Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin tädin iltainen avautuminen
11.05.2015 |
Olen päiväkodissa töissä. Ihmettelen todella monen lapsen kohdalla miten heidän vanhempansa oikeasti jaksavat heitä.
Esim. Eräs lapsi jatkuvasti mätkii kavereita, heittelee hiekkaa ulkona, tavaroiden heittelystä sisällä ja ulkona puhumattakaan. Kyseisen lapsen sisarus kertoi kerran että tämä samainen lapsi oli heittänyt perheen vauvan jonnekkin sillä seurauksella että vauva jouduttiin kiikuttamaan sairaalaan (äiti vahvisti tämän).
Kyseinen lapsi sanoo ihan kaikkeen "Ei" tai "Eihän ole". Jopa sellaisiin asioihin mihin ei voi sanoa noin. Esim jos hänellä on sininen takki (osaa kyllä värit) ja sanon että tuo on sininen takki. Sitten kaiken tämän kivan lisäksi sabotoi aina päiväuniaikaan nukkarissa muiden unta. Kolkuttelee kokoajan, möykkää ja jopa huutaa huvikseen. On jo iso lapsi joten kyse ei ole siitä etteikö hän tietäisi miten siellä ollaan.
Toinen ihmetystä herättävä lapsi ei ole ihan näin paha, mutta aikamoinen tapaus kuitenkin. Hänelle ei yksinkertaisesti voi sanoa mitään, ei hyvää eikä pahaa. Saman tien alkaa rääkyminen ja huutaminen. Ihan sama vaikka vain tervehtisit.
Kolmantena esimerkkinä eräs todella raskas tapaus. Kyseinen lapsi tekee ihan kokoajan jotain tihutöitä. Häntä ei voi jättää hetkeksikään silmistään. Huutaa kokoajan jotain ihme mongerrusta joka ei oikeastaan tarkoita mitään. Vinkuu mitä ihmeellisemmistä asioista. Ei usko mitään. Hakkaa kavereita ja paiskoo leluilla päähän.
Yhdelläkään näistä lapsista ei ole mitään diegnoosia, ovat siis ihan normilapsia. Joskin epäilen...
Kommentit (129)
Ammattikasvattajien pitäisi miettiä tilanteet lapsen tarpeiden pohjalta. Asettaa tavoitteet ja toimintatavat tavoitteisiin pääsemiseksi. Asiakasta ei demonisoida. Mielummin mietitään ratkaisuja ja pohditaan myös päiväkodin toimintatapoja ja niiden vaikutusta lapsen käytökseen.
Mietitään vanhempien kanssa muita tukitoimia lapselle.
Näin toimitaan muussa hoitotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-arvoinen kasvatus, läsnäolon puute ja myrkkyruokavalio yhdessä saavat tämän aikaan. Nykyaikaa.
Lapset on päiväkodissa kasvamassa tähän yhteiskuntaan, joten miksi ihmeessä koulutetut ja tärkeät varhaiskasvattajat ei tee työtään ja kasvata?
Lasten kasvatuksessa tulee huomioida jo ennenkin menestyksekkääsi käytössä ollut malli joka juontaa juurensa ikivanhasta totuudesta eli kaikki liha tottelee kipua!
Taitaa olla näillä pk-tädeillä ammatillisen reflektion paikka. Missä on mennyt vikaan kun lapsille on annettu päiväkodissa valta ja välineet käyttäytyä miten sattuu? Aloitus kielii jollain tasoa työntekijän ammattitaidottomuudesta ja siitä että häneltä puuttuu taito ja keinot kohdata erityisryhmiä.
Mulla on yksi Asperger-lapsi ja kaksi ns. täysin normaalia lasta. En pidä itseäni epäonnistuneena kasvattajana vaikka tällaisilla palstoilla erityislasten vanhemmat leimataankin vaikka millä nimityksillä paskoiksi vanhemmiksi.
Tämän mun "erityislapsen" oireet johtuvat ilmeisesti synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta (hänellä on myös motorisia ongelmia). Mutta en siltikään hyväksy lapseltani huonoa käytöstä päiväkodissa. Diagnoosi ei mielestäni vain oikeuta käyttäytymään miten sattuu. Mutta tosiasiassa tarvitaan toimiva vuorovaikutussuhde sekä yhteistyöverkosto jotta siitä pk-arjesta saadaan hyvä. Vaatii siis paljon työtä ja viitseliäisyyttä myös sieltä päiväkodin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 22:00"]
Otan osaa - ja mietin, kannattaako asiakkaista kirjoittaa julkisella keskustelupalstalla noin yksityiskohtaisia ja tunnistamisen mahdollistavia asioita..?
[/quote]
Kannattaa. Jos vanhemmat ottais opikseen. Ja me muut saadaan olla onnellisia ettei oo tollasii petoja kotona.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 22:00"]
Otan osaa - ja mietin, kannattaako asiakkaista kirjoittaa julkisella keskustelupalstalla noin yksityiskohtaisia ja tunnistamisen mahdollistavia asioita..?
[/quote]
Kannattaa. Jos vanhemmat ottais opikseen. Ja me muut saadaan olla onnellisia ettei oo tollasii petoja kotona.
[/quote]
Miten vanhemmat tästä ottaisi opiksen? Kun kyse on vain tädin ammattitaidottomuudesta.
Ei ole ainuttakaan ihmistyötä, jossa kaikki asiakkaat olisi vain siistejä, helppoja ja mukavia. Jos niin olisi, ei työntekijöillä tarvitsisi olla koulutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lapset ovat vain erityisherkkiä.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 06:23"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:48"]
Täällä toinen pk täti! Meillä on mm. tälläisiä lapsia
Kiljukaula - Kiljuu IHAN KOKOAJAN taukoamatta. Ei mitenkään erityisen kovaa, mutta korkealta. Tästä perheestä on 5 lasta meillä hoidossa ja tämä on näistä toisiksi vanhin eli 5v. Mitään diagnoosia ei ole, mutta saa tällä kotona huomiota
Ninja - Pitää pitää kokoajan kädestä kiinni, koska karkaa muuten. Ei voi jättää yksin edes pöydän ääreen istumaan ja 4 metrin päässä muuta, koska osaa kadota kuin ninja kun kattoo sekunniksikin muualle. 3v
Portinavaaja - Avaa jatkuvasti portteja, houkuteltuaan ensin pienemmät siihen lähelle. Kertoo että haluaa näiden kuolevan. Käytännössä yksi aikuinen saa seurata tätä pihalla taukoamatta. Ei diagnoosia, 6v.
Itkupilli - Itkee kaikesta ja kaikki on aina huonosti. Pinaattiletussa on läikkä väärässä kohtaa, keitossa on väärä määrä nakkia, näkkärissä on läpi menevä reikä, vetuketjusta tulee inhottava ääni kun laittaa kiinni, väärät sormikkaat mukana, väärät lapset paikalla, kivat unilelut loppu, väärät alushousut, KAIKKI ON HUONOSTI!!! 4v
Vandaali - Käy ninjan tavoin sabotoimassa muiden leikkejä, rikkoo rakennelmia, käy tönimässä, repii kirjoja, varastaa leluja. Lisäksi piirtelee kaikella joka paikkaan, heittelee ruokaa, leikkelee saksilla kaikkea mahdollista, kiipeilee kaappeihin, käy nukkarissa herättämässä muita, pelottelee muita lapsi, sanoo pienemmille "mä tapan sun äitin" jolloin pienet oikeasti pelkäävät. Ei diagnoosia, 5v
T. Lto, joka menee ensi viikolla pääsykokeisiin täysin eri alalle
[/quote]
Itkupillille ainakin nyt heit joku diagnoosi... Ja tämä joka haluaa pienten kuolevat psykiatrille välittömästi!
[/quote]
Itkupilli ja Mario oli noista ok:n kuuloisia, ehkä vähän aistiyliherkkiä mutta kilttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tässä on jo teistä suurimmalle osalle ja teidän keskittymiskyvyllenne liikaa luettavaa :D
Minun "kovapäinen" lapseni oli avioeromme aikana eskarilainen. Ja käyttäytyi eskarissa todella haastavasti. Kiitos ihanalle eskariopelle joka hoiti tilanteet todella mallikkaasti. Kotona lapsi ei ollut hankala ja totteli minua -tietysti, ei halunnut rasittaa äitiään enempää kun vaistosi tämän omat huolet. Ei, vaikka lapsen ei todellakaan olisi tarvinnut. Kyllä minä aikuisena omat asiani olisin hoitranut ja ottanut vielä hänenkin surun vastaan. Mutta kun hän ei vaan kotona reagoinut, en minä väkisinkään kaivanut esiin mitään. Kurjaa sinänsä, että lapsi teki sitten eskarissa ja hoidossa kaikkea tyhmää. Ja luojan kiitos meillä oli siis aivan ihanat ammattitaitoiset eskariope ja hoitajat, jotka auttoivat lapsen vaikeuksiensa yli.
Tuolla tuo nyt koulumaailmassa pyörii, mainio kymmenenvuotiaani. Hankaluuksia ollut myös koulutien alussa, mutta Luojan lykky on asua kunnassa jossa sekä hoidossa että koulussa on ammattitaitoista väkeä. Koulun puolella kiitos avustajalle, kuraattorille ja erityisopettajalle lapseni tukemisesta. Oma opettaja... noh, sanotaan että onneksi hänellä on ollut tajua kääntyä noiden kolmen puoleen siinä vaiheessa, kun ei itse ole oikein hallinnut tilannetta.
Ja mä oon lastensuojelussa ohjaajana ja taidan jotain tajuta hankalan lapsen kasvatuksesta. Ja olen minä omaa rakasta luupäätäni kasvattanutkin, mutta ne ongelma nyt vaan on tulleet näkyväksi muualla kuin kotona. Kotona niistä on puhuttu ja seuraamuksia on tullut, mutta se, että niihin on ollut ammattilaisia puuttumassa siellä missä ne on tapahtunut, on ollut onni ja hyvä tuuri.
Ap:lle ja työyhteisölleen suosittelen ammattitaidon päivitystä. Koulutuksia on tarjolla pilvin pimein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
67 onneksi ammattisi oli sellainen, että sinua ei suin päin leimattu, eikä lastasikaan toivottomaksi tapaukseksi.
Olen myös törmännyt päiväkoti ikäisiin jotka ovat "pleikkari pelien lumoissa". Se on aika pelottavaa kun lapsi vain ampuu ja mönkii pitkin sisätiloja. Elää kuin jossain omassa pelikuplassa. Vanhemmat eivät näe asiassa ongelmaa ja huoltajina heillä on oikeus kieltää lapsen saaminen avun piiriin.
Kai se on vaan helppoa istuttaa lapsi sohvalle ja antaa peliohjain käteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmetyttää ihmisten sinisilmäisyys.
Ei päiväkodissa tai koulussa työskentelevät ole mitään pyhimyksiä, niin kuin ei missään muussakaan ammatissa olla. Kaikille tulee hetkiä, jolloin kuppi menee nurin ja näppikseltä voi päästä kirosana, ja "asiakkaista" tai pomoista tai työtovereista puhutaan vähemmän nättiin sävyyn. Jokainen meistä voi kyllästyä työhönsä, varsinkin, jos se on sellaista johon itse pystyy vaikuttamaan vain äärimmäisen vähän.
Ja ihmetyttää, missä on ihmisten kyky nähdä suurempia kokonaisuuksia? Elättekö te edelleen jossain 80-luvun alun hyvinvointikuplassa, kun ette usko että a) päiväkotiryhmät on täynnä ja b) kaikki valtiolla ja kunnilla ns. ruohonjuuritasolla työskentelevät ovat todella kovilla?
Minä en ole hoitoalalla enkä lastenhoitaja, mutta olen kahden päiväkoti-ikäisen lapsen totaalisen kyllästynyt äiti, joka ei tiedä mitä tehdä, kun lähin päiväkoti on riiviöitä täynnä. Ja riiviö on vielä nätti sana, käyttäisin ja käytänkin paljon rumempia nimityksiä lapsista, jotka lyövät ja raapivat ja potkivat, kiroilevat, tönivät, huutavat, eivät tottele. Minun lapseni joutuu näiden kanssa elämään vielä kesäkuun alkuun asti. Ja ei, aina ei onnistu päiväkodin vaihto sormia napsauttamalla, eikä kaikkialla ole niin paljon niitä vaihtoehtoja. Ja ei, en voi jäädä kotiinkaan koska raha.
Koittakaa nyt ottaa ne päät pois pensaasta ja hyväksyä, että kaikki lapset eivät ole rakastettavia eikä edes siedettäviä edes päiväkotihenkilökunnan mielestä.
ps. Jos omasta lapsesta olisi kyse, häpeäisin silmät päästäni että olen onnistunut kasvattamaan sellaisen kaistapään, enkä puolustelisi täällä tai peräisi vaitiolovelvollisuutta.
Eikö teillä "päiväkodintäteillä" ole saatavilla työnohjausta tai edes tukea työkavereista ja/tai esimiehestä, kun näitä pahanolon avautumisia on ollut nyt toistuvasti luettavissa?? Kysyisin myös, onko ammattietiikka ja ammattiylpeys päiväkodinhenkilökunnalle jotenkin vieras asia? Ei internetissä tarvitse jakaa joka ikistä työhön kuuluvaa haastavaa tilannetta. Sellaiset hoidetaan työpaikalla!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:18"]
Joskus ihmetyttää ihmisten sinisilmäisyys.
Ei päiväkodissa tai koulussa työskentelevät ole mitään pyhimyksiä, niin kuin ei missään muussakaan ammatissa olla. Kaikille tulee hetkiä, jolloin kuppi menee nurin ja näppikseltä voi päästä kirosana, ja "asiakkaista" tai pomoista tai työtovereista puhutaan vähemmän nättiin sävyyn. Jokainen meistä voi kyllästyä työhönsä, varsinkin, jos se on sellaista johon itse pystyy vaikuttamaan vain äärimmäisen vähän.
Ja ihmetyttää, missä on ihmisten kyky nähdä suurempia kokonaisuuksia? Elättekö te edelleen jossain 80-luvun alun hyvinvointikuplassa, kun ette usko että a) päiväkotiryhmät on täynnä ja b) kaikki valtiolla ja kunnilla ns. ruohonjuuritasolla työskentelevät ovat todella kovilla?
Minä en ole hoitoalalla enkä lastenhoitaja, mutta olen kahden päiväkoti-ikäisen lapsen totaalisen kyllästynyt äiti, joka ei tiedä mitä tehdä, kun lähin päiväkoti on riiviöitä täynnä. Ja riiviö on vielä nätti sana, käyttäisin ja käytänkin paljon rumempia nimityksiä lapsista, jotka lyövät ja raapivat ja potkivat, kiroilevat, tönivät, huutavat, eivät tottele. Minun lapseni joutuu näiden kanssa elämään vielä kesäkuun alkuun asti. Ja ei, aina ei onnistu päiväkodin vaihto sormia napsauttamalla, eikä kaikkialla ole niin paljon niitä vaihtoehtoja. Ja ei, en voi jäädä kotiinkaan koska raha.
Koittakaa nyt ottaa ne päät pois pensaasta ja hyväksyä, että kaikki lapset eivät ole rakastettavia eikä edes siedettäviä edes päiväkotihenkilökunnan mielestä.
ps. Jos omasta lapsesta olisi kyse, häpeäisin silmät päästäni että olen onnistunut kasvattamaan sellaisen kaistapään, enkä puolustelisi täällä tai peräisi vaitiolovelvollisuutta.
[/quote]
Silloin kyse on huonosta ammattitaidosta. oletko koskaan nähnyt vanhojen professioiden haukkuvan julkisissa keskusteluissa asiakkaitaan? Esim lääkäreiden?
Se nyt vaan ei sovi ammatti-ihmisille. Sinä saat maallikkona purkaa mieltäsi. Muttet ammatti-ihmisenä. Sinulla pitäisi silloin olla keinoja ymmärtää enemmän ja tehdä asialle jotain. Hyvässä hengessä
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]
Näitä lukiessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että oma lapseni PÄÄSI erityisryhmään tukilapseksi. Erityislapsia oli 5, tukilapsia 7 ja hoitajia 4. Erityisryhmä kuulosti alkuun pahimmalta helvetiltä minne lapsensa voi laittaa, mutta käytäntö oli aivan toinen. Erityislapsilla oli kaikilla luonnollisesti diagnoosit ja näin ollen heillä oli paljon sairaalapäiviä/-jaksoja ja tukilapset oli valittu ryhmään huolella; reippaita, oma-alotteisia, toiset huomioon ottavia jne. Sellaisia päiviä, että kaikki lapset oli paikalla, oli vuodessa tosi vähän. Paljon oli myös sellaisia päiviä, että kaikki erityislapset oli yhtäaikaa poissa. Niinä päivinä hoitajat lähtivät lasten kanssa erilaisille retkille. Yhtenä talvena pahimpaan influenssa aikaan ryhmän lapsista oli hoidossa kaksi, joista omani oli toinen. Silloin lapset saivat hakea muista ryhmistä omia kavereitaan oman ryhmänsä tiloihin leikkimään.
Erityisryhmässä myös hoitajat olivat paljon motivoituneemman oloisia kuin muissa ryhmissä. Toki sekin varmaan vaikuttaa, että heitä oli enemmän suhteessa lapsimäärään. Järjestivät lapsille (myös niille erityisille) paljon ylimääräistä ohjelmaa. Olipa joskus lapset leiponeetkin ja vanhemmat sai leipomuksia kun haki lapsia. Niistä hoitajista jotenkin aisti, että tykkäävät työstään. Joka päivä, kun lapsen hain hoidosta, lapsen päivästä sanottiin jotain positiivista.
[/quote] Olispa munki lapsi päässy tuommoseen tarhaan, kuullostaa ihanalta!!
Minä olin töissä vastaavassa rymässä ja oli juuri noin ihanaa. Kun resurssit ovat kohdallaa lasten kanssa olemisesta nauttii, kun on mahdollista kohdata lapset oikeasti ja puuttua niihin asioihin, joissa jokaisella on kehityttävää. Nyt on valitettavasti toisin. Erityisryhmät on purettu ja erityislapset ovat sijoitettuna tavalliseen ryhmään, jossa resurssit ovat paljon huonommat. Siis erityisryhmien purkaminen ei ole välttämättä huono asia, mutta sen myötä on viety myös resurssit.
Erityislapsi tai ei, kaikki tarvitsisivat sellaisen ryhmän jossa aikuisilla on oikeasti aikaa eli ryhmässä riittävästi resurssia.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 21:56"]Miksi mainitsette, että lapsella ei ole diagnoosia? Tiedättekö ammattikasvattajina, että te olette merkittävässä asemassa kun pohditaan lapsen normaalia kasvua ja kehitystä?
Teidän pitäisi osata arvioida, voisiko lapsen poikkeavan käytöksen taustalla olla joku syy, muukin kuin huono kasvatus. Se, että ammattikasvattajat leimaavat lapsia jo päivähoitoikäisinä, on todella surullista. Jos olette noin uupuneita niin alan vaihto onkin varmaan paras vaihtoehto.
Liian myöhään aloitetut tutkimukset ja viivästynyt diagnosointi voi olla todella tuhoisaa perheelle ja lapsen itsetunnolle.
[/quote]
Eipä kuule kuulu diagnosointi päiväkodin työntekijöille. Jos on huolta, sen voi ilmaista lapsen vanhemmille, mutta tämä ei välttämättä johda yhtään mihinkään.
Minäkin ihmettelen.tuota ei diagnoosia -jankkausta. Onko teillä moniammatillinen ryhmä käsitellyt näitä ongelmalasten tapauksia? Onko näitä lapsia edes.yritetty saada minkään tuen piiriin? Kuulostaa minusta tosi surulliselta. Ei jaksa humoristiset ninjat naurattaa, kun tietää mitä liian myöhään saatu diagnoosi voi tarkoittaa.
Itselläni on pian 6-vuotias lapsi, joka on ollut.pian puolet elämästään jonkunlaisen tuen piirissä. On rampattu toimintaterapiat, neuvolapsykologit, puheterapeutit. Päikyssä elto ohjaa lasta pienryhmässä ja säännöllisesti saamme palautetta asioista, jotka ovat hankalia. Ja silti lapsella ei ole sitä diagnoosia! Vielä - olemme jonossa neurologian osastojaksolle, jossa asioihin tulee jokin varmuus. Tai sitten ei - ehkä diagnoosia ei koskaan tule. Olemmeko me silloin päiväkodin työntekijöiden kansanhuvi ja pilkan kohde? Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokoontumisajot oikein näyttää olevan täällä. Lannistavaa luettavaa.
Minulla on kaksi erityislasta. Diagnoosin saaminen oli todella vaikeaa ja kesti kauan. Ensimmäisen lapsen kohdalla päiväkotikin oli huolissaan, mutta tutkimuksissa pärjäsi hvin. Koulusaa vihdoin sai adhd diagnoosin. Oli usein itsekin impulsiivisuudestaan pahoillaan. Kognitiivisesti hyvin älykäs lapsi ja ilman ylimääräisiä ärsykkeitä (psykologin kanssa kahdestaan) pystyi hyvin keskittymään= normaalin paperit. Päiväkodissa ja kotona sai koko ajan olla sydän syrjällään mitä tapahtuu.
Nuoremmalla tytöllä on add ja asperger. Ja pitkä taival myös. Sai diagnoosin jo pkodissa ja pääsi terapioihin ja kuntoutukseen. Hänelle esim. uusi aikuinen pkoti-ryhmässä on niin valtavan iso muutos, että ei pysty koko päivänä tekemään mitään järkevää.