Sivut

Kommentit (158)

Vierailija

Ihmisillä on eri asioissa jonkinlainen oma maksimitaso, jonka yli ei hirveästi voi päästä vaikka mitä tekisi. En tarkoita, etteikö vaivannäkö kannattaisi, tietenkin kannattaa, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Urheilun kohdalla tämä tunnutaan ymmärtävän tai hyväksyttään helpoimmin. Kyllä, juoksuvauhtisi paranee kun harjoittelet, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tämä raja on eri ihmisillä eri kohdassa; joku aina pääsee tehtailemaan maailmanennätyksiäkin, suurin osa jää kauas siitä.

Sama koskee matematiikkaa. Jonkun pitää nähdä kovasti vaivaa jo ala-asteella peruslaskuista selvitäkseen eikä ole kovin realistista tällöin pärjätä esimerkiksi lukion pitkässä matematiikassa. Joku pärjää helposti vielä lukiotasolla mutta laajan kurssit Aallossa (onko niitäkään edes enää?) osoittautuvat virheeksi. Ja sitten on niitä jotka saavat näistäkin rivin vitosia (korkein arvosana) lähes väistämättä koska suunnilleen elävät matematiikan kanssa ns. omasta takaa.

Ihmiset eivät ole samasta muotista. Sikälikin tasoryhmät olisivat hyvä idea.

  • ylös 30
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ja miksi te kuvittelette, että kaikki 9-10 oppilaat olisivat jotain luontaisia matikkaneroja? Iso osa pärjää hyvin, koska tekee lujasti töitä eli laskee itse niitä laskuja. Ei siinä monillekaan jää aikaa tutoroida heikoimpia laskijoita.

Tämä ärsyttää niin paljon. Suurin osa lahjakkaiksi kutsutuista nuorista pärjää paremmin ihan vain harjoittamalla perslihaksiaan enemmän. Ei heillä ole mitään geeniloton antamaa nerouden kipinää, jonka avulla oppi uppoaa aina ensiselityksellä ja laskurutiini syntyy nukkuessa. Ihme vähättelyä.

  • ylös 26
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan mitä ap ajaa takaa, mutta käytännössä tämä ei toimi. Ei paremmin pärjäävillä ole mitään velvoitetta tehdä ylitöitä tai pakottaa viettämään aikaansa ihmisten kanssa vain siksi, että nämä tarvitsevat apua. Kympin oppilas voi palaa loppuun.

Se kympin oppilas palaa monesti loppuun jo ihan niiden opintojen takia. Silloin ei olisi pahitteeksi, jos lähellä olisi hyvä kaveri, jonka kanssa jutella asioista. Kaverista on monesti enemmän apua kuin psykologista, joka vilkuilee terapiasessiossa kelloon: seuraava asiakas jo odottaa. 

  • ylös 3
  • alas 21
Vierailija

Eihän tämä toimi aikuisillakaan. Akateemiset väheksyvät duunareita ja pitävät itseään monin verroin parempina. Miten lapsilta vois odottaa moista jos aikuiset käyttäytyy päinvastoin?

  • ylös 3
  • alas 20
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvä idea! Paras tapa oppia sekä ennen kaikkea kerrata omaa osaamistaan on toisten opettaminen, olen huomannut sen myös omassa työssäni. Ja tietenkin jos samalla voi auttaa niitä kenellä on vaikeampaa niin sehän on hienoa. Tämä on erinomaista harjoitusta myös myöhemmin työelämää varten kun pitää osata selittää vaikkapa monimutkaisen tekoälymallin toiminta pomoille ja asiakkaille, jotka eivät ymmärrä näistä yhtään mitään.

Sinä sait siitä opettamisesta palkkaa, et tehnyt sitä ilmaiseksi työpäivän jälkeen tai tehnyt varsinaisia töitäsi ilmaiseksi ylityönä.

  • ylös 28
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä toimi aikuisillakaan. Akateemiset väheksyvät duunareita ja pitävät itseään monin verroin parempina. Miten lapsilta vois odottaa moista jos aikuiset käyttäytyy päinvastoin?

Mitä tehtävää sinä haluaisit opettaa duunarille tai oppia duunarilta?

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta, ottakaa nyt se yksi "clearly no Einstein" siitä vierestänne kaveriksenne ja laskekaa niitä laskuja tai kuulustelkaa toisiltanne kielten sanoja! Ei maailma siihen kaadu!

-

Kilpailu on tunnetusti kovaa halutuimmista opiskelupaikoista ja yksikin piste erottaa opiskelupaikan ja varasijan väliltä. Ei voi olla koululuokan heikompien tukeminen olla perusteena sahata oksaa lahjakkaimpien alta pakottamalla heitä koulunkäyntiavustajaksi.

-

Eli fokus on siinä, että raadetaan yksin, jotta saadaan mahdollisimman hyvät tulokset? Ystävistä viis, niinkö?

-

Olkiukko. Sitä sinun on hyvä pieksää olan takaa.

-

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Kovaa on kahtiajakautumisen vauhti. Hyvät on aikasempaa parempia mutta huonot eivät enää edes osaa kunnolla lukea: 

"Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään."

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Viitosen tai kuutosen oppilas on väärässä paikassa opiskellessaan pitkää matematiikkaa. Se on näin yksinkertaista.

  • ylös 28
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri asioissa jonkinlainen oma maksimitaso, jonka yli ei hirveästi voi päästä vaikka mitä tekisi. En tarkoita, etteikö vaivannäkö kannattaisi, tietenkin kannattaa, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Urheilun kohdalla tämä tunnutaan ymmärtävän tai hyväksyttään helpoimmin. Kyllä, juoksuvauhtisi paranee kun harjoittelet, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tämä raja on eri ihmisillä eri kohdassa; joku aina pääsee tehtailemaan maailmanennätyksiäkin, suurin osa jää kauas siitä.

Sama koskee matematiikkaa. Jonkun pitää nähdä kovasti vaivaa jo ala-asteella peruslaskuista selvitäkseen eikä ole kovin realistista tällöin pärjätä esimerkiksi lukion pitkässä matematiikassa. Joku pärjää helposti vielä lukiotasolla mutta laajan kurssit Aallossa (onko niitäkään edes enää?) osoittautuvat virheeksi. Ja sitten on niitä jotka saavat näistäkin rivin vitosia (korkein arvosana) lähes väistämättä koska suunnilleen elävät matematiikan kanssa ns. omasta takaa.

Ihmiset eivät ole samasta muotista. Sikälikin tasoryhmät olisivat hyvä idea.

Tasoryhmät ovat siksi huono idea, että ne luovat tasoeroja. Alakouluikäisen suoriutuminen koulussa ei kerro kovinkaan paljon hänen lahjakkuudestaan, vaan enemmän siitä, kuinka koti on häntä tukenut. Eli sen ikäisten jakaminen tasoryhmiin merkitsee sitä, että prepataan niitä, jotka saavat kotoaan eniten preppausta.

Kaikissa tasoryhmissä myös isoimpia häviäjiä ovat pojat, jotka mielellään alisuorittavat ja ovat pitkään lapsia. En lähtisi nykytilanteessa ainakaan lisäämään poikien eriarvoisuutta.

  • ylös 2
  • alas 26
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri asioissa jonkinlainen oma maksimitaso, jonka yli ei hirveästi voi päästä vaikka mitä tekisi. En tarkoita, etteikö vaivannäkö kannattaisi, tietenkin kannattaa, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Urheilun kohdalla tämä tunnutaan ymmärtävän tai hyväksyttään helpoimmin. Kyllä, juoksuvauhtisi paranee kun harjoittelet, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tämä raja on eri ihmisillä eri kohdassa; joku aina pääsee tehtailemaan maailmanennätyksiäkin, suurin osa jää kauas siitä.

Sama koskee matematiikkaa. Jonkun pitää nähdä kovasti vaivaa jo ala-asteella peruslaskuista selvitäkseen eikä ole kovin realistista tällöin pärjätä esimerkiksi lukion pitkässä matematiikassa. Joku pärjää helposti vielä lukiotasolla mutta laajan kurssit Aallossa (onko niitäkään edes enää?) osoittautuvat virheeksi. Ja sitten on niitä jotka saavat näistäkin rivin vitosia (korkein arvosana) lähes väistämättä koska suunnilleen elävät matematiikan kanssa ns. omasta takaa.

Ihmiset eivät ole samasta muotista. Sikälikin tasoryhmät olisivat hyvä idea.

Näinpä. Taito- ja taideaineissa nähdään tämä paljon selkeämmin, että toisilla se potentiaali on jo syntyjäänkin erilainen. Nyt ollaan liikaa jumissa siinä olettamassa että kenestä vaan voi tulla mitä vaan, se on vain itsestä kiinni (mukamas). No jos on keskivertoälykkyys niin kuka vaan voi kyllä raivata tiensä vaikkapa yliopistoon, kyllä jotakin alaa pääsee opiskelemaan jos oikeasit haluaa. Sen sijaan jokaisessa luokassa on ihan oikeasti myöskin niitä heikkoälyisiä, jotka lähentelevät tasoltaan lievää kehitysvammaa mutta koska jäävät juuri tietyn rajan yläpuolelle, niin he eivät saa riittävästi tukitoimenpiteitä että voisivat ylipäänsä pärjätä elämässä. Kuitenkaan näiden heikompien pinnalla pitäminen ei ole niiden tehtävä jotka ovat etevämpiä, se tuki pitää löytää jostain muualta kuin toisista oppilaista. Ja varsinkin neurokirjolla olevilla voi olla todella epätasainen kykyprofiili, eli joissain asioissa voi olla ihan huippu ja toisissa suorastaan jäljessä muita. Tiedän tämän itse omakohtaisestikin ja olisi ollut hyödyllistä että olisin saanut enemmän haastetta niissä aineissa missä olin oikeasti todella hyvä. 

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija

Yksi todella, todella iso ja vaikuttava keino olisi se että varhaiskasvatukseen pistettäisiin reilusti enemmän rahaa. Ihan järjetöntä että lapset joutuvat olemaan ylisuurissa ja meluisissa ryhmissä. Päivät on vaan selviytymistä, vaikka suomessa on todella taitavia varhaiskasvattajia ja lastenhoitajia. Varhaiskasvatuksen pitäisi kuitenkin pystyä tasaamaan kotitaustasta johtuvia eroja jo ENNEN kouluikää. Jos varhaiskasvatuksessa voitaisiin luoda paremmin pohjaa koulumaailmaa varten niin moni esimerkiksi kurinpitoon liittyvä ongelma olisi jo etukäteen paremmassa kuosissa. Nyt monet lapset oppivat että huutamalla saa apua ja huomiota, kaikkeen kiusaamiseen yms ei ehditä puuttua koska ei niillä päikyn tädeillä ole silmiä selässä. Ilman resurssipulaa monet tukitoimenpiteitä vaativat tilat osattaisiin diagnosoida jo aiemmin! Varsinkin tyttöjen neurokirjon ongelmia ei tunnisteta tarpeeksi ajoissa. 

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

Sitä voi ihan avata suunsa ja pyytää apua, eikä odottaa jonkun toisen ratkaisevan asian. Tyypillistä suomalaisuutta; odotan hiljaa nurkassa, että muut lukevat ajatukset. Eikä sen pidä olla lapsille/nuorille mikään velvoite

Vierailija

Lukio ei ole peruskoulun kaltainen laitos, jonka läpi koko ikäluokka ajetaan, vaan jatko-opintoihin valmistava kilpailu. Mitä paremmin oppii, sitä paremmin pärjää ensin ylioppilaskirjoituksissa ja sitä varmemmin pääsee näyttämään taitojaan pääsykokeisiin. Kovassa kilpailussa ei jäädä taluttamaan tienvarteen sortuneita. Jollei kunto kestä, ei pidä lähteä kilpailemaan.

  • ylös 24
  • alas 0
Vierailija

Tässä taas hyvä syy, miksi lahjakkaan ei kannata suomalaisessa koulussa tehdä mitään ylimääräistä, mikä osoittaa oppineisuutta tai lahjakkuutta. Yhtä hyvin voi pelata graafisella laskimella tunnit tetristä ja tehdä pakolliset laskut vasemmalla kädellä saaden sen 9puol kokeesta. Peruskoulun ja lukion jälkeen kukaan ei kysele miten se 9,6 keskiarvo on saatu, eikä siitä 10 olisi saanut vaikka olisi mitä ylimääräistä raatanut.

Suomalainen koululaitos käytännössä opetti meistä lahjakkaista lapsista vaan laiskoja multitaskaajia ja alisuoriutujia.

  • ylös 29
  • alas 0
Vierailija

Uhraisit tavalliset lapset muutaman sekundan takia? Kasvatus kuuluu aikuisille, ei muille lapsille.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Miksette te vanhemmat ITSE auta niitä lapsianne koulun suhteen? Ei se hyvän tähden sentään ole toisten oppilaiden tehtävä. Vaan voitte aivan itse kuulustella läksyjä, palkata vaikka tukiopettajan jos ei hommat muuten suju. 

  • ylös 36
  • alas 0
Vierailija

On kyllä väärin että hiljaisia ja kilttejä oppilaita käytetään jonain häiriköiden mölystoppareina. Varsinkin monet ujot tytöt joutuvat tähän hommaan. Eli aina sen pahimman öykkärin viereen "rauhoittamaan" tilannetta. 

  • ylös 35
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Koulu- ja opiskelumaailma on edelleen ärsyttävän yksilökeskeistä suorittamista: peruskoulusta korkeakouluihin asti.

Pitääkö sen hyvin pärjäävän tulla sitten ylioppilaskirjoituksiin ja yliopiston pääsykokeisiinkin auttamaan, että tehdään ne pääsykokeet ryhmätyönä? 

  • ylös 27
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla