Tahdotko tietää mitä päiväkodin henkilökunta todella tekee päiväuniaikaan?

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1175

Älä spämmää homofobista paskaa aloitukseeni joka ei millään tavalla liity aiheeseen! Kiitos! ap

Sairaaloissa tosin voit vaihtaa "palaverin" tilalle että paskanjauhantaa, hirnumista ynnä pullakahvittelua.

Ei millään pahalla, mutta näin se asiakkaan näkökulmasta menee. On niin kauhea kiire että, mutta tunti sillointällöin kyllä keretään tirskumaan ihan potilaiden silmien edessä. Siitä lasisesta tiskistä kun näkyy myös sinne taukotilaan mikäli ovi ei ole kiinni.

Että näin. Toki on myäs asiansa hoitavia työntekijöitä, mutta loput; olkaatte hyvät ja imaskaa paskaa.

Lauseesi spämmäyksestä halveksii demokratiaa, kai tajuat sen? Asuisitko mieluummin Venäjällä?

Olen kasvanut kunnon työtä tekeväksi ihmiseksi ilman päiväkoteja. Ihan omassa kodissa vanhemmat ottivat vastuun kasvattaa kolme lasta. Vanhemmilla oli työ kotona. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:27"]

Lauseesi spämmäyksestä halveksii demokratiaa, kai tajuat sen? Asuisitko mieluummin Venäjällä?

[/quote]Tämä on keskustelu päivähoidosta. Julista homovihaasi muualla.

Leikkitaulusta on täällä tehty nyt mörkö. Sellaisena sitä pitävät näemmä he, jotka eivät tiedä mikä se on eivätkä ymmärrä sen funktiota. Näinhän se hedelmällinen keskustelu syntyykin: ensin keksitään omasta päästä piruja ja maalataan ne sitten seinälle.

Auttaisikohan asian ymmärtämisessä vaikka vertaus kauppalistaan? Kukaan ei kiellä heräteostoksia tekemästä, mutta lista varmistaa sen, että ne tarpeelliset ostokset muistaa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:03"]

Mitenhän ennen 60,70,80, luvun lapset oppi leikkimään ilman leikkitauluja. Tai leikkaamaan saksilla ilman vartavasten haettuja askartelutarvikkeita, joilla voidaan hahmottaa käden asento suhteessa saksiin ja materiaan?

Muistelen itse omaa lapsuuttani, että mentiin pihalle ja keksittiin leikki ja leikittiin koko päivä. Kavereiden kans leikattiin apulehdestä paperinukkeja. Äiti laittoi keittiön pöydälle meille sanomalehtiä ja paperia ja me leikattiin niistä ja liimailtiin kaikenlaista.

[/quote]Eli oletko sitä mieltä, että varhaiskasvatus on huuhaata, pedagogiikalla ja kasvatusteorioilla ei mitään tee ja kasvaa ne lapset kasvattamattakin?

[/quote]

Aika hyvin ne on kasvaneet ennenkin. Tuttuni, päiväkodin johtaja sanoi kasvattaneensa myös lapset maalaisjärjellä, eikä millään kasvatusteorioilla. Sanoo sen olevan työtään, mitä tekee, niin kuin se pitää tehdä, mutta omat lapsensa kasvatti ihan äitinä ilman pedagogioita.

Minulle on turha yrittää selittää, sillä olen useamman kuin yhden kerran sattunut paikalle ja nähnyt omin silmin, mitä siellä todella tehdään. Älä edes yritä väittää, että vanhempien kanssa pidetään palavereja päiväuniaikaan! Katsos kun lapset ovat yleensä hoidossa siitä syystä, että vanhemmat ovat siihen aikaa töissä.

Vanhainkodeissa olen tavannut koko henkilökunnan lukitun oven takaa kahvilta. Ei kai kukaan ammattitaitoinen hoitaja kehtaa väittää, että potilasasioiden raportoinnissa menee noin 10 min/ potilas, kun on kyse dementiaosastosta jossa sekä henkilökunta että asukkaat jokseenkin samoja, kun muissa laitoksissa raportointi hoituu 1 min/potilas.

Onneksi lapset ovat fiksuja ja niistä kasvaa silti normaaleja huolimatta tuosta kasvatushömpästäkin. Lapset selviävät sodista ja muista, niin eiköhän ne selviä myös päiväkodeistakin.

214 jatkaa vielä: olivat kaikki nukkumassa siellä päiväkodissa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:29"]

Olen kasvanut kunnon työtä tekeväksi ihmiseksi ilman päiväkoteja. Ihan omassa kodissa vanhemmat ottivat vastuun kasvattaa kolme lasta. Vanhemmilla oli työ kotona. 

[/quote]Työttömiä vai maalaisia?

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:03"]

Mitenhän ennen 60,70,80, luvun lapset oppi leikkimään ilman leikkitauluja. Tai leikkaamaan saksilla ilman vartavasten haettuja askartelutarvikkeita, joilla voidaan hahmottaa käden asento suhteessa saksiin ja materiaan?

Muistelen itse omaa lapsuuttani, että mentiin pihalle ja keksittiin leikki ja leikittiin koko päivä. Kavereiden kans leikattiin apulehdestä paperinukkeja. Äiti laittoi keittiön pöydälle meille sanomalehtiä ja paperia ja me leikattiin niistä ja liimailtiin kaikenlaista.

[/quote]Eli oletko sitä mieltä, että varhaiskasvatus on huuhaata, pedagogiikalla ja kasvatusteorioilla ei mitään tee ja kasvaa ne lapset kasvattamattakin?

[/quote]

Aika hyvin ne on kasvaneet ennenkin. Tuttuni, päiväkodin johtaja sanoi kasvattaneensa myös lapset maalaisjärjellä, eikä millään kasvatusteorioilla. Sanoo sen olevan työtään, mitä tekee, niin kuin se pitää tehdä, mutta omat lapsensa kasvatti ihan äitinä ilman pedagogioita.

[/quote]Vai niin. Minä taas näen, että menneinä vuosikymmenin on "kasvatettu" tunteitaan peitteleviä, auktoriteettikammoisia ihmisiä, jotka eivät yllä todelliseen potentiaalinsa, jotka eivät ole saaneet apua oppimisvaikeuksiinsa ja jotka on aivopestu perusteellisesti sukupuolistereotypioihin.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:42"]

Minulle on turha yrittää selittää, sillä olen useamman kuin yhden kerran sattunut paikalle ja nähnyt omin silmin, mitä siellä todella tehdään. Älä edes yritä väittää, että vanhempien kanssa pidetään palavereja päiväuniaikaan! Katsos kun lapset ovat yleensä hoidossa siitä syystä, että vanhemmat ovat siihen aikaa töissä.

Vanhainkodeissa olen tavannut koko henkilökunnan lukitun oven takaa kahvilta. Ei kai kukaan ammattitaitoinen hoitaja kehtaa väittää, että potilasasioiden raportoinnissa menee noin 10 min/ potilas, kun on kyse dementiaosastosta jossa sekä henkilökunta että asukkaat jokseenkin samoja, kun muissa laitoksissa raportointi hoituu 1 min/potilas.

[/quote]Tervetuloa vain seuraamaan. Jokainen sanomani sana on totta. Olemme kunnallinen päiväkoti ja olet todellakin tervetullut seuraamaan työtäni. Valitettavasti en voi kertoa yksikön nimeä anonyymiussyistä... mutta uskallan lyödä pääni pantiksi, että jos otat yhteyttä lähipäiväkotiisi johtajaan ja pyydät päästä päiväksi seuraamaan työskentelyä, niin huomaat asenteesi vääriksi. Nuo keskustelut ovat usein nukkariaikaan ihan oikeasti. Tai ulkoiluaikaan. Vanhemmat ottavat töistä sen takia pari tuntia vapaata.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 14:03"]

Mitenhän ennen 60,70,80, luvun lapset oppi leikkimään ilman leikkitauluja. Tai leikkaamaan saksilla ilman vartavasten haettuja askartelutarvikkeita, joilla voidaan hahmottaa käden asento suhteessa saksiin ja materiaan?

Muistelen itse omaa lapsuuttani, että mentiin pihalle ja keksittiin leikki ja leikittiin koko päivä. Kavereiden kans leikattiin apulehdestä paperinukkeja. Äiti laittoi keittiön pöydälle meille sanomalehtiä ja paperia ja me leikattiin niistä ja liimailtiin kaikenlaista.

[/quote]Eli oletko sitä mieltä, että varhaiskasvatus on huuhaata, pedagogiikalla ja kasvatusteorioilla ei mitään tee ja kasvaa ne lapset kasvattamattakin?

[/quote]

Aika hyvin ne on kasvaneet ennenkin. Tuttuni, päiväkodin johtaja sanoi kasvattaneensa myös lapset maalaisjärjellä, eikä millään kasvatusteorioilla. Sanoo sen olevan työtään, mitä tekee, niin kuin se pitää tehdä, mutta omat lapsensa kasvatti ihan äitinä ilman pedagogioita.

[/quote]Vai niin. Minä taas näen, että menneinä vuosikymmenin on "kasvatettu" tunteitaan peitteleviä, auktoriteettikammoisia ihmisiä, jotka eivät yllä todelliseen potentiaalinsa, jotka eivät ole saaneet apua oppimisvaikeuksiinsa ja jotka on aivopestu perusteellisesti sukupuolistereotypioihin.

[/quote]

Minä taas uskoisin, että kotihoidossa noihin kaikkiin asioihin on helpompi vaikuttaa kuin päivähoidossa. Omille kotihoidetuille pojilleni kelpaavat leikkikavereiksi ihan yhtä hyvin tytöt kuin pojatkin, mutta veikkaanpa että päiväkodissa syksyllä heidät kyllä laumautetaan leikkimään poikaporukalla stereotyyppisiä poikaleikkejä. Näin on ainakin kaikille tuntemilleni lapsille käynyt. Samoin materialismi tuntuu nousevan huippuunsa siellä päiväkotiyhteisössä.

Tämän päivän lasten kasvua ja kasvatusta on todella problemaattista verrata 40-, 50-, 60- tai 70-lukuun, kuten joku teki edellä. Lapsiaines on muuttunut noista vuosikymmenistä hirmuisen paljon. 40-70-luvuilla perheisiin on syntynyt vielä paljon enemmän lapsia kuin nyt. Päivähoito on ollut paljon harvinaisempaa kuin nyt. Lapset ovat kauttaaltaan kasvaneet suurissa katraissa kotona ja naapurin lasten kanssa, leikkineet pihalla, olleet fyysisesti hyvässä kunnossa. Kotona on kuritettu jopa fyysisesti, mitä en tietenkään puolla enkä hyväksy. Lapset ovat olleet yhteiskunnallisesti täysin eri asemassa kuin nyt. Lapset ovat ehkä kuunnelleet radiosta yhden lastenohjelman viikossa, mutta perheissä ei ole ollut televisioita ainakaan lasten katsottaviksi moneksi tunniksi päivässä. Turha kai edes mainita kännyköitä, dvd:itä, pleikkareita... Tämä kaikki on muuttunut ja tehnyt lapsista ja lapsuudesta ihan toisenlaisia tämän päivän Suomessa. Nyt lapsia syntyy 1-2 / perhe, lapset eivät leiki ulkona, pienetkin lapset kasvavat valitettavan paljon nenä kiinni tabletissa. Lapset liikkuvat vähän, syövät sokerisia välipaloja paljon... Yhteiskunnallinen muutos muokkaa myös lapsiainesta. Voihan se 60-luvun lapsista tuntua hämmentävältä, missä kaikessa tämän päivän lapset tarvitsevat ohjausta ja tukea.

Olen ammatiltani lastentarhanopettaja. Olen asunut koko ikäni ja työskentelenkin yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Vanhempien kollegoiden kanssa olen keskustellut lapsiaineksen muuttumisesta päiväkodissa. Itse olin päivähoidossa vuosina 1987-1993. Silloin resurssit päiväkodeissa olivat toisenlaiset. Omassa päiväkodissani oli 2 ryhmää, yhteensä 29-31 lasta, riippuen vuodesta. Kasvatusvastuullisia työntekijöitä oli 7. Lisäksi toisessa ryhmässä yhdellä lapsella oli henkilökohtainen avustaja. Liekö poika ollut paperillakin kahden paikalla, en tietenkään silloin ymmärtänyt asiaa pohtia. Päiväkodilla oli myös oma siivooja, joka auttoi myös esim. vaatehuollossa, kukkien kastelussa, pöytien kattamisessa jne., ja oma keittäjä ja keittiö. Yksi 60-vuotias kollegani sanoo, että 1990-luvun alussa 4-5-vuotiaat lapset vielä jaksoivat leikkiä pitkäänkin, jopa tunnin tai kaksi, samaa leikkiä. Keskittyminen oli pitkäjänteistä ja leikit luovia.

Samanlaisia kekseliäitä ja pitkäjänteisiä lapsia on toki edelleen, mutta he ovat ehdottomasti pieni vähemmistö. Nyt lapset ovat lyhytjännitteisiä ja levottomia. Keskittyminen kestää 4-5-vuotiaalla max. 30 min yhdessä leikissä. Ja se on jo aika hyvin! Heikoimmillaan keskittyminen yhteen leikkiin tai tekemiseen on vain 1-2 minuuttia. Päiväkoditkin ovat muuttuneet yhteiskunnallisten muutosten mukana kuten lapsetkin. Nyt suositaan isoja yksiköitä, joissa esim. 3-5 ryhmää. Talossa, jossa olen töissä, on 4 ryhmää, 85 lasta, 12 työntekijää, 1 ryhmäkohtainen avustaja ja keittiö, jossa lämmitetään keskuskeittiöltä tuleva ruoka. Talossa on siivooja, joka luuttuaa lattiat ja tyhjentää roskikset. Jos siivooja sairastuu, lattioita ei luuttua kukaan ja roskikset jäävät kasvattajien vastuulle. Toisessakin ryhmässä tarvittaisiin ryhmäkohtaista avustajaa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Eikä enää todellakaan ole apulaisia, jotka huolehtisivat kuravaatteista, pyykeistä, lakanoiden vaihtamisesta, pöytien kattamisesta ja pyyhkimisestä jne. Tämä kaikki on kasvattajien vastuulla. Kuravaatekaudella kuravaaterumbaan kuluu 1-2 työtuntia / ryhmä / päivä.

Siis 50-, 60- ja 70-lukuihin palatakseni. Kyllä on lapsuus noista vuosikymmenistä muuttunut. Lapsiaines on muuttunut. Päivähoidon tarve ja funktio on muuttunut. Päiväkodit ovat muuttuneet. Lainsäädäntö on muuttunut. Resurssit ovat pienentyneet. Ei ole millään tavalla relevanttia verrata ja sanoa, että "kyllä me silloin 60-luvulla pystyimme ja osasimme". Tuskin pystyisitte enää ihan samalla reseptillä. Vaatimukset ovat muuttuneet täysin.

Yksi mitä en huomannut vielä mainittavan on se, että niinä palaveriaikoina (2-3 kertaa viikossa) ne kahvit juodaan siinä samalla. Erillistä taukoa ei siis ole ollenkaan. Monissa isommissa päiväkodeissa saattaa myös olla vain 2 tietokonetta 6-7:n ryhmän kesken ja kaikki koneella hoidettavat asiat hoidetaan yleensä silloin nukkariaikaan; ja usein silloinkin sen kahvikupin kera.

Vessatauot ovat myös nykyään pienryhmätoiminnan yleistyttyä hankalampi järjestää. Vessaan pääsee pikapikaa sellaisella hetkellä, kun kaksi hoitajaa sattuu olemaan samaan aikaan ryhmässä.