Pieniä asioita, joista tulee "rikas olo", vaikka rahaa olisi vähän?

Kun on nätit vaatteet, siististi hiukset ja meikki. Sitten voi larpata rikasta vaikka taidenäyttelyssä. Samoin kun lenkkeilee hienolla alueella ja siellä vastaantulevat tervehtii ja luulevat kaltaisekseen.

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju, mutta moni näyttää sekoittaneen "rikkaan olon" (=tuntea olevansa varakas) henkiseen rikkauteen tai ihan vaan johonkin mistä tulee hyvä mieli. Sitä ei kai tässä kysytty? Joo, voi käsittää myös noin, mutta aloittajakin viestissä kirjoitti, että puhtaat lakanat tuntuu kuin olisi hotellissa (tai vielä hienommalta), tuosta voi kyllä päätellä mitä tässä haettiin.

Minäkin nautin luonnosta, ystävistä, terveydestä jne. mutta ei ne tee oloani kroisokseksi, vaan ihan vain onnekkaaksi ja onnelliseksi.

Minä koen myös rikkaaksi itseni vaikkapa luonnonvesissä uidessani. Minun ei tarvitse omistaa järveä tai jokea eikä ympärillä olevaa luontoa, mutta kun yksikseni uin, tunnen olevani ympäröivän maailman onnellinen valtias. Myös hyvien keskusteluiden jälkeen tuntuu rikkaalta: minulla on ("omistan") ihmisiä, joilla on ollut mahdollisuus/aikaa/varaa kouluttautua ja muutenkin sivistää itseään ja nyt jakaa tietämystään ja näkemyksiiän minunkin kanssani ("saan"). Minun kohdallani tunne on vähintäänkin yhtä rikas kuin täysi jääkaappi, joka taasen vaurauden tunteen lisäksi tuo onnellisuuttakin. 

Muutaman kympin lehtitilaus on itselle luksusta. Sievä Marimekon mukillinen maitokahvia ja lukuhetki on parhautta. Myös kukkakimppu maljakossa, postissa tullut kortti tai kahvilahetki on itselle arjen keskellä ilopilkkuja. Järvimaisema tai telttaloma lapissa saa olon rikkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju, mutta moni näyttää sekoittaneen "rikkaan olon" (=tuntea olevansa varakas) henkiseen rikkauteen tai ihan vaan johonkin mistä tulee hyvä mieli. Sitä ei kai tässä kysytty? Joo, voi käsittää myös noin, mutta aloittajakin viestissä kirjoitti, että puhtaat lakanat tuntuu kuin olisi hotellissa (tai vielä hienommalta), tuosta voi kyllä päätellä mitä tässä haettiin.

Minäkin nautin luonnosta, ystävistä, terveydestä jne. mutta ei ne tee oloani kroisokseksi, vaan ihan vain onnekkaaksi ja onnelliseksi.

Minä koen myös rikkaaksi itseni vaikkapa luonnonvesissä uidessani. Minun ei tarvitse omistaa järveä tai jokea eikä ympärillä olevaa luontoa, mutta kun yksikseni uin, tunnen olevani ympäröivän maailman onnellinen valtias. Myös hyvien keskusteluiden jälkeen tuntuu rikkaalta: minulla on ("omistan") ihmisiä, joilla on ollut mahdollisuus/aikaa/varaa kouluttautua ja muutenkin sivistää itseään ja nyt jakaa tietämystään ja näkemyksiiän minunkin kanssani ("saan"). Minun kohdallani tunne on vähintäänkin yhtä rikas kuin täysi jääkaappi, joka taasen vaurauden tunteen lisäksi tuo onnellisuuttakin. 

No onpas erikoista sekoittaa tyytyväisyys ja onnellisuus varakkuuteen (raha, omistaminen). En ymmärrä ollenkaan. Muutat kaikki onnea tuovat asiat ja fiilikset ikään kuin transaktioksi, verrattavissa rahaan ja omistamiseen. Jotenkin sairasta.

Eiköhän sitä voi vain kokea puhtaasti onnea ja iloa ja jättää sen ulkopuolelle kaiken rahaan ja omistamiseen viittavan kokonaan pois silloin, kun se ei mitenkään siihen onnenlähteeseen liity (ilmainen uinti järvessä, kaunis luonto, ystävät).

Minusta juuri nuo asiat ovat elämässä ihanimpia. Ihan aitoja onnenlähteitä. Riippumattomia omaisuudesta ja rahasta.

Kun kaapissa on paljon vessapaperia.

Sähkökäyttöisen lämpöpeiton alle käpertyminen sohvannurkkaan ja uuden aikakausilehden lukeminen samalla.

Vierailija kirjoitti:

Kukat.

Kotini vieressä on kaupungin maita ja olen vienyt sinne kukkien siemeniä.

Sisko asuu Virossa ja usein ostaa niitä -80% alesta.

En tee muuta, kuin lumien lähdettyä heitän siemeniä ja moni alkaa tosta vaan kukkimaan.

Oma piha on pieni ja täynnä.

Moni naapuri on nähnyt minun sitä tekevän, saan joka kesä siitä kiitosta.

Taloudellinen panostus n 3 e

Aivan ihana idea! Suuret kiitokset sinulle täältäkin.

Voisin kokeilla samaa tuohon niitylle , mutta peuralaumat napostelee ne naamansa, kuten söivät pöydällä olevat pelarguunit, ja oven kranssin viime kesänä.

Sen jälkeen kun olin ollut töissä Singaporessa ja Hong Kongissa 18 kk, ymmärsin että meillä suomessa ollaan valtavan varakkaita luonnon ja tilan suhteen. Luonnontilassa olevia metsiä, rantoja, harvaan asuttua maaseutua riittää niin, että kaikilla on mahdollisuus ne saavuttaa.

Suurkaupunkien asukkaat maksavat suuria summia paetakseen viikonlopuksi johonkin resortiin. Kävin yhdessä jota mainostettiin erikoisena lomakylänä. Bongalowit oli rakennettu niin harvaan että naapurimökin valot tuskin näkyivät, ja huom-huom: luonto oli jätetty ennalleen.Ei nurmikenttiä ja muotoiltuja puita, vaan niittyjä ja siellä polkuja. Tästä erikoisuudesta maksettiin erikoisen paljon.

Joka kerta kun ajamme mökillemme, nautin siitä ja perillä saaristossa huomaan mökit yksin jollain saarella, suojassa lahdenpoukamassa. Ihan luxusta se tila.

Meni ehkä vähän ohi aiheen. Mutta tuli niin ikävä mökille.

Meidän pihassa on huvimaja syreenipensaiden katveessa ja siellä sellainen pieni pitsireunainen ulkokalusto. Kesäpäivänä kesämekko päälle, teetä ja keksejä, sinne nautiskelemaan iltapäiväteestä selin taloon päin. Hetken voi kadota illuusioon, että siinä ollaan parempaa herrasväkeä romanttisen pitsihuvilan puutarhassa, vaikka selän takana onkin 80 luvun tuikitavallinen remontin tarpeessa rapistuva omakotitalonmörskä valesokkeleineen ja tukkeutuneine salaojineen.

Kotivarakaapin järjesteleminen. Pikkuhiljaa purkki/pussi/paketti kerrallaan kerrytetty kotivara saa tuntemaan olon rikkaaksi ja turvatuksi. Ja kun sinne kaappiin menee "ostoksille", sen kun ottaa vaan mitä tarvitsee ja tekee perheelle aterian.

Hyväntuoksuinen shampoo ja saippua.

Siivosin yhtä kaappia ja sieltä löytyi hyväntuoksuinen korkkaamaton käsisaippuapullo. Tuotetta ei ole enää missään. Tunsin itseni rikkaaksi ja ilahtuneeksi.

Yleensä on koti aika järjestyksessä ja suht minimalistinen, materian haaliminen ei tuo sitä rikasta tunnetta. Ennemminkin se, että on tyhjää tilaa ja vala, mahdollisuus hankkia uutta jos tarvitsee. Ei ole pakko pitää kaikesta tavarasta kynsin hampain kiinni kuten köyhempinä aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Hyväntuoksuinen shampoo ja saippua.

Törsään muutaman kympin ja tilaan käsintehtyjen saippuoiden jämäpaloja sekalaisen valikoiman etsy:stä. Kiva odottaa sitä pakettia ja sitten testailla eri tuoksuja

Kun nostan sälekaihtimet ylös, eikä tarvitse nähdä maisemaa harmaalla raidoitettuna. Kuin kalterit poistaisi.

Kun on joku nuoruuden ajan hyvin säilynyt tuote tai tavara, joka tuo mukavia muistoja mieleen, eikä niitä ole enää mistään muualta saatavilla. Pelkkä tuotepakkauskin noilta ajoilta riittää tuomaan muistoja ja hyvän mielen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän pihassa on huvimaja syreenipensaiden katveessa ja siellä sellainen pieni pitsireunainen ulkokalusto. Kesäpäivänä kesämekko päälle, teetä ja keksejä, sinne nautiskelemaan iltapäiväteestä selin taloon päin. Hetken voi kadota illuusioon, että siinä ollaan parempaa herrasväkeä romanttisen pitsihuvilan puutarhassa, vaikka selän takana onkin 80 luvun tuikitavallinen remontin tarpeessa rapistuva omakotitalonmörskä valesokkeleineen ja tukkeutuneine salaojineen.

Tämä oli ihana kuvaus ja kuulostaa sellaiselta mistä itsekin nauttisin jos olisi mahdollisuus :)

Tulee rikas olo kun ostaa esim. jouluksi kalliimpaa vessapaperia ja talouspaperia jossa on joku nätti kuvio. 

Ylipäänsä tulee vauras olo kun on talouspaperia, koska aina ei raaski ostaa sitä vaan menee pelkällä vessapaperilla. Tähän ei ole syynä pelkkä pihistely, vaan myös se että autottomana ei jotenkin jaksa aina raahata niitä paperisäkkejä ja on pääsevinään helpommalla kun ottaa vain sen vessapaperin.

Kun katsoo jääkaappiin, eikä siellä ole oikein mitään mistä laittaa mitään järkevää ruokaa. Ja sitten kuitenkin onnistuu raapimaan kasaan jotain herkullista, niin tulee fiilis, että onpa vaan niin hyvää, että vois tarjota vaikka kuninkaallisille.

Löysin 50e laukkuni pohjalta enkä ollut edes kaivannut sitä. Enkä todellakaan ole varakas. Tämä sai sellaisen rikas olo fiiliksen.

Vierailija kirjoitti:

Tulee rikas olo kun ostaa esim. jouluksi kalliimpaa vessapaperia ja talouspaperia jossa on joku nätti kuvio. 

Ylipäänsä tulee vauras olo kun on talouspaperia, koska aina ei raaski ostaa sitä vaan menee pelkällä vessapaperilla. Tähän ei ole syynä pelkkä pihistely, vaan myös se että autottomana ei jotenkin jaksa aina raahata niitä paperisäkkejä ja on pääsevinään helpommalla kun ottaa vain sen vessapaperin.

Minulla tähän on syynä myös ihan ympäristö tietoisuus. Luutulla voi pyyhkiä, talouspaperia ei tarvitse oikein mihinkään.