Lue keskustelun säännöt.
2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?
Nyt kun katsot taaksepäin, mitkä on isoimpia/tärkeimpiä asioita mitkä on koronan takia jääneet toteuttamatta omassa elämässäsi? Mitä tänä aikana olisi suunnitelmiesi mukaan pitänyt tapahtua jos koko pandemiaa ei olisi tullutkaan?
Kommentit (563)
Yhden lapsen 9-luokan päättäjäistilaisuus jäi taannoin välistä ja joku kaverivierailu toisesta osapuolesta johtuen on jäänyt tekemättä. Muuta ei nyt tule mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut hyvin valaisevaa aikaa ja on paljastanut kavereista ne kaikkein tyhmimmän mitkä on alkaneet houraamaan tokentube juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en ole päässyt tapaamaan perhettäni Suomeen kun se olisi ollut toivottavaa (pari merkkipäivää/perhejuhlaa ovat jääneet välistä, tästä tuli hyvin ulkopuolinen ja surullinen olo ☹️)
- en saanut ottaa miestäni mukaan vauvamme ultraäänitutkimukseen katsomaan ensimmäisiä sydämenlyöntejä tai selvittämään vauvan sukupuolta
- en saanut viettää aikaa mieheni ja vauvani kanssa yhdessä sairaalassa synnytyksen jälkeen; mies ei saanut tulla katsomaan meitä edes negatiivisen koronatestiin turvin
Tässä nyt muutama isompi juttu.. tarvitseeko erikseen edes mainita miten minua inhottaa ihmiset, jotka ylistävät koronarajoituksia ja -kieltoja olivat ne sitten miten kohtuuttomia ja epäinhimillistä tahansa.. Monet elämän merkittävät hetket ovat näiden vuoksi jääneet kokematta. Niin surullista.
Mä olen huomannut, että rajoituksia kannattavat fanaattisesti itsekin rajoittuneet, tylsät, lähes syrjäytyneet ihmiset. Ihmiset joiden mielestä käynti kylällä kerran viikkoon on elämys, eivät koskaan pidä hauskaa tai nauti elämästä eivätkä halua, että muutkaan nauttii. Joku jopa kommentoi johonkin ketjuun, että joitain rajoituksia voisi pitää pysyvästi vaikka korona joskus loppuisikin. Siis wtf?? Näiden ihmisten paikka on P-Korea.
Mikä sinä olet määrittelemään mikä kenenkin mielestä on hauskan pitämistä ja elämästä nauttimista? Taidat olla aika nuori tai muuten vain omaat aika suppean näkemyksen ympäröivään maailmaasi.
Olen 49v. Toisaalta voi sanoa, että aika nuori😊 Ainakin liian nuori istumaan vain kotona. Ja kyllä, nautin myös luonnossa kulkemisesta ja koti-illoista, mutta eivät ne nyt riitä elämän sisällöksi suurimmalle osasta ihmisiä. Ja sekin askarruttaa, kun nyt on paljon pikkulapsia, jotka eivät ole eläessään nähneet vieraita ihmisiä ilman maskia.
Kaukomatkat (Euroopassa olen käynyt kahdeksan kertaa lomamatkalla koronan aikana), työpaikan vaihto (omassa työssäni saan olla etänä, muualla ei olisi välttämättä sitä mahdollisuutta) ja mahdollisesti ulkomaille töihin muutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään ihmeitä jäänyt tekemättä meidän perheeltä. Muutama lentomatka eurooppaan olisi tehty, ne jäi. Autolla ollaan reissattu suomessa ja euroopassa. Mökillä j kotona vietetty aikaa ja tehty etätöitä. Aika normi elämää. Ollaan kaikki vähän introverttejä ja viihdytään perheenä yhdessä. Ravintomoissakin ollaan käyty syömässä.
Treenit on jääneet, sitä vähän kaipaan.
En oikeastaan ihan ymmärrä miksi tätä sosiaalisesti pidetään niin kauheana, oikeastaan yöelämähän tässä on vaan jäänyt ihmisiltä pois. Onko se niin paha.
Kyllä on yksipuolinen käsitys elämästä. Ei todella kaikille ole yöelämä 'vaan' sitä sosiaalista elämää. Esim. ei minulle, eikä lähipiirilleni. Itse ja lähimmät tuttavani kuulumme riskiryhmään ja tärkeimmät harrastus-ym. tapaamiset olleet lähes katkolla pian kaksi vuotta. Yksinasuvana ja vakavavasti sairaana ei todella mikään kevyt tilanne.
Ymmärsinkö oikein, että et ole voinut tavata riskiryhmiin kuuluvia lähimpiä tuttaviasi? Ymmärrän sen, jos olette aiemmin tavanneet harrastuksissa ja ne harrastuspaikat on olleet suljettuina, mutta kyllähän muuten on voinut ystäviään tavata. Tai no ei silloin, kun Uudenmaan raja oli suljettuna, jos ystävät asuivat eri puolella rajaa. Mutta se sulku kesti kuitenkin vain 19 päivää eli ei edes kolmea viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkoja jäi tekemättä.
Oltiin vuosia jo suunniteltu remonttia.
Minä töissä lentoyhtiöllä, mies hotellissa. Lomautukset ja rahapula jätti ison loven lompakkoon. Pelkästään lattia maksaa näillä hinnoilla 2000 euroa enemmän.
Remonttimiehet oli sovittu. Sai parempipalkkaisia keikkoa.
Lattia laitetaan kuntoon.
Aika vähän on jäänyt tekemättä. Vaimolla vanha äiti ja samoin itsellä, heitä on nähty vähemmän, mutta sitäkin enemmän sitten puhelimessa.
Muuten ollut meille enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse jo yli 10v etätöitä tehneenä siinäkään ei muuttunut mikään. Vaimo jäi etätöihin ja siinä kävi niin, että 24/7 yhdessäolo vahvisti suhdettamme, tajuttiin miten hyvin tullaan toimeen keskenämmä, toki tämä tiedettiin jo aiemminkin. Tästä vaan saatiin konkreettinen vahvistus asialle, kun oli pakko olla samassa tilassa koko ajan.
Laitettiin oma, monipuolinen kotisalikin, joten eipä haittaa salisulutkaan tavoitteellista treenaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään ei ole jäänyt tekemättä. Korona ei ole tarttunut, eläkerahat ovat samat enkä ole maksua vastaan mitään harrastanut tai matkustanut mihinkään tai käynyt baareissa. Maskeihin, välimatkoihin ja käsien pesemiseen olen tottunut.
Karibian reissu oli varattu keväällä 2020. Jäi tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- lapseni ylioppilasjuhlat
- lapseni SM kisat ja EM kisat
- lapseni ryhmäytyminen uuteen opiskelijayhteisöön ja mahdollinen seurustelusuhde
- lapseni onni ja ilo uudesta elämästään
Kuten huomaa, niin minuun on eniten vaikuttanut Koronan vaikutus lapseeni. Olen menettänyt sitä kautta myös itse elämässäni osan ilon aiheita, joita vanhempana olisin kokenut ja oletettavasti kokenut ilman koronaa.
Elton Johnin Suomen keikka taitaa jäädä haaveeksi, siirretty vain hamaan tulevaisuuteen. Harmittaa aivan vietävästi, en ole ikinä ollut missään kunnon keikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- lapseni ylioppilasjuhlat
- lapseni SM kisat ja EM kisat
- lapseni ryhmäytyminen uuteen opiskelijayhteisöön ja mahdollinen seurustelusuhde
- lapseni onni ja ilo uudesta elämästäänKuten huomaa, niin minuun on eniten vaikuttanut Koronan vaikutus lapseeni. Olen menettänyt sitä kautta myös itse elämässäni osan ilon aiheita, joita vanhempana olisin kokenut ja oletettavasti kokenut ilman koronaa.
Tää on oikeesti p..seestä😕 Tätä ei rajoituskiihkoilijat ollenkaan ajattele kun sanovat mitä kauheaa siinä on jos kaikki on kiinni pari vuotta. No tuskin näillä edes on lapsia, istuvat kissan kanssa kotona ja käyvät kerran kuussa kylällä kaupassa.
Hoitokodissa asunut ja joulukuun alussa kuollut äitini ei päässyt näkemään minua, ainoaa lähiomaistaan, ilman maskia viimeiseen lähes kahteen vuoteen muuten kuin Skypen välityksellä. Onneksi äiti kuitenkin tunnisti aina ääneni ja pystyin käymään hänen luonaan lähes päivittäin, kevättä 2020 lukuunottamatta.
Taistelun takana oli saada käyttää äitiäni puoli vuotta aiemmin kuolleen isäni haudalla kesällä 2020, jolloin hoitokodin asukkaat saivat muuten ulkoilla vapaasti - kas kun hautausmaalla olisi saattanut törmätä johonkuhun tuttavaan, jolta olisi saanut koronan. Tämä itäsuomalaisessa kaupungissa, jossa oli tuohon aikaan viikottain vain muutama todettu tartunta. Voitin lopulta tuon taistelun ja työnsimme puolisoni kanssa äitini pyörätuolilla tuon 3 km suuntaansa hautausmaalle ja takaisin, koska invataksia ei saanut koronan vuoksi käyttää. Tuo reissu oli äidilleni todella tärkeä.
Itseni puolesta en harmittele, koska en ole suuremmin mitään kaivannutkaan, mutta äidilleni olisin suonut virikkeellisemmän loppuelämän kuin neljän seinän sisällä istumisen televisiota tuijottaen ja maskinaamaisten ihmisten henkilöllisyyttä arvaillen.
Myös äitini hautajaisiin korona vaikutti. Jouduin karsimaan vieraslistan todella pieneksi ja arpomaan, kenet serkuista kutsun ja keitä en; kuka oli äidilleni läheisin, kuka hänen kummilapsensa, kuka voi tulla hautajaisiin vain puolison kanssa (ilman lapsia), että jonkun toisenkin voi vielä kutsua lisäksi. Siunaustilaisuuden paikka ja aikakin ehtivät muuttua rajoitusten vuoksi kertaalleen. Viimeiseen asti jännitimme, sairastuuko joku saattoväestä (sairastui, jonka vuoksi yksi kantajakin piti miettiä uudelleen) tai sairastunko itse. Läheisen menettäminen olisi ollut jo tarpeeksi rankkaa ilman koronan aiheuttamaa stressiäkin.
Tällä hetkellä korona ei vaikuta suuremmin elämäämme. Puoliso tekee itsenäistä työtä, itse olen vajaakuntoisena kotona. Harrastuksemme liittyvät lähinnä luonnossa liikkumiseen tai niitä voi harrastaa kotona. Ruokakaupassa käymme pari kertaa viikossa, mieluiten ilta-aikaan. Ystävämme ja vähät läheisemme ovat toisella puolella Suomea, joten yhteydenpito heihin hoituu joka tapauksessa viesteillen ja soitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistakymmentä ulkomaanmatkaa, toisaalta nyt oon ekaa kertaa ikinä tutustunut esim. Lappiin.
Työt on hyvin suurelta osin jääneet tekemättä, mutta se ei todellakaan sureta.
Kaikki kesätapahtumat, markkinat, rescuekoirajengin tapaamiset ja myyjäiset...ei viitsi ees museoissa käydä, eikä paljon muuallakaan.
Elämä on kyllä menny aika pieneksi, huomaa että vaikuttaa mielialoihin, aika melankoliset fiilikset välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en ole päässyt tapaamaan perhettäni Suomeen kun se olisi ollut toivottavaa (pari merkkipäivää/perhejuhlaa ovat jääneet välistä, tästä tuli hyvin ulkopuolinen ja surullinen olo ☹️)
- en saanut ottaa miestäni mukaan vauvamme ultraäänitutkimukseen katsomaan ensimmäisiä sydämenlyöntejä tai selvittämään vauvan sukupuolta
- en saanut viettää aikaa mieheni ja vauvani kanssa yhdessä sairaalassa synnytyksen jälkeen; mies ei saanut tulla katsomaan meitä edes negatiivisen koronatestiin turvin
Tässä nyt muutama isompi juttu.. tarvitseeko erikseen edes mainita miten minua inhottaa ihmiset, jotka ylistävät koronarajoituksia ja -kieltoja olivat ne sitten miten kohtuuttomia ja epäinhimillistä tahansa.. Monet elämän merkittävät hetket ovat näiden vuoksi jääneet kokematta. Niin surullista.
Mä olen huomannut, että rajoituksia kannattavat fanaattisesti itsekin rajoittuneet, tylsät, lähes syrjäytyneet ihmiset. Ihmiset joiden mielestä käynti kylällä kerran viikkoon on elämys, eivät koskaan pidä hauskaa tai nauti elämästä eivätkä halua, että muutkaan nauttii. Joku jopa kommentoi johonkin ketjuun, että joitain rajoituksia voisi pitää pysyvästi vaikka korona joskus loppuisikin. Siis wtf?? Näiden ihmisten paikka on P-Korea.
Mikä sinä olet määrittelemään mikä kenenkin mielestä on hauskan pitämistä ja elämästä nauttimista? Taidat olla aika nuori tai muuten vain omaat aika suppean näkemyksen ympäröivään maailmaasi.
Olen 49v. Toisaalta voi sanoa, että aika nuori😊 Ainakin liian nuori istumaan vain kotona. Ja kyllä, nautin myös luonnossa kulkemisesta ja koti-illoista, mutta eivät ne nyt riitä elämän sisällöksi suurimmalle osasta ihmisiä. Ja sekin askarruttaa, kun nyt on paljon pikkulapsia, jotka eivät ole eläessään nähneet vieraita ihmisiä ilman maskia.
Samat ajatukset, oon 57v nuorukainen. Kauaskantoiset vaikutukset tulee oikeasti olemaan pikkulapsille, ja vähän kaikille muillekin. Vaikea todella ymmärtää näitä lisärajoitusten vaatijoita.
Matka Puolaan.
Ennen koronaa kävin 3 kertaa vuodessa coneissa, olin käynyt jo vuosia, mutta nyt niitä ei ole voinut järjestää.
En saanut yhtetyttä AMKn IT-tukeen, kun salasanani lakkasi yllättäen toimimasta, enkä pystynyt sen vuoksi palauttamaan tehtäviä. Sain potkut koulusta sen takia. Nyt etsin opiskelupaikkaa
Kavereita ei juuri näe, muuten olisimme kesällä tehneet vaikka mitä.
Ulkomaille ei ole päässyt. Nyt ei päästy ravintolaan miehen 50-vuotissyntymäpäivillä.
Miksi mediassa ei ole kerrottu että Euroopan komissio oli suunnitellut rokotepassin vuodelle 2022 jo kolme vuotta sitten ennen pandemiaa?
https://ec.europa.eu/health/sites/default/files/vaccination/docs/2019-2…
Mitä muuta meille on jätetty kertomatta?
Ei ole jäänyt yhtään mitään tekemättä. Ihan normaalisti olen ollut ja mennyt. Toki ulkomaille ei päässyt, mutta en olisi nyt muutenkaan mennyt.