Sivut

Kommentit (158)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumankauta, ottakaa nyt se yksi "clearly no Einstein" siitä vierestänne kaveriksenne ja laskekaa niitä laskuja tai kuulustelkaa toisiltanne kielten sanoja! Ei maailma siihen kaadu!

-

Kilpailu on tunnetusti kovaa halutuimmista opiskelupaikoista ja yksikin piste erottaa opiskelupaikan ja varasijan väliltä. Ei voi olla koululuokan heikompien tukeminen olla perusteena sahata oksaa lahjakkaimpien alta pakottamalla heitä koulunkäyntiavustajaksi.

-

Eli fokus on siinä, että raadetaan yksin, jotta saadaan mahdollisimman hyvät tulokset? Ystävistä viis, niinkö?

AP ei puhunut mitään ystävyydestä, vaan siitä että hyvän oppilaan pitäisi auttaa huonoimpia.

Monet auttavat mielellään ystäviään ja ainakin meidän nuorten lukioissa on ihan tyypillistä opiskella yhdessä. Mutta harvoin 10 oppilas 5 oppilaan kanssa. Lika barn läker bäst.

Näinpä. Lukioaikaisella poikaystävälläni oli lyhyt matikka, jossa oli huono. Mulla oli pitkä matikka, jossa olin hyvä. Kyllä mä koko lukioajan ja erityisesti yo-kirjoitusten alla preppasin poikaystävääni yo-kirjoituksiin, mutta ei mulla olisi ollut mahdollisuutta alkaa preppaamaan kaikkia muitakin, joilla matikka ei oikein sujunut. Oli aika iso koulu pääkaupunkiseudulla, mutta ei meistä pitkän matikan opiskelijoista kuin 2 muuta mun lisäkseni kirjoittanut laudaturin. Aika kova työsarka olisi ollut, jos olisi pitänyt prepata vielä muitakin. 

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miten kiltti kympin tyttö tai hiljainen nörttipoika saa ADHD-artun ja pärinäpetterin motivoitumaan matikasta ja selitettyä hänelle, ettei hyvien arvosanojen saaminen ole noloa? Kun ei opettajat ja vanhemmatkaan siihen ole pystyneet.
Huonot oppilaat, jotka onnistumatta uurastavat saadakseen hyviä numeroita, ovat vähemmistö ja suurin osa näistä kutosen oppilaista ovat sitä tarkoituksella

ADHD/ADD diagnoosin omaava henkilö voi olla älykäs. Peruskoulu on niin vähän kuormittava ja helppo, että diagnoosi voi viivästyä lukioon tai yliopistoon saakka. Osa saa sen vasta aikuisena.

  • ylös 22
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Menkää te itsekeskeiset nerot vaan omia latujanne ja valmistautukaa siihen että saatte maksella syrjäytyneiden ihmisten elinkustannuksia hamaan loppuun asti.

Tarkkisluokkalaiset pois normaali-älyisten luokilta!

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kiltti kympin tyttö tai hiljainen nörttipoika saa ADHD-artun ja pärinäpetterin motivoitumaan matikasta ja selitettyä hänelle, ettei hyvien arvosanojen saaminen ole noloa? Kun ei opettajat ja vanhemmatkaan siihen ole pystyneet.
Huonot oppilaat, jotka onnistumatta uurastavat saadakseen hyviä numeroita, ovat vähemmistö ja suurin osa näistä kutosen oppilaista ovat sitä tarkoituksella

ADHD/ADD diagnoosin omaava henkilö voi olla älykäs. Peruskoulu on niin vähän kuormittava ja helppo, että diagnoosi voi viivästyä lukioon tai yliopistoon saakka. Osa saa sen vasta aikuisena.

Näinpä. Itse sain diagnoosin vasta keskeytyneiden yliopisto-opintojen jälkeen. Kovasti ne ihmettelivät miten olin sinnekin asti selvinnyt niin pahoilla oireilla ilman mitään apua. Mutta myöhemmin selvisi että olen keskivertoa älykkäämpi. Olen siis jotenkin osannut kompensoida muita puutteita mitä on esimerkiksi työmuistin ja keskittymiskyvyn alueella. Mielummin kyllä ottaisin ihan normaalin pään. 

  • ylös 22
  • alas 2
Vierailija

Yhtä lailla ne tunnolliset neurokirjoon kuuluvat häiriintyvät niistä käytöshäiriöisistä. Käytöshäiriöisen paikka ei ole normaalissa luokassa. Opettajan pitää pystyä keskittymään opettamiseen ja jokaisen oppilaan tehtävänä on opiskella. 

  • ylös 32
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on eri asioissa jonkinlainen oma maksimitaso, jonka yli ei hirveästi voi päästä vaikka mitä tekisi. En tarkoita, etteikö vaivannäkö kannattaisi, tietenkin kannattaa, mutta kaikkeen sekään ei riitä.

Urheilun kohdalla tämä tunnutaan ymmärtävän tai hyväksyttään helpoimmin. Kyllä, juoksuvauhtisi paranee kun harjoittelet, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Tämä raja on eri ihmisillä eri kohdassa; joku aina pääsee tehtailemaan maailmanennätyksiäkin, suurin osa jää kauas siitä.

Sama koskee matematiikkaa. Jonkun pitää nähdä kovasti vaivaa jo ala-asteella peruslaskuista selvitäkseen eikä ole kovin realistista tällöin pärjätä esimerkiksi lukion pitkässä matematiikassa. Joku pärjää helposti vielä lukiotasolla mutta laajan kurssit Aallossa (onko niitäkään edes enää?) osoittautuvat virheeksi. Ja sitten on niitä jotka saavat näistäkin rivin vitosia (korkein arvosana) lähes väistämättä koska suunnilleen elävät matematiikan kanssa ns. omasta takaa.

Ihmiset eivät ole samasta muotista. Sikälikin tasoryhmät olisivat hyvä idea.

Tasokurssit voisivat olla hyvä idea, mutta muistakin syistä.

Eli tietenkään kaikkien ei kannata valita pitkää matematiikkaa, eikä laajat kurssit kaikilta onnistuisi.

Kun itse opiskelin TKK:lla, laajat kurssit vielä olivat. Pidin itsestään selvänä että minulla ei olisi niille mitään asiaan, eikä siinä mitään.

Nyt pari vuosikymmentä vuotta myöhemmin miettii eri näkökulmasta. Oma suhtautumiseni matematiikkaan (ehkä muuhunkin) oli juuri tuo. Asian tajuaa heti tai sitten ei - kovan työn tekeminen ei kuulunut ikinä vaihtoehtoihin. Ongelma oli se, että yleensä asiat olivat minulle helppoja. Jos eivät olleet, miksi vaivautua? Ilmankin pärjäsi.

Näen nyt lapsessani samaa. Ei hänelle hirveästi tarvitse esim. matematiikkaa opettaa, tajuaa heti. Mutta nyt se alkaa johtaa siihen, että jos joku asia onkin haastava, kieltäytyy sitä. Ei tykkää siitä, että joku ei mene kuin vettä vain. Koulussa kaikki menee niin.

Voi silti olla, että perimmäinen ongelmani oli motivaatio ja kiinnostus, eivätkä tasokurssit olisi auttaneet.

Ja muuten aiheeseen: osaaminen ja opettaminen ovat eri asioita. En minä tietäisi miten opettaa vaikka murtolaskuja ihmiselle, joka ei heti jostain yhdestä selkeästä esimerkistä tajua. Yhdessä tekeminen samantasoisen kanssa taas voisi olla hyödyllistä.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En todellakaan käytä aikaani white-trash -porukan kannattelemiseen.

Juuri noin. Mun kokemuksen mukaan nuo tolloimmat oli pahimpia koulukiusaajia. Ettäkö olisin auttanut "toveria" matikassa, kun se teki mun elämästä helvettiä.... ehkä ei.

  • ylös 21
  • alas 1
Vierailija

Ajatuksena ehkä ihan mukavalta kuullostava, mutta eiköhän kuitenkin ole sen opettajan tehtävä opettaa. Siitähän sille palkka maksetaan.
Ja jos nyt esim.matikasta puhutaan, niin eiköhän nuo matemaattisesti lahjakkaat halua päästä eteenpäin ja tehdä niitä vaikeampia tehtäviä, eikä jäädä junnaamaan kaverin kanssa jotain peruslaskuja.
Itse olin niin surkea matikassa (lyhyellä), että siihen olisì mennyt kaverin koko aika, että olisi saanut jotain taottua päähäni. Ja asenteeni oli vielä sellainen, etten edes halunnut oppia jotain x / y laskuja, tai muutakaan.

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ajatuksena ehkä ihan mukavalta kuullostava, mutta eiköhän kuitenkin ole sen opettajan tehtävä opettaa. Siitähän sille palkka maksetaan.
Ja jos nyt esim.matikasta puhutaan, niin eiköhän nuo matemaattisesti lahjakkaat halua päästä eteenpäin ja tehdä niitä vaikeampia tehtäviä, eikä jäädä junnaamaan kaverin kanssa jotain peruslaskuja.
Itse olin niin surkea matikassa (lyhyellä), että siihen olisì mennyt kaverin koko aika, että olisi saanut jotain taottua päähäni. Ja asenteeni oli vielä sellainen, etten edes halunnut oppia jotain x / y laskuja, tai muutakaan.

Ai että ihan "kuuLLostava"?

Vierailija

Haluutko ap tulla kertomaan vähän tarkemmin tästä, että miten se on sun mielestä muka niiden hyvien oppilaiden velvollisuus vetää heikompia perässä? Kilpailu opiskelupaikoista on erittäin kovaa ja raadollista, jokaisella on kova työ ihan vaan omankin oppimisen kanssa. 

  • ylös 20
  • alas 1
Vierailija

Ensiksi yläasteella autoin kaikki matikan tunnit kolmea kaveria ja sittemmin lukiossa kahta kaveria. Pääsivät juuri ja juuri läpi kurssit, itse olin se joka eniten hyötyi tuosta, kun jouduin selittämään miksi asiat tehdään niin kuin tehdään. Siinä joutui paljon enemmän miettimään asioita kuin olisin vain itse laskenut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osin tähän on jo siirryttykin. Peruskoulussa numeron 10 saamiseksi oppilaan pitää pystyä antamaan itsestään jotakin myös yhteisölle, eli matematiikan kohdalla auttamaan muita.

Eikä pidä.

Pätee ainakin täällä.

Esim oma poika, joka on urheilullisesti monipuolisesti lahjakas sai vain ysin todistukseen, ja opettajan perustelu seiskaluokalla oli se että "et opettanut 'Ottoa' luistelemaan"!!!!!
(Mihinköhän sitä opettajaa tarvitaan?)

Btw, Otto oli sattumoisin poika, joka kaikella tarmollaan keskittyi kiusaamaan meidän poikaa ja toista 'hikaria'.

Oma poika totesi, olkoon niin, hän ei yhden liikunnan numeron takia tee muuta kuin urheilusuorituksia. Ja syinä pysyi hänen numero koko yläkoulun, lukiossa se sitten oli kaikilla kursseilla 10.

Liikunnan numeroon yläkoulussa on ihan selkeät perusteet. Kympin oppilas osaa auttaa muita ja järjestää muillekin onnistumisen paikkoja. Lapsesi oli ysin oppilas, ja hyvä numerohan sekin on.

Niin. Varmasti on kriteerit. Mutta ei ne yksittäisen opettajan kriteerit kyllä siitä muutu juurikaan, ett joku ops päivitetään.

Olan pojan joukkuekaverin kohdalla esim liikunnanopettaja oli sanonut, että kaikki jotka 'harrastaa kilpaa' jotain urheilua on kyllä sen kymppinsä ansainnut, ei sillä niin väliä, miten tuo tämän syksyn opsin mukainen 'tanssi' sujuu.

Ja siis poikani, joka 'tyytyi' siihen ysiin, on kyllä kannustava ja ohjasi tuolloin nuorempiaankin vapaaehtoisena, mutta johonkin on raja vedettävä. Onko oikein kuvitella että 13v poika joutuu opettamaan kiusaajaansa luistelemaan, eikä se oikeasti olisi (jo alakoulun) opettajan tehtävä jos kotona ei välitetä harrastuttaa??

Toki, liikunnan numerolla ei juuri ole merkitystä, ainoastaan sillä, että lapsi sai kyllä merkittävän 'epäreiluuden' kokemuksen. Hän koki että opettaja kiusaa häntä kun yrittää pakottaa joksikin luisteluapuopeksi 'Otolle'.

Aivan älytöntä. Jos joku ”harrastaa kilpaa” jotain shakkia tai keilailua ja laiskottelee liikuntatunnit, ei hän todellakaan saa kymppiä. Ei koulussa arvioida lapsen harrastuksia, vaan suoritusta siellä koulussa. Lue sitä opsia äläkä usko kavereiden ja kaverinkavereiden juttuja.

Älytöntä tuo onkin, mutta fakta se silti on, että opettajat arvioivat lapsia ihan täysin omien kriteereidensä mukaan.
Puhumattakaan siitä, miten eri tasoisia koesuorituksia he vaativat.
Oman lapsen luokalla opettaja sanoi suoraan, että he pystyvät menemään pidemmälle kuin standardiluokka (koska siellä oli keskimäärin motivoituneita) ja se tarkoittaa myös sitä, että kokeissa vaaditaan jo lukion tasoisia esseevastauksia jne. "Muuten suhteettoman moni tässä luokassa saisi kymppejä".

Tämän seurauksena esim pari tyttöä, jotka saivat "vain kaseja" vaihtoivat kasin jälkeen koulua, jotta pääsisivät 'kunnon lukioon', ja molemmilla olikin ysillä päättötodistuksen ka yli ysin, ja sen kanssa pääsivät 'parempaan lukioon' minne ei sillä 8.2keskiarvolla olisi päässyt.

Tuo tietenkin kuulostaa epäreilulta, mutta sinällään hienoa, että opettaja pystyi ottamaan luokan yleisen tason huomioon ja 'vaatimaan enemmän' - keskimäärin pärjäsivät sitten lukiossa erittäin hyvin.

Tämä loppuu nyt, koska päättöarvioinnin kriteerit ovat kaikille ja kaikkialla samat.

Vierailija

Minulla on poikkeuksellisen älykäs velipuoli. Itse olin sellainen noin keskitason oppilas, lukion matematiikassa hetkittäin tavattoman huono.

Velipuoli kyllä koitti useampaan otteeseen auttaa minua, juuri noin, että "lasketaampa yhdessä". Se ei vaan tuottanut tulosta ja syynkin hoksasin. Meidän aivot toimivat ihan eri moodeilla. Samoin oppimiskykymme oli erilainen. Ei hän voinut saada minulle loksahtamaan asioita tavalla, jolla ne olivat hänelle loksahtaneet. Hänelle oli näissä asioissa annettu nappokaupalla ja minulle teelusikalla, niin se vaan ikävä kyllä oli - ja siinä oli itselläni sulattelemista.

No, minulla on omat osaamiseni. Tekninen ja ns. akateeminen älyni on heikkoa, mutta sosiaalisesta- ja tunneälystäni olen saanut työelämässä paljon sekä hyötyä että hehkutusta ja onnekseni olen löytänyt alan, jossa voin näitä omia vahvuuksiani hyödyntää. Ammentaapa välillä velipuolenikin minun osaamisestani oman elämänsä haastekohdissa.

Uskon niin, että jokaisella ihmisellä on paikkansa ja jokaisen omille piirteille on tarvetta. Maailma ei pyöri pelkästään professoreiden voimalla. Kunnioitettakoon siis toinen toisiamme, vaikka aivomme eivät olisikaan samoilla säädöillä tehty.

Vierailija

Ap puhuu yhteistyöstä, mutta kuvailee silti täysin yksisuuntaista toimintaa. Osaavampi oppilas siis opettaa heikompaa ja hankkii samalla itselleen palkaksi hyvän mielen.

Tämä yksipuolinen kuvio toimii tietenkin vain siinä tapauksessa, että parempi oppilas saa tuosta hyvän mielen. Millä perusteella ap olettaa, että vapaaehtoistyö olisi jokin yleinen mielihyvän lähde? 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla