Me, unelmapari, erosimme. Viisi vuotta erosta.

Edellinen jatkaa vielä...ja kuten usein, tässäkin näyttää siltä, että mies kriiseili ikäkriisinsä ja purki sen sinuun ja teidän väliseen suhteeseen.

Muuttamalla ulkopuoliset olosuhteet välttyy käsittelemästä omia ongelmiaan joksikin aikaa, mutta sama tulee eteen. Eli tämä ei ole ratkaisu onneen.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 18:54"]

Hei ap, hienoa, että kerroit kokemuksesi. Minulle tuli mieleen, että kasvoitte sittenkin erilleen. Olet selvästi kypsä ja käsitellyt asiaa. Ex-miehesi taas...jos hän ei ole puhunut asioista sinulle ennen eroa ja se, miten hän hoiti eron, kertoo, että hänen henkinen kehitysikänsä on huomattavasti alhaisempi.

Ehkä hän löysi tasoisensa (siis henkiseltä iältään) naisen. Kaikenkaikkiaan sinä siis voitit tässä, mieti, millaista olisi ollut elää keskenkasvuisen miehen kanssa nyt tai vanhuutta. Kiukutteleva, harmaahapsinen pikkupoika.

Onnittelut sinulle! Ja jaksamista uudelle rouvalle.

[/quote]

uskon kyllä tuohon erilleen lasvamiseen, niin kliseistä kun se on. Tai ongelma on siinä,,ettei nuorena tiedä millainen on ja mitä elämältä loppuen lopuksi haluaa. Ei se ehkä ole erilleen kasvamista, vaan oman itse löytämistä. 

Sanotaan, että samanlaisuus vetää puoleensa samanlaisuutta. Jos nyt eksän kanssa tapaisimme, emme edes huomaisi toisiamme. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 09:30"]

Minulla on kaksi läheistä ystävää toisena naisena. Vaimot näyttävät upeilta ja liitot ulospäin toimivilta. Ystäväni kuitenkin kiven kovaan väittävät, että nämä liitot ovat vain kulissia eikä toimivan suhteen väliin pääse kolmas. Minun korviini se kuulostaa vastuun pakoilulta: tämä ei ole väärin, tämä ei ole minun syyni, en ole rikkomassa mitään sellaista, joka ei olisi jo rikki. Luulen että moni näistä jankkaajista lähtee näistä lähtökohdista. Jos mies pettää, suhde on alun perinkin ollut huono, 20 vuotta pyyhitty tuosta noin pois vain. Puff!

[/quote]

Tämä on hirveän yleistä: siinä vaiheessa kun suhteessa alkaa mennä huonosti, lähdetään kyseenalaistamaan koko yhteinen historia. Se että nyt tuntuu pahalta, on todiste siitä koko suhde oli alunperinkin virhe.

Kuitenkin suurin osa eroon päätyneistä pareista on alunperin ollut rakastuneita ja varmoja siitä että me emme eroa koska me olemme niin erityisiä ja toisillemme sopivia. Koko suhteen löhtökohdat muuttuvat ihmisten mielissä huonoiksi vasta jälkeenpäin, kun pitää keksiä joku selitys sille, ettei toiminutkaan. Koska ihmiste eivät yleensä voi myöntää, että tuli mokattua, niin pitää vakuuttaa itselleen, että suhde oli alunperinkin huono.

Eli ap, et sinä elänyt valheessa 20 vuotta. Aivan varmasti suhteenne oli hyvin pitkän aikaa todella hyvä. Se, että myöhemmin tuli huonoja aikoja, ei vie pois arvoa niiltä hyviltä ajoilta.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:13"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:45"]

Unelmapari, kuinka niin?

[/quote]

Muakin kiinnostaa tämä. Voitko ap avata tätä?
[/quote]
Ota silmä käteen ja lue koko ketju. Jankkaajat voisi perustaa oman ketjun aiheella:"Olen jankkaja, kysyttävää??"

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:00"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:45"]

Unelmapari, kuinka niin?

[/quote]

Tuo oli lyhyin nimi kuvata otsikossa paria, josta muut ihmiset sanoivat "jos nuo eroavat, niin en enää usko parisuhteeseen".

ap

[/quote]

Mikä teissä sai muut ihmiset sanomaan noin?

[/quote]

Itse asiassa en tiedä... tuo lause on vielä parhaimman ystäväni suusta... me emme oikeastaan paljoakaan riidelleen, en nalkuttanut miehestä eikä mieskään solvannut minut... kai sen takia, että olimme harmonisen oloisia.

ap
[/quote]
Toisin sanoen osasitte pitää kulissit kunnossa ulospäin. Miehesi ei tainnut olla onnellinen, eikä tyytyväinen, koska jätti sinut. Sinä taas elit harhakuvitelmissa. Tuo on aika tavallista.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 20:14"]Jos joku kutsuu sinua unelmapariksi, niin miksi sitä sanaa ei saisi av:lla käyttää itsestään? Jos joku kutsuu sinua kauniiksi, niin miksi sitä ei saa muille kertoa? 
[/quote]
Vaikka siksi, että tuo on monesti vain ilkeää imartelua, jopa suoranaista vittuilua.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:00"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:57"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:47"] [quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:45"] Unelmapari, kuinka niin? [/quote] Tuo oli lyhyin nimi kuvata otsikossa paria, josta muut ihmiset sanoivat "jos nuo eroavat, niin en enää usko parisuhteeseen". ap [/quote] Mikä teissä sai muut ihmiset sanomaan noin? [/quote]   Itse asiassa en tiedä... tuo lause on vielä parhaimman ystäväni suusta... me emme oikeastaan paljoakaan riidelleen, en nalkuttanut miehestä eikä mieskään solvannut minut... kai sen takia, että olimme harmonisen oloisia. ap [/quote] Toisin sanoen osasitte pitää kulissit kunnossa ulospäin. Miehesi ei tainnut olla onnellinen, eikä tyytyväinen, koska jätti sinut. Sinä taas elit harhakuvitelmissa. Tuo on aika tavallista.

[/quote]

Tyypillistäö av:tä. Aloittaja kertoo rohkaisevan tarinan siitä, kuinka yllättäin tapahtuneesta traumaattisesta erosta on mahdollista toipua ja lapsetkin voivat olla onnellisia vanhempiensa eron jälkeen, ja täällä haukutaan aloittaja ja syyllistetään ties mistä?

Tuntuu että täällä kommentoijat hoitavat vain omia traumojaan projisoimalla muihin ties mitä asioita, joita he eivät oikeasti voi tietää lainkaan.

Olen puolestasi ap, että nyt olet hyvässä ja tasapainoisessa tilanteessa. Älä välitä näistä nillittäjistä. Yleensä aina kun täällä joku kirjoittaa siitä että on onnellinen ja tyytyväinen, varsinkin avioliittoonsa, niin kimppuun hyökkää lauma haaskalintuja huutamaan kulissiliittoa.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:45"]

Unelmapari, kuinka niin?

[/quote]

Tuo oli lyhyin nimi kuvata otsikossa paria, josta muut ihmiset sanoivat "jos nuo eroavat, niin en enää usko parisuhteeseen".

ap

[/quote]

Mikä teissä sai muut ihmiset sanomaan noin?

[/quote]

Itse asiassa en tiedä... tuo lause on vielä parhaimman ystäväni suusta... me emme oikeastaan paljoakaan riidelleen, en nalkuttanut miehestä eikä mieskään solvannut minut... kai sen takia, että olimme harmonisen oloisia.

ap

[/quote]

No jo selkisi. Jos ette ikinä riidelleet, niin suhteesta puuttui täysin intohimo ja tunteet. Olit miehellesi yhtä tärkeä kuin tiskirätti. Ei se ole unelmasuhde. Unelmasuhde ei ole toisten unelma, se on sinulle sinun unelmasi. Olet jollekulle tärkeämpi kuin mikään maailmassa. Jatka etsimistä, ap ;) ja unohda jo viimein se eksä. Hänkin on päässyt eteenpäin.

[/quote]

olet oikeassa - suhteesta puuttui intohimo enkä ollut miehelle tärkeä. Kysymys kuuluukin, että miksi toiset pystyvät ylläpitämään intohimoa 20 vuoden jälkeen ja toiset eivät? Onko se asia, johon pystyisi itse vaikuttmaaan? 

Minulla on nyt mies, jonka kanssa intohimo on aivan toisisa sfääreissä kuin eksän kanssa koskaan. Mutta emme mekään riitele. Ei riitely tuo sitä intohimoa.

En minä eksän perään haikaile, en sen takia tässä kirjoita. Nyt jäin vain miettimään, miten voi uudessa suhteessa välttää samat karikot? Et pysty muuttamaan mennyttä, ellet tiedä, mitä muuttaa.

sanoin uudelle miehelleni heti alussa jo, että sinulla on tässä sellainen ongelma, että minä en tiedä mitä tein edellisessä suhteessani väärin. Ja siksi en pysty tekemään toisin tässäkään suhteessa. Mies sanoi, että ole vain oma itsesi... Mutta mitä tuohon voi sanoa, kun se ei aikaisemmassakaan suhteessa riittänyt?

ap
[/quote]
Tässähän itsekin myönnät, että ette olleet unelmapari. Olisit tyytyväinen, koska eron myötä olet nyt löytänyt itsellesi paremmin sopivan miehen, jonka kanssa löytyy myös intohimoa, suhteen tärkeää polttoainetta.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:23"]

Kyllä elämä on hassua. Mieheni vaihtoi minut lennosta, täysin puun takaa,  toiseen 20 avioliittovuoden jälkeen. Kukaan ei ollut uskoa silmiään, en minäkään. En itse asiassa vieläkään täysin tiedä, miten näin kävi.

Esikoisemme otti eron tosi raskaasti lieveilmiöineen. Nyt 15 v, viisi vuotta erosta hän toteaa, että ettei olisi halunnut meidän eroavan, mutta tänä päivänä on tyytyväinen, että elää kahdessa kodissa vuoroviikoin.

Elämä on hassua... en olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan... syvästi kiitollisena... halusin vain kertoa teille tämän, että älkää menettäkö toivoanne!

[/quote]

Kerronpa oman tarinani. Minullakin oli ns. unelmamies. Hyvin koulutettu, viisas, ystävällinen kaikille. Olimme olleet yhdessä 15-vuotiaasta lähtien. Olimme korviamme myöten rakastuneita. Mielestäni olimme aina onnellisia. Mukava koti, kolme ihanaa lasta ja laaja ystäväverkosto. Töissä meni molemmilla hyvin.

1.5 vuotta sitten mies vain kertoi tavallisena lauantai-iltana halustaan erota. Mies kertoi, että on löytänyt uuden rakkauden rinnalleen. Tämä kaikki tuli minulle aivan puun takaa. Vielä kuukausi erosta en ollut uskoa asiaa todeksi. Jouduin terapiaan, jossa käyn vieläkin.

Olen mielestäni ikäisekseni 37v. kauniisti säilynyt, hoikka, mielestäni myös luonteeltani helppo ja ystävällinen. Miehen uusi naisystävä on tuulella käyvä, pinnallinen, lapsellinen. Ei häneltä voi tietenkään muuta odottaakaan, koska on vain 22-vuotias.

Tämä vain muistutuksena teille kaikille, että olkaa onnellisia jokaisesta päivästä. Joskus se voi olla pelkkää kuvitelmaa, ja onni voi kääntyä myös silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Minä en ymmärrä miksi "unelmapari" aiheuttaa sanana niin paljon kateutta ja vahingoniloa kanssasisarissa. Minulle "unelmapari" tulee mieleen sellaisista pareista, joiden kohdalla tulee mieleen, että vitsit kuin nuo sopivat toisilleen. Ei kaikista sellaista kuvaa välity, joistakin kyllä. Toisaalta tiedän paljon tällaisia mielestäni unelmapareja, jotka ovat sittemmin eronneet. Tekeekö se heidän historiastaan vähemmän unelman? Ei mielestäni. Harva meistä elää parisuhteessaan kuplassa, jossa ulkomaailma (työstressi, rahahuolet, lapset, sairaudet) eivät PITKÄSSÄ suhteessa vaikuttaisi parisuhteen tilaan. Ja jos niitä ongelmia ei ulkoapäin tulisikaan, niin ihminen on taitava kehittämään ongelmia over nothing
(ikäkriisit). Monelle status quo voi itsessään tulla ongelmaksi. Siinä voi tehdä äkkinäisiä ratkaisua, vaikka kuinka eläisi "unelmaelämää" "unelmaparisuhteessa". Näytä minulle yksikin pitkä suhde, jossa ei olisi ollut suvantovaiheita.

Harmi, että jotkut miehet eivät osaa käsitellä ikäkriisejään. Ap:n mies on esimerkki tällaisesta kuten myös nro 107:n mies. Ehkä asiaan toisi muutosta se, että poikien äidit opettaisivat poikia keskustelemaan tunteistaan. Tyttöjen kanssa tätä tulee tehtyä herkemmin, mutta miten saada miehistä kasvamaan kyvykkäitä tunteidensa selvittäjiä?

Tsempit ap:lle ja 107:lle. Itsellenikin olisi voinut käydä noin, mutta mieheni päätti syrjähyppynsä päätteeksi avautua minulle ja päädyimme pariterapiaan ja olemme edelleen yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 12:28"]

Minä en ymmärrä miksi "unelmapari" aiheuttaa sanana niin paljon kateutta ja vahingoniloa kanssasisarissa. Minulle "unelmapari" tulee mieleen sellaisista pareista, joiden kohdalla tulee mieleen, että vitsit kuin nuo sopivat toisilleen. Ei kaikista sellaista kuvaa välity, joistakin kyllä. Toisaalta tiedän paljon tällaisia mielestäni unelmapareja, jotka ovat sittemmin eronneet. Tekeekö se heidän historiastaan vähemmän unelman? Ei mielestäni. Harva meistä elää parisuhteessaan kuplassa, jossa ulkomaailma (työstressi, rahahuolet, lapset, sairaudet) eivät PITKÄSSÄ suhteessa vaikuttaisi parisuhteen tilaan. Ja jos niitä ongelmia ei ulkoapäin tulisikaan, niin ihminen on taitava kehittämään ongelmia over nothing (ikäkriisit). Monelle status quo voi itsessään tulla ongelmaksi. Siinä voi tehdä äkkinäisiä ratkaisua, vaikka kuinka eläisi "unelmaelämää" "unelmaparisuhteessa". Näytä minulle yksikin pitkä suhde, jossa ei olisi ollut suvantovaiheita.

[/quote]

Täysosumakommentti. Monet jotka ovat sitä mieltä, että ap ja hänen exänsä eivät ole voineet olla "unelmapari", koska mies petti ja jätti, tuntuvat ajattelevan että jos jokina sia muuttuu, se on ollut alunperinkin huono.

Mutta vanheneminen, työasiat, raha-asiat, lapset, elämä yleensä muuttaa ihmistä ja sitä myöten myös parisuhdetta. Jos menee nuorena naimisiin, ei oikeasti voi ennustaa kuinka ajan kuluminen vaikuttaa omaan itseen, toiseen ja suhteeseen. Se ei tarkoita sitä, etteikö alunperin oltaisi oltu unelmapari.

Ja sehän rakkaudesta (ja elämästä ylipäätään) tekee niin sattumanvaraista. Vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat yhteiselle pitkälle elämälle, niin sekään ei loppupeleissä takaa onnellista loppua. Tavallaan se on hyvin karua ja tekee romantikostakin pessimistin. Voit valita "oikein" ja toimia "oikein", mutta silti sinulla ei ole takeita mistään. Kaikki voi olla hyvin, mutta bam, ikäkriisi ja tilaisuus, ja sinut on sivuutettu.

Kyllä minua ainakin surettaa tällaisten "unelmaparien" erot. En heti ajattele, että hei, tuokin oli kulissia vain, heh heh. Vaan ennemmin koen myötätuntoa ja ehkä vähän yleistä suruakin, että noinkaan hyvillä eväillä ei onnistuttu. Millä sitten? Sisulla? Onnella? Sattumalla? Vai sillä toisen kunnioittamisella, huonoinakin hetkinä? Ehkä huonossakin suhteessa?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 13:06"]

Ja sehän rakkaudesta (ja elämästä ylipäätään) tekee niin sattumanvaraista. Vaikka olisi kuinka hyvät lähtökohdat yhteiselle pitkälle elämälle, niin sekään ei loppupeleissä takaa onnellista loppua. Tavallaan se on hyvin karua ja tekee romantikostakin pessimistin. Voit valita "oikein" ja toimia "oikein", mutta silti sinulla ei ole takeita mistään. Kaikki voi olla hyvin, mutta bam, ikäkriisi ja tilaisuus, ja sinut on sivuutettu. Kyllä minua ainakin surettaa tällaisten "unelmaparien" erot. En heti ajattele, että hei, tuokin oli kulissia vain, heh heh. Vaan ennemmin koen myötätuntoa ja ehkä vähän yleistä suruakin, että noinkaan hyvillä eväillä ei onnistuttu. Millä sitten? Sisulla? Onnella? Sattumalla? Vai sillä toisen kunnioittamisella, huonoinakin hetkinä? Ehkä huonossakin suhteessa?

[/quote]

Ehkä tuo kulissiliiton huuteleminen on vain tapa manata onnettomuus pois omasta elämästä, vakuutella että minulle ei ainakaan voi käydä noin koska minä en elä kulissiliitossa, mehän ollaan tosi onnellisia. Ja sitten kun joku ihan yhtä onnelliselta vaikuttanut pari erotaan, täytyy itselleen vakuutella etteivät ne varmaan oikeasti koskaan olleetkaan onnellisia, kunhan näyttelevät. Koska muuten liippaa liian läheltä itseä. 

Minä kritisoin tuota unelmaparin käsitettä, koska se nyt vaan on niin subjektiivinen ettei se tarkoita oikeastaan mitään. Joillekin esim Selänteet ovat unelmapari, ja varmaan he itsekin ajattelevat niin. Minulle mies on epäluotettava häntäheikki ja rouva elämää pelkäävä, menneeseen statukseen takertuva kouluttamaton rassu. Hyvin monien pariskuntien suhteissa on tällaisia kääntöpuolia. Ja minusta on omituista että jos vaikka kolme ihmistä on ap:lle sanojut hänen ja miehensä olleen unelmapari niin miksi juuri sen pitäisi määrittää koko tuota suhdekokemusta? Sehän on ollut vain jonkun tulkinta. Voitte te tietysti sekoittaa siihen kateutta ym. Läntinen maailma elää romanttisista ideaaleista muutenkin. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:58"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:45"]

Unelmapari, kuinka niin?

[/quote]

Tuo oli lyhyin nimi kuvata otsikossa paria, josta muut ihmiset sanoivat "jos nuo eroavat, niin en enää usko parisuhteeseen".

ap

[/quote]

Mikä teissä sai muut ihmiset sanomaan noin?

[/quote]

Itse asiassa en tiedä... tuo lause on vielä parhaimman ystäväni suusta... me emme oikeastaan paljoakaan riidelleen, en nalkuttanut miehestä eikä mieskään solvannut minut... kai sen takia, että olimme harmonisen oloisia.

ap

[/quote]

No jo selkisi. Jos ette ikinä riidelleet, niin suhteesta puuttui täysin intohimo ja tunteet. Olit miehellesi yhtä tärkeä kuin tiskirätti. Ei se ole unelmasuhde. Unelmasuhde ei ole toisten unelma, se on sinulle sinun unelmasi. Olet jollekulle tärkeämpi kuin mikään maailmassa. Jatka etsimistä, ap ;) ja unohda jo viimein se eksä. Hänkin on päässyt eteenpäin.

[/quote]

olet oikeassa - suhteesta puuttui intohimo enkä ollut miehelle tärkeä. Kysymys kuuluukin, että miksi toiset pystyvät ylläpitämään intohimoa 20 vuoden jälkeen ja toiset eivät? Onko se asia, johon pystyisi itse vaikuttmaaan? 

Minulla on nyt mies, jonka kanssa intohimo on aivan toisisa sfääreissä kuin eksän kanssa koskaan. Mutta emme mekään riitele. Ei riitely tuo sitä intohimoa.

En minä eksän perään haikaile, en sen takia tässä kirjoita. Nyt jäin vain miettimään, miten voi uudessa suhteessa välttää samat karikot? Et pysty muuttamaan mennyttä, ellet tiedä, mitä muuttaa.

sanoin uudelle miehelleni heti alussa jo, että sinulla on tässä sellainen ongelma, että minä en tiedä mitä tein edellisessä suhteessani väärin. Ja siksi en pysty tekemään toisin tässäkään suhteessa. Mies sanoi, että ole vain oma itsesi... Mutta mitä tuohon voi sanoa, kun se ei aikaisemmassakaan suhteessa riittänyt?

ap
[/quote]
Ihmiset menee heppoisin perustein näköjään yhteen ja sitten toinen jätetään vuosien päästä kun vihdoinkin löytää sen oikean rakkauden. Ystäväni on iskenyt varatun miehen joka on ollut 20 vuotta naimisissa ja mies kertoo nyt ystävälleni ettei ole koskaan rakastanut oikeastaan vaimoaan. Näitä on varmaan paljon tällaisia liittoja. Ei oo kiva vaimolle huomata että 20 vuotta on ollut vain luultua rakkautta. Mä oon ikisinkku sen takia kun en ole löytänyt ketään jota rakastaisin tarpeeksi. En ikinä haluaisi huijata ketään viettämään kanssani vuosia jos en ole ihan täysillä mukana.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 12:28"]Minä en ymmärrä miksi "unelmapari" aiheuttaa sanana niin paljon kateutta ja vahingoniloa kanssasisarissa. Minulle "unelmapari" tulee mieleen sellaisista pareista, joiden kohdalla tulee mieleen, että vitsit kuin nuo sopivat toisilleen. Ei kaikista sellaista kuvaa välity, joistakin kyllä. Toisaalta tiedän paljon tällaisia mielestäni unelmapareja, jotka ovat sittemmin eronneet. Tekeekö se heidän historiastaan vähemmän unelman? Ei mielestäni. Harva meistä elää parisuhteessaan kuplassa, jossa ulkomaailma (työstressi, rahahuolet, lapset, sairaudet) eivät PITKÄSSÄ suhteessa vaikuttaisi parisuhteen tilaan. Ja jos niitä ongelmia ei ulkoapäin tulisikaan, niin ihminen on taitava kehittämään ongelmia over nothing
(ikäkriisit). Monelle status quo voi itsessään tulla ongelmaksi. Siinä voi tehdä äkkinäisiä ratkaisua, vaikka kuinka eläisi "unelmaelämää" "unelmaparisuhteessa". Näytä minulle yksikin pitkä suhde, jossa ei olisi ollut suvantovaiheita.
[/quote]
Unelmapari ei tosiaankaaan aiheuta kateutta vaan kuulostaa pinnalliselta ilmaisulta mielestäni, mutta tuollahan ap jo kertoikin, että se oli vain helppo sana mikä tuli mieleen ja mahtui otsikkoon.

Onko "unelmapari" sellaiset, jotka sanovat "me ei koskaan riidellä". Tämä kommentti saa minut aina varpailleen :D Unelmaparia ei oikeasti ole olemassakaan.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 14:13"]

Minä kritisoin tuota unelmaparin käsitettä, koska se nyt vaan on niin subjektiivinen ettei se tarkoita oikeastaan mitään. Joillekin esim Selänteet ovat unelmapari, ja varmaan he itsekin ajattelevat niin. Minulle mies on epäluotettava häntäheikki ja rouva elämää pelkäävä, menneeseen statukseen takertuva kouluttamaton rassu. Hyvin monien pariskuntien suhteissa on tällaisia kääntöpuolia. Ja minusta on omituista että jos vaikka kolme ihmistä on ap:lle sanojut hänen ja miehensä olleen unelmapari niin miksi juuri sen pitäisi määrittää koko tuota suhdekokemusta? Sehän on ollut vain jonkun tulkinta. Voitte te tietysti sekoittaa siihen kateutta ym. Läntinen maailma elää romanttisista ideaaleista muutenkin. 

[/quote]

Teemu Selänteeseen en ota kantaa, mutta mitä hittoa sinä muka tiedät Sirpa Selänteen elämästä voidaksesi luokitella hänet elämää pelkääväksi rassukaksi?

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 13:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:12"]

Tuskin te milkään unelmapari olitte vaikka ehkä olitte just samanikäisiä, hyvännäköisiä, koulutettuja, iso häät oli , rahaakin oli jne.

mutta kun unelmapari syntyvät eri aineksista, kuin niistä pinnallisista seikoista.

[/quote]

Samaa ajattelin minäkin. Jotain on vialla ollut, jos mies vieläkin käyttäytyy, kuin kusipää, eli syyllistää ap.ta. Kun ei ole riidelty koskaan yms.

Nämä vain pisti silmään, että millainenhan se suhde on oikeasti ollut. Ei se mikään unelmaliitto ole ollut, jos mies vieläkin vuosien jälkeen syyllistää ja ap on innoissaan, kun lapset kertoo, että mies ja uusi vaimo riitelee, kun he eivät ole koskaan riidelleet.

[/quote]

Höpö höpö, jotkut ihmiset nyt vain on paskiaisia, ei siinä mitään syytä tarvita jos tällainen tyyppi syyllistää toisia omasta huonosta olostaan. 

Ja toisekseen on typerää jankata tuosta unelmapari sanasta, johan ap on moneen kertaan selittänyt mitä sillä tarkoitti.