Lue keskustelun säännöt.
Olisi todella upeaa, jos nykykoulussa erittäin hyvin pärjäävät oppilaat ja opiskelijat tekisivät enemmän yhteistyötä heikompien luokka- tai ryhmätoveriensa kanssa!
14.01.2022 |
Esimerkiksi lukion pitkässä matematiikassa joku viitosen tai kuutosen opiskelija pystyisi melkeinpä ihmesuorituksiin, jos vain joku matemaattisesti lahjakas opiskelija kysyisi tältä: "Hei, lasketaanko yhdessä näitä laskuja?" (Huom! Näin voidaan myös säästää yhteiskunnan varoja jopa miljoonan euron verran.)
Kommentit (158)
Juu, ulkoistetaan opetustyö oppilaiden hartioille. Voi niitä säästöjä! Sitten lapsetkin oppii jo nuoresta pitäen loppuunpalamisen ilon ja vielä aivan ilman palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä idea! Paras tapa oppia sekä ennen kaikkea kerrata omaa osaamistaan on toisten opettaminen, olen huomannut sen myös omassa työssäni. Ja tietenkin jos samalla voi auttaa niitä kenellä on vaikeampaa niin sehän on hienoa. Tämä on erinomaista harjoitusta myös myöhemmin työelämää varten kun pitää osata selittää vaikkapa monimutkaisen tekoälymallin toiminta pomoille ja asiakkaille, jotka eivät ymmärrä näistä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osin tähän on jo siirryttykin. Peruskoulussa numeron 10 saamiseksi oppilaan pitää pystyä antamaan itsestään jotakin myös yhteisölle, eli matematiikan kohdalla auttamaan muita.
Eikä pidä.
Pätee ainakin täällä.
Esim oma poika, joka on urheilullisesti monipuolisesti lahjakas sai vain ysin todistukseen, ja opettajan perustelu seiskaluokalla oli se että "et opettanut 'Ottoa' luistelemaan"!!!!!
(Mihinköhän sitä opettajaa tarvitaan?)Btw, Otto oli sattumoisin poika, joka kaikella tarmollaan keskittyi kiusaamaan meidän poikaa ja toista 'hikaria'.
Oma poika totesi, olkoon niin, hän ei yhden liikunnan numeron takia tee muuta kuin urheilusuorituksia. Ja syinä pysyi hänen numero koko yläkoulun, lukiossa se sitten oli kaikilla kursseilla 10.
Liikunnan numeroon yläkoulussa on ihan selkeät perusteet. Kympin oppilas osaa auttaa muita ja järjestää muillekin onnistumisen paikkoja. Lapsesi oli ysin oppilas, ja hyvä numerohan sekin on.
Niin. Varmasti on kriteerit. Mutta ei ne yksittäisen opettajan kriteerit kyllä siitä muutu juurikaan, ett joku ops päivitetään.
Olan pojan joukkuekaverin kohdalla esim liikunnanopettaja oli sanonut, että kaikki jotka 'harrastaa kilpaa' jotain urheilua on kyllä sen kymppinsä ansainnut, ei sillä niin väliä, miten tuo tämän syksyn opsin mukainen 'tanssi' sujuu.
Ja siis poikani, joka 'tyytyi' siihen ysiin, on kyllä kannustava ja ohjasi tuolloin nuorempiaankin vapaaehtoisena, mutta johonkin on raja vedettävä. Onko oikein kuvitella että 13v poika joutuu opettamaan kiusaajaansa luistelemaan, eikä se oikeasti olisi (jo alakoulun) opettajan tehtävä jos kotona ei välitetä harrastuttaa??
Toki, liikunnan numerolla ei juuri ole merkitystä, ainoastaan sillä, että lapsi sai kyllä merkittävän 'epäreiluuden' kokemuksen. Hän koki että opettaja kiusaa häntä kun yrittää pakottaa joksikin luisteluapuopeksi 'Otolle'.
Minun liikunnanopettajatuttavani sanoi, että usein näiden ”kilpaa harrastavien” on todella vaikea ottaa vastaan palautetta, ja etenkin pojilla itsetunto on yleensä suurempi kuin varsinaiset taidot.
Aha.
Liittyi tåhän miten?
Siten, että se omasta mielestään kympin ansaitseva poika ei objektiivisesti katsottuna välttämättä ole kympin oppilas, ja tilanne voi olla aika kinkkinen, jos siellä vastassa on vanhempi, jonka mielestä kymppi on joukkueurheilijan subjektiivinen oikeus.
Joo. Mut ihan eri konteksti.
Tässä siis todistetusti 'kaikki paikallisen liigajoukkueen juniorit' saivat liikunnasta aina kympin, oli suorite sitten hiihto, uinti, tanssi tai vaikkapa suunnistus.
Itselleni oli koko lailla 'yks hailee' se liiksanumero ja pojan mielestä ainoa epäreiluus tässä oli se, että hänen olisi pitänyt opettaa koulukiusaajaansa.
Jos aloittaja puhuu peruskoulusta, tuo ihanne on kyllä ihan päivittäisessä käytössä ainakin täällä pääkaupungin isoissa kouluissa. Juuri matematiikassa heikompien auttaminen toimii hyvin. Ryhmätyöt ovat tosiaan arkea ja muissa aineissa kuin matematiikassa tarkoittaa sitä, että se yksi kympin tyttö tekee 90 prosenttia töistä ja kolme muuta loput, autettuina. Sama arvosana työstä kaikille. Tässä perheessä lasketaan päiviä, kun peruskoulu on loppu ja lapsi pääsee tekemään lukioon ihan vain oman osansa ja se riittää. Periaate itsessään hyvä ja sen vuoksi meillä kouluna lähikoulu. Mutta kuormitus alkaa olla ysiluokkalaiselle noiden lähes yksin tehtävien töiden kanssa melkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi?
Mitä siinä häviää? Se on win-win-tilanne. Molemmat voittaa. Matikkanerolle tulee hyvä mieli. Ei-matikkanero saa onnistumisen kokemuksia.
Ei tule hyvä mieli, vaan palaa lopulta loppuun kun pitäisi toisaalta keskittyä itse oppimaan, ja sitten samalla luokkakaverit vinkuu vieressä että "emmä ymmärrä tätä, selitä paremmin".
Minusta on nyt aikuisena oikein mukava opettaa ihmisille asioita koska a) koulutan ihmisiä joita aihe kiinnostaa b) saan siitä palkkaa. Saan myös hyvän mielen tästä. Koulussa oli todella rasittavaa, kun jokainen hyökkäsi kimppuun ja vaati selittämään asiaa, jota ei edes oikeasti yrittänyt ymmärtää. Opettajilla on ihan syystä ammattiinsa koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään ihmettele tämän päivän ongelmia kun yleinen ajatustapa tuntuu olevan että kukaan ei saa olla muita parempi missään. Jos joku on parempi hänet vedetään huonompien joukkoon tasapäistämiseksi. Ketä se palvelee?
Minä olen esimerkiksi huono matematiikassa mutta hyvä urheilussa ja menestynyt kansallisella tasolla. Uskon että kaikille on mielekkäintä suorittaa kaltaistensa joukossa. On ärsyttävää juosta esimerikisi joukkueessa jossa muut ovat selvästi alemmalla tasolla ja on ikävää olla itse esimerkiksi matematiikan tunneilla se joka on ihan hännillä. Mikä erilaisuuden ja eri vahvuuksien myöntämisessä on niin vastenmielistä? On käsittämätöntä, että biologistenkin erojen olemassaolo yritetään kieltää. Minä en muutu liitäväksi oravaksi vaikka kuinka identifioituisin liito-orvaksi. Jos kokisin olevani liito-orava, en näe miten sitä ei voitais hyväksyä siinä missä vaikka muunsukupuolisuutta. Tieteelliset perusteet omalle tuntemukselle yhtä vahvat molemmissa tapauksissa. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, mutta en vain yksinkertaisesti ymmärrä mihin suuntaan tunnumme olevan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi?
Mitä siinä häviää? Se on win-win-tilanne. Molemmat voittaa. Matikkanerolle tulee hyvä mieli. Ei-matikkanero saa onnistumisen kokemuksia.
Ei minulle tullut yhtään hyvä mieli, kun jouduin aikoinani tuollaisiin apuopettajan tehtäviin, vaikka olisin vain halunnut tehdä omat tehtäväni ja loppuajan tehdä lisätehtäviä tai vain olla omissa ajatuksissani. Suorastaan v***tti se, että hyvistä suorituksista sai rangaistuksen.
Missä inhimillisyytesi? Oletko enemmän kone kuin ihminen?
En suinkaan. Minusta tuli aineenopettaja, vieläpä kovasti pidetty sellainen. Olin muutaman vuoden yläasteella lehtorina niihin aikoihin, kun käytösnumeroonkin alkoi valua tätä "yksinään ei saa pärjätä" -ajattelua. Minusta oli ja on väärin, että tapahtumia sivummalta tarkkailevia lapsia ja nuoria pidetään huonompina kuin niitä, jotka pyrkivät taukoamatta touhun keskelle touhuamaan. Huonompinahan heitä pidetään, koska heille annetaan alempia arvosanoja sillä perusteella.
Koska olen itse ollut tarkkailijatyyppi – en ujouden vuoksi, vaan siksi, että harkitsen asioita ennen kuin ryhdyn ottamaan niihin kantaa – tiedän, miltä tuntuu se, että arvosanan vuoksi on jatkuvasti toimittava omaa luonnettaan vastaan ja asetettava itsensä vertailukohdaksi muille. Minulla oli useimmissa luokissa taidoiltaan täyden kympin oppilaita, joita selvästi ahdisti istua koko ajan käsi pystyssä osoittamassa aktiivisuuttaan. Sovin heidän kanssaan, että viitata ei tarvitsisi, mutta hereillä piti olla ja olla kartalla siltä varalta, että kysyisin jotakin. Kenelläkään ei ollut mitään tätä järjestelyä vastaan.
Toimin toki sääntöjen vastaisesti, mutta minun tunneillani kympin sai itse oppiaineen osaamisesta. Ysin arvosta osaava ei saanut kymppiä osoittamalla yhteisöllisyyttä. Käyttäytymistä arvioin sillä mittapuulla, miten ihmisiksi oppilas oli lukukauden aikana ollut – ihmisiksi voi olla myös sellainen oppilas, joka ei ole näkyvästi yhteisöllinen.
Rauhoitukseksi niille, joiden mielestä tein väärin: en ole ollut aikoihin peruskoulussa opettamassa, vaan olen tehnyt pitkän uran aikuiskoulutuksen parissa. Ihan samoilla periaatteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksen tän takana ymmärrän, mutta ihan oikeasti, ei ole lahjakkaampien velvollisuus auttaa lahjattomampia, ellei kyse vapaaehtoisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti vähemmän lahjakkaat häiritsevät oikeasti lahjakkaiden opiskelua. Heidät pitäisi lukioon mentäessä laittaa lahjakkaiden/ vähemmän lahjakkaiden luokkiin. Ehkä eri kouluihin.
Parempi olisi erottaa jo ala-asteella. Monen lahjakkaan lapsen innostus koulunkäyntiin lopahtaa häirikköjen ja hyysättävien hituroiden takia.
Suomen peruskoulussa edetään niin hitaasti, että lahjakkaat oppivat laiskoiksi. Läksyt ehditään tehdä usein jo koulussa. Lukiossa läksyjen , projektitöiden, raporttien määrän ja aikataulutuksen kanssa sitten ollaankin helisemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kannata. Itse sain tehdä tätä peruskouluaikoina, sillä matikka luonnistui melko helposti. Välillä pyysin, että olisin saanut haastavampia lisätehtäviä, sillä todella pidin matikasta ja halusin kehittää siinä itseäni. Jotkut opettajat näin tekivät mutta osa käski vain käyttämään aikaani muiden opettamiseen. Itse en tästä mitään hyötynyt ja tuskin muutkaan, sillä ei minulla ollut 10-vuotiaana mitään valmiuksia kunnolliseen opettamiseen. Onneksi sentään yläasteella nämä heikommin pärjäävät pääsivät vihdoin erityisopettajan oppiin, joka pystyi paremmin ymmärtämään heidän oppimisen haasteet ja itse sain kehittää omaa vahvuuttani ja mielenkiinnonkohdettani ennen kuin ihan tylsistyin selittämään uudelleen ja uudelleen miten kertolaskuja lasketaan.... (kärjistetty esimerkki mutta kuitenkin)
Itsehän olin tuossa iässä koulukiusattu ja sain kymppejä matikasta ja lopulta pitkästä matikasta L:n. Säästyinpä ainakin muiden opettamiselta, koska minusta ei tykätty hikariuden takia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos just on päässyt lukion pitkään matikkaan, pois häiriköiden ja amikseen päätyvien meluisalta-perusasioiden jankkaus-matikantunnilta, haluaa kehittyä ja oppia lisää eikä raahata kivirekeä perässään vielä 3 vuotta. Ap voi valita lyhyen matikan.
Miten kiltti kympin tyttö tai hiljainen nörttipoika saa ADHD-artun ja pärinäpetterin motivoitumaan matikasta ja selitettyä hänelle, ettei hyvien arvosanojen saaminen ole noloa? Kun ei opettajat ja vanhemmatkaan siihen ole pystyneet.
Huonot oppilaat, jotka onnistumatta uurastavat saadakseen hyviä numeroita, ovat vähemmistö ja suurin osa näistä kutosen oppilaista ovat sitä tarkoituksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kiltti kympin tyttö tai hiljainen nörttipoika saa ADHD-artun ja pärinäpetterin motivoitumaan matikasta ja selitettyä hänelle, ettei hyvien arvosanojen saaminen ole noloa? Kun ei opettajat ja vanhemmatkaan siihen ole pystyneet.
Huonot oppilaat, jotka onnistumatta uurastavat saadakseen hyviä numeroita, ovat vähemmistö ja suurin osa näistä kutosen oppilaista ovat sitä tarkoituksella
Kiitos tästä virheellistä stereotypiaa levittävästä luonnehdinnasta.
T: kympin tyttö ja ADHD
Vierailija kirjoitti:
Omat hyvin käyttäytyvät, opinnoissaan menestyneet poikani laitettiin koko yläasteen ajan luokan häiriköiden kanssa tekemään ryhmätöitä. Ihan aina! Kuviteltiin, että näin ne häiriköt rauhoittuvat sekä osallistuvat. Häiriköiden rauhoittaminen sekä opettaminen saati ryhmätöiden puolesta tekeminen ei kuulu luokan muille oppilaille. Se kuuluu opetushenkilökunnalle.
Mistä te revitte jatkuvasti nuo häiriköt? Eivät kaikki oppilaat ole sellaisia. Nyt viitattiin lähinnä niihin hissukoihin, jotka ovat niitä penaalin tylsempiä kyniä. Missä teidän sisälukutaitonne on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kiltti kympin tyttö tai hiljainen nörttipoika saa ADHD-artun ja pärinäpetterin motivoitumaan matikasta ja selitettyä hänelle, ettei hyvien arvosanojen saaminen ole noloa? Kun ei opettajat ja vanhemmatkaan siihen ole pystyneet.
Huonot oppilaat, jotka onnistumatta uurastavat saadakseen hyviä numeroita, ovat vähemmistö ja suurin osa näistä kutosen oppilaista ovat sitä tarkoituksellaKiitos tästä virheellistä stereotypiaa levittävästä luonnehdinnasta.
T: kympin tyttö ja ADHD
Tunnetko montakin muuta AD(H)D nuorta, jotka kiskoi kymppejä, tai edes ysejä jatkuvalla syötöllä eri oppiaineista? Tiedät itsekin, että neurotyypillinen koulujärjestelmä on nepsynuorille keskimäärin haastavampaa, kuin mitä se muille nuorille on.
Jumankauta, ottakaa nyt se yksi "clearly no Einstein" siitä vierestänne kaveriksenne ja laskekaa niitä laskuja tai kuulustelkaa toisiltanne kielten sanoja! Ei maailma siihen kaadu!
Mun lapsesta tuli kolmannella luokalla apuope, kun opettajan aika meni erityisten kanssa vääntäessä. Kun alkoi väsyä siihen, soitin opelle, että ei toimi noin ja asiaan pitää tulla muutos. Muutenkin lapsi inhosi ryhmätöitä, koska jo tuon ikäiset toimivat niin, että yksi tekee ja muut vaan roikkuvat mukana.
Lapsi ei viihtynyt koulussa, koska omien sanojensa mukaan siellä ei oppinut mitään.
On nyt kotikoulussa ja viihtyy ja etenee vauhdilla, koska oppiminen on kivaa.
Koulu lyttää lahjakkaat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta, ottakaa nyt se yksi "clearly no Einstein" siitä vierestänne kaveriksenne ja laskekaa niitä laskuja tai kuulustelkaa toisiltanne kielten sanoja! Ei maailma siihen kaadu!
-
Kilpailu on tunnetusti kovaa halutuimmista opiskelupaikoista ja yksikin piste erottaa opiskelupaikan ja varasijan väliltä. Ei voi olla koululuokan heikompien tukeminen olla perusteena sahata oksaa lahjakkaimpien alta pakottamalla heitä koulunkäyntiavustajaksi.
-
Itsekin sanot: "saavat itse suunnitella lukujärjestyksensä ja opiskeluaikataulunsa" - eikö tämä pidä sisällään sen, että sitä aikaa ei tarvitse tuhlata jonkun velton pölkkypään opiskeluparina??
Se on todellakin lukiolaisen tehtävä: aikatauluttaa, suunnitella ja toteuttaa OMA opiskelunsa niin, että oppii riittävästi joka itsenäisesti tai sittenOPETTAJALTA apua saaden.