Päiväkodin tädin iltainen avautuminen

Miten meillä on tähän varaa? Vastaan itse: Ei tule olemaan. Esim. yhden aikuisen työpanoksen sitominen hoitamaan kolmea lasta (ryhmä missä erityis- ja tukilapsia), tai oma avustaja päiväkoti-ikäisellä. Näiden vanhemmat saattavat olla kotona, tai työssä, joka ei tuota yhteiskunnalle mitään.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]Näitä lukiessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että oma lapseni PÄÄSI erityisryhmään tukilapseksi. Erityislapsia oli 5, tukilapsia 7 ja hoitajia 4. Erityisryhmä kuulosti alkuun pahimmalta helvetiltä minne lapsensa voi laittaa, mutta käytäntö oli aivan toinen. Erityislapsilla oli kaikilla luonnollisesti diagnoosit ja näin ollen heillä oli paljon sairaalapäiviä/-jaksoja ja tukilapset oli valittu ryhmään huolella; reippaita, oma-alotteisia, toiset huomioon ottavia jne. Sellaisia päiviä, että kaikki lapset oli paikalla, oli vuodessa tosi vähän. Paljon oli myös sellaisia päiviä, että kaikki erityislapset oli yhtäaikaa poissa. Niinä päivinä hoitajat lähtivät lasten kanssa erilaisille retkille. Yhtenä talvena pahimpaan influenssa aikaan ryhmän lapsista oli hoidossa kaksi, joista omani oli toinen. Silloin lapset saivat hakea muista ryhmistä omia kavereitaan oman ryhmänsä tiloihin leikkimään.   Erityisryhmässä myös hoitajat olivat paljon motivoituneemman oloisia kuin muissa ryhmissä. Toki sekin varmaan vaikuttaa, että heitä oli enemmän suhteessa lapsimäärään. Järjestivät lapsille (myös niille erityisille) paljon ylimääräistä ohjelmaa. Olipa joskus lapset leiponeetkin ja vanhemmat sai leipomuksia kun haki lapsia. Niistä hoitajista jotenkin aisti, että tykkäävät työstään. Joka päivä, kun lapsen hain hoidosta, lapsen päivästä sanottiin jotain positiivista. [/quote] Millaisella diagnoosilla tuollaiseen ryhmään pääsee? Voitko sanoa mahdollisesti paikkakuntasi?

[/quote] En tiedä kaikkien kaikkia diagnooseja, mutta ainakin yhdellä lapsella oli downin syndrooma, yhdellä adhd, yksi oli kuuro, yksi oli autistinen tms. Mun lapsi oli tuossa ryhmässä kolme vuotta joten siinä tuli kaikenlaista vammaa ja diagnoosia, joista kaikista en edes alkuun tiennyt että ne on ryhmän erityislapsia. Tämä päiväkoti on Vantaalla. Tässä päiväkodissa ei ollut niitä vaikeimmin vammaisia.

Millaista kasvatuskumppanuutta ap. Päiväkodissanne suositaan?

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]

Näitä lukiessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että oma lapseni PÄÄSI erityisryhmään tukilapseksi. Erityislapsia oli 5, tukilapsia 7 ja hoitajia 4. Erityisryhmä kuulosti alkuun pahimmalta helvetiltä minne lapsensa voi laittaa, mutta käytäntö oli aivan toinen. Erityislapsilla oli kaikilla luonnollisesti diagnoosit ja näin ollen heillä oli paljon sairaalapäiviä/-jaksoja ja tukilapset oli valittu ryhmään huolella; reippaita, oma-alotteisia, toiset huomioon ottavia jne. Sellaisia päiviä, että kaikki lapset oli paikalla, oli vuodessa tosi vähän. Paljon oli myös sellaisia päiviä, että kaikki erityislapset oli yhtäaikaa poissa. Niinä päivinä hoitajat lähtivät lasten kanssa erilaisille retkille. Yhtenä talvena pahimpaan influenssa aikaan ryhmän lapsista oli hoidossa kaksi, joista omani oli toinen. Silloin lapset saivat hakea muista ryhmistä omia kavereitaan oman ryhmänsä tiloihin leikkimään.

Erityisryhmässä myös hoitajat olivat paljon motivoituneemman oloisia kuin muissa ryhmissä. Toki sekin varmaan vaikuttaa, että heitä oli enemmän suhteessa lapsimäärään. Järjestivät lapsille (myös niille erityisille) paljon ylimääräistä ohjelmaa. Olipa joskus lapset leiponeetkin ja vanhemmat sai leipomuksia kun haki lapsia. Niistä hoitajista jotenkin aisti, että tykkäävät työstään. Joka päivä, kun lapsen hain hoidosta, lapsen päivästä sanottiin jotain positiivista.

[/quote] Olispa munki lapsi päässy tuommoseen tarhaan, kuullostaa ihanalta!!

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:22"] Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne. Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee. Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä. Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa! Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on. Nyt on kuitenkin kyse lapsista! [/quote] Tämä on niin totta. Tuntuu vain usein olevan niin, että ne päiväkodin tädit vetoavat resurssipulaan vaivautumatta ottamaan lainkaan selvää, kuinka pienillä asioilla voi saada muutosta aikaan. Nopeastihan ei mitään tapahdu ja erityislapsen kanssa tarvitaankin pitkäjänteistä työtä.  On toki niitäkin vanhempia, jotka kieltäytyvät uskomasta lapsensa tarvitsevan tukitoimia. Näiden kanssa on varmasti hyvin haastavaa saada se lapsen päiväkotiarki sujuvaksi. Haastavuutta lisää myös se, että erityislapselle saadaan monesti se diagnoosi vasta myöhemmällä iällä. Ihan pienille ei esim. tehdä ADHD-testejä ym. Tällöin voi olla vaikeaa saada apua miltään taholta ja sitä myötä niitä keinoja ja (vertais)tukea arjessa selviytymiseen. Lapsen päästessä esim. 5-vuotiaana psykologisiin testeihin, ongelmat ovat päiväkodissa olleet mukana jo sen pari-kolme vuotta.  [/quote] Diagnoosihan ei yleensä tänä päivänä takaa mitään lisätukea. Jos lapsella on ongelmaa esim. käytöksessä tai tarkkaavaisuudessa, ammattitaitoinen henkilökunta osaa tehdä arjesta sellaisen että lapsi pärjää pk:ssa. Joa vanhemmat eivät suostu tutkimuksiin, se on heidän asiansa, henkilökunnan asia on varmistaa arjen toimivuus pk:ssa.

[/quote]

Kyllähän se dg tarjoaa tukea erilaisten toimintamallien muodossa minimissään. 
[/quote]

Toimintamalleja voi ottaa käyttöön ilman diagnoosiakin! Kannattaa kokeilla erilaisia toimintatapoja, moni "tavallinenkin" lapsi hyötyisi niistä.
Itselläni kokemusta arjesta oman adhd-lapsen kanssa. Uudenlaisen toiminta- ja ajattelutavan oppiminen ja sisäistäminen vaati aikaa, mutta kun käytännöt on pureskeltu omaan arkeen sopivaksi, siitä tulee normaali tapa toimia.
Samoin pk:ssa. Kun sisäistät uuden työskentelytavan, oma ja lasten arki helpottuu (jos ryhmässäsi on haastavia lapsia). Ei uusista toimintatavoista tarvitse tehdä numeroa eikä se ole yhtään sen vaikeampaa. Ota se haasteena ja kehityskohteena.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]Näitä lukiessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että oma lapseni PÄÄSI erityisryhmään tukilapseksi. Erityislapsia oli 5, tukilapsia 7 ja hoitajia 4. Erityisryhmä kuulosti alkuun pahimmalta helvetiltä minne lapsensa voi laittaa, mutta käytäntö oli aivan toinen. Erityislapsilla oli kaikilla luonnollisesti diagnoosit ja näin ollen heillä oli paljon sairaalapäiviä/-jaksoja ja tukilapset oli valittu ryhmään huolella; reippaita, oma-alotteisia, toiset huomioon ottavia jne. Sellaisia päiviä, että kaikki lapset oli paikalla, oli vuodessa tosi vähän. Paljon oli myös sellaisia päiviä, että kaikki erityislapset oli yhtäaikaa poissa. Niinä päivinä hoitajat lähtivät lasten kanssa erilaisille retkille. Yhtenä talvena pahimpaan influenssa aikaan ryhmän lapsista oli hoidossa kaksi, joista omani oli toinen. Silloin lapset saivat hakea muista ryhmistä omia kavereitaan oman ryhmänsä tiloihin leikkimään.   Erityisryhmässä myös hoitajat olivat paljon motivoituneemman oloisia kuin muissa ryhmissä. Toki sekin varmaan vaikuttaa, että heitä oli enemmän suhteessa lapsimäärään. Järjestivät lapsille (myös niille erityisille) paljon ylimääräistä ohjelmaa. Olipa joskus lapset leiponeetkin ja vanhemmat sai leipomuksia kun haki lapsia. Niistä hoitajista jotenkin aisti, että tykkäävät työstään. Joka päivä, kun lapsen hain hoidosta, lapsen päivästä sanottiin jotain positiivista. [/quote] Millaisella diagnoosilla tuollaiseen ryhmään pääsee? Voitko sanoa mahdollisesti paikkakuntasi?

[/quote] En tiedä kaikkien kaikkia diagnooseja, mutta ainakin yhdellä lapsella oli downin syndrooma, yhdellä adhd, yksi oli kuuro, yksi oli autistinen tms. Mun lapsi oli tuossa ryhmässä kolme vuotta joten siinä tuli kaikenlaista vammaa ja diagnoosia, joista kaikista en edes alkuun tiennyt että ne on ryhmän erityislapsia. Tämä päiväkoti on Vantaalla. Tässä päiväkodissa ei ollut niitä vaikeimmin vammaisia.
[/quote]

Okei, itse asutaqn pk-seudulla ja aspergeria kaavaillaan. Toivon että päästäisiin tuollaiseen.

Se on Jumalan rangaistus naisille, syntiinlankeemuksen tähden. Kivulla pitää synnyttää ja sitten kestää lasten kolttoset. Ja jos luuli pääsevänsä pakoon kun lähti töihin, niin think again.

13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:54"]

Mun äiti on melkein koko ikänsä hoitanut lapsia (jää kohta eläkkeelle). Ja kerran se sano, että 10-15 vuodessa päiväkotilapsissa on tapahtunu muutos: niistä on tullu levottomampia, kurittomampia ja uhmakkaampia kun aiemmin. Liekkö syynä vapaa kasvatus?

[/quote]

Toisaalta viimeisen 15:sta vuoden aikana äitisi mielestä maailmasta ovat todennäköisesti myös hävinneet heinäsirkat ja tietyt linnut, maailmassa ylipäänsä on enemmän vikaa, melua, ääntä ja hässäkkää. :D Ihminen tulee vanhemmiten herkemmäksi stressille ja koville äänille, häiriintyy nopeammin (koska keskittymiskykyä on vaikeampi hajaannuttaa moneen asiaan yhtä aikaa ) joten pienten lasten kanssa oleminen voi olla ihan aidosti raskasta. Mutta ei lasten vuoksi, vaan oman ikääntymisen vuoksi. Sitä vaan ei itse huomaa. :)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 08:30"]

Minun "kovapäinen" lapseni oli avioeromme aikana eskarilainen. Ja käyttäytyi eskarissa todella haastavasti. Kiitos ihanalle eskariopelle joka hoiti tilanteet todella mallikkaasti. Kotona lapsi ei ollut hankala ja totteli minua -tietysti, ei halunnut rasittaa äitiään enempää kun vaistosi tämän omat huolet. Ei, vaikka lapsen ei todellakaan olisi tarvinnut. Kyllä minä aikuisena omat asiani olisin hoitranut ja ottanut vielä hänenkin surun vastaan. Mutta kun hän ei vaan kotona reagoinut, en minä väkisinkään kaivanut esiin mitään. Kurjaa sinänsä, että lapsi teki sitten eskarissa ja hoidossa kaikkea tyhmää. Ja luojan kiitos meillä oli siis aivan ihanat ammattitaitoiset eskariope ja hoitajat, jotka auttoivat lapsen vaikeuksiensa yli.

Tuolla tuo nyt koulumaailmassa pyörii, mainio kymmenenvuotiaani. Hankaluuksia ollut myös koulutien alussa, mutta Luojan lykky on asua kunnassa jossa sekä hoidossa että koulussa on ammattitaitoista väkeä. Koulun puolella kiitos avustajalle, kuraattorille ja erityisopettajalle lapseni tukemisesta. Oma opettaja... noh, sanotaan että onneksi hänellä on ollut tajua kääntyä noiden kolmen puoleen siinä vaiheessa, kun ei itse ole oikein hallinnut tilannetta.

Ja mä oon lastensuojelussa ohjaajana ja taidan jotain tajuta hankalan lapsen kasvatuksesta. Ja olen minä omaa rakasta luupäätäni kasvattanutkin, mutta ne ongelma nyt vaan on tulleet näkyväksi muualla kuin kotona. Kotona niistä on puhuttu ja seuraamuksia on tullut, mutta se, että niihin on ollut ammattilaisia puuttumassa siellä missä ne on tapahtunut, on ollut onni ja hyvä tuuri.

Ap:lle ja työyhteisölleen suosittelen ammattitaidon päivitystä. Koulutuksia on tarjolla pilvin pimein.

[/quote]Vai että luupää ja hankala on lapsesi? Lapsen maailma tuhoutuu avioerossa. Hänellä ei ole kykyä käsitellä sitä tuskaa.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:54"]

Mun äiti on melkein koko ikänsä hoitanut lapsia (jää kohta eläkkeelle). Ja kerran se sano, että 10-15 vuodessa päiväkotilapsissa on tapahtunu muutos: niistä on tullu levottomampia, kurittomampia ja uhmakkaampia kun aiemmin. Liekkö syynä vapaa kasvatus?

[/quote]

Toisaalta viimeisen 15:sta vuoden aikana äitisi mielestä maailmasta ovat todennäköisesti myös hävinneet heinäsirkat ja tietyt linnut, maailmassa ylipäänsä on enemmän vikaa, melua, ääntä ja hässäkkää. :D Ihminen tulee vanhemmiten herkemmäksi stressille ja koville äänille, häiriintyy nopeammin (koska keskittymiskykyä on vaikeampi hajaannuttaa moneen asiaan yhtä aikaa ) joten pienten lasten kanssa oleminen voi olla ihan aidosti raskasta. Mutta ei lasten vuoksi, vaan oman ikääntymisen vuoksi. Sitä vaan ei itse huomaa. :)

 
[/quote] no minä olen tämän huomannut, vaikka heinäsirkat vielä kuulenkin ja ikääkin "vasta" 34.

Vaihda alaa jos ei miellytä.
T. päiväkodissa onnellinen hoitaja, oli lapset millaisia vaan

Ja taas on joku "täti" täällä jollottamassa kun on niin hirvittävän raskasta hoitaa pieniä, terveitä lapsia. 

Terveisiä vaan täältä hoitomaailmasta, jossa hoidettavana on vähän isompia ihmisiä, sairaita ja osa yhtä lailla haastavia, eivät toimikaan meidän hoitajien mieliksi. Ei me hoitajat silti tulla tänne keskustelupalstoille haukkumaan asiakkaita ja potilaita. Se on ammattitaidotonta. Lisäksi; jokainen hoitaja tietää, että yleensä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos aggressiiviset aikuisetkin potilaat on rauhoiteltavissa pitkälti myös hoidollisin keinoin, niin onko todella näin, että te siellä päikyssä ette saa sitä metrin mittaista pikkunappulaa hoidettua? ;)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:00"]

Te joiden mielestä ammattitaito on hukassa, kertokaa miten pitäisi toimia kun 4v lapsi juoksee päin seiniä ja toisia lapsia, huitoo, potkii, heittelee ja rikkoo leluja ja toisten tavaroita, repii kirjoja, ampuu jatkuvasti näkymättömällä pyssyllä äänitehosteiden kera, ruoka-aikaan viskoo ruokaa ympäriinsä (muiden vaatteille, ikkuinoihin...), tökkii vieruskavereitaan pöydässä/lattialla, pilaa muiden piirrokset ja askartelut, ulkona yrittää jatkuvasti karata ja karkaa myös hoitotiloista käytävälle jos silmä välttää, kaataa toisia kuraan jne. Jokaiseen tilanteeseen ehdottomasti puututaan mutta rajoittaminen ja keskustelu aiheuttaa sen että lapsi nauraa ylimielisesti että häntä ei kukaan määrää, silmät pyörivät päässä, sylkee aikuista päin näköä, puree ja potkii, pissaa/oksentaa tahallaan, huutaa kovalla äänellä missä tahansa "nää s-tanan p-kat hu-rat tappaa mut" ja muuta vastaavaa. Fyysiseen rauhoittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, lapsella on uskomattoman kehittyneet irtipääsemiskeinot. Lapseen ei siis saa minkäänlaista otetta yksikään hoitaja eikä muu ammatti-ihminen (2 eltoa yrittänyt auttaa), lapsi on normaaliryhmässä. Vanhemmat antavat lapselle heti tullessaan hakemaan pelin käteen ja lapsi pompottaa vanhempiaan ihan 6-0. Vanhemmat ovat muuten ihan normaaleja ihmisiä mutta menevät kaikessa lapsen tahdon mukaan peläten juuri näitä reaktioita, lapsi ei kunnioita ketään. Tällaisessa tilanteessa meillä kaikilla on voimaton olo, koska lapsesta on erittäin vaikea keksiä mitään positiivista (no joskus saattaa lähtiessään hymyillä muikeasti peli kädessään) ja kaikki tavalliset lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Ryhmässä on lisäksi tuossa aiemmissa viesteissä kuvatun kaltaisia itkupillejä ym haastavia lapsia.

[/quote]Mitä jos lapsi on riivattu? Onko hänellä siis poikkeuksellisen paljon fyysistä voimaa, sanoit että tarvitaan kaksi aikuista pitämään kiinni 4-vuotiasta? Tämä on toki harvinaista... mitä jos kokeilette lukea Raamatun lauseita. Jos hän alkaa kirota Jumalaa ja raivota niin selvä peli. Ja ei, en ole trolli.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:32"]

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:00"]

Te joiden mielestä ammattitaito on hukassa, kertokaa miten pitäisi toimia kun 4v lapsi juoksee päin seiniä ja toisia lapsia, huitoo, potkii, heittelee ja rikkoo leluja ja toisten tavaroita, repii kirjoja, ampuu jatkuvasti näkymättömällä pyssyllä äänitehosteiden kera, ruoka-aikaan viskoo ruokaa ympäriinsä (muiden vaatteille, ikkuinoihin...), tökkii vieruskavereitaan pöydässä/lattialla, pilaa muiden piirrokset ja askartelut, ulkona yrittää jatkuvasti karata ja karkaa myös hoitotiloista käytävälle jos silmä välttää, kaataa toisia kuraan jne. Jokaiseen tilanteeseen ehdottomasti puututaan mutta rajoittaminen ja keskustelu aiheuttaa sen että lapsi nauraa ylimielisesti että häntä ei kukaan määrää, silmät pyörivät päässä, sylkee aikuista päin näköä, puree ja potkii, pissaa/oksentaa tahallaan, huutaa kovalla äänellä missä tahansa "nää s-tanan p-kat hu-rat tappaa mut" ja muuta vastaavaa. Fyysiseen rauhoittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, lapsella on uskomattoman kehittyneet irtipääsemiskeinot. Lapseen ei siis saa minkäänlaista otetta yksikään hoitaja eikä muu ammatti-ihminen (2 eltoa yrittänyt auttaa), lapsi on normaaliryhmässä. Vanhemmat antavat lapselle heti tullessaan hakemaan pelin käteen ja lapsi pompottaa vanhempiaan ihan 6-0. Vanhemmat ovat muuten ihan normaaleja ihmisiä mutta menevät kaikessa lapsen tahdon mukaan peläten juuri näitä reaktioita, lapsi ei kunnioita ketään. Tällaisessa tilanteessa meillä kaikilla on voimaton olo, koska lapsesta on erittäin vaikea keksiä mitään positiivista (no joskus saattaa lähtiessään hymyillä muikeasti peli kädessään) ja kaikki tavalliset lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Ryhmässä on lisäksi tuossa aiemmissa viesteissä kuvatun kaltaisia itkupillejä ym haastavia lapsia.

[/quote]Mitä jos lapsi on riivattu? Onko hänellä siis poikkeuksellisen paljon fyysistä voimaa, sanoit että tarvitaan kaksi aikuista pitämään kiinni 4-vuotiasta? Tämä on toki harvinaista... mitä jos kokeilette lukea Raamatun lauseita. Jos hän alkaa kirota Jumalaa ja raivota niin selvä peli. Ja ei, en ole trolli.

[/quote]Se ei siis ole ihminen joka huutaa "st*nan h**rat, vaan demoni. Ovat hyvin älykkäitä ja yrittävät vahingoittaa lasta laittamalla hänet juoksemaan seiniä päin ym.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:15"]Ja taas on joku "täti" täällä jollottamassa kun on niin hirvittävän raskasta hoitaa pieniä, terveitä lapsia. 

Terveisiä vaan täältä hoitomaailmasta, jossa hoidettavana on vähän isompia ihmisiä, sairaita ja osa yhtä lailla haastavia, eivät toimikaan meidän hoitajien mieliksi. Ei me hoitajat silti tulla tänne keskustelupalstoille haukkumaan asiakkaita ja potilaita. Se on ammattitaidotonta. Lisäksi; jokainen hoitaja tietää, että yleensä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos aggressiiviset aikuisetkin potilaat on rauhoiteltavissa pitkälti myös hoidollisin keinoin, niin onko todella näin, että te siellä päikyssä ette saa sitä metrin mittaista pikkunappulaa hoidettua? ;)
[/quote] meillä taas on samassa talossa useammanlaista hoidettavaa, eikä ole tarpeen arvostella toisen työn helppoutta tai vaikeutta, vaan arvostamme toistemme työtä.

Tietämättömyys usein tekee vääriä luuloja.

Mutta olen kyllä samaa mieltä, että on ehkä työnohjauksen paikka jos noin ankealta asiakaskunta tuntuu.

Onneks mun lapset ei oo enää päiväkodissa, tosin ei ne ole koskaan mitään kauhukakaroita olleetkaan.

Uuvuttavaa luettavaa lähes koko viestiketju. Päiväkotivuosinani on vastaan tullut monenlaisia lapsia - ja myös monenlaisia vanhempia, haasteensa kullakin. Väsynyt olen ollut itsekin, mutta... lapsi, oli hänellä MIKÄ TAHANSA diagnoosi tai diagnoosin puute on --- lapsi.

Päiväkodin kiireessä me varhaiskasvattajat unohdamme, miten tärkeää on kohdata se lapsi ja hyväksyä hänet kaikkine ominaisuuksineen. Vika ei ole koskaan ensisijaisesti lapsessa eikä minkään tahon syyttely auta. Lapset voivat käyttäytyä aikuisen silmissä huonosti, väärin, ajattelemattomasti, julmasti, mutta yksikään lapsi ei ole syntyjään paha. Kehittymättömät taidot eivät tarkoita mustaa sydäntä.

Lapsesta kasvaa sellainen, mitä me aikuiset (usein tiedostamattamme) odotamme tai pelkäämme, sillä odotukset muuttuvat herkästi itseään toteuttaviksi. "Tuo lapsi kokeilee aikuisia, joten kovennampa vähän otetta" Jes. Samalla kasvatan lasta ajattelemaan, että kovin kyykyttäjä on kuningas ja vain kovalla tappelulla pärjää. Empaattinen kasvattaja kasvattaa empaattisia lapsia.

-Erityisope

Osa lapsista on aivan liian nuorena saanut pelata rajattomasti erilaisia videopelejä. Myös niitä pelejä, joissa on K-merkintä. Ei ihme, että nämä lapset ovat sitten kuin duracell-pupuja.

Jos minä tunnistaisin oman lapseni tällaisesta avauksesta, niin kyllä varmasti nostaisin metelin ja päiväkodin täti saisi miettiä pari kertaa tekemisiään. Teillä on vaitiolovelvollisuus. En minäkään omista asiakkaistani voi tällaista vuodatusta tehdä, vaikka mieli joskus tekisikin, mutta ainakin minulla on työmoraali ihan toisella tasolla kuin teillä.

Yhden lapsen kuvailusta ei vielä ehkä helposti tunnista, mutta tuollaiset monen lapsen erityisyyksistä tehdyt listaukset on helppo yhdistää johonkin tiettyyn päiväkotiin ja ryhmään, jos on vähänkään tietoinen oman lapsensa päiväkotikavereista.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 00:23"]Jos minä tunnistaisin oman lapseni tällaisesta avauksesta, niin kyllä varmasti nostaisin metelin ja päiväkodin täti saisi miettiä pari kertaa tekemisiään. Teillä on vaitiolovelvollisuus. En minäkään omista asiakkaistani voi tällaista vuodatusta tehdä, vaikka mieli joskus tekisikin, mutta ainakin minulla on työmoraali ihan toisella tasolla kuin teillä.

Yhden lapsen kuvailusta ei vielä ehkä helposti tunnista, mutta tuollaiset monen lapsen erityisyyksistä tehdyt listaukset on helppo yhdistää johonkin tiettyyn päiväkotiin ja ryhmään, jos on vähänkään tietoinen oman lapsensa päiväkotikavereista.
[/quote]
Höpö höpö hiekkapillu, älä hiilly. XD