Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin tädin iltainen avautuminen
11.05.2015 |
Olen päiväkodissa töissä. Ihmettelen todella monen lapsen kohdalla miten heidän vanhempansa oikeasti jaksavat heitä.
Esim. Eräs lapsi jatkuvasti mätkii kavereita, heittelee hiekkaa ulkona, tavaroiden heittelystä sisällä ja ulkona puhumattakaan. Kyseisen lapsen sisarus kertoi kerran että tämä samainen lapsi oli heittänyt perheen vauvan jonnekkin sillä seurauksella että vauva jouduttiin kiikuttamaan sairaalaan (äiti vahvisti tämän).
Kyseinen lapsi sanoo ihan kaikkeen "Ei" tai "Eihän ole". Jopa sellaisiin asioihin mihin ei voi sanoa noin. Esim jos hänellä on sininen takki (osaa kyllä värit) ja sanon että tuo on sininen takki. Sitten kaiken tämän kivan lisäksi sabotoi aina päiväuniaikaan nukkarissa muiden unta. Kolkuttelee kokoajan, möykkää ja jopa huutaa huvikseen. On jo iso lapsi joten kyse ei ole siitä etteikö hän tietäisi miten siellä ollaan.
Toinen ihmetystä herättävä lapsi ei ole ihan näin paha, mutta aikamoinen tapaus kuitenkin. Hänelle ei yksinkertaisesti voi sanoa mitään, ei hyvää eikä pahaa. Saman tien alkaa rääkyminen ja huutaminen. Ihan sama vaikka vain tervehtisit.
Kolmantena esimerkkinä eräs todella raskas tapaus. Kyseinen lapsi tekee ihan kokoajan jotain tihutöitä. Häntä ei voi jättää hetkeksikään silmistään. Huutaa kokoajan jotain ihme mongerrusta joka ei oikeastaan tarkoita mitään. Vinkuu mitä ihmeellisemmistä asioista. Ei usko mitään. Hakkaa kavereita ja paiskoo leluilla päähän.
Yhdelläkään näistä lapsista ei ole mitään diegnoosia, ovat siis ihan normilapsia. Joskin epäilen...
Kommentit (129)
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:50"]
Järkyttävää minkälaisella asenteella varustettuja varhaiskasvattajia löytyy. Vanhemman ei tarvitse olla ammattilainen, teidän täytyy. Jos vanhemmalla on ongelmia kasvatuksessa tai lapsen hoidossa, teidän ammattiinne kuuluu häntä opastaa ja ohjata oikealle taholle.
[/quote]
Niin ajatella, että ammattilaisellekin voi tulla mitta täyteen. Missä se vika on? Päättäjissä, resursseissa? Vanhemmissa, jotka ei välitä?
Joku kysyi, että mitä siellä päiväkodissa tehdään väärin kun lapset ei tottele. Itse tänään taas kerran todistin tilannetta, jossa samoja lapsia ojennetaan (eikä enää mitenkään päätä silitellen), mutta lapset vain hihittelevät. Siis nauravat! Mitä tällaiselle lapselle pitäisi tehdä siellä päiväkodissa, jossa on kaksikymmentä muutakin lasta odottamassa huomiota? Nämä hihittelijät ovat suoraan sanottuna väkivaltaisia, ja kumpikaan ei taustaltaan ole suomalainen (eikä afrikan mantereeltakaan). Jos heidän vanhemmillaan on eri tyyli kasvattaa, minkä päiväkodintäti sille voi?
Terv. se kyllästynyt äiti
[/quote]
Kun mitta tulee täyteen, on olemassa tukikeinoja. Koulutusta, ilmapiirin muutos, omien asnteiden korjaaminen. Ihan kuin meillä muillakin ihmistyössä. Asiakkaan vika se ei ole, jos minulta tulee mitta täyteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:50"]
Järkyttävää minkälaisella asenteella varustettuja varhaiskasvattajia löytyy. Vanhemman ei tarvitse olla ammattilainen, teidän täytyy. Jos vanhemmalla on ongelmia kasvatuksessa tai lapsen hoidossa, teidän ammattiinne kuuluu häntä opastaa ja ohjata oikealle taholle.
[/quote]
Niin ajatella, että ammattilaisellekin voi tulla mitta täyteen. Missä se vika on? Päättäjissä, resursseissa? Vanhemmissa, jotka ei välitä?
Joku kysyi, että mitä siellä päiväkodissa tehdään väärin kun lapset ei tottele. Itse tänään taas kerran todistin tilannetta, jossa samoja lapsia ojennetaan (eikä enää mitenkään päätä silitellen), mutta lapset vain hihittelevät. Siis nauravat! Mitä tällaiselle lapselle pitäisi tehdä siellä päiväkodissa, jossa on kaksikymmentä muutakin lasta odottamassa huomiota? Nämä hihittelijät ovat suoraan sanottuna väkivaltaisia, ja kumpikaan ei taustaltaan ole suomalainen (eikä afrikan mantereeltakaan). Jos heidän vanhemmillaan on eri tyyli kasvattaa, minkä päiväkodintäti sille voi?
Terv. se kyllästynyt äiti
[/quote]
Kun mitta tulee täyteen, on olemassa tukikeinoja. Koulutusta, ilmapiirin muutos, omien asnteiden korjaaminen. Ihan kuin meillä muillakin ihmistyössä. Asiakkaan vika se ei ole, jos minulta tulee mitta täyteen
[/quote]
Asioita voi purkaa monella tapaa. Toivottavasti et koskaan mieti, mitä ammattilaiset keskenään asiakkaistaan puhuvat, voisit järkyttyä sydänjuuriaisi myöten.
Ja kyllä, joskus se on juuri nimenomaan vain ja ainoastaan asiakkaan vika, sillä kuten joku jo yllä mainitsee, maailma muuttuu.
Mulla särkyy sydän kun luen noita pk-henkilökunnan avautumisia. Hyvin ainakin esitetään kilttiä ja mukavaa ilmapiiriä. Oon itse monesti sanonut, että sanokaa ihmeessä jos vaikka jotain vaatetusta puuttuu tai jos käyttäytyy huonosti. Aina ovat sanoneet, että hyvin on mennyt päivä - että lapsi on oikea ilopilleri. No, sellainenhan tuo on..
Mutta jos ei olisi, niin kertoisitteko minulle vai haukkuisitteko perkeleen kakaraksi? Keksisitte haukkumanimiä millä voitte huoletta lapsestani ilkeillä?
Jos jossain vaiheessa lapseni alkaakin käyttäytyä huonosti, toivon, että minuun otetaan yhteyttä ja kerrotaan mitä "oireilua" on tapahtunut. Koska kuvailemanne käytöshän on oireilua jostain muusta. Jos lapsi vaikka huitoo päin näköä niin voin vakuuttaa ettei se lapsi varmasti henkilökohtaisesti halua juuri Sinua satuttaa vaan ennemminkin häneen itseensä sattuu.
Ei lapsi osaa itse määritellä alitajuntaansa, että "hmm, nyt minä potkaisen pirjoa, koska haluan purkaa johonkin välittävään ja turvalliseen aikuiseen pahan oloni - joka johtuu siitä ja siitä ja siitä kun tapahtui sitä ja tätä.." Lapsi ei itsekkään ymmärrä miksi käyttäytyy huonosti tai miksi sääntöjen rikkominen voikin tuntua jopa hyvältä. Syy on jossain muualla, sen me aikuiset tiedämme, tiedämmehän? Meidän tulisi auttaa lapsia tilanteessa kuin tilanteessa, hyvinä ja etenkin huonoina hetkinä. Selvittää mikä on syynä riehumiseen ja jos ei syytä löydy niin auktoriteetilla yksinkertaisesti vaan lopettaa se huono käytös.
Järkevä ajatteleva aikuinen kyllä keksii keinot millä saadaan 3-6-vuotiaat kuriin. Vai ollaanko samalla tasolla? Eikö vuodet olekkaan tuoneet mitään pään sisään tai edes tuonne rintakehän alueelle?
Tutulta kuulostaa, tunnistan kaikki nuo hahmot omasta ryhmästäni, valitettavasti. Ja pakko sanoa, että näitten ns normaalien lasten vanhemmat on niitä hankalempia asiakkaita. Mitään palautetta ei oteta vastaan vaikka sen kuinka yrittäisi sokeroida niin että vanhempi sen kestäisi:( Joskus tuntuu, että kummat tarvisi sitä kasvatusta ne vanhemmat vai lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:50"]
Järkyttävää minkälaisella asenteella varustettuja varhaiskasvattajia löytyy. Vanhemman ei tarvitse olla ammattilainen, teidän täytyy. Jos vanhemmalla on ongelmia kasvatuksessa tai lapsen hoidossa, teidän ammattiinne kuuluu häntä opastaa ja ohjata oikealle taholle.
[/quote]
Niin ajatella, että ammattilaisellekin voi tulla mitta täyteen. Missä se vika on? Päättäjissä, resursseissa? Vanhemmissa, jotka ei välitä?
Joku kysyi, että mitä siellä päiväkodissa tehdään väärin kun lapset ei tottele. Itse tänään taas kerran todistin tilannetta, jossa samoja lapsia ojennetaan (eikä enää mitenkään päätä silitellen), mutta lapset vain hihittelevät. Siis nauravat! Mitä tällaiselle lapselle pitäisi tehdä siellä päiväkodissa, jossa on kaksikymmentä muutakin lasta odottamassa huomiota? Nämä hihittelijät ovat suoraan sanottuna väkivaltaisia, ja kumpikaan ei taustaltaan ole suomalainen (eikä afrikan mantereeltakaan). Jos heidän vanhemmillaan on eri tyyli kasvattaa, minkä päiväkodintäti sille voi?
Terv. se kyllästynyt äiti
[/quote]
Kun mitta tulee täyteen, on olemassa tukikeinoja. Koulutusta, ilmapiirin muutos, omien asnteiden korjaaminen. Ihan kuin meillä muillakin ihmistyössä. Asiakkaan vika se ei ole, jos minulta tulee mitta täyteen
[/quote]
Asioita voi purkaa monella tapaa. Toivottavasti et koskaan mieti, mitä ammattilaiset keskenään asiakkaistaan puhuvat, voisit järkyttyä sydänjuuriaisi myöten.
Ja kyllä, joskus se on juuri nimenomaan vain ja ainoastaan asiakkaan vika, sillä kuten joku jo yllä mainitsee, maailma muuttuu.
[/quote]
Minä olen tehnyt ihmistyötä pitkään. Parhaat meistä ei hauku asiakkaita koskaan. Se näkyy asenteisa asiakkaita kohtaan. Asiakkaita ei todellakaan voi syyttää. Meille annetaan sellaiset asiakkaat kun annetaan.ja ammatitaidolla me selviydymme heidän kanssa. Ihan turha toivoa vain helppoja asiakkaita. itse en usko maailman kovin paljoa muuttuneen. Se on sellainen myytti, jota toistellaan joka sukupulvessa. Aina lapset on kasvatettu huonommin kuin edellisessä sukupolvessa, nuoret on aina huonomia kuin ennen. Todellisuus on ihan toista. Ihminen on ihminen ja niin on ollut aikojen alusta saakka
Minä en jaksa omaani. Mutta ei tarhan tädit tai ope hänestä ole sitä ihmetellyt. Kodin ulkopuolella osaa käyttäytyä ja on ystävällinen ja huomaavainen. Sitten ne kaikki hiekkalaatikolla opitut hävyttömyydet, ilkeät temput ja päivän tsemppaaminen purkautuvat illalla kotona. Kukaan ei usko että puhun samasta lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te joiden mielestä ammattitaito on hukassa, kertokaa miten pitäisi toimia kun 4v lapsi juoksee päin seiniä ja toisia lapsia, huitoo, potkii, heittelee ja rikkoo leluja ja toisten tavaroita, repii kirjoja, ampuu jatkuvasti näkymättömällä pyssyllä äänitehosteiden kera, ruoka-aikaan viskoo ruokaa ympäriinsä (muiden vaatteille, ikkuinoihin...), tökkii vieruskavereitaan pöydässä/lattialla, pilaa muiden piirrokset ja askartelut, ulkona yrittää jatkuvasti karata ja karkaa myös hoitotiloista käytävälle jos silmä välttää, kaataa toisia kuraan jne. Jokaiseen tilanteeseen ehdottomasti puututaan mutta rajoittaminen ja keskustelu aiheuttaa sen että lapsi nauraa ylimielisesti että häntä ei kukaan määrää, silmät pyörivät päässä, sylkee aikuista päin näköä, puree ja potkii, pissaa/oksentaa tahallaan, huutaa kovalla äänellä missä tahansa "nää s-tanan p-kat hu-rat tappaa mut" ja muuta vastaavaa. Fyysiseen rauhoittamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, lapsella on uskomattoman kehittyneet irtipääsemiskeinot. Lapseen ei siis saa minkäänlaista otetta yksikään hoitaja eikä muu ammatti-ihminen (2 eltoa yrittänyt auttaa), lapsi on normaaliryhmässä. Vanhemmat antavat lapselle heti tullessaan hakemaan pelin käteen ja lapsi pompottaa vanhempiaan ihan 6-0. Vanhemmat ovat muuten ihan normaaleja ihmisiä mutta menevät kaikessa lapsen tahdon mukaan peläten juuri näitä reaktioita, lapsi ei kunnioita ketään. Tällaisessa tilanteessa meillä kaikilla on voimaton olo, koska lapsesta on erittäin vaikea keksiä mitään positiivista (no joskus saattaa lähtiessään hymyillä muikeasti peli kädessään) ja kaikki tavalliset lapset jäävät vähemmälle huomiolle. Ryhmässä on lisäksi tuossa aiemmissa viesteissä kuvatun kaltaisia itkupillejä ym haastavia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:50"]
Järkyttävää minkälaisella asenteella varustettuja varhaiskasvattajia löytyy. Vanhemman ei tarvitse olla ammattilainen, teidän täytyy. Jos vanhemmalla on ongelmia kasvatuksessa tai lapsen hoidossa, teidän ammattiinne kuuluu häntä opastaa ja ohjata oikealle taholle.
[/quote]
Niin ajatella, että ammattilaisellekin voi tulla mitta täyteen. Missä se vika on? Päättäjissä, resursseissa? Vanhemmissa, jotka ei välitä?
Joku kysyi, että mitä siellä päiväkodissa tehdään väärin kun lapset ei tottele. Itse tänään taas kerran todistin tilannetta, jossa samoja lapsia ojennetaan (eikä enää mitenkään päätä silitellen), mutta lapset vain hihittelevät. Siis nauravat! Mitä tällaiselle lapselle pitäisi tehdä siellä päiväkodissa, jossa on kaksikymmentä muutakin lasta odottamassa huomiota? Nämä hihittelijät ovat suoraan sanottuna väkivaltaisia, ja kumpikaan ei taustaltaan ole suomalainen (eikä afrikan mantereeltakaan). Jos heidän vanhemmillaan on eri tyyli kasvattaa, minkä päiväkodintäti sille voi?
Terv. se kyllästynyt äiti
[/quote]
Voi kuule hyvinkin paljon. Toimintamalleja "erityislapsille" on pilvin pimein tarjolla. Suurin osa niistä ei edes vaadi rahallisia resursseja (esim. välinehankintoja) ollenkaan. t. erityislapsen äiti, jonka lapsi käyttää pk:ssa tukiviittomia kun sanallinen ilmaisu on vaikeaa. Tukiviittomat ovat ainakin LTO:lle tuttuja työvälineitä (tai ainakin pitäisi olla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:54"]Mun äiti on melkein koko ikänsä hoitanut lapsia (jää kohta eläkkeelle). Ja kerran se sano, että 10-15 vuodessa päiväkotilapsissa on tapahtunu muutos: niistä on tullu levottomampia, kurittomampia ja uhmakkaampia kun aiemmin. Liekkö syynä vapaa kasvatus?
[/quote]
Internet, pelikoneet, kännykät ja tabletit. Tuota ennen tietokoneilla tehtiin töitä ja ehkä jotkut nörtit pelasivat muutakin kuin pasianssia. Nykyään vanhemmat roikkuu somessa ja lapset aloittavat pelaamisen tableteilla ennenkuin osaavat puhua. En demonisoi pelejä sinällään mikäli vuorokaudessa olisi tunteja rajattomasti, mutta nyt jokainen minuutti kännykkä kädessä on pois läsnäolosta ja aidosta vuorovaikutuksesta joissa kasvaminen ja kasvatus tapahtuu sekä liikkumisesta jota pieni lapsi tarvitsee hermostonsa kehittymiseen ja "pysyäkseen nahoissaan" mielettömät määrät.
En ole itsekään syytön, sen hetken kun kirjoitin tätä viestiä olisin ehtinyt lukea monta lorua vauvalleni.
Nykylapset voi paremmin kuin koskaan. Monella mittarilla mitattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodit ovat täynnä näitä "tätejä", jotka kaffepaussilla vaan valittavat lapsista ja siitä, kuinka rankkaa on. Itsepähän ammattinsa ovat valinneet. Olisitte kouluttautuneet ammattiin, josta pidätte. Arvostelette muiden lapsia ja sen lisäksi usein myös vanhempia ja heidän valintojaan. Siinä seisotte säälittävissä tuulipuvuissanne ja näytätte pelleiltä. Ei mikään ihme, että kateus nostaa päätään, jos vanhemmilla sattuu olemaan työ, josta pitävät ja saavat viettää päivänsä aikuisessa seurassa keskustellen jostain muusta kuin kivistä kengässä.
Jos samassa perheessä on kolme lasta ja vain yksi oirehtii, niin kyökkipsykologit vetävät johtopäätöksen, ettå voiko perhe olla NORMAALI? Miten ne muut lapset sitten ovat normaaleja? Voisiko myös kysyä niin päin, että onko päiväkoti, jossa tädin talsivat naama norsun veetuilla, juoruilevat ja antavat kaikessa näkyä, ettei homma kiinnosta vaikuttaa lapsiin negatiivisesti? Joo, joo, syy on tässäkin vanhempien, koska laittavat lapsensa päiväkotiin. Tai sitten järjestelmässä. Isoissa ryhmissä. Liian pienessä palkassa. Työn kuormittavuudessa. Mutta ei koskaan siinä, miten hoitajat lapset kohtaavat. Itsepähän rimaanne ja tasoanne laskette. Ei edes tarvitse yrittää olla hyvä työssään. Vaikka luulisi, että homma motivoisi huomattavasti enemmän, jos huomaisi, että omalla työotteella oikeasti voi vaikuttaa jonkun ihmistaimen alkutaipaleeseen.
Ai kamala. Just tollasia pipipäitä siinä nanny tv-ohjelmassakin on, katsottiin sitä joskus miehen kanssa ihan järkyttyneinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne.
Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee.
Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä.
Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa!
Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on.
Nyt on kuitenkin kyse lapsista!
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:22"]
Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne. Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee. Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä. Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa! Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on. Nyt on kuitenkin kyse lapsista!
[/quote]
Tämä on niin totta. Tuntuu vain usein olevan niin, että ne päiväkodin tädit vetoavat resurssipulaan vaivautumatta ottamaan lainkaan selvää, kuinka pienillä asioilla voi saada muutosta aikaan. Nopeastihan ei mitään tapahdu ja erityislapsen kanssa tarvitaankin pitkäjänteistä työtä.
On toki niitäkin vanhempia, jotka kieltäytyvät uskomasta lapsensa tarvitsevan tukitoimia. Näiden kanssa on varmasti hyvin haastavaa saada se lapsen päiväkotiarki sujuvaksi. Haastavuutta lisää myös se, että erityislapselle saadaan monesti se diagnoosi vasta myöhemmällä iällä. Ihan pienille ei esim. tehdä ADHD-testejä ym. Tällöin voi olla vaikeaa saada apua miltään taholta ja sitä myötä niitä keinoja ja (vertais)tukea arjessa selviytymiseen. Lapsen päästessä esim. 5-vuotiaana psykologisiin testeihin, ongelmat ovat päiväkodissa olleet mukana jo sen pari-kolme vuotta.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:22"]
Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne. Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee. Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä. Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa! Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on. Nyt on kuitenkin kyse lapsista!
[/quote]
Mä toimin työssäni näin, sitten tulee kollega, toimii toisin ja jos pahasti käy, vesittää koko viikon työn. Sitten on he riiviöt joihin ei nämäkään auta. Kun ei ole pakko, ei huvita, mun äiti sanoo, ei jaksa. Ja on väärät sukkikset jalassa tai sinine reppu mukana vihreän sijaan. Ja taas kerran kun keskustellaan iltapäivällä huoltajan kanssa niin aamulla tulee viesti että lapsi meneekin mummolaan. Ja taas loitetaan päiväkodissa alusta. Jonot psykologille on mielettömät, min. 6kk. Kelto käy pari kertaa kuukaudessa, yhtä lasta ehtii tavata max. 10 min. Revi siitä.
Mitään koulutusta ei työnantaja tarjoa tässä taloustilanteessa. Omat aika- ja taloudelliset resurssit ei riitä kouluttautumiseen omalla ajalla. On se omakin perhe ja oma jaksaminen. Sijaisia ei ole. On ihan nykypäivää, että 21 lapsen ryhmässä on jotain häikkää 10 lapsella. Ja kun joku näistä 21 on pois, tulee perhepäivähoitajan lapset varahoitoon ja taas on pakka sekaisin. Hatun nosto niille kunnille jossa asiat on kunnossa eikä kaikkea ole vedetty äärimmäisen tiukille.
Jos meillä havaitaan tutkimusten tarve kolmevuotiaalla, voi olla että byrokratian rattaissa lapsi on tutkimuksissa vasta 5-vuotiaana. Siinä eletään pari vuotta aika hektistä elämää, vanhemmat ehkä kieltävät kaiken ja syyttävät päiväkotia. Keltolla on kyllä kivoja vinkkejä mutta kun ei se työtapojen muutos käy aina sormia napsauttamalla. Me hoitajat olemme ihmisiä kuten lapsetkin.
Ei ihme, että vanhemmat panee esikoisen hoitoon, kun vauva tulee. Kuka äiti jaksaisi hoitaa vauvaa, kun on tuollainen kauhukakara kotona. Kun näitä lukee, alan ymmärtämään paremmin, miksi esikoiset työnnetään pois jaloista virikehoitoon. Ei kai kukaan vanhemmistakaan jaksa kotona tuollaisia pentuja. Onneksi saavat pitää niitä 10 tuntia päivässä hoidossa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:22"]
Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne. Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee. Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä. Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa! Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on. Nyt on kuitenkin kyse lapsista!
[/quote]
Tämä on niin totta. Tuntuu vain usein olevan niin, että ne päiväkodin tädit vetoavat resurssipulaan vaivautumatta ottamaan lainkaan selvää, kuinka pienillä asioilla voi saada muutosta aikaan. Nopeastihan ei mitään tapahdu ja erityislapsen kanssa tarvitaankin pitkäjänteistä työtä.
On toki niitäkin vanhempia, jotka kieltäytyvät uskomasta lapsensa tarvitsevan tukitoimia. Näiden kanssa on varmasti hyvin haastavaa saada se lapsen päiväkotiarki sujuvaksi. Haastavuutta lisää myös se, että erityislapselle saadaan monesti se diagnoosi vasta myöhemmällä iällä. Ihan pienille ei esim. tehdä ADHD-testejä ym. Tällöin voi olla vaikeaa saada apua miltään taholta ja sitä myötä niitä keinoja ja (vertais)tukea arjessa selviytymiseen. Lapsen päästessä esim. 5-vuotiaana psykologisiin testeihin, ongelmat ovat päiväkodissa olleet mukana jo sen pari-kolme vuotta.
[/quote]
Diagnoosihan ei yleensä tänä päivänä takaa mitään lisätukea. Jos lapsella on ongelmaa esim. käytöksessä tai tarkkaavaisuudessa, ammattitaitoinen henkilökunta osaa tehdä arjesta sellaisen että lapsi pärjää pk:ssa. Joa vanhemmat eivät suostu tutkimuksiin, se on heidän asiansa, henkilökunnan asia on varmistaa arjen toimivuus pk:ssa.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 12:22"] Erityislapsen kanssa toimii monesti helpot peruskeinot: ennakoiminen, selkeä lyhyt ohjeistus, kosketus, katsekontakti, kuvakortit, kuvallinen päiväohjelma, kuulosuojaimet/aurinkolasit, sermit, siirtymätilanteiden sovittaminen lapselle ja ryhmälle toimiviksi, struktuurin ylläpitäminen jne. Kyse ei ole yleensä isoista asioista KUN ne hallitsee. Monet aikuiset saavat lapsen reagoimaan koska ei osaa ottaa huomioon lapsen erityisyyttä. Jos lapsella on esim. neurologista tai kielellistä pulmaa, hänen kanssaan ei voi toimia kuten muiden. Jos et osaa ohjeistaa lasta siten, että hän ymmärtää sen, hän ei osaa toimia odotetulla tavalla. Jos et ammattikasvattajana tiedä miten toimia erityislasten kanssa, olet kyllä lisäkoulutuksen tarpeessa! Käytösongelman takana on useimmiten diagnosoimaton oireyhtymä/poikkeavuus ja koska varhainen diagnosointi on tärkeää, toivoisi, että ammattilaiset osaisivat nähdä sen mitä sen huonon käytöksen takana on. Nyt on kuitenkin kyse lapsista! [/quote] Tämä on niin totta. Tuntuu vain usein olevan niin, että ne päiväkodin tädit vetoavat resurssipulaan vaivautumatta ottamaan lainkaan selvää, kuinka pienillä asioilla voi saada muutosta aikaan. Nopeastihan ei mitään tapahdu ja erityislapsen kanssa tarvitaankin pitkäjänteistä työtä. On toki niitäkin vanhempia, jotka kieltäytyvät uskomasta lapsensa tarvitsevan tukitoimia. Näiden kanssa on varmasti hyvin haastavaa saada se lapsen päiväkotiarki sujuvaksi. Haastavuutta lisää myös se, että erityislapselle saadaan monesti se diagnoosi vasta myöhemmällä iällä. Ihan pienille ei esim. tehdä ADHD-testejä ym. Tällöin voi olla vaikeaa saada apua miltään taholta ja sitä myötä niitä keinoja ja (vertais)tukea arjessa selviytymiseen. Lapsen päästessä esim. 5-vuotiaana psykologisiin testeihin, ongelmat ovat päiväkodissa olleet mukana jo sen pari-kolme vuotta. [/quote] Diagnoosihan ei yleensä tänä päivänä takaa mitään lisätukea. Jos lapsella on ongelmaa esim. käytöksessä tai tarkkaavaisuudessa, ammattitaitoinen henkilökunta osaa tehdä arjesta sellaisen että lapsi pärjää pk:ssa. Joa vanhemmat eivät suostu tutkimuksiin, se on heidän asiansa, henkilökunnan asia on varmistaa arjen toimivuus pk:ssa.
[/quote]
Kyllähän se dg tarjoaa tukea erilaisten toimintamallien muodossa minimissään.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:08"]
Näitä lukiessa olen enemmän kuin tyytyväinen, että oma lapseni PÄÄSI erityisryhmään tukilapseksi. Erityislapsia oli 5, tukilapsia 7 ja hoitajia 4. Erityisryhmä kuulosti alkuun pahimmalta helvetiltä minne lapsensa voi laittaa, mutta käytäntö oli aivan toinen. Erityislapsilla oli kaikilla luonnollisesti diagnoosit ja näin ollen heillä oli paljon sairaalapäiviä/-jaksoja ja tukilapset oli valittu ryhmään huolella; reippaita, oma-alotteisia, toiset huomioon ottavia jne. Sellaisia päiviä, että kaikki lapset oli paikalla, oli vuodessa tosi vähän. Paljon oli myös sellaisia päiviä, että kaikki erityislapset oli yhtäaikaa poissa. Niinä päivinä hoitajat lähtivät lasten kanssa erilaisille retkille. Yhtenä talvena pahimpaan influenssa aikaan ryhmän lapsista oli hoidossa kaksi, joista omani oli toinen. Silloin lapset saivat hakea muista ryhmistä omia kavereitaan oman ryhmänsä tiloihin leikkimään.
Erityisryhmässä myös hoitajat olivat paljon motivoituneemman oloisia kuin muissa ryhmissä. Toki sekin varmaan vaikuttaa, että heitä oli enemmän suhteessa lapsimäärään. Järjestivät lapsille (myös niille erityisille) paljon ylimääräistä ohjelmaa. Olipa joskus lapset leiponeetkin ja vanhemmat sai leipomuksia kun haki lapsia. Niistä hoitajista jotenkin aisti, että tykkäävät työstään. Joka päivä, kun lapsen hain hoidosta, lapsen päivästä sanottiin jotain positiivista.
[/quote]
Hieno kokemus! Totta se on, että olosuhteilla on tosi paljon mekitystä lapsen käyttäytymiseen. Tärkein on varmaan toi asenne, löydetään kaikista lapsista jotain hyvää.
Minunkin lapseni oli tukilapsena, kun erityislto kävi päiväkodissa. Se oli hänelle hyvä kokemus