistuvan ihmisen on vaikea muuttaa toimintaansa, mutta jos sitä ei tee, on ero ainoa vaihtoehto.
Sen sijaan kun ihminen pitää puolensa ja "näyttää arvonsa" tuollainen alistamiseen taipuvainen ihminen alkaa käyttäytyä normaalisti. Hän siis on kuin pikkulapsi, joka kokeilee rajojaan, aina vaan.
Mä sain onneksi opin tuossa asiassa jo nuorena: Mun isä tykkäsi alistaa ja itkettää mua minkä pystyi. Haukkui mua aina niin pitkään mitä ihmeellisimmistä asioista, että lopulta itkin ja raivosin. Mutta sen kerran kun mä totesin joskus 15-vuotiaana, että anna palaa senkin paska, hauku minkä pystyt, minä en murru, mitä tapahtuikaan?
Se paska soitti myöhemmin ja PYYSI ANTEEKSI!!! Siis elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ja sillä kerralla, kun ei enää saanut mua murrettua. Vaikka anteeksi olisi pitänyt pyytää niiltä jokaiselta muulta kerralta.
Mutta siis ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa eläville ( tossukoille): KILTTEYS ei auta. Oman pahan mielen näyttäminen ei auta. Puhuminen ei auta. Vain olemalla tasan yhtä paska, ja vielä vähän päälle te voitte saada tilanteen kuntoon. Vähän pelkään, että te ette osaisi sitä tehdä, koska tarkoitushan ei ole olla aloitteellisesti paska, vaan lopettaa se miehen käytös tykkänään sillä, että kun hän alkaa sikailla, sikailette samalla tavalla potenssiin kaksi niin kauan, että mies tajuaa. Tosin en tiedä onnistuuko se enää, kun tilanne on jo noin pitkällä. Mutta esim. tulevassa uudessa suhteessa miehenne voi olla täysin erilainen, jos pariksi sattuu nainen, joka pistää sen vittuilun loppumaan alkuunsa, eikä ole niin tyhmä, että antaa miehen tehdä mitä tahansa.
[/quote]
Mun piti tähän vielä lisätä, että aina täällä jaksaa hämmästyttää koulukiusaamisketjuissa ne, jotka jeesustelee, että kiusaajaa ei saisi vetästä kunnolla turpaan. Ja ollaan ihan kauhuissaan, jos jonkun lapsi on pitkän kiusaamisen päätteeksi niin tehnyt.
Kun valitettavasti kuten yllä ilmaisin, joihinkin vaan tehoaa vain ja ainoastaan se oma lääke, kunnolla. Tiedän sen. Olen itse ollut se kiusaajalapsi, jota onneksi latastiin päin näköä. Ihan hirveää jos olisin ehtinyt pilata omani ja kenties monen muun elämän kiusaamisellani.
Samoin parisuhteessa olen käyttäytynyt kuten tuo yllä oleva narsisti. Onneksi löysin myös miehen, joka ei sitä katsellut, oli pakko muuttua. ENää en sellainen olisi kiltillekään ihmiselle.
[/quote] Aamen, t. saman kokenut. Perseilin mies- ja muissakin ihmissuhteissani sen minkä ehdin ja käytökseni oli narsistista. Olin aivan hirveä ämmä, julma, syyllistävä, hyökkäävä ja manipuloiva, sain raivareita - kunnes vastaan tuli mies joka ei alistunutkaan ja laittoi minut ruotuun pistelemällä takaisin. Oli pakko herätä ja hyvä niin. Oli se pitkä tie mutta nykyään olen inhimillinen ihminen joka kykenee empatiaan ja muihin tunteisiin. Kykenen ajattelemaan asioita muidenkin kannalta enkä enää halua satuttaa. Käytökseni juuret oli lapuudessa, isä oli hirmutyranni joka ei sitänyt mitään heikkoutta ja rääkkäsi meitä lapsia todella julmasti, jopa väkivallalla. Kaikilla meillä lapsilla on joku ongelma mt:stä päihteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hurjan kiltti ja alistuva ihminen. Tietenkin sitten rakastuin sellaiseen renttuun, joka käytti sitä surutta hyväksi. Onneksi älysin lähteä muutaman vuoden seurustelun jälkeen, ei muutettu yhteen, ei hankittu lapsia onneksi. Silti eroaminen oli todella vaikeaa.
Minun piti aina olla pahoillani jostain ja koska olin tehnyt väärin häntä kohtaan, hän oli oikeutettu haukkumaan ja lyömään minua. Saatoin viettää kokonaisia iltoja itkien ja anteeksi pyytäen - ilman että tiesin mikä oli sillä kertaa vialla, palkaksi sain väliinpitämättömyyttä tai haukkumista. Uuvuin tyystin ja ei silloin jaksa käyttää resursseja eroamiseen. Tottakai välillä oli hyviä aikoja, jolloin ei riidelty, niiden voimin jaksoi niiden huonompienkin yli.
Erosta on nyt muutama kuukausi aikaa ja vieläkin hän yrittää kontrolloida minua. On sairaalloisen mustasukkainen ja ilmaisee suuttumustaan, kun olen ruvennut deittailemaan muita. Haluan irti hänestä kokonaan, mutta sen on vaikeaa, koska olen todella yksinäinen. Silti uskon, että se tulee kyllä tapahtumaan. Säälin miestä, ainoat kaverinsa ovat jotain hulttioita ja niitä on muutenkin niin vähän. Mutta tosiasia on, että minä en ole hänen äitinsä ja hänen on pärjättävä nyt itse.
Uusi mies olisi kiva, mutta en tiedä pystyykö sitä enää kehenkään luottamaan. Yksi mies jo ilmaisi kiinnostustaan, mutta en kyennyt vastakaikuun. Toivottavasti aika auttaa.
Ja aloittajalle. Lähde heti! Ajattele mitä se mies tekee lapsellesi. Ero tulee olemaan hankala, mutta se on välttämätön sinun ja lapsesi tulevaisuuden kannalta. Jos rahasta on tiukkaa, etkö voisi muuttaa vaikka hetkeksi äitisi tai jonkun ystäväsi luo? Usko pois, olo helpottaa nopeasti. Voit jälleen hengittää, eikä tarvitse olla pahoillaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[/quote]
Tämä just on tän palstan naisille niin uskomattoman vaikea yhtälö ymmärtää: ON ihmisiä, jotka kävelevät niiden ihmisten yli, joiden yli pystyvät kävelemään. Kerta toisensa jälkeen. Jatkuvasti.
Nämä ihmiset ovat usein lapsina koulukiusaajia, koska jo silloin nauttivat toisten alistamisesta. Siinä ei auta itkut eikä märinät eikä keskustelut siitä, "kuinpa Liisalle tulee tosi paha mieli", koska se paha mieli just tuo sen nautinnon. Alistaminen.
Tuon toiminnan muoto ei juurikaan muutu kun tuo ihminen kasvaa aikuiseksi. Edelleen hän jatkaa muiden alistamista ihan niin paljon kuin sille annetaan mahdollisuutta.
Ja yrittäkää nyt ymmärtää: KILTTEYS, EMPATIA, ITKEMINEN, MARTTYYRIUS EIVÄT IKINÄ TOIMI!! Toki alistuvan ihmisen on vaikea muuttaa toimintaansa, mutta jos sitä ei tee, on ero ainoa vaihtoehto.
Sen sijaan kun ihminen pitää puolensa ja "näyttää arvonsa" tuollainen alistamiseen taipuvainen ihminen alkaa käyttäytyä normaalisti. Hän siis on kuin pikkulapsi, joka kokeilee rajojaan, aina vaan.
Mä sain onneksi opin tuossa asiassa jo nuorena: Mun isä tykkäsi alistaa ja itkettää mua minkä pystyi. Haukkui mua aina niin pitkään mitä ihmeellisimmistä asioista, että lopulta itkin ja raivosin. Mutta sen kerran kun mä totesin joskus 15-vuotiaana, että anna palaa senkin paska, hauku minkä pystyt, minä en murru, mitä tapahtuikaan?
Se paska soitti myöhemmin ja PYYSI ANTEEKSI!!! Siis elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ja sillä kerralla, kun ei enää saanut mua murrettua. Vaikka anteeksi olisi pitänyt pyytää niiltä jokaiselta muulta kerralta.
Mutta siis ap:lle ja muille vastaavassa tilanteessa eläville ( tossukoille): KILTTEYS ei auta. Oman pahan mielen näyttäminen ei auta. Puhuminen ei auta. Vain olemalla tasan yhtä paska, ja vielä vähän päälle te voitte saada tilanteen kuntoon. Vähän pelkään, että te ette osaisi sitä tehdä, koska tarkoitushan ei ole olla aloitteellisesti paska, vaan lopettaa se miehen käytös tykkänään sillä, että kun hän alkaa sikailla, sikailette samalla tavalla potenssiin kaksi niin kauan, että mies tajuaa. Tosin en tiedä onnistuuko se enää, kun tilanne on jo noin pitkällä. Mutta esim. tulevassa uudessa suhteessa miehenne voi olla täysin erilainen, jos pariksi sattuu nainen, joka pistää sen vittuilun loppumaan alkuunsa, eikä ole niin tyhmä, että antaa miehen tehdä mitä tahansa.
[/quote]
Mun piti tähän vielä lisätä, että aina täällä jaksaa hämmästyttää koulukiusaamisketjuissa ne, jotka jeesustelee, että kiusaajaa ei saisi vetästä kunnolla turpaan. Ja ollaan ihan kauhuissaan, jos jonkun lapsi on pitkän kiusaamisen päätteeksi niin tehnyt.
Kun valitettavasti kuten yllä ilmaisin, joihinkin vaan tehoaa vain ja ainoastaan se oma lääke, kunnolla. Tiedän sen. Olen itse ollut se kiusaajalapsi, jota onneksi latastiin päin näköä. Ihan hirveää jos olisin ehtinyt pilata omani ja kenties monen muun elämän kiusaamisellani.
Samoin parisuhteessa olen käyttäytynyt kuten tuo yllä oleva narsisti. Onneksi löysin myös miehen, joka ei sitä katsellut, oli pakko muuttua. ENää en sellainen olisi kiltillekään ihmiselle.
[/quote] Aamen, t. saman kokenut. Perseilin mies- ja muissakin ihmissuhteissani sen minkä ehdin ja käytökseni oli narsistista. Olin aivan hirveä ämmä, julma, syyllistävä, hyökkäävä ja manipuloiva, sain raivareita - kunnes vastaan tuli mies joka ei alistunutkaan ja laittoi minut ruotuun pistelemällä takaisin. Oli pakko herätä ja hyvä niin. Oli se pitkä tie mutta nykyään olen inhimillinen ihminen joka kykenee empatiaan ja muihin tunteisiin. Kykenen ajattelemaan asioita muidenkin kannalta enkä enää halua satuttaa. Käytökseni juuret oli lapuudessa, isä oli hirmutyranni joka ei sitänyt mitään heikkoutta ja rääkkäsi meitä lapsia todella julmasti, jopa väkivallalla. Kaikilla meillä lapsilla on joku ongelma mt:stä päihteisiin.
[/quote]
No niin, AP täällä moi! Itse asiassa tuo pointti on todella hyvä ja en muistanutkaan sitä lainkaan, kunnes nämä kommentit saivat muistamaan. Nimittäin sain kerran samanlaisen rähinäraivarin kuin mieheni ja yllättäen mieheni menikin ihan hiljaiseksi ja otti minut kerrankin tosissaan sekä muutti käyttäytymistään asiallisemmaksi. Olin itse aivan yllättynyt ja melkein nolostunut, kun tajusin sen, miten helposti se tepsi. Olin aikaisemmin aina pelännyt, että mieheni muuttuisi vaarallisen väkivaltaiseksi, jos pistäisin yhtä tiukasti takaisin kuin miten hän toimii minua kohtaan.
Olin tässä välissä unohtanut koko jutun, sillä sentyyppinen käyttäytymismalli ei tule kovin helposti luonnostaan, mutta kommenttinne sai minutkin heräämään ja muistamaan sen. Toisaalta neuvotteleva ja kiltti käytös, itkeminen tai melkeinpä marttyyrimaisuus saavat miehen entistäkin ilkeämmäksi: miehen mielestä esim. itkeminen on jotain kieroa manipulointia, vaikka oikeasti olen itkenyt vain siksi, kun olen oikeasti ollut niin surullinen ja loppu. Mutta kiitoksia näistä pointeista - täytyy vain yrittää pitää puolensa ja laittaa kovan kovaa vastaan. Olen myös itsekin ajatellut, että toisentyyppinen (räväkämpi ja paremmin puolensa pitävä) nainen ei ehkä houkutelisi miehessäni sitä "pirua" esiin, vaan hän osaisi olla ihmisiksi. T. Ap
Ap, sen sijaan että käytät aikaasi tänne kirjoittamiseen, ala jo järjestellä sitä omaa asuntoa tai ota yhteys luotettuihin ihmisiin. Miehen pakkomielle lapsen nukuttamisesta vieressä on sairasta kontrollointia. Parisuhteesi on sairas, eikä paranemisen mahdollisuutta ole tuossa. Ota muksu ja lähde. Jo huomenna.
Sen jälkeen käyt jossain puhumassa, annat aikaa itsellesi etkä aloita parisuhdetta sellaisen miehen kanssa joka alussa tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Muuten sulle taas käy kuin sammakolle kattilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Umpihulluhan tuo on. Kukaan normaali ihminen piilottele toisen ruokia. Eihän toi ole enää normaalin kirjoissa mitenkään. Hei haloo, kamat kasaan ja omille teille.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]
Tämä tilanne on vain niin hankala taloudellisista syistä sekä ikäni vuoksi (olen reilusti yli kolmekymppinen). Mies sanoikin, että olen niin vanha, että en voisi enää saada ketään muutakaan miestä, joten minun olisi ainoana oljenkortenani pysyttävä nykyisessä tilanteessa.
[/quote]
Kuule ystävä hyvä, tuo ettei muka kelpaisi kellekään on maailman huonoin tekosyy pysyä huonossa parisuhteessa. Sä nimenomaan oikeasti tarvitset aikaa yksin, jotta voit korjata nykysuhteesi aiheuttamat vauriot. Iloinen, tasapainoinen ihminen löytää kumppanin vanhempanakin. Ei se parisuhde nosta ihmisen statusta. Sitäpaitsi miehesi manipuloi ja puhuu jaskaa. Alapa aatella silleen että se projisoi omat pelkonsa sinuun ja puhuukin sua lytätessään oikeasti itsestään. Koska niin nuo tekevät.
Kelpaat itsellesi, eikös niin. Kellekäön muulle ei tässä maailmassa tarvitse kelvata. Toisekseen uskon kyllä, että joku muukin sinut kelpuuttaa. Mieheltäsi vaan taas tosi törkeää. Ei noin sanota ihmiselle, jota rakastetaan tai josta tykätään.
Minä vaan mietin tilannetta, että ap on hankkinut uuden asunnon ja pakannut tavarat, muuttomiehet on jo pihassa ja äijä sanookin et hei tänään voitkin kattoo Emmerdalen.. Niin ap jää ja on hyvillään! Ei mitään hämminkiä, mulla onkin kiva mies!
Ehtiköhän ap kattoo edes ohjelmaa loppuun kun kaukosäädin lentää äijän toimesta seinään. Ainakin äijä painaa mute-nappia heti kun ap on sanonut muuttomiehille et ei vaiteskaan muuteta ja hei hei!
Onnea ap:n valinnalle, olet itse osasi valinnut. Toiset ne näköjään nauttii olla alistettuja tai uskovat, että he ovat niin huonoja ihmisiä, että ansaitsevat tuollaisen kohtelun.
= Kenelläkään ei ole oikeutta kohdella toista ihmistä noin ja kukaan ei saa hyväksytä tuollaista kohtelua.
Kuulostaa niin tutulta...Miehesi on aivan yhtä väsynyt ja sekaisin vauvan/pikkulapsen tuomasta muutoksesta ja vastuusta, että käyttäytyy itsekin kuin uhmainen lapsi. Sinuna en vielä heittäisi kirvestä kaivoon, jos mies ei ole väkivaltainen sinua kohtaan ja on kuitenkin hyvä isä lapselle. Aika monessa vauvaperheessä käydään läpi avioliiton vaikeimpia aikoja.
Vaikutat itsekin yliväsyneeltä ja tarvitsisit tukea. Onko sinulla mahdollisuutta vähentää liikoja menoja ja keskittyä välillä hiukan itseesikin?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:11"]
No niin. Nyt aamulla mies oli lähdettyään töihin vienyt mun pari lempiruokaani sekä limut pois jääkaapista. Olin itse maksanut niistä. Mies on aiemminkin heitellyt roskikseen mun lempiruokia jääkaapista, jos on jostain syystä minulle vihainen. Eilen mies suuttui, kun söin iltapalaa sekä ilmeisesti siksi, kun nostin lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan miehen vierestä (mies lupasi, että saan laittaa lapsen nukkumaan aikaisintaan tunnin sen jälkeen, kun mies oli nukahtanut - mies haluaa lapsen viereensä nukkumaan nukahtaessaan). Mies sitten oli nostanut yöllä lapsen takaisin viereensä nukkumaan. Aamulla mies pakotti minut heräämään yhtä aikaisin kuin oli itsekin herännyt, vaikka menin pari tuntia hänen jälkeensä nukkumaan. Lisäksi mies sai raivarin, kun kännykkälaturini oli keittiön pistorasiassa kiinni. Kuulemma vain hän saa ladata siitä pistorasiasta ja ainoastaan hänen laturinsa saisi olla siihen kiinnitettynä. Niinpä mies huusi kurkku suorana myöhään illalla ja heitti kännykkälaturini seinään.
Nyt aamupäivällä olisin soittanut miehelle ja kysynyt, mihin hän oli ruokani piilottanut vai oliko jopa heittänyt ne roskikseen, mutta mies ei vastaa puhelimeen tai viesteihin. Sen sijaan hän laittoi oudon pilailukuvaviestin minulle. Mies pelaa kotona ollessaan lähes ainoastaan räiskintäkonsolipelejä kaiken liikenevän vapaa-aikansa, eikä juurikaan osallistu lastenhoitoon. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. :( T. Ap
[/quote]
Alue: Aihe vapaa
AP, mieti asiaa tämän kannalta; jos lääkäri nyt sanoisi sinulle että sinulla on elinaikaa puoli vuotta, mitä ajattelisit? Ajattelisitko, että olet tuhlannut ainutkertaisesta elämästäsi vuosia mieheesi ja se harmittaisi sinua ja haluaisit tehdä toisin? Vai ajattelisitko, että no hyvä juttu ettet eronnut miehestäsi, niin et joudu viimeisiä elinkuukausiasi ainakaan yksin ja ilman miestä elämään? Koska jokuhan päivä sinulle tulee tämä tilanne eteen jos ette eroa. Joudut miettimään mitä sinulle on suhteesta ja elämästäsi oikeasti jäänyt käteen ja tekemään rauhasi sen kanssa.
Ihan turhaan enää kirjoittelet tänne palstalle mitä ukkosi on tehnyt. Et sinä ja kukaan muistakaan voida sille yhtään mitään, nyt tai tulevaisuudessa. Hae vaikka kaupungin asuntoa ja mene selittämään tilannettasi sossun, kyllä sinä sen kämpän saat jos haluat.