Lue keskustelun säännöt.
Ihan käsittämättömän empatiakyvytön ope
11.05.2015 |
Tuli kamala olo tästä artikkelista.
"Tänä keväänä juhlissa muistetaan myös niitä, jotka ovat selvinneet kouluvuodesta, vaikka opiskelua on varjostanut niinkin raskas taakka kuin syöpä.
Uudistuksen takana on ärhäkkään melanoomaan 11-vuotiaana sairastunut espoolainen Anna Rukko. Hän kertoo, että ainakaan hänen tapauksessaan ei ala-asteella hänen sairauttaan juuri huomioitu.
- Palasin kouluun melkein vuoden kestäneen sairastamisen jälkeen kuudennella luokalla. Jokainen päivä oli jatkuvaa taistelua, eikä opettajani ollut järin kannustava. Hän ei esimerkiksi suostunut sairausjaksojeni aikana antamaan äidilleni tietoa siitä, mitä on annettu läksyksi, sillä nämä olisi pitänyt pyytää joltakin kaverilta, Anna muistelee.
- Se, että olisin päässyt mukaan joukkoon, olisi ollut tärkeää. Olimme keränneet koko ala-asteen rahaa leirikoulua varten, mutta jouduinkin sairaalaan veritankkaukseen, enkä päässyt retkelle mukaan. Äiti kysyi jälkikäteen opettajalta, voisiko luokka lähettää minulle kortin leirikoulusta, johon tämä vastasi, että se ei kuulu opetussuunnitelmaan.
Hänen mukaansa sairauden takia syrjityksi tuleminen oli kaikkein pahinta.
- Opettajalla on tärkeä tehtävä kannustaa oppilaitaan siihen, että sairastakin lasta huomioitaisiin.
Anna kertoo, että hänellä ei ollut enää yhtään kaveria jäljellä kouluun palatessa ja esimerkiksi synttärikutsuja oli turha odottaa.
- Muut lapset eivät osanneet suhtautua sairastumiseeni. Tässä tilanteessa opettajan esimerkki olisi tullut todella tarpeeseen. Paikaltani heitettiin tavarat roskiin ja kavereiden vanhemmilta tuli viestiä, että minusta ei saa puhua, sillä se ahdistaa heidän lapsiaan.
- Yläasteella kysyin eräältä opettajalta, miksi Anna joutuu tekemään ryhmätyöt yksin. Tähän opettaja vastasi muiden tyttöjen kertoneen, että Anna haluaa tehdä työt yksin. Annalta ei kysytty mitään. Laskisin tämän kiusaamiseksi.
Läksyjä ei esimerkiksi lähetetty automaattisesti, vaan niitä oli aina pyydettävä. Se on outoa, kun tiedossa on, ettei kyseessä ole mikään parin päivän flunssa, yläasteaikana yli 1000 tuntia koulusta pois ollut Anna kertoo.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan sellaista suhtautumista koululta, jota minä koin. On tärkeää tsempata heitä, jotka tekevät omalla asteikollaan voimiaan enemmän töitä. He kaikki ansaitsevat arvostuksemme, Anna sanoo."
(siteerattu vain osa täältä)
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:12"]
Kyse on siitä, että mahdollisesti toiset eivät ymmärrä, miksi yhden kohdalla tehtäisiin poikkeus.
[/quote]
Ala-asteella meidän luokalla oli tyttö, jolla todettiin diabetes ja joka joutui siksi lyhyelle sairaalajaksolle. Meidän luokalla oli harvinaisen hyvä yhteishenki ja oikeastaan koko luokka oli kiinnostunut ja huolissaan tämän tytön voinnista. Puuhattiin kortin lähettämistä ja vaikka mitä. Opettaja suostui vain pitkin hampain ja vannotti, että muuta erityiskohtelua tämä tyttö ei sitten missään nimessä tule saamaan. Tässä siis luokka kyllä hyvin ymmärsi tilanteen ja oli sitä mieltä, että erityistilanteessa erityiskohtelu on aivan paikallaan. Itse ainakin olen samaa mieltä vielä näin 20 vuotta myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan on turha hyppiä kenenkään nenille. On ihan yhdentekevää, onko jonkun alakoulun oppiaineen numero kevättodistuksessa 10 vai 5.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:09"]
Tuollainen empatiakyvyttömyys on käsittämätöntä.
[/quote]
Täysin samaa mieltä. Kyseinen opettaja on aivan väärässä ammatissa. Itselle opettajana tuli ainakin todella paha mieli artikkelista ja toivon ettei kukaan lapsi joudu kokemaan vastaavaa kohtelua. Upeasti Anna kuitenkin selviytynyt kokemastaan ja hienoa työtä tekee, ei voi kuin ihailla.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
En tunne tapausta, mutta eikö koulua olisi voinut laittaa odottamaan vuodeksi? Olisi mennyt toipumisen jälkeen kuudennelle, vuotta uusia luokkatovereitaan vanhempana. Miksi piti yrittää hampaat irvessä pysyä ns. oman luokan tahdissa, vaikka sairaus ja hoidot estivät koulunkäynnin?
[/quote]
Mahtoikohan alussa tietää millainen taival edessä on?
[/quote]
Itse syövän sairastaneena voin kertoa ettei kukaan voi tietää mitä edessä o n, jos ei ole itse sairastanut syöpää jo ennestään.
Ei ne lääkärit kerro kaikkea mahdollista ja mahdotonta vaivaa ja ongelmaa joka edessä on , kun altetaan myrkkyjä tiputtelemaan, muutoinhan suurin osa potilaista juoskisis siltä makuulaveriltaan, jos kynnelle kykenisivät, niin karkuun.
Eli toki ei voi tietää
Mutta kyllä sitä tippojen aikan oli jaksoja ehkä päiväkin, jolloin olisi kyeennyt lukemaan tai laskemaan matikkaa tms
Itse ymmärrän, että lapsi haluaa pysyä mukana elämäsääs ja mahdollisimman normaalissa, ja ikäistensä mukana.
Toki lapsen vanhemat olisvat ihan omatoimisesti voineet antaa lapsen tehd
ä koulukirjoja ihan vaan jäsjestyksessä eteenpäin, voinnin mukaan.
Kokeet ollsi voinut tenttiä, kun vointi sallii.
Ihmettelen hieman sitä, että nykyäänhän on sairaalakoulu, miksei sieltä käsin ole otettu lapsen opettajaan yhteyttä ? ja siten ohjeistettu opettajaa kohataamaan sairasta lasta ja lapsen oppimisen ohjausta.
kehitettävää olis tässäkin sarassa
Melanoomaa ei esiinny lapsilla.
Koko juttu ei ole totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:37"]
Melanoomaa ei esiinny lapsilla.
Koko juttu ei ole totta!
[/quote]
Kaikista melanoomista 0.3 % on alle 14-vuotiailla lapsilla, ja näistä noin kolmasosa jättiluomipotilailla.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=nix00440
Vuosittain Suomessa todetaan yli 1300 melanoomatapausta, 0,3 % siitä on noin 4 lasta sairastuu siihen vuodessa.
Melanooma yleistyy kovaa vauhtia, 1980-luvulla niitä oli vain noin 400 vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:27"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
En tunne tapausta, mutta eikö koulua olisi voinut laittaa odottamaan vuodeksi? Olisi mennyt toipumisen jälkeen kuudennelle, vuotta uusia luokkatovereitaan vanhempana. Miksi piti yrittää hampaat irvessä pysyä ns. oman luokan tahdissa, vaikka sairaus ja hoidot estivät koulunkäynnin?
[/quote]
Mahtoikohan alussa tietää millainen taival edessä on?
[/quote]Ei varmasti tiennyt, mutta eiköhän tilanne jossain vaiheessa ole kuitenkin aika pitkälle valjennut. Onkohan vanhemmat keskustelleet opettajan kanssa? Jos on pitkiä poissaoloja, niin olisi voinut sopia mitkä kokonaisuudet on opiskeltava, ei siten että joka päivä ilmoitetaan läksyt erikseen. Lapsen jaksamisessa on varmasti päiväkohtaisia eroja hoitojaksoista riippuen. Lehtijutussa kerrotaan kuitenkin vain toinen puoli asiasta, kaikkea emme tule tietämään.
En enää ihmettele millaisiin opettajiin olen siviilissä törmännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaja on lapsia varten eikä itseään varten, hänen pitää auttaa pitkäaikaissairasta pääsemään takaisin joukkoon ja opetuksesta perille. Opettajan pitäisi myös tällaisessa tapauksessa pitää luokalle keskustelutilaisuus ennen sairaan lapsen kouluun palaamista. Siinä tilaisuudessa opettaja ja terveydenhoitaja tai vastaava voisivat valmistaa muita oppilaita siihen, miten lapsi voi palatessaan kouluun syövän vaatimien hoitojen jälkeen. Ja kertoa lapsille, mitä kaikkea sairas lapsi on käynyt läpi.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
En tunne tapausta, mutta eikö koulua olisi voinut laittaa odottamaan vuodeksi? Olisi mennyt toipumisen jälkeen kuudennelle, vuotta uusia luokkatovereitaan vanhempana. Miksi piti yrittää hampaat irvessä pysyä ns. oman luokan tahdissa, vaikka sairaus ja hoidot estivät koulunkäynnin?
[/quote]
Jos jaksaa sairaalassa tehdä läksyjä niin tyhmäähän se olisi olla tekemättä ja jäädä turhaan jälkeen.
[/quote]Totta tämäkin. Itse näen asian niin, että toipuminen on loppuelämän kannalta niin tärkeä asia, että keskittyisin yhden vuoden ajan vain ja ainoastaan siihen. Yksi vuosi pidempään peruskoulussa ei ole mitään tervehtymisen rinnalla. Ymmärrän kyllä että n. 12-vuotiaan näkökulmasta vuosi on ikuisuus, mutta tässä kohdin aikuisen pitää ottaa ohjat ja asettaa asiat oikeaan perspektiiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaukseen kantaa ottamatta, joissakin kouluissa on otettu käyttöön ns. Läksäri. Opettaja merkkaa mitä on tullut läksyksi ja poissa olleet oppilaat voivat tarkistaa netistä Läksäristä tiedon. Moni oppilas käyttää Läksäriä muistin virkistämiseen, siihen mitä nyt tulikaan läksyksi.
Eipä nuo kaveritkaan aina ole perllä läksyistä, aika monta saa soitella läpi ennen kuin saa keikki tiedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:21"]
Eipä nuo kaveritkaan aina ole perllä läksyistä, aika monta saa soitella läpi ennen kuin saa keikki tiedot.
[/quote]kaikki tiedot
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 10:15"]Ei opettajan tarvitse olla kiltti, mukava ja hyvä opettamaan. Opetajan kriteeri on ainoastaan, miten hyvä on ollut pänttäämään mitätöntä nippelitietoa aivoihinsa. Se miten psykoottinen yksilö oikeassa elämässä on ei vaikuta valintaan. Pätevyys on se kriteeri. Ei Suomen oppilaitoksia kiinnosta työllistyykö heidän entiset oppilaat vai ei. Ainoastaan 1800-luvun mallin mukaiset koetulokset ja numerotilastot merkitsevatä mitään. Viis yksilöistä. Ja sitten ihmetellään miksi maassa on ylikoulutettuja työttömiä kymmeniä tuhansia :D
[/quote]
En olisi tämän paremmin osannut sanoa.
Tuosta tulikin mieleen: Itsellä oli koko 3. luokan alkoholisti-opettaja joka dokasi muutamaan otteeseen töissä :D sai opettaa sen vuoden loppuun asti kyllä. Ei siis ollut missään huomattavassa kännissä töissä vaan hänen tavaroistaan oli löydetty alkoholia ja hänellä oli luokan varastossa kasa tyhjiä tölkkejä :D
Sori kun meni vähän ohi aiheesta
Milloin koulussa on ollut pilvinpimein empaattisia opettajia? Miksi suurimmalla osalla on koulusta negatiivisia muistoja? Koulun pitäisi olla paikka jossa paitsi opitaan erilaisia teoreettisia ja käytännön asioita, myös paikka jossa opetetaan pärjäämään, menestymään vastoinkäymisistä huolimatta, tsemppaamaan ja tukemaan toisia. Kodilla on tietysti vielä suurempi merkitys, mutta kotiin jää valtava työ, kun koululaitos ei kykene hoitamaan omaa osuuttaan. Suomen koululaitos on mätäpaise, joka tulee lähivuosikymmeninä vihdoin puhkeamaan. Näin on pakko käydä, jotta Suomi saadaan nousuun ja menestymään. Pisa-menestyksellä ja muulla hömpällä ei ole mitään virkaa.
Tämän Annan tapaus on vain yksi tuhansista, kymmenistä tuhansista ja Anna on kyllä aivan upea ihminen, voiko noin vahvaa ollakaan? Toivottavasti hänen entiset, ammattitaidottomat ja empatiakyvyttömät opettajansa ymmärtävät edes hävetä itseään. Opettajakoulutuksen opiskelijavalinnat tehdään täysin väärillä perusteilla, eli ammattitaidottomuutta on sielläkin. Lisäksi opettajat ovat yksinkertaisesti laiskoja, eivät toki oli ainoita laiskoja tässä maassa. Opettajien koulutus on surkealla tasolla ja opetussuunnitelmat päin mäntyä, laahaavat vuosikymmeniä ajastaan jäljessä. Mutta kukaan ei tee mitään ennenkuin on viimeinen pakko. Toivottavasti se alkaa olla jo pian käsillä, muuten tämä maa romahtaa täysin.
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]En tunne tapausta, mutta eikö koulua olisi voinut laittaa odottamaan vuodeksi? Olisi mennyt toipumisen jälkeen kuudennelle, vuotta uusia luokkatovereitaan vanhempana. Miksi piti yrittää hampaat irvessä pysyä ns. oman luokan tahdissa, vaikka sairaus ja hoidot estivät koulunkäynnin?
[/quote]
Se on sitä elämänmenossa kiinni pysymistä. Sillä voi olla tärkeä rooli sairauden voittamisessa.
ON JOKU TAPIOLANN KOULU KYSEESSä
Tietääkö kukaan tarkemmin, mikä
Tunnen tapauksen ja tiedän että opettajaa paimensi sairaalakoulun opettajat, kuntoutusohjaaja, vanhemmat yms. mutta tuloksetta. Opettaja ei edes vastannut viesteihin.
Kuntoutusohjaaja kävi koululla kertomassa miten toimia tällaisessa tapauksessa. Opettaja toimi juuri päinvastaisesti. Sairaalakoulun opettajat olivat tuohon omaan opettajaan yhteydessä - tuloksetta. Hänelle toimitettiin myös luettavaksi Sylvan opas siitä kuinka toimia. Häntä ei kiinnostanut.
Oppilaalle on parasta kaikki se mikä tukee normielämää. Koulu on tuonikäisen lapsen kohdalla juurikin sitä tärkeintä rutiinia. Ja on eri asia vaan lukea satunnaisesti eteenpäin kuin se että tietää edistyvänsä luokansa kanssa samaan tahtiin.
Sairaalakoulu oli homeessa tuohon aikaan. Syöpähoidoissa ollaan viikko sairaalassa - silloin tyttöä opettivat voinnin mukaan sairaalakoulun opettajat sairaalassa. Mutta välissä oli kolme viikkoa jolloin opetus oli oman opettajan vastuulla. Sairaalakoulua saa sis käydä ainoastaan kun on sairaalassa. Kotoa sinne ei kuljeteta. Tarkoitus on että lapsi pysyy oman luokan mukana. Kohtuutonta että menettää sairauden takia kaiken.
Valitettavaa on että tämä ei ole ainoa tapaus. Lukuisat vakavasti sairaat lapset kokevat syrjintää ja jäävät yksin. Valitettavasti.
Empatia pitäisi lisätä opetussuunnitelmaan :)
[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 09:38"]
En tunne tapausta, mutta eikö koulua olisi voinut laittaa odottamaan vuodeksi? Olisi mennyt toipumisen jälkeen kuudennelle, vuotta uusia luokkatovereitaan vanhempana. Miksi piti yrittää hampaat irvessä pysyä ns. oman luokan tahdissa, vaikka sairaus ja hoidot estivät koulunkäynnin?
[/quote]
Mahtoikohan alussa tietää millainen taival edessä on?