Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mies onko niin vaikeaa muistaa vaimoa äitienpäivänä
10.05.2015 |
Joka on synnytänyt lapsesi, tuhonnut rintansa ja kroppansa, valvonut yöt, hoitanut kotia, tehnyt parhaansa lasten vuoksi ja yrittänyt olla paras äiti silti kärsien huonosta omatunnosta kun ei koskaan ole riittävän hyvä..?
Äitienpäivä merkitsee minulle enemmän kuin mikään, äitiys on iso osa identiteettiäni ja annan sille kaikkeni. Vain äiti voi olla se joka antaa kaikkensa ja silti tekee aina väärin jonkun toisen mielestä, äitinä oleminen on suuri asia ja lasten kasvatus tehtävistä vaikein, miksi on niin vaikea antaa jotain mukavaa yhtenäpäivä vuodessa osoituksena lastensa äidille että arvostaa hänen panostaan äitinä lapsilleen?
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:09"]
kiitos kaikille äideille,olette parhaita.
M49
[/quote]
Ei kaikki äidit ole. Osa on from Hell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:13"]
Mun mielestä huomioiminen on ihan normaalia solidaarisuutta ja kumppanin arvostamista vanhempana. Meillä muistetaan merkkipäivinä ja äitien/isänpäivänä. Tänään sain aamiaisen sänkyyn ja lasten tekemät kortit. Lapset oli isän kanssa käynyt kaupasta ostamassa mulle pienen lahjan. Mies siis valmisti aamiaisen. Aamulla katsottiin koko perheen leffa sängyssä yhdessä. Mies toivotti hyvää äitienpäivää ja sanoi monta kertaa rakastavansa. Ei vaadi ihmeitä, pieniä juttuja mutta arvokkaita! Samoin minä muistan isää isänpäivänä, teen usein kakkua lisäksi. Ei se toisen huomioiminen oo iteltä paljoa pois, miksi ei voisi yhtenä päivänä vuodesta "uhrautua"? Ja sitä kannattaa myös miettiä, miksi se tuntuu uhrautumiselta? Minä ainakin saan itsekin hyvän mielen. Se on se rakkaus ja välittäminen, toki eihän sitä kaikilla ole..
[/quote]
Eikö kaaliin mahdu, ettei kaikille se "rakkaus ja välittäminen" ilmene samalla tavalla? Kaikki ei kaipaa mitään diibadaabaa tai ylimääräistä krääsää tai passausta äitienpäivien yms. vuoksi. Ei tuosta voi vetää minkään sorttista johtopäätöstä siitä, millainen suhde ihmisillä on. Kuten joku sanoi, arkea eletään joka päivä ja se määrittää onnellisuutta paljon pidemmälle kuin se, mitä tapahtuu ns. "juhlapäivinä". Jos tuo on teidän juttunne, niin fine, mutta ei välttämättä ole kaikkien juttu eikä siinä ole mitään vikaa.
Minusta kuulostaa oudolta se, että mies jotenkin erityisesti muistaisi puolisoaan äitienpäivänä. Eikö pääasia ole, että jälkikasvu muistaa? Toki lasten ollessa pieniä isä voi hyvin opettaa heille näitä perinteitä ja auttaa käytännön järjestelyissä (esim. aamupalan teossa, viedä lapsia kauppaan valitsemaan lahjaa), mutta isompien lasten kohdalla ymmärrän varsin hyvin, että vetovastuu on lapsilla, ja isä korkeintaan avustaa. Mielestäni äitien- ja isänpäivät ovat olleet hyviä tilaisuuksia opettaa lapsille (ja oppia lapsuudenkodissani) vähän juhlien käytännön järjestelyistä: leivonnasta, aikataulutuksesta, kohteliaisuuksista jne. Toki toisen vanhemman on oltava aktiivinen, jotta pienet lapset näistä oppisivat. Mutta esim. kakkujen tekoon on meillä otettu lapset aina mukaan, ja taitojen karttuessa moinen on kokonaan lasten vastuulle siirtynyt. Sitten vietetään yhteistä aikaa lasten kanssa, mahdollisesti lasten suunnittelemien aktiviteettien parissa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:45"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:37"] Koska minä olen miehelle vaimo ja rakastajatar, en äiti! Haluan, että mies näkee minut ensisijaisesti vaimona, ei äitinä. Äitienpäivä on anoppien ja pienten lasten juhlaa, ei siihen tarvita miestä, jonka äiti en ole. Sen sijaan menen mielelläni juhlimaan anoppia ja äitiäni. [/quote] Miksi juhlit anoppiasi, eihän hän ole sinun äitisi? Äitienpäivä on kaikkien äitien päivä ja minä kyllä onnittelen muitakin, kuin omaa äitiäni. Kuuluu myös puolison kunnioittamiseen, osoittaa arvostavansa hänen panostaan äitinä/isänä erityismuistamisella äitien/isänpäivänä. Vain juntit ei muista lastensa äitiä/isää heille varatuilla päivillä. [/quote] Varmaan siksi, että anoppi on juhlimaan kutsunut. En näe mitään syytä kieltäytyä, koska hän on lasteni isoäiti. Eikä ole sinulta pois, että en ole miehelleni rupsahtanut ja nuutunut äiti vaan viehättävä ja hyväkroppainen vaimo. Jos sinä haluat mammailla, niin te se, mutta älä sitten valita, jos miehesi kutsuu "meidän äidiksi". [/quote] Miehet muistaa vain rupsahtaneita lastensa äitejä, ei niitä jotka pitävät itsestään huolen? Eiköhän se ole toisinpäin ;) ja mieheni kutsuu mua edelleenkin helluksi, ja tuo lahjan joka äitienpäivä (ja syntymäpäivä ja joulu ja joskus muuten vaan) koska haluaa mua hemmotella. Kuten minäkin häntä. Sitä sanotaan rakkaudeksi ja kunnioitukseksi.
[/quote]
Meillä rakkautta ja kunnioitusta on se, että mies kuuntelee, mitä olen toivonut. Jos haluan olla hänelle vaimo ja rakastajatar, ei hän tunge minua marttyyriäitimuottiin vaan ymmärtää, että en halua olla hänelle äiti. Olen lasteni äiti, mutta miehelleni paljon enemmän.
Jos te oikeasti haluatte olla miehillenne äitejä, niin olkaa ihan huoleti. Ei se ole minulta pois. Itse en halua kaventaa elämääni kapeaksi, joten miehen ei tarvitse kantaa minulle äitienpäiväkahvia sänkyyn. Aamupala ja Hesari joka lauantai on se juttu, joka kertoo, että mies arvostaa minua ihmisenä. Jos sinä tarvitset erikseen muistutuksen äitiydestäsi, niin ole hyvä vaan, kerran vuodessa saat kukat ja onnittelut. Minä otan mieluummin hemmottelua vaimona 52 aamuna vuodessa.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:13"]
Mun mielestä huomioiminen on ihan normaalia solidaarisuutta ja kumppanin arvostamista vanhempana. Meillä muistetaan merkkipäivinä ja äitien/isänpäivänä. Tänään sain aamiaisen sänkyyn ja lasten tekemät kortit. Lapset oli isän kanssa käynyt kaupasta ostamassa mulle pienen lahjan. Mies siis valmisti aamiaisen. Aamulla katsottiin koko perheen leffa sängyssä yhdessä. Mies toivotti hyvää äitienpäivää ja sanoi monta kertaa rakastavansa. Ei vaadi ihmeitä, pieniä juttuja mutta arvokkaita! Samoin minä muistan isää isänpäivänä, teen usein kakkua lisäksi. Ei se toisen huomioiminen oo iteltä paljoa pois, miksi ei voisi yhtenä päivänä vuodesta "uhrautua"? Ja sitä kannattaa myös miettiä, miksi se tuntuu uhrautumiselta? Minä ainakin saan itsekin hyvän mielen. Se on se rakkaus ja välittäminen, toki eihän sitä kaikilla ole..
[/quote]
Eikö kaaliin mahdu, ettei kaikille se "rakkaus ja välittäminen" ilmene samalla tavalla? Kaikki ei kaipaa mitään diibadaabaa tai ylimääräistä krääsää tai passausta äitienpäivien yms. vuoksi. Ei tuosta voi vetää minkään sorttista johtopäätöstä siitä, millainen suhde ihmisillä on. Kuten joku sanoi, arkea eletään joka päivä ja se määrittää onnellisuutta paljon pidemmälle kuin se, mitä tapahtuu ns. "juhlapäivinä". Jos tuo on teidän juttunne, niin fine, mutta ei välttämättä ole kaikkien juttu eikä siinä ole mitään vikaa.
[/quote]
Koettakaa kuitenkin opettaa ne puolisonne näyttämään lapsille, että äiti ansaitsee näinä päivinä hieman hemmottelua. Etteivät tulevaisuudessa valitse niitä miehiä jotka makaa äitienpäivänä krapulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:45"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:37"] Koska minä olen miehelle vaimo ja rakastajatar, en äiti! Haluan, että mies näkee minut ensisijaisesti vaimona, ei äitinä. Äitienpäivä on anoppien ja pienten lasten juhlaa, ei siihen tarvita miestä, jonka äiti en ole. Sen sijaan menen mielelläni juhlimaan anoppia ja äitiäni. [/quote] Miksi juhlit anoppiasi, eihän hän ole sinun äitisi? Äitienpäivä on kaikkien äitien päivä ja minä kyllä onnittelen muitakin, kuin omaa äitiäni. Kuuluu myös puolison kunnioittamiseen, osoittaa arvostavansa hänen panostaan äitinä/isänä erityismuistamisella äitien/isänpäivänä. Vain juntit ei muista lastensa äitiä/isää heille varatuilla päivillä. [/quote] Varmaan siksi, että anoppi on juhlimaan kutsunut. En näe mitään syytä kieltäytyä, koska hän on lasteni isoäiti. Eikä ole sinulta pois, että en ole miehelleni rupsahtanut ja nuutunut äiti vaan viehättävä ja hyväkroppainen vaimo. Jos sinä haluat mammailla, niin te se, mutta älä sitten valita, jos miehesi kutsuu "meidän äidiksi". [/quote] Miehet muistaa vain rupsahtaneita lastensa äitejä, ei niitä jotka pitävät itsestään huolen? Eiköhän se ole toisinpäin ;) ja mieheni kutsuu mua edelleenkin helluksi, ja tuo lahjan joka äitienpäivä (ja syntymäpäivä ja joulu ja joskus muuten vaan) koska haluaa mua hemmotella. Kuten minäkin häntä. Sitä sanotaan rakkaudeksi ja kunnioitukseksi.
[/quote]
Meillä rakkautta ja kunnioitusta on se, että mies kuuntelee, mitä olen toivonut. Jos haluan olla hänelle vaimo ja rakastajatar, ei hän tunge minua marttyyriäitimuottiin vaan ymmärtää, että en halua olla hänelle äiti. Olen lasteni äiti, mutta miehelleni paljon enemmän.
Jos te oikeasti haluatte olla miehillenne äitejä, niin olkaa ihan huoleti. Ei se ole minulta pois. Itse en halua kaventaa elämääni kapeaksi, joten miehen ei tarvitse kantaa minulle äitienpäiväkahvia sänkyyn. Aamupala ja Hesari joka lauantai on se juttu, joka kertoo, että mies arvostaa minua ihmisenä. Jos sinä tarvitset erikseen muistutuksen äitiydestäsi, niin ole hyvä vaan, kerran vuodessa saat kukat ja onnittelut. Minä otan mieluummin hemmottelua vaimona 52 aamuna vuodessa.
[/quote]
Meillä äitienpäivänä huomioiminen ei sulje pois muita päiviä. Ihan jokaisena päivänä saan mieheltäni hellyyttä, en vain kerran viikossa. Ja sen lisäksi jotain ekstraa juhlapäivinä. Se ei ole mikään oman äidin päivä, se on kaikkien äitienpäivä. Itse onnittelen tänään myös lähipiirini naisia, joilla lapsia on. Ei tarvitse olla marttyyri, ihan normaali äiti vaan.
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:13"]
Mun mielestä huomioiminen on ihan normaalia solidaarisuutta ja kumppanin arvostamista vanhempana. Meillä muistetaan merkkipäivinä ja äitien/isänpäivänä. Tänään sain aamiaisen sänkyyn ja lasten tekemät kortit. Lapset oli isän kanssa käynyt kaupasta ostamassa mulle pienen lahjan. Mies siis valmisti aamiaisen. Aamulla katsottiin koko perheen leffa sängyssä yhdessä. Mies toivotti hyvää äitienpäivää ja sanoi monta kertaa rakastavansa. Ei vaadi ihmeitä, pieniä juttuja mutta arvokkaita! Samoin minä muistan isää isänpäivänä, teen usein kakkua lisäksi. Ei se toisen huomioiminen oo iteltä paljoa pois, miksi ei voisi yhtenä päivänä vuodesta "uhrautua"? Ja sitä kannattaa myös miettiä, miksi se tuntuu uhrautumiselta? Minä ainakin saan itsekin hyvän mielen. Se on se rakkaus ja välittäminen, toki eihän sitä kaikilla ole..
[/quote]
Eikö kaaliin mahdu, ettei kaikille se "rakkaus ja välittäminen" ilmene samalla tavalla? Kaikki ei kaipaa mitään diibadaabaa tai ylimääräistä krääsää tai passausta äitienpäivien yms. vuoksi. Ei tuosta voi vetää minkään sorttista johtopäätöstä siitä, millainen suhde ihmisillä on. Kuten joku sanoi, arkea eletään joka päivä ja se määrittää onnellisuutta paljon pidemmälle kuin se, mitä tapahtuu ns. "juhlapäivinä". Jos tuo on teidän juttunne, niin fine, mutta ei välttämättä ole kaikkien juttu eikä siinä ole mitään vikaa.
[/quote]
No ne jotka ei halua ei varmasti täällä asiasta valita? Kyllä mun mielestä kertoo aika paljon suhteesta jos ei pysty huomioimaan toista jos se tärkeältä tuntuu puolisolle? Mua ainakin ihan lasten takia harmittais jos mies aamulla vain kääntäis kylkeä tai lähtis omiin touhuihinsa kun lapset innoissaan tois korttia yms. Mutta kukin tietysti tyylillään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot valinnut miehen väärin jos ei osaa muistaa. Meillä ainakin muistettiin.
Miten appesi huomioi anoppiasi äitienpäivänä? Jos ei juuri mitenkään, miehesi ei ole saanut lapsuudenkodissaan mallia, että näin pitäisi tehdä. Uusi tapa huomioida toista voi olla vieras eikä tunnu luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä odota erityiskohtelua mieheltäni tällasena päivänä. Hän hoitaa kotia ja lapsia joka päivä siinä missä minäkin, ulkoilee heidän kanssaan ja hoitaa kotia. Parempaa se on, kuin yhtenä päivänä vuodessa tekee vaan jotain hienoa. Me ulkoiltiin just koko perheen voimin, paljon näkyi isejä ulkoilemassa lasten kanssa ja mieleeni tuli että ulkoileeko ne noin myös pitkin vuotta muinakin päivinä? Toivottavasti.. Mä en kaipaa äitienpäivänä vapaapäivää vaan aikaa lasteni kanssa, siitä tässä päivässä onkin kyse. Pihassa oli yksin nelivuotias tyttö joka kertoi että isi ei asu meidän kanssa ja äiti on nukkumassa vielä, minä tulin tähän ulos leikkimään.... Surullista.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 17:37"]
Koska minä olen miehelle vaimo ja rakastajatar, en äiti!
Haluan, että mies näkee minut ensisijaisesti vaimona, ei äitinä. Äitienpäivä on anoppien ja pienten lasten juhlaa, ei siihen tarvita miestä, jonka äiti en ole. Sen sijaan menen mielelläni juhlimaan anoppia ja äitiäni.
[/quote]
Miksi juhlit anoppiasi, eihän hän ole sinun äitisi?
Äitienpäivä on kaikkien äitien päivä ja minä kyllä onnittelen muitakin, kuin omaa äitiäni. Kuuluu myös puolison kunnioittamiseen, osoittaa arvostavansa hänen panostaan äitinä/isänä erityismuistamisella äitien/isänpäivänä.
Vain juntit ei muista lastensa äitiä/isää heille varatuilla päivillä.
[/quote]
Varmaan siksi, että anoppi on juhlimaan kutsunut. En näe mitään syytä kieltäytyä, koska hän on lasteni isoäiti.
Eikä ole sinulta pois, että en ole miehelleni rupsahtanut ja nuutunut äiti vaan viehättävä ja hyväkroppainen vaimo. Jos sinä haluat mammailla, niin te se, mutta älä sitten valita, jos miehesi kutsuu "meidän äidiksi".
[/quote]
Miehet muistaa vain rupsahtaneita lastensa äitejä, ei niitä jotka pitävät itsestään huolen? Eiköhän se ole toisinpäin ;) ja mieheni kutsuu mua edelleenkin helluksi, ja tuo lahjan joka äitienpäivä (ja syntymäpäivä ja joulu ja joskus muuten vaan) koska haluaa mua hemmotella. Kuten minäkin häntä. Sitä sanotaan rakkaudeksi ja kunnioitukseksi.